Jokaisen kristityn tulisi harkita vakavasti, mitä Raamattu sanoo, eikä tehdä päätöstä vain henkilökohtaisen mielipiteen tai jonkin lääketieteellisen suosituksen perusteella. Kyseessä on hänen ja Jehovan välinen asia.

Jehova, jota saamme kiittää elämästämme, on säätänyt, ettei verta tule käyttää ravinnoksi (1. Mooseksen kirja 9:3, 4). Muinaiselle Israelille antamassaan Laissa Jumala asetti rajoituksia veren käytölle, koska veri edustaa elämää. Hän sanoi: ”Lihan sielu [eli elämä] on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Entä jos ihminen tappoi eläimen syötäväkseen? Jumala käski: ”Hänen on vuodatettava sen veri pois ja peitettävä se tomuun.” a (3. Mooseksen kirja 17:11, 13.) Jehova esitti tämän käskyn yhä uudelleen (5. Mooseksen kirja 12:16, 24; 15:23). Juutalaisessa The Soncino Chumash -teoksessa todetaan: ”Verta ei tule säilyttää, vaan se täytyy tehdä käyttökelvottomaksi vuodattamalla se maahan.” Kenenkään israelilaisen ei tullut ottaa talteen, säilyttää eikä käyttää verta, joka oli peräisin toisesta olennosta, jonka elämä kuului Jumalalle.

Velvollisuus noudattaa Mooseksen lakia päättyi, kun Messias kuoli. Jumalan näkemys veren pyhyydestä ei kuitenkaan muuttunut. Jumalan pyhän hengen ohjauksessa apostolit käskivät kristittyjä ’karttamaan verta’. Tuohon käskyyn ei tullut suhtautua kevyesti. Veren karttaminen oli moraalisesti yhtä tärkeää kuin sukupuolisen moraalittomuuden ja epäjumalanpalveluksen karttaminen. (Apostolien teot 15:28, 29; 21:25.) Kun veren luovuttaminen ja verensiirtojen tekeminen yleistyi 1900-luvulla, Jehovan todistajat ymmärsivät, että tällainen toiminta oli ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. b

Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella potilaalle, että tämän omaa verta otettaisiin talteen joitakin viikkoja ennen leikkausta (autologinen verenluovutus), niin että tarpeen vaatiessa sitä voitaisiin antaa potilaalle. Tällainen veren säilyttäminen ja siirtäminen takaisin ihmisen elimistöön on kuitenkin suoranaisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan Kolmannessa ja Viidennessä Mooseksen kirjassa. Verta ei tule säilyttää, vaan se täytyy vuodattaa pois, ikään kuin palauttaa Jumalalle. Mooseksen laki ei tosin enää ole voimassa, mutta Jehovan todistajina kunnioitamme siihen sisältyviä Jumalan periaatteita ja olemme päättäneet lujasti ’karttaa verta’. Siksi emme luovuta verta emmekä myöskään anna säilyttää myöhempää käyttöä varten omaa vertamme, joka pitäisi ’vuodattaa pois’. Sellainen menettely on ristiriidassa Jumalan lain kanssa.

Jotkin toiset toimenpiteet tai tutkimukset, joissa käytetään potilaan omaa verta, eivät ole yhtä selvästi ristiriidassa Jumalan esittämien periaatteiden kanssa. Monet kristityt esimerkiksi antavat ottaa itseltään verinäytteitä tutkimuksia varten, joiden jälkeen näyte hävitetään. Potilaalle saatetaan suositella myös monimutkaisempia toimenpiteitä, joissa käytettäisiin hänen omaa vertaan.

Joidenkin kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä verta saatetaan johtaa pois potilaasta käytettäessä menetelmää nimeltä hemodiluutio (veren laimentaminen). Elimistöön jäävä veri laimennetaan. Myöhemmin elimistön ulkopuolisessa kierrossa oleva veri johdetaan takaisin potilaaseen, jolloin hänen verensä solumäärä muuttuu normaalimmaksi. Samoin haavasta vuotava veri saatetaan ottaa talteen ja suodattaa, niin että punasolut voidaan palauttaa potilaaseen; tätä sanotaan solujen talteenotoksi. Eräässä toisenlaisessa toimenpiteessä veri voidaan ohjata koneeseen, joka hoitaa väliaikaisesti jonkin elimen tehtävää (esimerkiksi sydämen, keuhkojen tai munuaisten). Sitten veri palautetaan koneesta potilaaseen. Toisissa toimenpiteissä veri johdetaan erotuslaitteeseen (sentrifugiin), jotta verestä saataisiin poistettua vahingollisia tai viallisia osasia. Tai tavoitteena voi olla eristää verestä jotakin sen aineosaa, jotta sitä voitaisiin käyttää muualla elimistössä. On myös olemassa tutkimuksia, joissa potilaasta otettuun vereen lisätään merkkiaine tai siihen sekoitetaan lääkettä, minkä jälkeen se annetaan takaisin potilaaseen.

Yksityiskohdissa voi olla eroja, ja uusia toimenpiteitä, hoitomuotoja ja tutkimuksia kehitetään varmasti. Ei ole meidän asiamme eritellä jokaista muunnelmaa ja tehdä päätöstä kunkin osalta. Kristityn täytyy ratkaista itse, miten hänen omaa vertaan käsitellään kirurgisen toimenpiteen, lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon aikana. Hänen tulisi tiedustella lääkäriltä tai tekniseltä asiantuntijalta etukäteen, mitä hänen verelleen saatettaisiin toimenpiteen aikana tehdä. Sitten hänen täytyy tehdä päätös omantuntonsa mukaan (ks. tekstiruutua).

Kristittyjen tulisi pitää mielessään, että he ovat vihkiytyneet Jumalalle ja että heillä on velvollisuus ’rakastaa häntä koko sydämestään, koko sielullaan, koko voimallaan ja koko mielellään’ (Luukas 10:27). Toisin kuin enemmistö maailman ihmisistä Jehovan todistajat pitävät hyvää suhdettaan Jumalaan suuressa arvossa. Elämämme Antaja kehottaa kaikkia panemaan luottamuksensa Jeesuksen vuodatettuun vereen. Raamatussa sanotaan: ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto.” (Efesolaisille 1:7.)