Järjestössämme ei ole palkattua papistoa. Sen sijaan päteviä miehiä nimitetään valvojiksi eli vanhimmiksi ”paimentamaan Jumalan seurakuntaa”, kuten tehtiin kristillisen seurakunnan alkuaikoina (Apostolien teot 20:28). He ovat hengellisesti kypsiä miehiä, jotka johtavat ja paimentavat seurakuntaa seuraavan neuvon mukaisesti: ”Palvelkaa valvojina Jumalan edessä, älkää pakosta vaan halukkaasti, älkää saadaksenne ahneesti voittoa vaan alttiisti.” (1. Pietarin kirje 5:1–3.) Mitä he tekevät hyväksemme?

Vanhimmat huolehtivat meistä ja suojelevat meitä. Vanhimmat opastavat seurakuntaa ja suojelevat sitä hengellisesti. Koska he ymmärtävät, että Jumala on uskonut heille tämän tärkeän tehtävän, he eivät määräile hänen kansaansa vaan auttavat sitä voimaan hyvin ja saamaan iloa (2. Korinttilaisille 1:24). Niin kuin paimen haluaa pitää hyvää huolta jokaisesta lampaastaan, vanhimmat yrittävät oppia tuntemaan jokaisen seurakuntaan kuuluvan henkilökohtaisesti (Sananlaskut 27:23).

Vanhimmat opettavat meitä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Vanhimmat johtavat joka viikko seurakunnan kokouksia vahvistaakseen uskoamme (Apostolien teot 15:32). Lisäksi nuo innokkaat miehet näyttävät meille hyvää esimerkkiä kenttätyössä. He ovat kanssamme kentällä ja valmentavat meitä kaikilla kenttätyön osa-alueilla.

Vanhimmat rohkaisevat meitä. Vanhimmat kiinnittävät huomiota yksilöllisiin hengellisiin tarpeisiimme. Siksi he saattavat vierailla luonamme tai keskustella kanssamme valtakunnansalilla ja auttaa ja lohduttaa meitä Raamatun avulla. (Jaakobin kirje 5:14, 15.)

Seurakunnan tehtävien lisäksi useimmilla vanhimmilla on myös ansiotyö ja perhevelvollisuuksia, jotka vaativat heidän aikaansa ja huomiotaan. Näillä veljillä on paljon työtä, ja he ansaitsevat kunnioituksemme. (1. Tessalonikalaisille 5:12, 13.)

• Mitä seurakunnan vanhimmat tekevät?

• Miten vanhimmat osoittavat olevansa kiinnostuneita meistä?