1. Mikä luontainen halu meillä kaikilla on?

MILTÄ sinusta tuntuu, jos joku tuntemasi ja kunnioittamasi ihminen ei muista nimeäsi tai ei millään tavalla huomioi sinua? Se voisi harmittaa kovasti. Meillä kaikilla on luontainen halu olla hyväksytty. Emme kaipaa ainoastaan sitä, että toiset tuntevat meidät nimeltä. Haluamme, että he tietävät, millaisia ihmisiä olemme, ja arvostavat sitä, mitä olemme tehneet. (4. Moos. 11:16; Job 31:6.)

2, 3. Miten halu saada arvostusta voi vääristyä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

² Koska olemme epätäydellisiä, halumme saada osaksemme arvostusta voi kuitenkin monien muiden luonnollisten halujemme tavoin vääristyä. Voisimme alkaa tavoitella vääränlaista tunnustusta. Saatanan maailma ruokkii ihmisissä halua saada mainetta ja kunniaa. Tarkoituksena on kääntää huomio pois taivaallisesta Isästämme Jehova Jumalasta, joka todella ansaitsee kunnioituksemme ja palvontamme (Ilm. 4:11).

³ Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat kalastelivat ihmisten suosiota, ja he ovat meille varoittava esimerkki. Jeesus kehotti seuraajiaan: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka haluavat käyskennellä kauhtanoissa ja pitävät tervehdyksistä toreilla ja etumaisista istuimista synagogissa ja huomattavimmista paikoista illallisilla.” Hän jatkoi: ”Nämä tulevat saamaan raskaamman tuomion.” (Luuk. 20:46, 47.) Toisaalta Jeesus puhui arvostavasti köyhästä leskestä, jonka pieni lahjoitus jäi todennäköisesti muilta huomaamatta (Luuk. 21:1–4). Jeesus selvästikin katseli asioita aivan eri näkökulmasta kuin muut. Tämä kirjoitus auttaa meitä suhtautumaan arvostuksen ja hyväksynnän saamiseen tavalla, joka miellyttää Jehova Jumalaa.

4. Kenen hyväksyntä on kaikkein tärkeintä ja miksi?

⁴ Tässä maailmassa ihmiset haluavat luoda itselleen nimeä esimerkiksi koulutuksen, liike-elämän ja viihteen saralla. Paavali kuitenkin kertoi, kenen suosion ja hyväksynnän pitäisi olla meille tärkeintä. Hän sanoi: ”Nyt kun olette tulleet tuntemaan Jumalan, tai pikemminkin, nyt kun Jumala on tullut tuntemaan teidät, niin kuinka te käännytte jälleen takaisin heikkojen ja vaivaisten alkeisasioiden puoleen ja tahdotte olla uudelleen niiden orjina?” (Gal. 4:9.) Jumala, maailmankaikkeuden korkein hallitsija, voi tosiaan ”tulla tuntemaan meidät”. Se on ainutlaatuinen kunnia! Hän haluaa, että meillä on läheinen suhde häneen. Eräs raamatunoppinut totesi, että Jumala ”kiinnittää meihin myönteistä huomiota”. Kun Jehova pitää meitä ystävinään, olemassaolomme tarkoitus täyttyy (Saarn. 12:13, 14).

5. Mitä voimme tehdä, jotta Jumala tulisi tuntemaan meidät?

⁵ Mooseksella oli läheinen suhde Jehovaan. Kun Mooses pyysi, että Jehova auttaisi häntä tuntemaan tiensä paremmin, Jehova vastasi: ”Tämänkin, mistä olet puhunut, minä teen, sillä sinä olet saanut suosion silmissäni ja minä tunnen sinut nimeltä.” (2. Moos. 33:12–17.) Mekin voimme saada mahtavia siunauksia, kun Jehova tulee tuntemaan meidät ja meistä tulee hänen ystäviään. Mutta miten se on meille mahdollista? Siten että rakastamme häntä ja vihimme elämämme hänelle. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 8:3.)

6, 7. Mikä voisi saada meidät menettämään suhteemme Jehovaan?

