1, 2. Miksi kompassi on hyvin tärkeä laite, ja miten sitä voidaan verrata omaantuntoon?

 MERENKULKIJA ohjaa alustaan aavalla merellä. Eränkävijä vaeltaa koskemattomassa korvessa. Lentäjä kaartelee lentokoneellaan pilvikerrosten yläpuolella, jotka levittäytyvät taivaan halki. Mikä heitä yhdistää? Jokainen heistä saattaisi olla suurissa vaikeuksissa ilman kompassia, varsinkin jos heillä ei olisi käytettävissään muuta nykyaikaista tekniikkaa.

² Kompassi on yksinkertainen laite. Tavallisesti siinä on vain asteikko ja magneettineula, joka osoittaa pohjoiseen. Kun kompassi toimii oikein ja etenkin kun sen ohella käytetään tarkkaa karttaa, se voi jopa pelastaa hengen. Joissakin suhteissa sitä voitaisiin verrata erääseen kallisarvoiseen lahjaan, jonka Jehova on antanut meille: omaantuntoon (Jaakobin kirje 1:17). Ilman sitä olisimme pahasti eksyksissä. Oikein toimiva omatunto voi auttaa meitä löytämään elämässä oikean tien ja pysymään sillä. Mietitäänpä siis, mikä omatunto on ja miten se toimii. Sitten voimme pohtia, 1) miten omaatuntoa voi valmentaa, 2) miksi meidän tulisi ottaa huomioon toisten omatunto ja 3) millaisia siunauksia hyvä omatunto tuo.

3. Mitä ”omaksitunnoksi” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti, ja mihin ihmisten ainutlaatuiseen kykyyn se viittaa?

³ Raamatussa ”omaksitunnoksi” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’kanssatietoa’ eli ’tietoa tai tietoisuutta itsensä kanssa’. Toisin kuin muilla maallisilla luomuksilla meillä on Jumalan antama kyky tuntea itsemme. Voimme pysähtyä tarkastelemaan itseämme ja arvioida moraaliamme. Sisäisenä todistajana tai tuomarina omatuntomme voi tutkia tekojamme, asenteitamme ja valintojamme. Se voi opastaa hyvään ratkaisuun tai varoittaa huonosta. Tehtyämme ratkaisun se voi joko tuottaa meille mielihyvää tai rangaista meitä terävillä pistoksilla.

4, 5. a) Mistä tiedämme, että sekä Aadamilla että Eevalla oli omatunto, ja mitä seurasi siitä, että he sivuuttivat Jumalan lain? b) Miten Raamatussa kuvaillaan esikristillisten Jumalan palvelijoiden omantunnon toimintaa?

⁴ Tämä kyky on ollut miehillä ja naisilla aivan alusta lähtien. Sekä Aadamilla että Eevalla oli omatunto, mikä käy ilmi siitä, että he tunsivat häpeää tehtyään syntiä (1. Mooseksen kirja 3:7, 8). Valitettavasti huonosta omastatunnosta ei ollut heille enää mitään hyötyä. He olivat jättäneet Jumalan lain tahallaan huomiotta ja tehneet siten itsestään tietoisesti kapinoitsijoita, Jehova Jumalan vastustajia. Täydellisinä ihmisinä he tiesivät, mitä tekivät, eikä paluuta entiseen ollut.

⁵ Toisin kuin Aadam ja Eeva monet epätäydelliset ihmiset ovat kuunnelleet omantuntonsa ääntä. Esimerkiksi uskollinen Job saattoi sanoa: ”Olen pitänyt kiinni oikeudenmukaisuudestani enkä siitä hellitä, sydämeni ei pilkkaa minua yhdestäkään päivästäni.” (Job 27:6.) a Job oli tosiaan omantunnontarkka mies. Hän kuunteli omaatuntoaan ja antoi sen ohjata tekojaan ja ratkaisujaan. Siksi hän saattoi sanoa täysin tyytyväisenä, että omatunto ei ”pilkannut” häntä eli piinannut häntä häpeän- ja syyllisyydentunteilla. Huomaa, millainen vastakohta oli Jobin ja Daavidin välillä. Kun Daavid oli osoittanut epäkunnioitusta Jehovan voideltua kuningasta Saulia kohtaan, ”Daavidin sydän soimasi häntä” (1. Samuelin kirja 24:5). Omantunnon pistoksista oli varmasti Daavidille hyötyä, sillä ne opettivat häntä välttämään tällaista epäkunnioitusta vastaisuudessa.

