1. Mitä me kaikki toivomme?

”TOTUUTEEN tulostani asti halusin, että kaikki sukulaiseni pääsisivät kanssani paratiisiin”, sanoo sisar nimeltä Pauline. * ”Toivoin, että varsinkin mieheni Wayne ja poikamme alkaisivat palvella Jehovaa.” Onko sinulla perheenjäseniä tai sukulaisia, jotka eivät vielä tunne Jehovaa ja rakasta häntä? Todennäköisesti toivot Paulinen tavoin, että heistä tulisi Jehovan palvelijoita.

2. Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

² Emme voi pakottaa sukulaisiamme ottamaan vastaan hyvää uutista, mutta voimme kannustaa heitä kuuntelemaan Raamatun sanomaa (2. Tim. 3:14, 15). Miksi meidän tulisi puhua totuudesta sukulaisillemme? Miksi meidän täytyy olla heitä kohtaan empaattisia? Miten voimme auttaa heitä rakastamaan Jehovaa? Entä millaista tukea voimme saada seurakunnan jäseniltä?

3. Mikä syy todistaa sukulaisille mainitaan 2. Pietarin kirjeen 3:9:ssä?

³ Pian Jehova tekee lopun tästä pahasta maailmasta. Vain ne, joilla on oikea asenne, säilyvät elossa ja saavat elää ikuisesti (Apt. 13:48). Käytämme paljon aikaa ja voimia hyvän uutisen kertomiseen vieraille ihmisille, joten luonnollisesti haluamme auttaa myös sukulaisiamme tulemaan Jehovan palvelijoiksi. Rakastava Isämme Jehova ”ei halua, että kukaan tuhoutuisi vaan että kaikki katuisivat”. (Lue 2. Pietarin kirjeen 3:9.)

4. Minkä virheen saattaisimme tehdä todistaessamme sukulaisille?

⁴ Meidän on hyvä muistaa, ettei ole yhdentekevää, millä tavalla kerromme totuudesta. Olemme tietysti tahdikkaita todistaessamme tuntemattomille, mutta sukulaisille saattaisimme puhua aivan liian suoraan.

5. Mitä meidän tulisi muistaa, kun yritämme kertoa totuudesta sukulaisillemme?

⁵ Monia meistä harmittaa se, miten yritimme alussa todistaa sukulaisillemme, ja toivomme, että olisimme toimineet toisin. Apostoli Paavali neuvoi kristittyjä: ”Teidän puheenne tulee olla aina miellyttävää, suolalla höystettyä. Silloin tiedätte, miten teidän pitäisi kullekin vastata.” (Kol. 4:5, 6.) Tämä neuvo on hyvä pitää mielessä, kun puhumme sukulaisillemme. Muuten voisimme loukata heitä sen sijaan että saisimme heidät kuuntelemaan sanomaamme.

6–7. Kerro esimerkki, joka havainnollistaa sitä, että on tärkeää olla empaattinen ei-uskovaa puolisoa kohtaan.

⁶ Ole empaattinen. Pauline, jota lainattiin edellä, kertoo: ”Aluksi halusin puhua mieheni kanssa vain hengellisistä asioista. Emme käyneet enää normaaleja keskusteluja.” Paulinen mies Wayne kuitenkin tunsi huonosti Raamattua eikä ymmärtänyt, mistä Pauline puhui. Hänestä tuntui, että hänen vaimonsa ajatukset pyörivät ainoastaan uskonnon ympärillä. Hän myös pelkäsi, että tämä oli liittymässä vaaralliseen lahkoon ja joutuisi petoksen uhriksi.

⁷ Pauline myöntää, että hänen iltansa ja viikonloppunsa kuluivat hyvin usein hengellisten veljien ja sisarten seurassa kokouksissa, kenttäpalveluksessa tai heidän luonaan. ”Välillä kun Wayne tuli kotiin, siellä ei ollut ketään, ja hän tunsi olonsa yksinäiseksi”, Pauline sanoo. Ymmärrettävästikin Wayne kaipasi vaimoaan ja poikaansa. Hän ei tuntenut vaimonsa uusia ystäviä, ja hänestä vaikutti siltä, että heistä oli tullut tärkeämpiä kuin hän. Wayne uhkasi Paulinea avioerolla. Miten Pauline olisi mielestäsi voinut olla empaattisempi?

8. Mikä tekee 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2:n mukaan todennäköisesti suurimman vaikutuksen sukulaisiimme?