⁶ Meidän tulee myös pitää huolta siitä, että kallisarvoinen ystävyys taivaallisen Isämme kanssa säilyy. Galatian kristittyjen tavoin meidän täytyy varoa, ettei meistä tule tämän maailman ”heikkojen ja vaivaisten alkeisasioiden” orjia. Näin voisi käydä, jos esimerkiksi tavoittelisimme menestystä ja kuuluisuutta tässä maailmassa. (Gal. 4:9.) Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt, joille Paavali kirjoitti, olivat jo oppineet tuntemaan Jumalan, ja Jumala tunsi heidät. Paavali kuitenkin sanoi, että samat veljet ja sisaret olivat ”kääntymässä jälleen takaisin” hyödyttömiin asioihin. Hän halusi heidän tajuavan, että koska he olivat päässeet niin pitkälle, heidän ei olisi mitään järkeä palata niihin typeriin ja arvottomiin asioihin, jotka he olivat jättäneet taakse.

⁷ Sama vaara on olemassa nykyäänkin. Kun opimme tuntemaan Jehovan, saatoimme Paavalin tavoin luopua Saatanan maailman tarjoamasta menestyksestä. (Lue Filippiläiskirjeen 3:7, 8.) Ehkä emme lähteneet hankkimaan korkeakoulutusta tai tarttuneet mahdollisuuteen saada ylennys tai ansaita paljon rahaa liikemaailmassa. Jos olemme musiikillisesti tai urheilullisesti lahjakkaita, olisimme voineet saada kyvyillämme mainetta ja mammonaa, mutta käänsimme selkämme kaikelle tällaiselle. (Hepr. 11:24–27.) Olisi vaarallista alkaa katua näitä hyviä ratkaisuja ja pitää niitä menetettyinä mahdollisuuksina. Tällaiset ajatukset voisivat saada meidät tavoittelemaan jotain sellaista, minkä olemme jo todenneet kuuluvan tämän maailman ”heikkoihin ja vaivaisiin alkeisasioihin”. *

8. Mikä vahvistaa päätöstämme tavoitella Jehovan hyväksyntää?

⁸ Miten voimme vahvistaa päätöstämme tavoitella Jehovan hyväksyntää maailman hyväksynnän sijasta? Tässä meitä auttaa se, että pidämme mielessämme kaksi tärkeää tosiasiaa. Ensinnäkin Jehova muistaa ja palkitsee aina ne, jotka palvelevat häntä uskollisesti. (Lue Heprealaiskirjeen 6:10; 11:6.) Hän arvostaa syvästi jokaista palvelijaansa, ja hänestä olisi ”epävanhurskasta” jättää huomiotta ne, jotka ovat hänelle uskollisia. Jehova aina ”tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle” (2. Tim. 2:19). Hän ”tuntee vanhurskaiden tien” ja tietää, miten pelastaa heidät koettelemuksista (Ps. 1:6; 2. Piet. 2:9).

9. Kerro esimerkkejä siitä, miten Jehova on osoittanut hyväksyntänsä kansaansa kohtaan.

⁹ Joskus Jehova on toiminut palvelijoidensa puolesta erityisen huomattavilla tavoilla ja osoittanut näin hyväksyntänsä heitä kohtaan (2. Aik. 20:20, 29). Ajattele esimerkiksi, miten hän pelasti israelilaiset Punaisellamerellä, kun faraon mahtava armeija ajoi heitä takaa (2. Moos. 14:21–30; Ps. 106:9–11). Tämä oli jotain niin hämmästyttävää, että siitä puhuttiin tuolla alueella vielä 40 vuotta myöhemmin (Joos. 2:9–11). Pian kohtaamme kauan sitten ennustetun Magogin Gogin hyökkäyksen (Hes. 38:8–12). Kun tuo aika koittaa, meidän on hyvin rohkaisevaa muistella Jehovan aiempia pelastustekoja, jotka kertovat hänen rakkaudestaan ja voimastaan. Silloin olemme onnellisia siitä, että tavoittelimme Jumalan emmekä maailman hyväksyntää.

