Zimbabwessa Hararessa pidettiin 28.8.–2.9.2023 maatalousnäyttely. Tässä kansainvälisessä näyttelyssä oli yli 500 näytteilleasettajaa, ja siellä kävi yli 250 000 vierasta. Paikalliset veljet ja sisaret pystyttivät esittelypisteen, jossa oli tarjolla kirjallisuutta englannin, ndebelen ja šonan kielillä. Siinä palveli 79 veljeä ja sisarta, ja he jakoivat ihmisille lähes 6 300 julkaisua. 116 pyysi raamattukurssia.

Tamuka-niminen teini-ikäinen poika lähestyi esittelypistettä. Hän oli kiinnostunut kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia 1. ja 2. osasta. Kun hän sitten kuuli, että Jehovan todistajat tarjoavat ilmaista interaktiivista raamattukurssia, hän kysyi innoissaan: ”Voisitteko kertoa minulle lisää näistä raamattukursseista?” Kun hänelle oli näytetty, miten raamattukurssia pidetään Onnellinen elämä nyt ja ikuisesti -kirjasen avulla, hän pyysi kurssia itselleen. Paikallinen veli on sopinut Tamukan kanssa kurssin jatkamisesta.

Eräs esittelypisteen luo tullut mies sanoi ihailevansa sitä, miten nöyrästi ja ahkerasti todistajat tekevät saarnaamistyötä. Paikalla ollut veli luki miehelle Matteuksen 28:19, 20:n ja selitti, että Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti Jeesuksen käskyyn kertoa Raamatun sanomaa. Mies tunnusti, että hänkin toivoisi olevansa yhtä rohkea. Veli tarjosi hänelle raamattukurssia, ja hän otti sen mielihyvin vastaan.

Muuan näyttelyyn tullut nainen sanoi arvostavansa Jehovan todistajien ystävällisyyttä ja vaatimattomuutta. Veljet selittivät, että Jumalan sanan tutkiminen ja sen neuvojen noudattaminen auttavat meitä ilmaisemaan tällaisia ominaisuuksia. Sitten esittelypisteessä oleva sisar näytti naiselle, miten raamattukurssia pidetään kirjasen Onnellinen elämä nyt ja ikuisesti avulla. Nainen ihmetteli sitä, että monia julkaisuja – myös perheitä ja nuoria koskevia julkaisuja – oli saatavilla ilmaiseksi. Saatuaan joitain julkaisuja ja Raamatun hän otti vastaan myös tarjouksen raamattukurssista ja sanoi: ”Tämä on paras lahja, minkä olen koskaan saanut!”

Veljet ja sisaret kertoivat näyttelyssä hyvää uutista myös vapaamuotoisesti. Eräs veli alkoi keskustella naisen kanssa, jolla oli oma esittelypiste. Myöhemmin samana päivänä veli meni naisen luo uudelleen ja tarjosi hänelle Raamattua ja joitain julkaisuja. Nainen otti ne mielellään vastaan ja kertoi, että hän oli yrittänyt turhaan hankkia itselleen Raamattua. Sitten hän antoi yhteystietonsa, jotta joku sisar voisi myöhemmin tulla hänen luokseen.

Näyttelyssä mukana ollut sisar nimeltä Ranganai kuvaili, miltä hänestä tuntui: ”Olen ollut vuoden ajan huonossa kunnossa, enkä ole voinut tehdä kenttätyötä niin paljon kuin olisin halunnut. Olen kuitenkin oppinut keskittymään siihen hyvään, mitä minulla on haasteista huolimatta. Mahdollisuus tukea tätä tapahtumaa on yksi näistä hyvistä asioista. Se antoi minulle varmuutta ja rohkaisua, joita tarvitsin.”

Olemme iloisia tällaisista kokemuksista ja tunnemme ylpeyttä voidessamme toimia ”Jumalan työtovereina” Zimbabwessa asuvien veljien ja sisarten kanssa (1. Korinttilaisille 3:9).