1. Millaista rakennustyötä me kaikki voimme tehdä 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:11:n mukaan?

 ONKO teidän seurakuntanne joskus rakentanut tai remontoinut valtakunnansalin? Jos on, muistat varmaan ensimmäisen siellä pidetyn kokouksen. Olit niin kiitollinen Jehovalle, että tunteet nousivat pintaan ja alkulaulun laulaminenkin oli vaikeaa. Valtakunnansalien rakentaminen tuo kunniaa Jehovalle, mutta vielä tärkeämpää on kuvaannollinen rakentaminen: niiden ihmisten vahvistaminen, jotka tulevat valtakunnansaleille palvomaan Jehovaa. Paavali puhui tästä rakennustyöstä tämän kirjoituksen teemajakeessa. (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:11 ja alaviite.)

2. Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

² Paavali oli taitava vahvistamaan toisia kristittyjä. Hän tunsi empatiaa heitä kohtaan. Tässä artikkelissa käsitellään sitä, miten Paavali auttoi veljiä ja sisaria 1) kestämään koettelemuksia, 2) säilyttämään rauhan toistensa kanssa ja 3) vahvistamaan uskoa Jehovaan. Näemme myös, miten voimme jäljitellä häntä ja vahvistaa seurakunnan ystäviä (1. Kor. 11:1).

3. Millainen tasapainoinen näkemys Paavalilla oli?

³ Paavali rakasti veljiä ja sisaria hyvin paljon. Hän oli empaattinen heitä kohtaan ja pystyi rohkaisemaan heitä, kun heillä oli koettelemuksia, koska hänelläkin oli ollut vastoinkäymisiä. Kerran kun rahat olivat vähissä, hänen täytyi etsiä työtä elättääkseen itsensä ja ne, jotka olivat hänen kanssaan (Apt. 20:34). Hän oli ammatiltaan teltantekijä, ja Korintissa hän teki telttoja Aquilan ja Priscillan kanssa. Mutta ”joka sapatti” hän kertoi hyvää uutista juutalaisille ja kreikkalaisille. Kun Silas ja Timoteus tulivat, ”Paavali uppoutui sanan julistamiseen”. (Apt. 18:2–5.) Hän muisti aina, että Jehovan palveleminen on tärkeintä elämässä. Omien kokemustensa perusteella Paavalilla oli hyvät edellytykset rohkaista toisia. Elämän huolet ja perheestä huolehtiminen eivät saisi viedä heidän huomiotaan tärkeimmiltä asioilta – niiltä, jotka liittyvät Jehovan palvelemiseen (Fil. 1:10).

4. Miten Paavali ja Timoteus auttoivat kristittyjä kestämään vainoa?

⁴ Pian sen jälkeen kun Tessalonikaan oli perustettu seurakunta, siellä asuvia uusia veljiä ja sisaria alettiin vainota ankarasti. Kun väkijoukko ei löytänyt Paavalia ja Silasta, ”he raahasivat – – jotkut veljet kaupungin hallitusmiesten luo” ja huusivat: ”Nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti.” (Apt. 17:6, 7.) Äskettäin kastetut kristityt olivat epäilemättä järkyttyneitä siitä, että kaupungin miehet kääntyivät heitä vastaan. Paavali ei halunnut, että tämä saisi heidät hidastamaan vauhtia Jehovan palveluksessa. Vaikka hänen ja Silaksen oli pakko lähteä, hän järjesti niin että uudesta seurakunnasta pidettäisiin hyvää huolta. Hän kirjoitti myöhemmin tessalonikalaisille: ”Lähetimme veljemme Timoteuksen – – vahvistamaan teitä ja lohduttamaan teitä uskossanne, jotta nämä koettelemukset eivät horjuttaisi ketään.” (1. Tess. 3:2, 3.) Timoteus oli varmasti itsekin kokenut vainoa kotikaupungissaan Lystrassa. Hän oli myös nähnyt, miten Paavali oli vahvistanut siellä asuvia ystäviä ja miten Jehova oli ohjannut asioita. Siksi hän pystyi vahvistamaan Tessalonikassa asuvien kristittyjen luottamusta siihen, että asiat järjestyisivät sielläkin. (Apt. 14:8, 19–22; Hepr. 12:2.)