10. Mikä toinen tärkeä asia meidän täytyy muistaa Jehovasta?

¹⁰ Meidän täytyy muistaa myös toinen tärkeä tosiasia: Jehova voi osoittaa hyväksyntänsä odottamattomilla tavoilla. Jehova ei palkitse niitä, jotka tekevät hyviä tekoja vain siksi, että toiset ihmiset näkisivät ne. Miksi ei? Heidän koko palkkansa on jo maksettu, kun he ovat saaneet ylistystä toisilta. (Lue Matteuksen 6:1–5.) Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen Isänsä ”katselee salassa” niitä, jotka eivät saa ansaitsemaansa tunnustusta hyvistä teoistaan. Jehova huomaa tällaiset teot ja maksaa heille takaisin. Joskus hän palkitsee meidät odottamattomilla tavoilla. Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä.

11. Miten Jehova osoitti arvostuksensa Marialle?

¹¹ Kun Jumalan Pojan oli aika syntyä ihmiseksi, Jumala valitsi lapsen äidiksi nöyrän, Maria-nimisen neitsyen. Maria asui vähäpätöisessä Nasaretin kaupungissa, kaukana Jerusalemista ja sen loistavasta temppelistä. (Lue Luukkaan 1:26–33.) Miksi Jumala valitsi tähän tehtävään juuri Marian? Enkeli Gabriel kertoi hänelle, että hän oli ”saanut suosion Jumalan edessä”. Marian syvä hengellisyys kävi ilmi, kun hän myöhemmin puhui sukulaisensa Elisabetin kanssa (Luuk. 1:46–55). Jehova oli tarkkaillut Mariaa ja pannut merkille hänen uskollisuutensa. Siksi hän siunasi Mariaa antamalla hänelle tämän odottamattoman tehtävän.

12, 13. Miten Jeesukselle osoitettiin kunniaa hänen syntymänsä aikaan ja temppelissä 40 päivää myöhemmin?

¹² Kun Jeesus syntyi, keitä Jehova kunnioitti kertomalla tästä tärkeästä tapahtumasta? Hän ei ilmoittanut lapsen syntymästä Jerusalemissa ja Betlehemissä oleville huomattaville viranomaisille tai vallanpitäjille, vaan lähetti enkelit kertomaan siitä vaatimattomille paimenille, jotka olivat kaitsemassa lampaita Betlehemin ulkopuolella (Luuk. 2:8–14). Sitten nämä paimenet kävivät katsomassa vastasyntynyttä lasta (Luuk. 2:15–17). Marialle ja Joosefille oli varmasti iloinen yllätys, että Jeesus sai tällaista kunniaa. Huomaa, miten eri tavalla Jehova toimi kuin Saatana. Kun Saatana lähetti tähdistäennustajia käymään Jeesuksen ja hänen vanhempiensa luona, koko Jerusalem sai kuulla uutisen Jeesuksen syntymästä ja ”joutui kiihdyksiin” (Matt. 2:3). Se että Jeesuksen syntymästä tehtiin näin julkinen asia, johti monien viattomien lasten kuolemaan (Matt. 2:16).

¹³ Kun Jeesuksen syntymästä oli kulunut 40 päivää, Marian täytyi uhrata Jehovalle uhri Jerusalemin temppelissä, joka sijaitsi noin 9 kilometrin päässä Betlehemistä (Luuk. 2:22–24). Tehdessään matkaa Joosefin ja Jeesuksen kanssa Maria saattoi miettiä, kiinnittäisikö virkaansa hoitava pappi erikoishuomiota Jeesuksen tulevaan tehtävään. Jeesukselle osoitettiin kunniaa, mutta ehkä eri tavalla kuin Maria oli odottanut. Jehova käytti ”vanhurskasta ja jumalaapelkäävää” Simeonia ja leskeksi jäänyttä 84-vuotiasta naisprofeetta Annaa ilmoittamaan, että lapsesta tulisi luvattu Messias eli Kristus (Luuk. 2:25–38).

