TUTKITTAVA KIRJOITUS 33
LAULU 130 Ole anteeksiantava
Miten seurakunta voi suhtautua väärintekijöihin Jehovan tavalla?
”Jos joku kuitenkin tekee synnin, meillä on Isän luona auttaja.” (1. JOH. 2:1)
NÄKÖKULMA
Mitä opimme siitä, millä tavalla vakava väärintekotapaus käsiteltiin ensimmäisellä vuosisadalla Korintin seurakunnassa?
1. Mikä on Jehovan toive kaikkien ihmisten suhteen?
JEHOVA on antanut ihmisille vapaan tahdon. Se on joka päivä kovalla käytöllä isommissa ja pienemmissä ratkaisuissa. Elämän tärkein valinta on se, haluaako ihminen vihkiytyä Jehovalle ja kuulua hänen perheeseensä. Jehova toivoo, että kaikki haluaisivat tehdä niin, koska hän rakastaa ihmisiä ja ajattelee aina heidän parastaan. Hän haluaa, että he olisivat hänen ystäviään ja eläisivät ikuisesti. (5. Moos. 30:19, 20; Gal. 6:7, 8.)
2. Millaisia tunteita Jehovalla on väärintekijöitä kohtaan? (1. Johanneksen kirje 2:1.)
2 Jehova ei silti pakota ketään palvelijakseen vaan jättää jokaiselle valinnanvapauden. Mutta mitä jos kastettu kristitty päättääkin toimia vastoin Jehovan lakia ja tekee vakavaa syntiä? Jos hän ei kadu, hänet täytyy poistaa seurakunnasta. (1. Kor. 5:13.) Siinäkin tapauksessa Jehova toivoo kovasti, että väärintekijä palaisi hänen luokseen. Tässä on yksi tärkeä syy siihen, miksi hän on järjestänyt lunnaat: näin hänen on mahdollista antaa anteeksi katuville väärintekijöille. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 2:1.) Jehova vetoaa lämpimästi väärintekijöihin ja pyytää heitä katumaan (Sak. 1:3; Room. 2:4; Jaak. 4:8).
3. Mitä tämä kirjoitus sisältää?
3 Jehova toivoo, että oppisimme suhtautumaan sekä väärintekemiseen että väärintekijöihin samalla tavalla kuin hän. Tämä kirjoitus auttaa meitä siinä. Pääajatukset ovat seuraavat: 1) Miten eräs vakava väärintekotapaus käsiteltiin Korintin seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla? 2) Mitä ohjeita Paavali antoi, kun väärintekijä katui? 3) Mitä tämä tapaus kertoo Jehovan suhtautumisesta kristittyihin, jotka tekevät vakavaa syntiä?
VÄÄRINTEKOTAPAUKSEN KÄSITTELY ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA
4. Millainen tilanne oli Korintin seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla? (1. Korinttilaisille 5:1, 2.)
4 Lue 1. Korinttilaiskirjeen 5:1, 2. Paavali kuuli kolmannella lähetysmatkallaan huolestuttavia uutisia vastaperustetusta Korintin seurakunnasta. Siellä eräs veli oli sukupuolisuhteessa äitipuolensa kanssa. Tällainen toiminta oli järkyttävää, eikä sellaista ollut ”edes muiden kansojen keskuudessa”. Seurakunta kuitenkin suvaitsi sitä ja saattoi olla jopa ylpeä siitä. Jotkut ehkä ajattelivat, että siitä näkyi, miten armollinen ja ymmärtäväinen Jehova on epätäydellisiä ihmisiä kohtaan. Todellisuudessa Jehova ei hyväksy väärintekemistä. Veljen elämäntyyli varmasti vahingoitti seurakunnan mainetta, ja hänellä saattoi olla huono vaikutus niihin kristittyihin, joiden seurassa hän oli. Millaisia neuvoja Paavali antoi Korintin seurakunnalle?
5. Mitä neuvoja Paavali antoi seurakunnalle, ja mitä hän niillä tarkoitti? (1. Korinttilaisille 5:13.) (Ks. myös kuva.)
5 Lue 1. Korinttilaiskirjeen 5:13. Paavali kirjoitti korinttilaisille pyhän hengen ohjauksessa kirjeen, jossa hän käski poistamaan katumattoman väärintekijän seurakunnasta. Miten seurakuntalaisten tulisi kohdella häntä? Paavali sanoi, että heidän pitäisi ”lakata olemasta tekemisissä” hänen kanssaan. Hän jatkoi vielä: ”Älkää edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Kor. 5:11.) Yhdessä syömiseen sisältyy yleensä se, että samalla keskustellaan. Paavali siis selvästi tarkoitti, etteivät seurakuntalaiset saisi viettää tarpeettomasti aikaa väärintekijän kanssa. Se suojelisi seurakuntaa hänen vahingolliselta vaikutukseltaan. (1. Kor. 5:5–7.) Se voisi myös auttaa väärintekijää ymmärtämään, miltä hänen toimintansa tuntui Jehovasta, ja saada hänet olemaan aidosti pahoillaan ja tekemään muutoksia.
