1, 2. Millä Jumalan antamalla lahjalla on erityisen suuri arvo nykyään ja miksi?

 TAIVAALLINEN Isämme on antanut meille mittaamattoman arvokkaan lahjan – elämän älyllisinä olentoina, jotka kykenevät heijastamaan hänen ominaisuuksiaan (1. Mooseksen kirja 1:27). Tämän kallisarvoisen lahjan ansiosta pystymme tekemään ratkaisuja Raamatun periaatteiden perusteella. Niitä soveltamalla voimme kasvaa hengellisesti kypsiksi ihmisiksi, jotka rakastavat Jehovaa ja joiden ”havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14).

² Nykyään on erityisen tärkeää kyetä tekemään ratkaisuja Raamatun periaatteiden perusteella, sillä maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että olisi mahdotonta laatia lakeja kaikkiin tilanteisiin, joita elämässä voi tulla eteen. Hyvä esimerkki tästä on lääketiede, varsinkin vereen liittyvät valmisteet ja toimenpiteet. Tämä aihepiiri kiinnostaa kaikkia niitä, jotka haluavat totella Jehovaa. Jos ymmärrämme asiaan liittyvät Raamatun periaatteet, meidän pitäisi pystyä tekemään viisaita ratkaisuja, jotka eivät jää vaivaamaan omaatuntoamme ja jotka pitävät meidät Jumalan rakkaudessa (Sananlaskut 2:6–11). Tarkastellaanpa joitakin näistä periaatteista.

3, 4. Missä Raamattu osoittaa ensimmäisen kerran, että veri on pyhää, ja mihin periaatteisiin tämä ajatus perustuu?

³ Jehova toi ensimmäistä kertaa ilmi elämän ja veren pyhyyden ja niiden välisen kiinteän yhteyden pian sen jälkeen kun Kain oli murhannut Abelin. ”Kuuntele!” Jumala sanoi Kainille. ”Veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Mooseksen kirja 4:10.) Abelin veri edusti Jehovan silmissä hänen elämäänsä, joka oli päättynyt väkivaltaisesti. Hänen verensä siis ikään kuin huusi Jumalalta kostoa. (Heprealaisille 12:24.)

⁴ Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen Jumala salli ihmisten syödä eläinten lihaa mutta ei verta. Jumala sanoi: ”Ainoastaan lihaa sieluineen – verineen – ette saa syödä. Lisäksi minä vaadin takaisin teidän sielunne veren.” (1. Mooseksen kirja 9:4, 5.) Tämä käsky koskee kaikkia Nooan jälkeläisiä, myös nykyään eläviä ihmisiä. Se vahvistaa sen, mikä oli aiemmin käynyt ilmi Jumalan sanoista Kainille: veri edustaa kaikkien elollisten olentojen sielua eli elämää. Lisäksi tämä käsky osoittaa, että Jehova, Elämänlähde, vaatii tilille jokaisen ihmisen, joka ei kunnioita elämää ja verta (Psalmit 36:9).

5, 6. Miten Mooseksen laista kävi ilmi, että veri on sekä pyhää että kallisarvoista? (Ks. tekstiruutu ” Kunnioita eläinten elämää”.)

⁵ Nämä kaksi perustotuutta heijastuivat Mooseksen laista. 3. Mooseksen kirjan 17:10, 11:ssä sanotaan: ”Kuka tahansa – – joka syö verta, millaista hyvänsä, sitä sielua vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni, ja minä karsin hänet pois kansansa keskuudesta. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne, sillä sovituksen tuottaa veri siinä olevan sielun perusteella.” a (Ks. tekstiruutu ” Veren sovittava voima”.)

⁶ Jos teurastetun eläimen verta ei käytetty alttarilla, se piti vuodattaa maahan. Näin elämä vertauskuvallisesti palautettiin Hänelle, joka sen oli antanut. (5. Mooseksen kirja 12:16; Hesekiel 18:4.) Huomaa kuitenkin, että israelilaisten ei tarvinnut mennä äärimmäisyyksiin ja yrittää poistaa verta eläimen kudoksista viimeistä pisaraa myöten. Jos eläin oli teurastettu ja sen veri oli vuodatettu ohjeiden mukaisesti, israelilainen saattoi syödä lihaa hyvällä omallatunnolla, koska Elämänantajalle oli osoitettu asianmukaista kunnioitusta.