6. Mikä osoittaa, että omatunto on koko ihmiskunnalle annettu lahja?

⁶ Onko omantunnon lahja suotu yksinomaan Jehovan palvelijoille? Mietitäänpä seuraavia apostoli Paavalin henkeytettyjä sanoja: ”Aina kun kansakuntien ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Roomalaisille 2:14, 15.) Tämä sisäinen todistaja voi toisinaan saada nekin, jotka eivät tunne lainkaan Jehovan lakeja, toimimaan hänen periaatteidensa mukaisesti.

7. Miksi omatunto voi toisinaan olla väärässä?

⁷ Omatunto voi kuitenkin joskus olla väärässä. Miksi? Jos kompassi viedään lähelle metalliesinettä, se voi alkaa näyttää johonkin muuhun suuntaan kuin pohjoiseen. Lisäksi ellei käytössä ole tarkkaa karttaa, kompassi voi olla melkeinpä hyödytön. Samoin jos sydämemme itsekkäät halut vaikuttavat kohtuuttoman paljon omaantuntoomme, se voi ohjata meitä väärään suuntaan. Lisäksi ellemme ota huomioon Jumalan sanan luotettavaa opastusta, emme ehkä omantuntomme avulla kykene erottamaan oikeaa ja väärää monissa tärkeissä asioissa. Jotta omatuntomme siis toimisi oikein, tarvitsemme Jehovan pyhän hengen ohjausta. Paavali kirjoitti: ”Omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä.” (Roomalaisille 9:1.) Miten sitten voimme varmistua siitä, että omatuntomme on sopusoinnussa Jehovan pyhän hengen kanssa? Meidän on valmennettava sitä.

8. a) Miten sydän voi vaikuttaa omaantuntoon, ja mistä meidän tulisi olla ensisijaisesti kiinnostuneita, kun teemme ratkaisuja? b) Miksi ei aina riitä, että kristityllä on puhdas omatunto? (Ks. alaviite.)

⁸ Miten voimme tehdä ratkaisun omantunnon perusteella? Vaikuttaa siltä, että jotkut vain tutkivat sisintään – sitä miltä heistä tuntuu – ja sitten päättävät, miten toimia. Jälkikäteen he saattavat sanoa, ettei asia vaivaa heidän omaatuntoaan. Sydämen halut voivat olla hyvin voimakkaita; ne voivat jopa vaikuttaa omaantuntoon. Raamattu sanoo: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Meidän ei siis pitäisi kiinnittää huomiota ensisijaisesti siihen, mitä sydämemme haluaa, vaan siihen, mikä miellyttää Jehova Jumalaa. b

9. Mitä on jumalanpelko, ja miten sen tulisi vaikuttaa omaantuntoomme?

⁹ Jos olemme todella tehneet ratkaisun valmennetun omantunnon perusteella, ratkaisu ei heijasta omia halujamme vaan jumalanpelkoa. Otetaanpa esimerkki. Nehemialla, uskollisella käskynhaltijalla, oli oikeus vaatia Jerusalemin asukkailta tiettyjä maksuja ja veroja, mutta hän ei tehnyt niin. Miksi ei? Häntä puistatti pelkkä ajatuskin siitä, että hän joutuisi Jehovan epäsuosioon Hänen kansansa sortamisen vuoksi. Nehemia sanoi: ”Minä en – – tehnyt niin Jumalan pelosta.” (Nehemia 5:15.) On olennaisen tärkeää tuntea aitoa jumalanpelkoa, pelätä koko sydämestään taivaallisen Isämme mielen pahoittamista. Tällainen kunnioittava pelko saa meidät etsimään ohjausta Jumalan sanasta, kun meidän on tehtävä jokin ratkaisu.

