1. Mitä Daavid sanoi Jehovan nöyryydestä?

VOIDAANKO sanoa, että Jehova on nöyrä? Kyllä voidaan. Daavid totesi: ”Sinä annat minulle pelastuksen kilpesi, ja sinun nöyryytesi tekee minut suureksi.” (2. Sam. 22:36; Ps. 18:35.) Daavidilla saattoi olla mielessään päivä, jona profeetta Samuel tuli hänen isänsä taloon voitelemaan Israelin tulevaa kuningasta. Daavid oli nuorin kahdeksasta pojasta, mutta Jehova valitsi juuri hänet kuningas Saulin tilalle. (1. Sam. 16:1, 10–13.)

2. Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

² Daavid oli epäilemättä samaa mieltä kuin psalminkirjoittaja, joka sanoi Jehovasta: ”Hän kumartuu katsomaan taivasta ja maata ja kohottaa alhaisen tomusta. Hän nostaa köyhän – – asettaakseen hänet istumaan ylimysten – – pariin.” (Ps. 113:6–8.) Tässä kirjoituksessa käsitellään ensin sitä, miten Jehova on ilmaissut nöyryyttä ja mitä tärkeitä asioita me voimme oppia siitä. Sitten osoitetaan, mitä kuningas Saulin, profeetta Danielin ja Jeesuksen esimerkit opettavat vaatimattomuudesta.

3. Miten Jehova on kohdellut meitä, ja mitä se todistaa?

³ Jehovan nöyryys näkyy siinä, miten hän kohtelee epätäydellisiä ihmisiä, jotka palvelevat häntä. Sen lisäksi että hän antaa meidän palvoa häntä, hän myös pitää meitä ystävinään (Ps. 25:14). Tämä ystävyys on mahdollista, koska Jehova on ottanut aloitteen ja antanut Poikansa uhriksi syntiemme edestä. Hän on tosiaan osoittanut armoa ja myötätuntoa meitä kohtaan!

4. Mitä Jehova on antanut meille ja miksi?

⁴ Otetaan toinen esimerkki Jehovan nöyryydestä. Hän olisi voinut luoda meidät sellaisiksi, ettemme pystyisi päättämään oman elämämme suuntaa. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan hän loi meidät kuvakseen ja antoi meille tahdonvapauden. Jehova haluaa meidän vähäpätöisten ihmisten palvelevan häntä siksi, että rakastamme häntä koko sydämestämme ja ymmärrämme, miten hyödyllistä meidän on totella häntä (5. Moos. 10:12; Jes. 48:17, 18). Jehovan nöyryys herättää meissä varmasti syvää kiitollisuutta.

5. Miten Jehova opettaa meille nöyryyttä? (Ks. kansikuva.)

⁵ Tapa, jolla Jehova kohtelee palvelijoitaan, opettaa meille nöyryyttä. Hän on kaikkeuden viisain persoona, mutta hän ottaa vastaan ehdotuksia toisilta. Tämä ilmeni esimerkiksi silloin, kun hän antoi Poikansa auttaa häntä kaiken luomisessa (Sananl. 8:27–30; Kol. 1:15, 16). Lisäksi Jehova jakaa vastuuta toisille, vaikka hän on kaikkivaltias. Hän on asettanut Jeesuksen valtakunnan kuninkaaksi, ja myöhemmin hän antaa valtaa myös niille 144 000:lle, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen kanssa (Luuk. 12:32). Jehova on tietysti valmentanut Jeesuksen toimimaan kuninkaana ja ylimmäisenä pappina (Hepr. 5:8, 9). Hän valmentaa myös niitä, jotka hallitsevat Jeesuksen kanssa. Annettuaan tämän tehtävän heille hän ei kuitenkaan puutu sen jokaiseen yksityiskohtaan vaan luottaa siihen, että he tekevät hänen tahtonsa. (Ilm. 5:10.)

6–7. Mitä Jehovan esimerkki opettaa meille tehtävien delegoimisesta?

⁶ Jos taivaallinen Isämme, joka ei tarvitse apua keneltäkään, jakaa vastuuta toisille, meidänkin pitäisi varmasti toimia näin. Oletko perheenpää tai seurakunnan vanhin? Noudata Jehovan esimerkkiä siten, että delegoit tehtäviä toisille ja varot sitten kontrolloimasta pikkutarkasti heidän työtään. Kun jäljittelet Jehovaa, työt tulevat tehtyä ja samalla valmennat toisia ja autat heitä kasvattamaan luottamustaan Jehovaan. (Jes. 41:10.) Mitä muuta ne, joilla on valtaa, voivat oppia Jehovan esimerkistä?

⁷ Raamatussa osoitetaan, että Jehova on kiinnostunut enkelipoikiensa mielipiteistä (1. Kun. 22:19–22). Miten te isät ja äidit voitte jäljitellä Jehovaa? Tekin voisitte kysyä lapsiltanne heidän mielipidettään siitä, miten jokin asia olisi hyvä hoitaa. Toimikaa sitten heidän ehdotuksensa mukaan, mikäli se on järkevää.