7. Miten Daavid osoitti kunnioittavansa veren pyhyyttä?

⁷ Daavid, ”[Jumalan] sydämen mukainen mies”, tajusi, mitkä periaatteet olivat verta koskevan Jumalan lain taustalla (Apostolien teot 13:22). Kerran kun hänellä oli kova jano, kolme hänen miestään tunkeutui vihollisleiriin, ammensi vettä vesisäiliöstä ja toi sitä hänelle. Miten Daavid reagoi? ”Joisinko näiden miesten verta, jotka menivät sielunsa uhalla?” hän kysyi. Daavidin silmissä vesi oli ikään kuin hänen miestensä elämänverta. Vaikka hän oli janoinen, hän ”vuodatti sen Jehovalle”. (2. Samuelin kirja 23:15–17.)

8, 9. Muuttuiko Jumalan näkemys elämästä ja verestä, kun kristillinen seurakunta perustettiin? Selitä.

⁸ Kun verta koskevan säädöksen antamisesta Nooalle oli kulunut noin 2400 vuotta ja lakiliiton solmimisesta noin 1500 vuotta, Jehova henkeytti varhaiskristillisen seurakunnan hallintoelimen kirjoittamaan: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta.” (Apostolien teot 15:28, 29.)

⁹ Ensimmäisen vuosisadan hallintoelin selvästikin ymmärsi, että veri on pyhää ja että sen väärinkäyttö on moraalisesti yhtä paha asia kuin epäjumalanpalvelus tai haureus. Tämä on tosi kristittyjen kanta nykyäänkin. Koska heitä ohjaavat Raamatun periaatteet, he voivat miellyttää Jehovaa tehdessään verta koskevia ratkaisuja.

10, 11. a) Miten Jehovan todistajat suhtautuvat kokoveren ja veren pääkomponenttien siirtoihin? b) Mistä vereen liittyvistä asioista kristityillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä?

¹⁰ Jehovan todistajat ymmärtävät ilmauksen ”karttaa verta” tarkoittavan sitä, että tulee kieltäytyä verensiirroista ja oman veren luovuttamisesta tai varastoimisesta verensiirtoa varten. Kunnioituksesta Jumalan lakia kohtaan he eivät myöskään anna siirtää itseensä veren neljää pääkomponenttia: punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita ja plasmaa.

¹¹ Nykyään nämä komponentit pystytään jakamaan vielä pienempiin osiin eli fraktioihin, joita käytetään monin eri tavoin. Voiko kristitty suostua siihen, että hänelle annetaan tällaisia fraktioita? Ajatteleeko hän, että ne ovat ”verta”? Jokaisen on tehtävä tässä asiassa oma ratkaisunsa. Sama pätee sellaisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin kuin hemodialyysiin, veren laimentamiseen ja oman veren kierrätykseen siinä tapauksessa, että sitä ei ole varastoitu. (Ks. liite ”Veren fraktiot ja kirurgiset toimenpiteet”.)

12. Miten meidän tulee suhtautua omantunnonasioihin ja käsitellä ne?

¹² Ovatko henkilökohtaista ratkaisua vaativat asiat vähämerkityksisiä Jehovalle? Eivät, sillä hän on hyvin kiinnostunut ajatuksistamme ja vaikuttimistamme (Sananlaskut 17:3; 21:2; 24:12). Kun olemme ottaneet huolellisesti selvää jostain lääketieteellisestä valmisteesta tai toimenpiteestä ja pyytäneet Jehovalta ohjausta, meidän tulee kuunnella Raamatun avulla valmennettua omaatuntoamme (Roomalaisille 14:2, 22, 23). Toisten ei tietenkään pitäisi yrittää painostaa meitä toimimaan oman omantuntonsa mukaisesti, eikä meidän pitäisi kysyä toisilta, mitä he tekisivät meidän tilanteessamme. Tällaisissa asioissa kunkin kristityn tulee ”kantaa oma kuormansa”. (Galatalaisille 6:5; Roomalaisille 14:12; ks. tekstiruutu ” Pidänkö verta pyhänä?”) b