5. Millaista apua Bryant sai eräältä vanhimmalta?

⁵ Millä muulla tavoin Paavali vahvisti toisia kristittyjä? Kun Paavali ja Barnabas palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, ”he nimittivät vanhimpia jokaiseen seurakuntaan” (Apt. 14:21–23). Nämä vanhimmat puolestaan lohduttivat ja rohkaisivat seurakuntaan kuuluvia samoin kuin vanhimmat tekevät nykyään. Bryant-niminen veli muistelee: ”Kun olin 15-vuotias, isä lähti kotoa ja äiti erotettiin. Tunsin itseni hylätyksi ja lannistuneeksi.” Hän kertoo, mikä auttoi häntä kestämään: ”Vanhin nimeltä Tony jutteli kanssani kokouksissa ja muulloinkin. Hän kertoi, miten toiset olivat koettelemuksista huolimatta onnistuneet säilyttämään ilonsa. Hän luki minulle psalmin 27:10 ja puhui usein Hiskiasta, joka palveli Jehovaa uskollisesti, vaikka hänen isänsä oli kaikkea muuta kuin hyvä esimerkki.” Bryant toteaa: ”Tonyn kannustuksesta aloitin kokoaikaisen palveluksen, joka on tuonut minulle paljon iloa.” Vanhimmat, muistakaa, että seurakunnassa on monia, joita voidaan Bryantin tavoin rohkaista ”hyvällä sanalla” (Sananl. 12:25).

6. Miten Paavali rohkaisi toisia kokemusten avulla?

⁶ Paavali muistutti, että ”suuri pilvi todistajia” oli kestänyt koettelemuksia Jehovan avulla (Hepr. 12:1). Hän ymmärsi, että uskollisten Jehovan palvelijoiden kokemukset voisivat antaa veljille ja sisarille rohkeutta ja auttaa heitä keskittymään ”elävän Jumalan kaupunkiin” (Hepr. 12:22). Näin on myös nykyään. On rohkaisevaa lukea siitä, miten Jehova auttoi Gideonia, Barakia, Daavidia, Samuelia ja monia muita (Hepr. 11:32–35). Myös nykyajan uskollisten Jehovan palvelijoiden esimerkistä saa paljon rohkaisua. Päätoimistoon tulee usein kiitoskirjeitä ystäviltä, joita tällaisten uskollisten todistajien elämäkerrat ovat koskettaneet.

7. Mitä Paavalin neuvo Roomalaiskirjeen 14:19–21:ssä opettaa?

⁷ Vahvistamme toisiamme rakentamalla rauhaa seurakunnassa. Emme anna mielipide-erojen jakaa meitä, ja olemme valmiita joustamaan, kunhan mitään Raamatun periaatetta ei rikota. Esimerkiksi Rooman seurakunnassa oli sekä juutalaisia että ei-juutalaisia kristittyjä. Kun Mooseksen laki ei enää ollut voimassa, myöskään sen ruokaa koskevia rajoituksia ei tarvinnut noudattaa (Mark. 7:19). Jotkut juutalaiskristityt söivät hyvin omintunnoin kaikenlaista ruokaa, kun taas toisten omatunto ei sitä sallinut. Tämä aiheutti seurakunnassa erimielisyyttä. Paavali tähdensi sitä, miten tärkeää oli säilyttää rauha, ja sanoi: ”Sinun on parasta olla syömättä lihaa, juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mikä heikentää veljesi uskoa.” (Lue Roomalaiskirjeen 14:19–21.) Hän halusi veljien ja sisarten ymmärtävän, että tällaiset kiistat vahingoittivat sekä yksilöitä että koko seurakuntaa. Hän oli itse valmis tekemään muutoksia, jottei olisi heikentänyt kenenkään uskoa (1. Kor. 9:19–22). Mekin voimme rakentaa rauhaa ja vahvistaa toisia, kun emme tee makuasioista kiistakysymyksiä.