⁸ Anna hyvän käytöksen puhua puolestasi. Usein se, mitä teemme, vaikuttaa sukulaisiimme enemmän kuin se, mitä sanomme. (Lue 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2.) Aikanaan Pauline huomasi tämän. Hän kertoo: ”Tiesin, että Wayne rakasti meitä eikä todellisuudessa halunnut erota. Mutta hänen uhkauksensa sai minut tajuamaan, että minun täytyi alkaa toimia Jehovan ohjeiden mukaan. Sen sijaan että olisin koko ajan puhunut totuudesta, minun piti kiinnittää huomiota käytökseeni.” Pauline ei enää painostanut Waynea puhumaan Raamatusta, ja he alkoivat taas keskustella jokapäiväisistä asioista. Wayne huomasi, että hänen vaimostaan oli tullut sopuisampi ja että heidän poikansa käytös oli parantunut. (Sananl. 31:18, 27, 28.) Kun Wayne näki, miten myönteisesti Raamatun sanoma oli vaikuttanut hänen perheeseensä, hän oli itsekin halukas kuuntelemaan sitä (1. Kor. 7:12–14, 16).

9. Miksi meidän tulisi pyrkiä hellittämättä auttamaan sukulaisiamme?

⁹ Tarjoa apua yhä uudelleen. Jehova on meille erinomainen esimerkki. Hän tarjoaa ihmisille ”yhä uudelleen” mahdollisuutta ottaa vastaan hyvä uutinen ja saada ikuinen elämä (Jer. 44:4). Paavali neuvoi Timoteusta auttamaan toisia hellittämättä. Hän selitti: ”Niin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” (1. Tim. 4:16.) Rakastamme sukulaisiamme ja haluamme, että he oppisivat Jumalan sanan totuuden. Paulinen sanoilla ja käytöksellä oli myönteinen vaikutus hänen perheeseensä. Nykyään hän palvelee Jehovaa yhdessä miehensä kanssa. He molemmat ovat tienraivaajia, ja Wayne toimii vanhimpana.

10. Miksi tarvitsemme kärsivällisyyttä?

¹⁰ Ole kärsivällinen. Kun alamme elää Jumalan normien mukaan, sukulaistemme voi olla vaikea hyväksyä uusia näkemyksiämme ja elämäntapaamme. Usein heidän huomionsa kiinnittyy ensimmäiseksi siihen, ettemme enää vietä heidän kanssaan pyhäpäiviä emmekä osallistu politiikkaan. Jotkut heistä voivat aluksi olla meille vihaisia. (Matt. 10:35, 36.) Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että he voivat muuttua. Jos emme enää yrittäisi auttaa heitä ymmärtämään näkemyksiämme, olisimme oikeastaan päättäneet, etteivät he ansaitse ikuista elämää. Jehova on kuitenkin antanut ihmisten tuomitsemisen Jeesuksen tehtäväksi, ei meidän (Joh. 5:22). Jos olemme kärsivällisiä, sukulaisemme voivat jossain vaiheessa kuunnella sanomaamme. (Ks. tekstiruutu ” Hyödynnä verkkosivustoamme”.)

11–13. Mitä opit siitä, miten Alice kohteli vanhempiaan?

¹¹ Ole luja mutta tahdikas (Sananl. 15:2). Ajatellaanpa, mitä tapahtui Alicelle. Kuullessaan ensimmäistä kertaa Jehovasta hän asui kaukana vanhemmistaan, jotka olivat poliittisesti aktiivisia ateisteja. Hän ymmärsi, että hänen täytyisi mahdollisimman pian kertoa heille oppimistaan hienoista asioista. Alice sanoo: ”Jos kertoo näkemystensä ja tapojensa muuttumisesta perheenjäsenille vasta myöhemmin, se järkyttää heitä vielä enemmän.” Hän kirjoitti vanhemmilleen kirjeitä, joissa hän käsitteli heitä mahdollisesti kiinnostavia aiheita, kuten rakkautta. Hän kertoi niihin liittyvistä Raamatun opetuksista ja kysyi heidän mielipidettään. (1. Kor. 13:1–13.) Alice kiitti vanhempiaan siitä, että he olivat kasvattaneet hänet ja huolehtineet hänestä, ja lähetti heille lahjoja. Kun hän kävi vanhempiensa luona, hän pyrki auttamaan äitiään kotitöissä. Aluksi vanhemmat eivät pitäneet siitä, että Alice kertoi heille uudesta vakaumuksestaan.

¹² Ollessaan vanhempiensa luona Alice myös piti kiinni raamatunlukuohjelmastaan. Hän selittää: ”Näin äiti oivalsi, miten tärkeä Raamattu oli minulle.” Hänen isänsä puolestaan päätti perehtyä Raamattuun, jotta ymmärtäisi, miksi tytär oli muuttunut. Lisäksi hän halusi löytää Raamatusta virheitä. ”Annoin hänelle Raamatun ja kirjoitin siihen henkilökohtaisen viestin”, Alice sanoo. Mitä tästä seurasi? Sen sijaan että isä olisi löytänyt Raamatusta virheitä, sen lukeminen kosketti häntä syvästi.