6. Millainen vaikutus Paavalin kirjeellä oli seurakuntaan ja väärintekijään?
6 Paavali saattoi miettiä, miten hänen kirjeeseensä suhtauduttaisiin. Jossain vaiheessa Titus toi hyviä uutisia. Korinttilaiset olivat toimineet Paavalin ohjeiden mukaan ja poistaneet väärintekijän seurakunnasta. (2. Kor. 7:6, 7.) Lisäksi kirjeen lähettämistä seuraavina kuukausina väärintekijä oli katunut toimintaansa. Hän oli myös tehnyt muutoksia ja alkanut taas elää Jehovan periaatteiden mukaan. (2. Kor. 7:8–11.) Millaisia neuvoja Paavali nyt antaisi?
MITEN SEURAKUNNAN TULI KOHDELLA KATUVAA VÄÄRINTEKIJÄÄ?
7. Mihin väärintekijän poistaminen seurakunnasta johti? (2. Korinttilaisille 2:5–8.)
7 Lue 2. Korinttilaiskirjeen 2:5–8. Paavali sanoi, että väärintekijälle riitti ”enemmistön antama ankara nuhde”. Toisin sanoen hänen saamansa oikaisu oli täyttänyt tarkoituksensa. Se oli saanut hänet katumaan. (Hepr. 12:11.)
8. Mitä Paavali neuvoi seurakuntalaisia nyt tekemään?
8 Paavali neuvoi: ”Teidän tulisi nyt antaa hänelle halukkaasti anteeksi ja lohduttaa häntä.” Hän kehotti veljiä ja sisaria myös osoittamaan, että he rakastavat katuvaa väärintekijää. Ei siis riittänyt, että he vain antaisivat tuon miehen tulla takaisin seurakuntaan. Paavalin neuvojen mukaan heidän piti myös näyttää sanoillaan ja teoillaan, että he olivat antaneet aidosti anteeksi ja rakastivat häntä. Silloin olisi selvää, että hän oli lämpimästi tervetullut takaisin.
9. Miksi kaikkien ei ehkä ollut helppo antaa anteeksi katuvalle väärintekijälle?
9 Oliko joillain veljillä ja sisarilla vaikeuksia toivottaa katuva väärintekijä lämpimästi tervetulleeksi? Raamattu ei kerro, mutta se on mahdollista. Miehen toiminta oli aiheuttanut ongelmia koko seurakunnalle ja ehkä loukannut joitakuita henkilökohtaisesti. Seurakuntaan kuuluvat olivat nähneet kovasti vaivaa pysyäkseen moraalisesti puhtaina, ja heistä saattoi tuntua, että väärintekijä pääsi liian helpolla. (Vrt. Luuk. 15:28–30.) Miksi heidän olisi kuitenkin niin tärkeää ottaa takaisin tuleva veli avosylin vastaan?
10–11. Mitä olisi voinut tapahtua, jos vanhimmat olisivat olleet liian ankaria katuvalle miehelle?
10 Ajattele, mitä olisi voinut tapahtua, jos vanhimmat eivät olisi antaneet katuvan väärintekijän palata seurakuntaan tai jos seurakuntalaiset olisivat hänen paluunsa jälkeen kohdelleet häntä tylysti. Silloin ”liiallinen suru” olisi voinut saada hänet lannistumaan. Hän olisi ehkä päätellyt, että hänen tilanteensa on toivoton eikä hänen kannata edes yrittää korjata suhdettaan Jehovaan.
11 Mikä vielä pahempaa, ankara asenne olisi vaarantanut veljien ja sisarten oman suhteen Jehovaan. Miten niin? Silloin he eivät olisi jäljitelleet Jehovan armollista suhtautumista katuviin väärintekijöihin vaan Saatanan julmaa ja armotonta asennetta. He olisivat tavallaan auttaneet Saatanaa ajamaan katuvan miehen kauemmas Jehovan luota. (2. Kor. 2:10, 11; Ef. 4:27.)