10, 11. Mitkä Raamatun periaatteet liittyvät alkoholinkäyttöön, ja miten voimme saada Jumalalta ohjausta niiden soveltamiseen?

¹⁰ Ajatellaanpa esimerkiksi alkoholinkäyttöä. Moni meistä joutuu päättämään eri tilanteissa, nauttiiko toisten seurassa alkoholia vai ei. Ensin meidän on mietittävä, mitkä Raamatun periaatteet liittyvät asiaan. Raamattu ei tuomitse alkoholin kohtuullista käyttöä. Siinä kiitetään Jehovaa viinin lahjasta (Psalmit 104:14, 15). Raamattu kuitenkin tuomitsee runsaan juomisen ja remuamisen (Luukas 21:34; Roomalaisille 13:13, alaviite). Lisäksi se mainitsee juoppouden muiden hyvin vakavien syntien, kuten haureuden ja aviorikoksen, joukossa (1. Korinttilaisille 6:9, 10). c

¹¹ Tällaiset periaatteet valmentavat ja herkistävät kristityn omaatuntoa. Kun meidän on siis ratkaistava, nautimmeko alkoholia toisten seurassa, kysymme itseltämme muun muassa: Millaisesta tilaisuudesta on kyse? Onko todennäköistä, että tilanne karkaa käsistä ja yhdessäolo muuttuu remuamiseksi? Millaisia taipumuksia minulla itselläni on? Kaipaanko alkoholia, olenko siitä riippuvainen ja pyrinkö sen avulla vaikuttamaan mielialaani ja käytökseeni? Onko minulla tarpeeksi itsehillintää, niin että pystyn pitämään juomiseni aisoissa? Pohtiessamme Raamatun periaatteita ja niiden herättämiä kysymyksiä meidän on hyvä rukoilla Jehovan ohjausta (Psalmit 139:23, 24). Näin pyydämme Jehovaa ohjaamaan meitä pyhän henkensä avulla ja valmennamme omaatuntoamme hänen periaatteidensa mukaiseksi. On kuitenkin vielä eräs seikka, jonka tulisi vaikuttaa päätöksiimme.

12, 13. Miksi kristittyjen omassatunnossa on eroja, ja miten tällaisiin eroihin pitäisi suhtautua?

¹² Saatat toisinaan yllättyä siitä, miten suuria eroja kristittyjen omassatunnossa on. Jonkun mielestä jokin tapa on vastenmielinen, kun taas toinen pitää siitä eikä näe mitään syytä tuomita sitä. Esimerkiksi jostakusta on mukavaa nauttia lasillinen toisten kanssa rentouttavan illan aikana; toista tuo tapa vaivaa. Miksi tällaisia eroja on, ja miten niiden tulisi vaikuttaa ratkaisuihimme?

¹³ Ihmiset ovat erilaisia monistakin syistä. Heidän taustansa poikkeavat toisistaan paljon. Jotkut ovat varsin hyvin selvillä heikkouksistaan, joita vastaan he ovat kamppailleet menneisyydessä – toisinaan ehkä huonolla menestyksellä (1. Kuninkaiden kirja 8:38, 39). Mikäli jonkun heikkoutena on ollut alkoholi, se on hänelle todennäköisesti erityisen arka asia. Jos tällainen henkilö vierailee luonasi, hänen omatuntonsa voi aiheellisesti saada hänet kieltäytymään alkoholista. Pahastutko? Tyrkytätkö hänelle alkoholia? Et. Veljellinen rakkaus saa sinut olemaan huomaavainen, tiedätpä hänen kieltäytymisensä syitä tai et – syitä jotka hän ehkä haluaa pitää tuossa tilanteessa omana tietonaan.

