TIEDÄTKÖ, kuka tässä kuvassa näkyvä nainen on? Hänen nimensä on Rebekka. Ja mies, jonka hän tässä tapaa, on Iisak. Rebekasta tulee Iisakin vaimo. Mitä tapahtui tätä ennen?

Iisakin isä Abraham halusi saada pojalleen hyvän vaimon. Hän ei tahtonut Iisakin menevän naimisiin kenenkään kanaanilaisen naisen kanssa, koska kanaanilaiset palvoivat vääriä jumalia. Siksi Abraham kutsui palvelijansa luokseen ja sanoi: ’Haluan sinun lähtevän takaisin sukulaisteni luo Haraniin ja hankkivan vaimon pojalleni Iisakille.’

Abrahamin palvelija otti heti kymmenen kamelia ja lähti pitkälle matkalle. Kun hän tuli lähelle sitä paikkaa, missä Abrahamin sukulaiset asuivat, hän pysähtyi eräälle kaivolle. Oli myöhäinen iltapäivä, aika jolloin kaupungin naisilla oli tapana tulla hakemaan vettä kaivosta. Abrahamin palvelija rukoili Jehovaa: ’Olkoon se nainen, joka antaa vettä minulle ja kameleille, se jonka sinä olet valinnut Iisakin vaimoksi.’

Pian Rebekka tuli hakemaan vettä. Kun palvelija pyysi häneltä juotavaa, Rebekka antoi hänelle vettä. Sitten hän haki vettä kaikille janoisille kameleille. Se oli kovaa työtä, sillä kamelit juovat valtavan paljon.

Kun Rebekka oli lopettanut juottamisen, Abrahamin palvelija kysyi hänen isänsä nimeä. Hän kysyi myös, saisiko hän jäädä yöksi heidän kotiinsa. Rebekka vastasi: ’Isäni on Betuel, ja meillä on tilaa sinullekin.’ Abrahamin palvelija tiesi, että Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin poika. Siksi hän polvistui ja kiitti Jehovaa siitä, että tämä oli johdattanut hänet Abrahamin sukulaisten luo.

Sinä iltana Abrahamin palvelija kertoi Betuelille ja Rebekan veljelle Labanille, miksi hän oli tullut. He molemmat suostuivat siihen, että Rebekka voisi lähteä hänen mukaansa ja mennä naimisiin Iisakin kanssa. Mitä Rebekka sanoi, kun asiaa kysyttiin häneltä? Hän sanoi haluavansa lähteä. Jo seuraavana päivänä he nousivat kamelien selkään ja aloittivat pitkän matkan Kanaaniin.

Kun he tulivat perille, oli ilta. Rebekka näki erään miehen kulkevan kedolla. Se oli Iisak. Hän oli iloinen nähdessään Rebekan. Hänen äitinsä Saara oli kuollut vain kolme vuotta aikaisemmin, ja hän murehti sitä vieläkin. Mutta nyt Iisak oppi rakastamaan Rebekkaa hyvin paljon, ja hän oli taas onnellinen.