MONET Kanaanin kaupungit valmistautuvat nyt taistelemaan Israelia vastaan. Ne luulevat voivansa voittaa. Mutta läheisen Gibeonin kaupungin asukkaat eivät ajattele niin. He uskovat, että Jumala auttaa israelilaisia, eivätkä he halua taistella Jumalaa vastaan. Tiedätkö, mitä nämä gibeonilaiset tekevät?

He päättävät antaa sellaisen kuvan, että he asuvat jossakin hyvin kaukana. Jotkut miehistä pukevat päälleen repaleiset vaatteet ja panevat jalkaansa kuluneet sandaalit. He kuormaavat aasinsa kuluneilla säkeillä ja ottavat mukaansa vanhaa, kuivunutta leipää. Sitten he menevät Joosuan luo ja sanovat: ’Me olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta, sillä olemme kuulleet suuresta Jumalastanne Jehovasta. Olemme kuulleet kaikesta siitä, mitä hän teki teidän hyväksenne Egyptissä. Siksi johtajamme käskivät meidän ottaa evästä mukaamme ja lähteä matkaan ja sanoa sinulle: ”Me olemme palvelijoitanne. Luvatkaa, ettette ryhdy sotaan meitä vastaan.” Näettehän, että vaatteemme ovat kuluneet pitkästä matkasta ja että leipämme on vanhaa ja kuivunutta.’

Joosua ja muut johtajat uskovat gibeonilaisia. Siksi he lupaavat olla taistelematta heitä vastaan. Mutta kolme päivää myöhemmin he saavat tietää, että gibeonilaiset asuvat todellisuudessa aivan lähellä.

’Miksi te sanoitte tulleenne kaukaisesta maasta?’ kysyy Joosua heiltä.

Gibeonilaiset vastaavat: ’Me teimme niin, koska meille kerrottiin, että teidän Jumalanne Jehova on luvannut antaa teille koko tämän Kanaanin maan. Siksi me pelkäsimme, että te tappaisitte meidät.’ Israelilaiset pitävät kuitenkin lupauksensa eivätkä tapa gibeonilaisia. Sen sijaan he tekevät heistä palvelijoitaan.

Jerusalemin kuningas on vihainen siitä, että gibeonilaiset ovat tehneet rauhan Israelin kanssa. Siksi hän sanoo neljälle muulle kuninkaalle: ’Tulkaa auttamaan minua, kun lähden taistelemaan Gibeonia vastaan.’ Ja nämä viisi kuningasta lähtevät. Olivatko gibeonilaiset viisaita tehdessään rauhan Israelin kanssa, kun nämä kuninkaat ryhtyvät nyt sen takia taistelemaan heitä vastaan? Saa nähdä.