12. Miten seurakuntaan kuuluvat voisivat ottaa mallia Jehovasta?
12 Miten Korintin seurakuntaan kuuluvat voisivat jäljitellä Saatanan sijasta Jehovaa? Heidän täytyisi ottaa mallia tavasta, jolla Jehova kohtelee katuvia väärintekijöitä. Siitä kerrotaan Raamatussa paljonkin. Daavid sanoi, että Jehova on ”hyvä ja valmis antamaan anteeksi” (Ps. 86:5). Miika kysyi: ”Kuka on sinun kaltaisesi Jumala, joka antaa anteeksi rikkomuksen ja sivuuttaa – – väärinteon?” (Miika 7:18.) Jesaja taas kirjoitti: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja paha mies ajatuksensa. Palatkoon hän Jehovan luo, joka on hänelle armollinen, meidän Jumalamme luo, sillä hän antaa paljon anteeksi.” (Jes. 55:7.)
13. Miksi oli oikein ottaa katuva mies takaisin seurakuntaan? (Ks. tekstiruutu ” Milloin korinttilainen mies otettiin takaisin seurakuntaan?”)
13 Korintin seurakuntaan kuuluvat voisivat jäljitellä Jehovaa ottamalla katuvan veljen lämpimästi vastaan ja ilmaisemalla, että rakastavat häntä edelleen. Jos he antaisivat hänelle anteeksi Paavalin neuvojen mukaan, he näyttäisivät olevansa ”tottelevaisia kaikessa” (2. Kor. 2:9). Mies oli poistettu seurakunnasta vasta joitain kuukausia sitten, mutta oikaisu oli jo saanut hänet katumaan. Ei siis ollut mitään syytä lykätä hänen takaisin ottamistaan.
MITEN VOIMME JÄLJITELLÄ JEHOVAN ARMOA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA?
14–15. Mitä olemme oppineet siitä, miten väärintekotapaus käsiteltiin Korintin seurakunnassa? (2. Pietarin kirje 3:9.) (Ks. myös kuva.)
14 Kertomus siitä, miten väärintekotapaus käsiteltiin Korintin seurakunnassa, kirjoitettiin Raamattuun ”meille opetukseksi” (Room. 15:4). Siitä opimme, että Jehova ei suvaitse vakavaa syntiä palvelijoidensa keskuudessa. Hän ei myöskään ajattele, että katumattomien väärintekijöiden pitäisi saada jäädä seurakuntaan. Jehova on kyllä armollinen mutta ei liian sallivainen. Hän ei koskaan madalla omia normejaan. (Juud. 4.) Se olisi kaikkea muuta kuin armollista, koska koko seurakunta voisi joutua kärsimään. (Sananl. 13:20; 1. Kor. 15:33.)
15 Joka tapauksessa Jehova ei halua, että kukaan tuhoutuisi. Hän haluaa pelastaa jokaisen ihmisen, jos vain suinkin mahdollista. Hän antaa anteeksi niille, jotka muuttavat asennettaan ja yrittävät korjata ystävyytensä hänen kanssaan. (Hes. 33:11; lue 2. Pietarin kirjeen 3:9.) Niinpä kun korinttilainen mies katui toimintaansa ja teki tarvittavat muutokset, Jehova selitti Paavalin välityksellä seurakunnalle, että miehelle pitäisi antaa anteeksi ja hänet pitäisi ottaa takaisin.
16. Mitä ajattelet siitä, miten väärintekotapaus käsiteltiin Korintin seurakunnassa?
16 Väärintekotapauksen käsittely Korintin seurakunnassa kertoo siitä, että Jehova rakastaa ihmisiä ja sitä, mikä on oikein ja oikeudenmukaista (Ps. 33:5). Tämä kaikki kasvattaa arvostustamme Jehovaa kohtaan. Me jokainen teemme syntiä ja tarvitsemme hänen anteeksiantoaan. Meillä kaikilla on hyvät syyt olla kiitollisia lunnaista, joiden perusteella hän voi antaa meille anteeksi. Eikö olekin lohduttavaa tietää, että Jehova rakastaa palvelijoitaan aidosti ja haluaa aina heidän parastaan?
17. Mistä seuraavissa kirjoituksissa puhutaan?
17 Miten väärintekotapauksia sitten käsitellään nykyään? Millä tavalla vanhimmat voivat jäljitellä Jehovan rakkautta ja auttaa väärintekijää katumaan? Miten veljien ja sisarten tulisi reagoida, jos vanhimmat päättävät poistaa jonkun seurakunnasta tai ottaa jonkun takaisin? Näihin kysymyksiin palataan seuraavissa kirjoituksissa.
LAULU 106 Vahvistamme rakkauttamme
VARTIOTORNI – TUTKITTAVA