8. Miten Paavali toimi, kun seurakunnan rauha oli uhattuna?

⁸ Paavali on hyvä esimerkki rauhan säilyttämisestä myös silloin kun jokin tärkeä kysymys jakaa mielipiteitä. Jotkut ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa vaativat, että ei-juutalaiset kristityt piti ympärileikata. Ehkä he pelkäsivät juutalaisten kritiikkiä. (Gal. 6:12.) Paavali oli heidän kanssaan vahvasti eri mieltä. Hän ei kuitenkaan vaatinut, että asiassa olisi pitänyt toimia hänen tavallaan, vaan hän vei sen nöyrästi Jerusalemissa olevien apostolien ja vanhinten ratkaistavaksi. (Apt. 15:1, 2.) Näin Paavali auttoi seurakuntia säilyttämään rauhan ja iloisen ilmapiirin (Apt. 15:30, 31).

9. Miten voimme ottaa mallia Paavalista?

⁹ Jos syntyy vakavia erimielisyyksiä, voimme rakentaa rauhaa kuuntelemalla niitä, jotka Jehova on valinnut huolehtimaan seurakunnista. Moniin tilanteisiin löytyy apua julkaisuistamme ja järjestön antamista ohjeista. Kun noudatamme niitä emmekä pidä itsepintaisesti kiinni omista näkemyksistämme, rakennamme rauhaa seurakunnassa.

10. Mikä on yksi tapa, jolla Paavali rakensi rauhaa seurakunnassa?

¹⁰ Paavali rakensi rauhaa seurakunnassa myös kiinnittämällä huomiota toisten hyviin ominaisuuksiin. Roomalaiskirjeen lopussa hän mainitsi nimeltä monia ystäviä ja kertoi sitten heistä jotain myönteistä. Voimme jäljitellä Paavalia, kun puhumme veljien ja sisarten hyvistä ominaisuuksista. Tällainen lähentää ystäviä toisiinsa ja lisää rakkautta seurakunnassa.

11. Mikä auttaa palauttamaan rauhan, kun syntyy erimielisyyksiä?

¹¹ Joskus jopa kypsien kristittyjen välillä voi syntyä kiistaa ja erimielisyyttä jostain asiasta. Näin kävi Paavalille ja hänen läheiselle ystävälleen Barnabaalle. He olivat jyrkästi eri mieltä siitä, otettaisiinko Markus mukaan seuraavalle lähetysmatkalle. ”Puhkesi niin kova riita”, että he lähtivät eri suuntiin. (Apt. 15:37–39.) Paavali, Barnabas ja Markus kuitenkin arvostivat seurakunnan rauhaa ja yksimielisyyttä niin paljon, että he selvittivät erimielisyytensä. Myöhemmin Paavali puhui pelkkää hyvää Barnabaasta ja Markuksesta (1. Kor. 9:6; Kol. 4:10). Jos meillä on erimielisyyksiä jonkun seurakuntaan kuuluvan kanssa, meidän on tärkeää selvittää ne ja keskittyä hänen hyviin ominaisuuksiinsa. Näin seurakunnan rauha ja yksimielisyys säilyy (Ef. 4:3).

12. Millaisia haasteita veljillä ja sisarilla on?

¹² Voimme vahvistaa veljiämme ja sisariamme myös siten, että autamme heitä kasvattamaan uskoaan Jehovaan. Joidenkin ystävien on kestettävä ei-uskovien sukulaisten ja työ- tai koulukaverien pilkkaa. Toisilla on vakavia terveysongelmia, tai joku on saattanut loukata heitä syvästi. Ne jotka ovat olleet kauan totuudessa, ovat joutuneet odottamaan tämän aikakauden loppua jo pitkään. Tällaiset tilanteet koettelevat uskoa nykyään, ja samanlaisia haasteita oli myös ensimmäisellä vuosisadalla. Miten Paavali auttoi seurakunnan ystäviä selviytymään niistä?

13. Miten Paavali auttoi niitä, joiden uskonkäsityksiä kyseenalaistettiin?

¹³ Paavali vahvisti veljien ja sisarten uskoa Raamatun avulla. Ehkä jotkut juutalaiskristityt eivät tienneet, miten vastata, kun ei-uskovat sukulaiset väittivät juutalaisuutta paremmaksi kuin kristillisyys. Paavalin kirjeestä heprealaisille oli varmasti heille apua (Hepr. 1:5, 6; 2:2, 3; 9:24, 25). Sen loogiset perustelut auttoivat heitä puolustamaan uskoaan. Nykyään voimme auttaa toisia löytämään julkaisuistamme hyviä perusteluja, joiden avulla he voivat vastata heille esitettyihin väitteisiin. Esimerkiksi kirjasista Onko elämä luotu? ja Elämän alkuperä – viisi tärkeää kysymystä voi olla apua niille nuorille, joita pilkataan sen takia, että he uskovat luomiseen.