14, 15. Mihin omantunnonkysymykseen ensimmäisen vuosisadan kristityt suhtautuivat eri tavoin, ja mitä Paavali neuvoi?

¹⁴ Apostoli Paavali havaitsi, että kristittyjen omassatunnossa oli usein suuria eroja. Ensimmäisellä vuosisadalla joidenkin kristittyjen mieltä vaivasivat ruoat, jotka oli uhrattu epäjumalille ja joita myöhemmin myytiin kaupoissa (1. Korinttilaisille 10:25). Paavalin omatunto ei tuominnut tällaisia ruokia. Hänelle epäjumalat eivät merkinneet mitään. Ne eivät koskaan voisi omistaa ruokaa, joka oli lähtöisin Jehovalta ja kuului hänelle joka tapauksessa. Paavali kuitenkin ymmärsi, että kaikki eivät olleet samaa mieltä. Jotkut olivat saattaneet olla antaumuksellisia epäjumalanpalvelijoita ennen kuin heistä tuli kristittyjä. Heille oli vastenmielistä kaikki, millä oli vähänkin yhteyttä epäjumalanpalvelukseen. Mikä ratkaisuksi?

¹⁵ Paavali sanoi: ”Meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. Sillä Kristuskaan ei miellyttänyt itseään.” (Roomalaisille 15:1, 3.) Paavali selitti, että meidän tulee Kristuksen tavoin panna veljiemme tarpeet omiemme edelle. Käsitellessään toisaalla samaa asiaa Paavali sanoi, että hän olisi mieluummin syömättä lihaa kuin kompastuttaisi yhden kallisarvoisen lampaan, jonka puolesta Kristus oli antanut elämänsä (1. Korinttilaisille 8:13; 10:23, 24, 31–33).

16. Miksi niiden, joilla on rajoittavampi omatunto, tulisi varoa tuomitsemasta niitä, joiden omatunto on erilainen?

¹⁶ Toisaalta niiden, joilla on rajoittavampi omatunto, ei pitäisi suhtautua toisiin kriittisesti ja vaatia, että kaikki ajattelisivat omantunnonasioista samoin kuin he (Roomalaisille 14:10). Omatunto on tosiaankin oma sisäinen tuomarimme, eikä sen perusteella pitäisi tuomita toisia. Muista, mitä Jeesus sanoi: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi.” (Matteus 7:1.) Kaikki seurakunnan jäsenet haluavat välttää tekemästä henkilökohtaisista omantunnonasioista kiistakysymyksiä. Sen sijaan etsimme tapoja edistää rakkautta ja yksimielisyyttä, jotta meillä olisi toisiin rakentava eikä repivä vaikutus (Roomalaisille 14:19).

17. Mitä monien omalletunnolle on nykyään tapahtunut?

¹⁷ Apostoli Pietari kirjoitti: ”Säilyttäkää hyvä omatunto.” (1. Pietarin kirje 3:16.) Omatunto, joka on puhdas Jehova Jumalan silmissä, on suuri siunaus. Se ei ole – Paavalin sanoja lainataksemme – ”kuin poltinraudalla merkitty”, kuten monien omatunto nykyään on (1. Timoteukselle 4:2). Poltinrauta kärventää lihan, niin että se arpeutuu ja tulee tunnottomaksi. Monien omatunto on turtunut – niin arpeutunut ja tunnoton, ettei se enää varoita, esitä vastalauseita eikä aiheuta häpeän tai syyllisyyden tunteita. Tämä näyttää monen mielestä olevan vain hyvä asia.

18, 19. a) Mitä hyötyä syyllisyyden- ja häpeäntunteista voi olla? b) Mitä voimme tehdä, jos omatuntomme soimaa meitä menneistä synneistä, joita olemme jo katuneet?