8. Miten Jehova osoitti kärsivällisyyttä Abrahamia ja Saaraa kohtaan?

⁸ Jehova osoittaa nöyryyttä myös olemalla kärsivällinen. Hän on kärsivällinen muun muassa silloin, kun hänen palvelijansa ilmaisevat kunnioittavasti olevansa eri mieltä hänen ratkaisuistaan. Jehova kuunteli, kun Abraham kertoi olevansa huolissaan hänen päätöksestään tuhota Sodoma ja Gomorra (1. Moos. 18:22–33). Muista myös, miten Jehova suhtautui Abrahamin vaimoon Saaraan. Jehova ei loukkaantunut tai suuttunut, vaikka Saara nauroi, kun hänelle luvattiin, että hän tulisi raskaaksi vanhoilla päivillään. (1. Moos. 18:10–14.) Sen sijaan hän kohteli Saaraa arvokkaasti.

9. Mitä vanhimmat ja lasten vanhemmat voivat oppia Jehovan esimerkistä?

⁹ Jos olet vanhin tai isä tai äiti, voit oppia paljon Jehovan esimerkistä. Miten reagoit, kun ne, joihin sinulla on valtaa, kyseenalaistavat ratkaisusi? Tekeekö mielesi heti oikaista heitä, vai yritätkö ymmärtää heidän näkökulmaansa? Perheet ja seurakunnat hyötyvät siitä, että ne, joilla on valtaa, jäljittelevät Jehovaa. Olemme tähän mennessä käsitelleet sitä, millaisen mallin Jehova antaa nöyryydestä. Katsotaan nyt, mitä muut Raamatun esimerkit opettavat meille vaatimattomuudesta.

10. Miten Jehova opettaa meitä Raamatun esimerkkien avulla?

¹⁰ ”Suuri Opettaja”, Jehova, opettaa meitä Sanassaan olevien esimerkkien välityksellä (Jes. 30:20, 21). Meidän on hyödyllistä mietiskellä niiden Raamatun henkilöiden kokemuksia, jotka osoittivat vaatimattomuutta ja muita Jumalaa miellyttäviä ominaisuuksia. Opimme myös siitä, mitä tapahtui niille, jotka eivät ilmaisseet tällaisia hyviä ominaisuuksia. (Ps. 37:37; 1. Kor. 10:11.)

11. Mitä opimme Saulin huonosta esimerkistä?

¹¹ Ajatellaanpa, mitä tapahtui kuningas Saulille. Nuorena hän oli vaatimaton: hän oli tietoinen rajoituksistaan ja jopa epäröi ottaa kannettavakseen lisää vastuuta (1. Sam. 9:21; 10:20–22). Vähän sen jälkeen kun Saulista oli tullut kuningas, hän muuttui kuitenkin julkeaksi. Erään kerran kun hän odotti profeetta Samuelia, hänen kärsivällisyytensä joutui kovalle koetukselle. Hän ei luottanut siihen, että Jehova toimii kansansa puolesta, vaan uhrasi polttouhrin, vaikka hänellä ei ollut siihen valtuuksia. Koska Saul ei ollut vaatimaton, hän menetti Jehovan suosion ja lopulta myös kuninkuuden. (1. Sam. 13:8–14.) Meidän on viisasta ottaa oppia hänen esimerkistään ja karttaa julkeutta.

12. Miten Daniel osoitti vaatimattomuutta?

¹² Toisaalta profeetta Daniel näytti meille hyvää mallia. Hän oli koko elämänsä ajan nöyrä ja vaatimaton Jumalan palvelija ja etsi aina opastusta Jumalalta. Kun Jehova auttoi Danielia selittämään Nebukadnessarin unen, Daniel ei lukenut selitystä omaksi ansiokseen vaan antoi vaatimattomasti kaiken kunnian Jehovalle (Dan. 2:26–28). Mitä opimme tästä? Jos meitä kiitetään pitämistämme puheista tai jos saamme hyviä tuloksia kenttätyössä, meidän pitäisi muistaa, että kaikki kunnia kuuluu Jehovalle. Meidän tulisi tunnustaa vaatimattomasti, ettemme voisi saada aikaan mitään tällaista ilman Jehovan apua. (Fil. 4:13.) Silloin jäljittelemme myös Jeesusta.

13. Mitä Johanneksen 5:19, 30:ssä olevat Jeesuksen sanat opettavat vaatimattomuudesta?

¹³ Jeesus oli täydellinen Jumalan Poika, mutta hän luotti täysin Jehovaan. (Lue Johanneksen 5:19, 30.) Hän ei koskaan yrittänyt riistää taivaalliselle Isälleen kuuluvaa valtaa. Filippiläiskirjeen 2:6:ssa sanotaan, että Jeesus ”ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen”. Hän ymmärsi omat rajoituksensa, kunnioitti Isänsä valtaa ja alistui siihen.

