OLETKO joskus antanut lupauksen ja huomannut myöhemmin, että sen pitäminen on vaikeaa? Tässä kuvassa olevalle miehelle on käynyt niin, ja siksi hän on hyvin murheellinen. Hän on Israelin rohkea tuomari Jefta.

Jefta elää aikana, jolloin israelilaiset eivät enää palvo Jehovaa. He tekevät jälleen sitä, mikä on pahaa. Siksi Jehova sallii ammonilaisten vahingoittaa heitä. Tämä panee israelilaiset huutamaan Jehovaa avukseen: ’Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Pelasta meidät!’

Kansa katuu sitä pahaa, mitä se on tehnyt. Se osoittaa katumuksensa palvomalla taas Jehovaa. Jälleen Jehova auttaa heitä.

Kansa valitsee Jeftan taistelemaan pahoja ammonilaisia vastaan. Jefta toivoo kovasti, että Jehova auttaisi häntä taistelussa. Siksi hän lupaa Jehovalle: ’Jos sinä annat minulle voiton ammonilaisista, niin minä annan sinulle ensimmäisen ihmisen, joka tulee talostani minua vastaan, kun palaan voittajana.’

Jehova kuuntelee Jeftan lupausta ja auttaa häntä saamaan voiton. Tiedätkö, kuka tulee Jeftaa vastaan ensimmäisenä, kun hän palaa kotiin? Hänen tyttärensä, joka on hänen ainoa lapsensa. ”Voi, tyttäreni!” Jefta huudahtaa. ’Minkä surun sinä minulle tuotatkaan. Mutta minä olen antanut lupauksen Jehovalle enkä voi perua sitä.’

Kun Jeftan tytär kuulee isänsä lupauksesta, niin hänkin on aluksi surullinen, sillä se merkitsee sitä, että hänen on jätettävä isänsä ja ystävänsä. Hän tulee palvelemaan lopun ikäänsä Jehovaa hänen tabernaakkelissaan Silossa. Siksi hän sanoo isälleen: ’Jos olet antanut lupauksen Jehovalle, sinun täytyy pitää se.’

Niin Jeftan tytär menee Siloon, ja hän palvelee lopun elämäänsä Jehovaa hänen tabernaakkelissaan. Joka vuosi Israelin naiset menevät neljäksi päiväksi hänen luokseen, ja he viettävät yhdessä onnellisia hetkiä. Kansa rakastaa Jeftan tytärtä, koska hän on niin hyvä Jehovan palvelija.