13. Mitä Jehovan lait ja periaatteet kertovat hänestä? Valaise.

¹³ Raamatun laeista ja periaatteista käy ilmi, että Jehova on sekä viisas Lainlaatija että rakkaudellinen Isä, joka on syvästi kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista (Psalmit 19:7–11). Vaikka käskyä ”karttaa verta” ei ole annettu terveyssyistä, se suojelee meitä verensiirtoihin liittyviltä komplikaatioilta (Apostolien teot 15:20). Monet lääketieteen piirissä työskentelevät ovatkin sitä mieltä, että veretön kirurgia on ”kullan arvoista” nykyaikaisessa lääkärinhoidossa. Tosi kristityille tämä on vain lisätodiste Jehovan mittaamattomasta viisaudesta ja isällisestä rakkaudesta (Jesaja 55:9; Johannes 14:21, 23).

14, 15. a) Mistä laeista heijastui Jumalan rakkaus israelilaisia kohtaan? b) Miten voit soveltaa näiden turvallisuutta koskevien lakien taustalla olevia periaatteita?

¹⁴ Jumalan kiinnostus muinaisten israelilaisten hyvinvoinnista heijastui monista hänen laeistaan. Hän esimerkiksi vaati, että he tekivät talojensa kattojen ympärille kaiteen onnettomuuksien välttämiseksi, koska katoilla oli monenlaista toimintaa (5. Mooseksen kirja 22:8; 1. Samuelin kirja 9:25, 26; Nehemia 8:16; Apostolien teot 10:9). Jumala käski myös, että vaarallinen sonni tuli pitää vartioituna (2. Mooseksen kirja 21:28, 29). Näiden vaatimusten laiminlyöminen osoitti räikeää kunnioituksen puutetta toisten hyvinvointia kohtaan ja saattoi johtaa verivelkaan.

¹⁵ Miten voit soveltaa näiden lakien taustalla olevia periaatteita? Ajattelehan autoasi, ajotapojasi, kotieläimiäsi, kotiasi, työpaikkaasi ja rentoutumiskeinojasi. Joissakin maissa nuorten yleisin kuolinsyy ovat onnettomuudet, koska nuoret ottavat usein tarpeettomia riskejä. Mutta ne nuoret, jotka haluavat pysyä Jumalan rakkaudessa, arvostavat elämää eivätkä etsi jännitystä uhmaamalla vaaroja. He eivät ajattele typerästi, että nuorena ihminen on haavoittumaton, vaan he nauttivat nuoruudesta torjumalla turhat onnettomuudet (Saarnaaja 11:9, 10).

16. Mikä Raamatun periaate soveltuu aborttiin? (Ks. myös alaviite.)

¹⁶ Jopa syntymättömän lapsen elämä on Jumalan silmissä kallisarvoinen. Jos joku muinaisessa Israelissa vahingoitti raskaana olevaa naista ja joko nainen tai lapsi kuoli sen vuoksi, Jumala piti syyllistä tappajana ja tämän oli maksettava ”sielu sielusta” (2. Mooseksen kirja 21:22, 23). c Miltä siis Jehovasta täytyykään tuntua, kun hän näkee, että joka vuosi abortoidaan tieten tahtoen lukemattomia syntymättömiä lapsia, joista monet uhrataan itsekkyyden ja seksuaalisen vapauden alttarille.

17. Miten lohduttaisit jotakuta, joka on hankkinut abortin ennen kuin hän sai tietää Jumalan normeista?

¹⁷ Entä jos nainen on hankkinut abortin ennen kuin hän on oppinut tuntemaan Raamatun totuuden? Merkitseekö se sitä, että Jumala ei osoita hänelle armoa? Ei suinkaan! Aidosti katuva ihminen voi luottaa siihen, että Jehova antaa hänelle anteeksi Jeesuksen vuodattaman veren perusteella (Psalmit 103:8–14; Efesolaisille 1:7). Kristus itse sanoi: ”En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä katumukseen.” (Luukas 5:32.)