¹³ Meidän täytyy olla lujia mutta tahdikkaita koettelevissakin tilanteissa (1. Kor. 4:12b). Esimerkiksi Alicen äiti vastusti häntä. Hän kertoo: ”Kun menin kasteelle, äiti sanoi minun olevan huono tytär. Selitin suoraan mutta kunnioittavasti, että olin päättänyt olla Jehovan todistaja ja pysyisin päätöksessäni. Vakuuttelin äidille, että rakastin häntä, ja me molemmat itkimme. Sitten valmistin hänelle hyvän aterian. Vähitellen äiti alkoi huomata, että Raamattu muovasi minua parempaan suuntaan.”

14. Miksi meidän ei tule tinkiä vakaumuksestamme?

¹⁴ Voi kulua aikaa ennen kuin sukulaiset ymmärtävät, miten vakavasti suhtaudumme Jehovan palvelemiseen. Kun Alice päätti aloittaa tienraivauksen eikä lähteä uralle, jonka hänen vanhempansa halusivat hänen valitsevan, hänen äitinsä itki jälleen. Alice pysyi kuitenkin lujana. Hän toteaa: ”Jos antaa myöten perheenjäsenten painostukselle yhdessä asiassa, he todennäköisesti painostavat muissakin asioissa. Jos taas on heitä kohtaan ystävällinen mutta luja, jotkut heistä voivat alkaa suhtautua myönteisemmin.” Juuri näin tapahtui Alicen perheessä. Nykyään hänen molemmat vanhempansa ovat tienraivaajia ja hänen isänsä on vanhin.

15. Miten toisten hyvät teot voivat Matteuksen 5:14–16:n ja 1. Pietarin kirjeen 2:12:n mukaan vaikuttaa sukulaisiimme?

¹⁵ Jehova vetää ihmisiä lähelleen palvelijoidensa hyvien tekojen välityksellä. (Lue Matteuksen 5:14–16; 1. Pietarin kirjeen 2:12.) Jos puolisosi ei ole Jehovan todistaja, onko hän tavannut seurakuntasi veljiä ja sisaria? Pauline kutsui seurakunnan ystäviä kylään, niin että hänen miehensä Wayne pystyi tutustumaan heihin. Wayne muistelee, miten eräs veli auttoi häntä korjaamaan näkemystään todistajista. Hän sanoo: ”Veli otti töistä vapaata, jotta olisimme voineet katsoa yhdessä peliä. Silloin tajusin, että hän oli ihan tavallinen ihminen.”

16. Miksi meidän on hyvä kutsua sukulaisiamme kokouksiin?

¹⁶ Yksi hyvä tapa auttaa sukulaisia on pyytää heitä kanssamme seurakunnan kokouksiin (1. Kor. 14:24, 25). Wayne tuli ensimmäisen kerran kokoukseen – Kristuksen kuoleman muistojuhlaan – koska se pidettiin töiden jälkeen ja ohjelma oli suhteellisen lyhyt. Hän kertoo: ”En ymmärtänyt puheesta paljoakaan, mutta ihmiset jäivät minulle mieleen. He tulivat juttelemaan, kättelivät minua ja toivottivat minut tervetulleeksi. He olivat selvästikin rehellisiä ihmisiä.” Eräs veli ja sisar olivat olleet erityisen ystävällisiä Paulinelle ja auttaneet häntä ja hänen poikaansa pääsemään kokouksiin ja kentälle. Niinpä kun Wayne päätti lopulta ottaa tarkemmin selvää Paulinen uudesta vakaumuksesta, hän pyysi tätä veljeä tutkimaan Raamattua kanssaan.

17. Miksi meillä ei ole aihetta syyttää itseämme, ja miksi meidän ei tulisi luopua toivosta sukulaistemme suhteen?

¹⁷ Toivomme, että kaikki sukulaisemme ja perheenjäsenemme alkaisivat palvella Jehovaa. Mutta vaikka teemme parhaamme heidän auttamisekseen, he eivät välttämättä tule totuuteen. Meidän ei tule siinä tapauksessa syyttää itseämme. Emme voi pakottaa ketään omaksumaan vakaumustamme. Se että sukulaisesi näkevät sinun saavan iloa Jehovan palvelemisesta, voi kuitenkin vaikuttaa heihin erittäin myönteisesti. Rukoile heidän puolestaan. Puhu heille tahdikkaasti. Älä luovu toivosta! (Apt. 20:20.) Voit luottaa siihen, että Jehova siunaa sinua. Ja jos sukulaisesi kuuntelevat sinua, he voivat pelastua.