KATSO nyt Kainia ja Abelia. He ovat täysikasvuisia. Kainista on tullut maanviljelijä. Hän kasvattaa viljaa ja hedelmiä ja vihanneksia.
Abelista on tullut lampaiden kasvattaja. Hän pitää mielellään huolta pikku karitsoista. Niistä kasvaa isoja lampaita, ja niin Abelilla on pian kokonainen katras, josta hän huolehtii.
Eräänä päivänä Kain ja Abel tuovat Jumalalle lahjan. Kain tuo kasvattamiaan elintarvikkeita, ja Abel tuo parhaita lampaitaan. Abel ja hänen lahjansa miellyttävät Jehovaa. Hän ei ole kuitenkaan mieltynyt Kainiin ja tämän lahjaan. Tiedätkö miksi?
Se ei johdu vain siitä, että Abelin lahja on parempi kuin Kainin. Se johtuu siitä, että Abel on hyvä mies. Hän rakastaa Jehovaa ja veljeään. Mutta Kain on paha; hän ei rakasta veljeään.
Siksi Jumala käskee Kainia muuttumaan. Mutta Kain ei kuuntele. Hän on hyvin vihainen, koska Jumala pitää enemmän Abelista. Niinpä Kain sanoo Abelille: ’Mennään tuonne kedolle.’ Kun he ovat siellä kahden kesken, Kain lyö veljeään Abelia. Hän lyö Abelia niin lujaa, että tämä kuolee. Eikö Kain tehnytkin kauhean teon?
Vaikka Abel kuoli, Jumala muistaa hänet silti. Abel oli hyvä, eikä Jehova koskaan unohda sellaista ihmistä. Jonakin päivänä Jehova Jumala herättää Abelin takaisin eloon. Sen jälkeen Abelin ei tarvitse koskaan kuolla. Hän saa elää täällä maan päällä ikuisesti. Eikö olekin hienoa, että voimme oppia tuntemaan sellaisia ihmisiä kuin Abel?
Mutta Jumala ei pidä Kainin kaltaisista. Kun Kain oli tappanut veljensä, niin Jumala rankaisi häntä lähettämällä hänet kauas pois muun perheen luota. Lähtiessään asumaan toiseen osaan maata Kain otti mukaansa yhden sisaristaan, ja tästä tuli hänen vaimonsa.
Aikanaan Kain ja hänen vaimonsa alkoivat saada lapsia. Myös muut Aadamin ja Eevan pojat ja tyttäret menivät naimisiin, ja hekin saivat lapsia. Pian maan päällä oli paljon ihmisiä. Opetellaanpa tuntemaan joitakuita heistä.