18. Mikä Raamatun mukaan on yleensä verenvuodatuksen perimmäinen syy?

¹⁸ Jehova haluaa meidän paitsi karttavan toisten vahingoittamista myös juurivan sydämestämme sen, mikä yleensä on verenvuodatuksen perimmäinen syy: vihan. ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja [eli murhaaja]”, kirjoitti apostoli Johannes (1. Johanneksen kirje 3:15). Tällainen ihminen ei pelkästään tunne vastenmielisyyttä veljeään kohtaan vaan toivoo, että tämä olisi kuollut. Hänen vihansa voi ilmetä siten, että hän panettelee jotakuta ilkeämielisesti tai syyttää tätä perusteettomasti sellaisesta, mikä voisi johtaa Jumalan tuomioon. (3. Mooseksen kirja 19:16; 5. Mooseksen kirja 19:18–21; Matteus 5:22.) On siksi hyvin tärkeää, että kitkemme sydämestämme kaikenlaisen pahantahtoisuuden, jota siellä saattaa olla (Jaakobin kirje 1:14, 15; 4:1–3).

19. Miten ihminen, jota ohjaavat Raamatun periaatteet, suhtautuu psalmiin 11:5 ja Filippiläiskirjeen 4:8, 9:ään?

¹⁹ Ne jotka arvostavat elämää yhtä paljon kuin Jehova ja haluavat pitää itsensä hänen rakkaudessaan, karttavat myös kaikenlaista väkivaltaa. Psalmi 11:5 sanoo: ”Jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen [Jehovan] sielunsa totisesti vihaa.” Sen lisäksi että tämä jae kuvailee Jumalan persoonallisuutta, se sisältää periaatteen, jonka tulisi ohjata elämäämme. Se saa Jumalaa rakastavat karttamaan viihdettä, joka voi kehittää mieltymystä väkivaltaan. Lisäksi se, että Jehovaa sanotaan ”rauhan Jumalaksi”, saa hänen palvelijansa täyttämään mielensä ja sydämensä rakastettavilla, hyveellisillä ja ylistettävillä asioilla, mikä edistää rauhaa (Filippiläisille 4:8, 9).

20–22. Miten kristityt suhtautuvat maailmaan ja miksi?

²⁰ Jumalan silmissä koko Saatanan maailma on verivelkainen. Sen poliittiset järjestelmät, jotka esitetään Raamatussa julmina petoina, ovat teurastaneet miljoonittain ihmisiä, myös monia Jehovan palvelijoita (Daniel 8:3, 4, 20–22; Ilmestys 13:1, 2, 7, 8). Yhteistyössä näiden petomaisten valtojen kanssa liikemaailma ja tiedeyhteisö ovat kehitelleet hirvittävimpiä kuviteltavissa olevia aseita ja keränneet valtavat voitot. Voidaan tosiaan sanoa, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19).

²¹ Koska Jeesuksen seuraajat ”eivät ole osa maailmasta” vaan pysyvät ehdottoman puolueettomina sen politiikkaan ja sotiin nähden, he välttyvät henkilökohtaiselta ja yhteisölliseltä verivelalta (Johannes 15:19; 17:16). d Lisäksi he pidättyvät Kristuksen tavoin vastaamasta vainoon väkivallalla. Sen sijaan he rakastavat vihollisiaan ja jopa rukoilevat näiden puolesta. (Matteus 5:44; Roomalaisille 12:17–21.)

²² Tosi kristityt haluavat ennen kaikkea pysyä erossa ”Suuresta Babylonista”, väärän uskonnon maailmanmahdista, jolla on kaikkein suurin verivelka. Jumalan sana sanoo: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” Siksi meitä kehotetaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” (Ilmestys 17:6; 18:2, 4, 24.)

