Kristillinen seurakunta kasvaa nopeasti vainosta huolimatta.
ELETTIIN vuotta 33, ja Jeesuksen taivaaseennousemisesta oli kulunut kymmenen päivää. Oli meneillään juutalaisten helluntaijuhla, ja noin 120 Jeesuksen opetuslasta oli koolla eräässä talossa Jerusalemissa. Yhtäkkiä talon täytti kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus ja opetuslapset alkoivat ihmeen avulla puhua kieliä, joita eivät ennestään tunteneet. Miten nämä oudot tapahtumat olivat selitettävissä? Jumala oli antanut opetuslapsille pyhää henkeä.
Kaupungissa oli paljon väkeä, sillä ihmisiä oli tullut juhlaan monista maista. He olivat ällistyneitä kuullessaan Jeesuksen opetuslasten puhuvan sujuvasti heidän kieliään. Selittäessään tapahtunutta Pietari viittasi profeetta Joelin ennustukseen, jonka mukaan Jumala ”vuodattaisi henkeään” ja sitä saavat saisivat ihmelahjoja (Joel 2:28, 29). Tämä voimakas todiste pyhän hengen toiminnasta teki selväksi, että oli tapahtunut tärkeä muutos: Jumalan suosio lepäsi Israelin sijasta vastamuodostetun kristillisen seurakunnan yllä. Niiden, jotka halusivat palvella Jumalaa hänen hyväksymällään tavalla, täytyi nyt tulla Kristuksen seuraajiksi.
Vastustus lisääntyi, ja viholliset heittivät opetuslapsia vankilaan. Yöllä Jehovan enkeli kuitenkin avasi vankilan ovet ja kehotti jatkamaan saarnaamista. Juuri niin he tekivätkin heti päivän koittaessa. He menivät temppeliin ja alkoivat opettaa hyvää uutista Jeesuksesta. Uskonnolliset vastustajat olivat raivoissaan ja käskivät heitä lopettamaan julistamisen, mutta he vastasivat pelottomasti: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:28, 29.)
Vaino yltyi. Jotkut juutalaiset syyttivät opetuslapsi Stefanosta rienauksesta ja kivittivät hänet hengiltä. Eräs nuori mies, tarsolainen Saul, seurasi tilannetta sivusta ja hyväksyi tuon murhan. Sen jälkeen hän lähti kohti Damaskosta pidättääkseen kaikki sikäläiset Kristuksen seuraajat. Hänen kulkiessaan tietä pitkin taivaasta leimahti valo hänen ympärilleen, ja hän kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Saul, jonka valo oli sokaissut, kysyi: ”Kuka olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus.” (Apostolien teot 9:3–5.)
Kolmen päivän kuluttua Jeesus lähetti opetuslapsi Ananiaan palauttamaan Saulin näön, minkä jälkeen hänet kastettiin ja hän alkoi saarnata rohkeasti Jeesuksesta. Hän tuli tunnetuksi apostoli Paavalina, ja hän oli palavan innokas kristillisen seurakunnan jäsen.
Jeesuksen opetuslapset julistivat Jumalan valtakunnan hyvää uutista aluksi vain juutalaisille ja samarialaisille. Sitten Jumalaa pelkäävälle Rooman armeijan upseerille Corneliukselle ilmestyi enkeli, joka käski hänen haetuttaa luokseen apostoli Pietarin. Pietari ja hänen seurassaan olevat saarnasivat Corneliukselle ja hänen huonekunnalleen. Pietarin puhuessa pyhä henki tuli noiden pakanauskovien päälle, ja apostoli käski kastaa heidät Jeesuksen nimessä. Tie ikuiseen elämään oli nyt avoinna kaikkien kansojen ihmisille, ja seurakunta oli valmis viemään hyvän uutisen kaikkialle.