14. Mitä Paavali teki, vaikka oli kiireinen opetustyössä?

¹⁴ Paavali kannusti veljiä ja sisaria ”hyviin tekoihin” (Hepr. 10:24). Hän auttoi heitä paitsi sanoin myös teoin. Kun Juudeaan tuli nälänhätä, Paavali oli mukana järjestämässä avustusta siellä asuville kristityille (Apt. 11:27–30). Hän oli kiireinen opetustyössä, mutta teki voitavansa auttaakseen myös niitä, jotka tarvitsivat aineellista tukea (Gal. 2:10). Näin hän kasvatti toisten luottamusta siihen, että Jehova huolehtisi heistä. Kun olemme nykyään mukana antamassa katastrofiapua, vahvistamme toisten uskoa. Voimme myös antaa säännöllisesti lahjoituksia maailmanlaajuiseen työhön. Kaikki tämä auttaa ystäviä luottamaan siihen, että Jehova ei hylkää heitä.

15–16. Miten meidän tulisi suhtautua niihin, joiden usko on heikentynyt?

¹⁵ Paavali suhtautui myönteisesti niihin, joiden usko oli heikentynyt. Hän oli myötätuntoinen heitä kohtaan ja puhutteli heitä lämpimästi ja positiivisesti (Hepr. 6:9; 10:39). Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä hän puhui usein ”meistä” ja tunnusti näin, että hänenkin täytyi noudattaa antamiaan neuvoja (Hepr. 2:1, 3). Paavalin tavoin mekään emme pidä toivottomina tapauksina niitä, joiden usko on heikentynyt. Kun sen sijaan olemme heistä aidosti kiinnostuneita, vahvistamme heitä ja näytämme, että he ovat meille rakkaita. Sanojen lisäksi lämmin äänensävymme voi rohkaista heitä.

¹⁶ Paavali vakuutti seurakuntaan kuuluville, että Jehova ei ollut unohtanut heidän hyviä tekojaan (Hepr. 10:32–34). Mekin voimme tehdä samoin, kun autamme ystävää, jonka usko on päässyt heikkenemään. Voisimme pyytää häntä kertomaan, miten hän tuli totuuteen tai miten Jehova on tukenut häntä. Voisimme myös muistuttaa häntä, ettei Jehova unohda sitä hyvää, mitä hän on tehnyt, eikä hylkää häntä tulevaisuudessakaan (Hepr. 6:10; 13:5, 6). Tällaiset keskustelut voivat antaa hänelle kipinän jatkaa Jehovan palvelusta.

17. Miten voimme oppia vahvistamaan toisia entistä paremmin?

¹⁷ Samoin kuin rakentajan taidot kehittyvät vähitellen, mekin voimme oppia vahvistamaan toisia entistä paremmin. Voimme auttaa heitä kestämään koettelemuksia kertomalla esimerkkejä niistä, jotka ovat pysyneet uskollisina menneisyydessä. Voimme rakentaa rauhaa kiinnittämällä huomiota toisten hyviin ominaisuuksiin, säilyttää rauhan, kun se on uhattuna, ja palauttaa sen, kun syntyy erimielisyyksiä. Vahvistamme veljien ja sisarten uskoa puhumalla heidän kanssaan tärkeistä Raamatun totuuksista, antamalla käytännön apua ja tukemalla niitä, joiden hengellisyys on heikentynyt.

18. Mitä olet päättänyt tehdä?

¹⁸ Ne jotka ovat mukana teokraattisissa rakennushankkeissa, saavat työstään iloa ja tyytyväisyyttä. Me kaikki voimme olla onnellisia ja tyytyväisiä, kun rakennamme seurakuntaa hengellisesti. Kirjaimelliset rakennukset ränsistyvät ajan mittaan, mutta meidän työmme tulokset voivat kestää ikuisesti. Siksi tavoitteemme on ”rohkaista toisiamme ja vahvistaa toisiamme jatkuvasti” (1. Tess. 5:11).