RAAMATUSSA on Ruutin kirja. Se kertoo perheestä, joka eli siihen aikaan kun Israelissa oli tuomareita. Ruut on Moabin maasta kotoisin oleva nuori nainen; hän ei kuulu Jumalan kansaan Israeliin. Mutta kun Ruut saa tietää tosi Jumalasta Jehovasta, hän oppii rakastamaan häntä suuresti. Noomi on iäkäs nainen, joka kertoi Ruutille Jehovasta.
Noomi on israelilainen. Hän ja hänen miehensä ja kaksi poikaansa muuttivat Moabin maahan aikana, jolloin Israelissa oli hyvin vähän ruokaa. Sitten eräänä päivänä Noomin mies kuoli. Myöhemmin Noomin pojat menivät naimisiin kahden moabilaisen tytön, Ruutin ja Orpan, kanssa. Mutta noin kymmenen vuoden kuluttua Noomin molemmat pojat kuolivat. Miten surullisia Noomi ja nuo kaksi tyttöä olivatkaan! Mitä Noomi nyt tekisi?
Eräänä päivänä Noomi päättää lähteä pitkälle matkalle takaisin kotiin oman kansansa luo. Ruut ja Orpa haluavat pysyä hänen kanssaan, ja siksi hekin lähtevät. Mutta kun he ovat kulkeneet jonkin matkaa, Noomi sanoo tytöille: ’Menkää takaisin kotiin äitinne luo.’
Noomi suutelee tyttöjä jäähyväisiksi. Silloin he alkavat itkeä, sillä he rakastavat Noomia hyvin paljon. He sanovat: ’Ei! Me haluamme seurata sinua kansasi luo.’ Mutta Noomi vastaa: ’Teidän täytyy palata takaisin, tyttäreni. Teidän on parempi olla kotona.’ Tällöin Orpa lähtee kotimatkalle. Mutta Ruut ei lähde.
Noomi kääntyy hänen puoleensa ja sanoo: ’Orpa on lähtenyt. Mene sinäkin kotiisi hänen kanssaan.’ Mutta Ruut vastaa: ’Älä yritä saada minua jättämään sinua. Anna minun tulla mukaasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä asut, siellä minäkin asun. Sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen ja sinne minut haudataan.’ Kun Ruut on sanonut tämän, Noomi ei enää yritä saada häntä lähtemään kotiinsa.
Lopulta nämä kaksi naista saapuvat Israeliin ja asettuvat sinne asumaan. Ruut alkaa heti työskennellä pelloilla, sillä on ohrankorjuun aika. Boas-niminen mies antaa hänen koota ohraa pelloltaan. Tiedätkö, kuka oli Boasin äiti? Hän oli Jerikon kaupungissa asunut Rahab.
Eräänä päivänä Boas sanoo Ruutille: ’Olen kuullut kaiken sinusta ja siitä, miten ystävällinen olet ollut Noomille. Tiedän, miten sinä jätit isäsi ja äitisi ja oman maasi ja miten sinä tulit asumaan kansan keskuuteen, jota et ollut aikaisemmin tuntenut. Olkoon Jehova hyvä sinulle!’
Ruut vastaa: ’Olet hyvin ystävällinen minulle, herrani. Olet puhunut minulle niin kauniisti, että minusta tuntuu nyt paremmalta.’ Boas pitää Ruutista suuresti, ja pian he menevät naimisiin. Miten onnelliseksi tämä tekeekään Noomin! Mutta Noomi on vielä onnellisempi, kun Ruut ja Boas saavat esikoispoikansa Obedin. Myöhemmin Obedista tulee Daavidin isoisä. Daavidista me saamme tietää vielä paljon.