¹⁸ Syyllisyydentunteet voivat todellisuudessa olla omantunnon keino kertoa meille, että olemme toimineet väärin. Kun ne saavat synnintekijän katumaan, pahimmatkin synnit voidaan antaa anteeksi. Esimerkiksi kun kuningas Daavid oli syyllistynyt vakavaan väärintekoon, hänelle annettiin anteeksi pitkälti juuri siksi, että hän katui vilpittömästi. Koska hän vihasi väärää toimintaansa ja totteli siitä eteenpäin päättäväisesti Jehovan lakeja, hän sai omakohtaisesti havaita, että Jehova on ”hyvä ja altis antamaan anteeksi”. (Psalmit 51:1–19; 86:5.) Mutta entä jos voimakkaat syyllisyyden ja häpeän tunteet eivät hellitä, vaikka olemme katuneet ja saaneet anteeksi?

¹⁹ Toisinaan omatunto voi olla liian ankara ja soimata synnintekijää vielä kauan sen jälkeenkin, kun syyllisyydentunteista ei ole enää mitään hyötyä. Tällöin meidän täytyy ehkä vakuuttaa tuomitsevalle sydämellemme, että Jehova on suurempi kuin kaikki inhimilliset tunteet. Meidän on uskottava hänen rakkauteensa ja anteeksiantoonsa ja otettava ne vastaan, kuten kannustamme toisiakin tekemään. (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.) Toisaalta puhdistettu omatunto tuo sisäisen rauhan ja tyyneyden sekä syvän ilon, joka on harvinaista tässä maailmassa. Monet, jotka ovat aiemmin syyllistyneet vakavaan syntiin, ovat kokeneet tällaisen suurenmoisen helpotuksen, ja nykyään he voivat palvella Jehova Jumalaa hyvällä omallatunnolla (1. Korinttilaisille 6:11).

20, 21. a) Mikä on tämän kirjan tarkoitus? b) Millainen vapaus meillä kristityillä on, mutta miten meidän tulee käyttää sitä?

²⁰ Tämä kirja on kirjoitettu, jotta voisit saada tällaista iloa ja säilyttää hyvän omantunnon näinä viimeisinä levottomina päivinä, jotka Saatanan järjestelmällä on jäljellä. Tässä kirjassa ei tietenkään voida käsitellä kaikkia Raamatun lakeja ja periaatteita, joita arkielämän tilanteissa täytyy ajatella ja soveltaa. Älä myöskään odota omantunnonasioista yksinkertaisia, mustavalkoisia sääntöjä. Kirjan tarkoitus on auttaa sinua valmentamaan ja herkistämään omaatuntoasi, sillä se auttaa sinua näkemään, miten voit soveltaa Jumalan sanaa elämässäsi. Toisin kuin Mooseksen laki, ”Kristuksen laki” kannustaa toimimaan pikemminkin omantunnon ja periaatteiden kuin kirjoitettujen sääntöjen mukaan (Galatalaisille 6:2). Jehova on näin ollen suonut kristityille ainutlaatuisen vapauden. Hänen Sanansa kuitenkin muistuttaa, että meidän ei pitäisi koskaan käyttää vapauttamme ”pahuuden verhona” (1. Pietarin kirje 2:16). Tällainen vapaus antaa meille sen sijaan erinomaisen tilaisuuden osoittaa rakkautemme Jehovaa kohtaan.

²¹ Pohtimalla rukouksen hengessä, miten voit parhaiten noudattaa Raamatun periaatteita, ja sitten toimimalla päätöstesi mukaan, jatkat sitä tärkeää prosessia, joka sai alkunsa, kun opit tuntemaan Jehovan. Näin havaintokykysi valmentuu käytössä (Heprealaisille 5:14). Raamatun avulla valmennettu omatuntosi koituu sinulle siunaukseksi kaikkina elämäsi päivinä. Kulkijaa opastavan kompassin tavoin omatuntosi auttaa sinua tekemään ratkaisuja, jotka miellyttävät taivaallista Isääsi. Tämä on varma tapa pitää itsensä Jumalan rakkaudessa.