14. Miten Jehova palkitsi Marian?

¹⁴ Entä palkittiinko Maria siitä, että hän huolehti uskollisesti Jumalan pojan kasvattamisesta? Kyllä. Jumala huolehti siitä, että hänen tekonsa ja sanansa kirjoitettiin muistiin Raamattuun. Ilmeisesti Marian ei ollut mahdollista kulkea Jeesuksen mukana hänen kolme- ja puolivuotisen palveluksensa aikana. Ehkä hän oli tuolloin leski ja joutui pysymään Nasaretissa. Vaikka hän jäikin paitsi monista hienoista kokemuksista, hän oli kuitenkin Jeesuksen luona hänen kuolemansa aikaan (Joh. 19:26). Myöhemmin Maria oli Jerusalemissa opetuslasten kanssa ennen helluntaita, jolloin pyhä henki vuodatettiin (Apt. 1:13, 14). Todennäköisesti hänet voideltiin, kuten muutkin paikalla olleet. Siinä tapauksessa hän sai mahdollisuuden olla ikuisesti taivaassa Jeesuksen kanssa. Miten suurenmoinen palkinto hänen uskollisesta palveluksestaan!

15. Miten Jehova osoitti hyväksyntänsä Pojalleen, kun tämä oli maan päällä?

¹⁵ Jeesus ei havitellut oman aikansa uskonnollisten tai poliittisten johtajien kunnioitusta. Mutta häntä varmasti rohkaisi se, että Jehova osoitti hänelle hyväksyntänsä puhumalla hänelle taivaasta kolmessa tilanteessa. Heti sen jälkeen kun Jeesus oli kastettu Jordanissa, Jehova sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17.) Ilmeisesti Johannes Kastaja oli Jeesuksen lisäksi ainoa, joka kuuli nämä sanat. Noin vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa kolme apostolia kuuli Jehovan sanovan Jeesuksesta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt; kuunnelkaa häntä.” (Matt. 17:5.) Kun Jeesuksen kuolemaan oli vain muutama päivä, Jehova puhui jälleen Pojalleen taivaasta (Joh. 12:28).

16, 17. Millä odottamattomalla tavalla Jehova osoitti arvostuksensa Jeesusta kohtaan?

¹⁶ Jeesus tiesi, että häntä odotti häpeällinen kuolema jumalanpilkasta syytettynä. Siitä huolimatta hän rukoili, että tapahtuisi Jumalan tahto eikä hänen omansa (Matt. 26:39, 42). ”Hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää”, koska hän ei tavoitellut maailman vaan Isänsä hyväksyntää (Hepr. 12:2). Miten Jehova ilmaisi, että hän hyväksyi Poikansa ja arvosti häntä?

¹⁷ Maan päällä ollessaan Jeesus sanoi, että hän halusi saada takaisin sen kirkkauden, joka hänellä oli aiemmin ollut Isänsä rinnalla taivaassa (Joh. 17:5). Mikään ei viittaa siihen, että hän olisi odottanut saavansa palkaksi maanpäällisestä palveluksestaan jonkinlaisen ylennyksen. Jehova osoitti kuitenkin arvostuksensa Jeesusta kohtaan odottamattomalla tavalla. Hän herätti Jeesuksen ”ylempään asemaan” ja antoi hänelle jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ollut vielä saanut: elämän kuolemattomana henkiolentona (Fil. 2:9; 1. Tim. 6:16). * Se oli mahtava palkinto Jeesuksen uskollisesta palveluksesta.

18. Mikä auttaa meitä tavoittelemaan Jehovan, ei tämän maailman, hyväksyntää?

¹⁸ Mikä auttaa meitä tavoittelemaan Jehovan, ei tämän maailman, hyväksyntää? Pidä mielessäsi, että Jehova muistaa aina uskolliset palvelijansa ja että hän palkitsee heidät usein odottamattomilla tavoilla. Kukapa tietää, millaisia odottamattomia siunauksia saamme tulevaisuudessa? Mutta nyt kun meidän on vielä kestettävä vaikeuksia ja koettelemuksia tässä pahassa maailmassa, meidän on tärkeää muistaa, että maailma on häviämässä. Sen mukana menee kaikki maailmassa saatu maine, kunnia ja suosio. (1. Joh. 2:17.) Rakastava Isämme Jehova ”ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi – – työmme ja sen rakkauden, jota olemme osoittaneet hänen nimeään kohtaan” (Hepr. 6:10). Hän antaa meille hyväksyntänsä ja palkitsee meidät tavoilla, joita emme ehkä vielä osaa kuvitellakaan!