14. Miten Jeesus reagoi, kun häntä pyydettiin tekemään jotain, mikä ei ollut hänen vallassaan?

¹⁴ Entä miten Jeesus reagoi, kun opetuslapset Jaakob ja Johannes tulivat äitinsä kanssa hänen puheilleen ja pyysivät asemaa, jonka antaminen ei ollut hänen vallassaan? Hetkeäkään epäröimättä Jeesus sanoi, että vain hänen taivaallinen Isänsä voisi päättää, kuka istuu hänen oikealla tai vasemmalla puolellaan valtakunnassa. (Matt. 20:20–23.) Jeesus oli vaatimaton eikä koskaan ylittänyt valtuuksiaan. Hän teki vain sen, mitä Jehova käski häntä tekemään. (Joh. 12:49.) Miten voimme jäljitellä Jeesuksen hyvää esimerkkiä?

15–16. Miten voimme soveltaa 1. Korinttilaiskirjeen 4:6:n neuvoa?

¹⁵ Voimme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä vaatimattomuudesta, kun noudatamme 1. Korinttilaiskirjeen 4:6:ssa olevaa Raamatun neuvoa: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” Jos meiltä kysytään neuvoa, meidän ei tulisi esittää omia mielipiteitämme tai sanoa, mitä mieleemme tulee ensimmäisenä. Sen sijaan kohdistamme huomion Raamatussa ja siihen perustuvissa julkaisuissamme oleviin neuvoihin. Näin osoitamme, että ymmärrämme rajoituksemme. Tunnustamme vaatimattomasti, että kaikkivaltiaan Jumalan ”oikeudenmukaiset säädökset” ovat paljon omien ajatustemme yläpuolella (Ilm. 15:3, 4).

¹⁶ Meillä on muitakin hyviä syitä vaatimattomuuteen kuin se, että kunnioitamme Jehovaa. Seuraavaksi käsitellään sitä, miten nöyryys ja vaatimattomuus tuovat meille iloa ja auttavat meitä tulemaan toimeen toisten kanssa.

17. Miksi nöyrät ja vaatimattomat ihmiset ovat todennäköisesti onnellisia?

¹⁷ Nöyrät ja vaatimattomat ihmiset ovat todennäköisemmin myös onnellisia. Miksi näin on? Kun olemme tietoisia rajoituksistamme, olemme iloisia ja kiitollisia siitä, että toiset auttavat meitä. Ajatellaan esimerkiksi tapausta, jossa Jeesus paransi kymmenen spitaalista. Vain yksi heistä palasi kiittämään Jeesusta siitä, että tämä oli tehnyt hänen hyväkseen jotain, mihin hän ei olisi itse pystynyt: parantanut hänen kammottavan sairautensa. Tämä nöyrä ja vaatimaton mies oli kiitollinen saamastaan avusta, ja hän antoi siitä kunnian Jumalalle. (Luuk. 17:11–19.)

18. Miten nöyryys ja vaatimattomuus auttavat meitä tulemaan toimeen toisten kanssa? (Roomalaisille 12:10.)

¹⁸ Ne jotka ovat nöyriä ja vaatimattomia, tulevat usein hyvin toimeen toisten kanssa ja heillä on läheisiä ystäviä. Mistä se johtuu? He myöntävät ilomielin, että muilla on hyviä ominaisuuksia, ja osoittavat luottavansa näihin. Nöyrät ja vaatimattomat ihmiset ovat iloisia, kun toiset onnistuvat tehtävissään. He myös kiittävät toisia mielellään ja kunnioittavat näitä. (Lue Roomalaiskirjeen 12:10.)

19. Mitä syitä meillä on karttaa ylpeyttä?

¹⁹ Toisaalta ylpeiden ihmisten on vaikea kiittää toisia, sillä he haluaisivat mieluummin itse saada kiitosta ja ylistystä. He vertailevat todennäköisemmin itseään muihin ja lietsovat kilpailuhenkeä. Sen sijaan että he valmentaisivat toisia ja jakaisivat vastuuta, heidän mielestään asiat pitää hoitaa itse, jos haluaa, että ne hoidetaan kunnolla. Ylpeä ihminen on usein kateellinen ja kunnianhimoinen. (Gal. 5:26.) Tällaisilla ihmisillä on harvoin kestäviä ystävyyssuhteita. Jos huomaamme olevamme jossain määrin ylpeitä, meidän tulisi rukoilla Jehovalta apua ”mielemme uudistamiseen”, niin ettei ylpeydestä tulisi pysyvä osa persoonallisuuttamme (Room. 12:2).

20. Miksi kannattaa olla nöyrä ja vaatimaton?

²⁰ Jehova on meille erinomainen malli! Hänen nöyryytensä ilmenee siitä, miten hän kohtelee palvelijoitaan, ja me pyrimme jäljittelemään häntä. Lisäksi meidän kannattaa jäljitellä vaatimattomia Raamatun henkilöitä, jotka ”vaelsivat Jumalan kanssa”. Meidän tulee aina antaa Jehovalle ylistys ja kunnia, jotka hän ansaitsee (Ilm. 4:11). Silloin mekin voimme vaeltaa taivaallisen Isämme kanssa, joka rakastaa nöyriä ja vaatimattomia ihmisiä.