23. Mitä Suuresta Babylonista ulos lähteminen merkitsee?

²³ Suuren Babylonin hylkääminen tarkoittaa muutakin kuin nimensä poistamista jonkin uskontokunnan jäsenluettelosta. Se merkitsee myös sitä, että vihaa niitä pahoja tapoja, joita väärä uskonto suvaitsee tai avoimesti kannattaa, kuten moraalittomuutta, politiikkaan sekaantumista ja rikkauksien ahnehtimista (Psalmit 97:10; Ilmestys 18:7, 9, 11–17). Miten usein tällainen toiminta johtaakaan verenvuodatukseen!

24, 25. Millä perusteella Jumala voi osoittaa armoa katuvalle verivelkaiselle ihmiselle, ja mikä esikuvasi tätä Raamatun aikoina?

²⁴ Ennen tosi palvonnan omaksumista kukin meistä antoi tavalla tai toisella tukensa Saatanan järjestelmälle ja oli siksi jossain määrin verivelkainen. Koska kuitenkin muutimme tapamme, kehitimme uskoa Kristuksen lunastusuhriin ja vihkiydyimme Jumalalle, saimme osaksemme Jumalan armon ja hengellisen suojeluksen (Apostolien teot 3:19). Tätä suojelusta esikuvasivat Raamatun ajan turvakaupungit (4. Mooseksen kirja 35:11–15; 5. Mooseksen kirja 21:1–9).

²⁵ Miten tämä järjestely toimi? Jos israelilainen aiheutti vahingossa toisen kuoleman, hänen piti paeta johonkin turvakaupunkiin. Kun pätevät tuomarit olivat käsitelleet asian, tahattoman tappajan täytyi asua turvakaupungissa ylimmäisen papin kuolemaan asti. Sen jälkeen hän oli vapaa asumaan missä tahansa. Tämä on kaunis esimerkki Jumalan armosta ja suuresta arvostuksesta ihmiselämää kohtaan. Nykyään on olemassa muinaisia turvakaupunkeja vastaava Jumalan järjestely. Se perustuu Kristuksen lunastusuhriin ja suojelee meitä kuolemalta, jonka ansaitsisimme siksi, että olemme tahattomasti rikkoneet elämän ja veren pyhyyttä koskevia Jumalan käskyjä. Arvostatko tätä järjestelyä? Miten voit osoittaa arvostuksesi? Esimerkiksi siten, että kutsut toisia vastakuvalliseen turvakaupunkiin, varsinkin nyt kun ”suuri ahdistus” lähestyy nopeasti (Matteus 24:21; 2. Korinttilaisille 6:1, 2).

26–28. Missä mielessä olemme nykyään samanlaisessa tilanteessa kuin profeetta Hesekiel, ja miten voimme pitää itsemme Jumalan rakkaudessa?

²⁶ Jumalan nykyinen kansa on samanlaisessa tilanteessa kuin muinoin elänyt profeetta Hesekiel, jolle Jehova antoi tehtäväksi palvella Israelin huoneen hengellisenä vartiomiehenä. ”Sinun on kuultava sana ja annettava heille varoitus minulta”, Jumala sanoi. Jos Hesekiel laiminlöisi tehtävänsä, hänen katsottaisiin olevan henkilökohtaisesti vastuussa niiden verestä, jotka teloitettaisiin, kun Jerusalem vaadittaisiin tilille. (Hesekiel 33:7–9.) Hesekiel oli kuitenkin kuuliainen ja vältti verivelan.

²⁷ Meidän edessämme on nyt koko Saatanan maailman loppu. Siksi Jehovan todistajat pitävät sekä velvollisuutena että kunniana julistaa Valtakunnan sanoman ohella ”Jumalan kostonpäivää” (Jesaja 61:2; Matteus 24:14). Osallistutko tähän elintärkeään työhön täysin määrin? Apostoli Paavali otti saarnaamistehtävänsä vakavasti. Sen vuoksi hän saattoi sanoa: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” (Apostolien teot 20:26, 27.) Miten erinomainen esimerkki jäljiteltäväksi!

²⁸ Pitääksemme itsemme Jehovan isällisen rakkauden lämmössä ei tietenkään riitä, että suhtaudumme elämään ja vereen samoin kuin Jehova. Meidän täytyy myös pysyä hänen silmissään puhtaina eli pyhinä, kuten käy ilmi seuraavasta luvusta.