JOOSEF ei pysty enää hillitsemään tunteitaan. Hän käskee kaikkia palvelijoitaan poistumaan huoneesta. Kun hän on yksin veljiensä kanssa, hän purskahtaa itkuun. Voimme kuvitella, miten hämmästyneitä hänen veljensä ovat, koska he eivät tiedä, miksi hän itkee. Lopulta hän sanoo: ”Minä olen Joosef. Onko isäni yhä elossa?”

Hänen veljensä ovat niin hämmästyneitä, etteivät he kykene puhumaan. He pelkäävät. Mutta Joosef sanoo: ’Tulkaahan lähemmäksi.’ Kun he tulevat, hän sanoo: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.”

Joosef puhuu edelleen ystävälliseen sävyyn: ’Älkää syyttäkö itseänne siitä, että myitte minut tänne. Todellisuudessa Jumala lähetti minut Egyptiin pelastaakseen ihmisten elämän. Farao on tehnyt minusta koko maan hallitusmiehen. Kiirehtikää siis takaisin isäni luo ja kertokaa hänelle tästä. Ja pyytäkää häntä muuttamaan tänne kokonaan.’

Sitten Joosef kietoo kätensä veljiensä ympärille ja syleilee ja suutelee heitä kaikkia. Kun farao kuulee, että Joosefin veljet ovat tulleet, hän sanoo Joosefille: ’Ottakoot vankkureita ja menkööt hakemaan isänsä ja perheensä ja palatkoot tänne. Minä annan heille koko Egyptin parhaan maan.’

Niin he tekivät. Kuvasta näet, miten Joosef tapaa isänsä hänen tultuaan Egyptiin koko perheensä kanssa.

Jaakobin perhe oli kasvanut hyvin isoksi. Muuttaessaan Egyptiin heitä oli kaikkiaan 70, kun laskemme mukaan Jaakobin ja hänen lapsensa ja lastenlapsensa. Mutta heidän lisäkseen olivat vaimot ja luultavasti paljon palvelijoita. He kaikki asettuivat asumaan Egyptiin. Heitä sanottiin israelilaisiksi, koska Jumala oli muuttanut Jaakobin nimen Israeliksi. Israelilaisista tuli Jumalan erikoiskansa, kuten näemme myöhemmin.