1. Miten Jehova rohkaisi ihmisiä Eedenin kapinan jälkeen?

AINA siitä lähtien kun ihmiset lankesivat syntiin ja heistä tuli epätäydellisiä, Jehova on ollut rohkaisun lähde. Heti Eedenin kapinan jälkeen hän antoi Aadamin tuleville jälkeläisille profeetallisen lupauksen, joka osoitti, että ihmiskunnan tilanne ei ollut toivoton. Kun ihmiset ymmärtäisivät tämän 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä olevan profetian, se antaisi heille rohkeutta ja toivoa. Siinä luvataan, että ”alkuperäinen käärme”, Saatana, ja kaikki se paha, mitä hän on saanut aikaan, tullaan tuhoamaan. (Ilm. 12:9; 1. Joh. 3:8.)

2. Miten Jehova rohkaisi Nooaa?

² Jehovan palvelija Nooa eli jumalattomassa maailmassa. Ainoastaan hän ja hänen perheensä palvoivat Jehovaa. Koska väkivaltaa oli joka puolella ja luonnottomat seksisuhteet olivat yleisiä, Nooa olisi voinut lannistua. (1. Moos. 6:4, 5, 11; Juud. 6.) Jehova kuitenkin antoi hänelle tietoa, joka kannusti häntä edelleen ”vaeltamaan tosi Jumalan kanssa” (1. Moos. 6:9). Jehova kertoi Nooalle, että hän aikoi hävittää silloisen pahan maailman, ja selitti, mitä Nooan piti tehdä voidakseen perheensä kanssa pelastua (1. Moos. 6:13–18). Nooa sai kokea, että Jehova on Jumala, joka rohkaisee palvelijoitaan.

3. Millaista rohkaisua Joosua sai? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

³ Myöhemmin Joosua sai vaativan tehtävän johdattaa Jumalan kansa Luvattuun maahan. Hänen täytyisi voittaa siellä olevien kansojen voimakkaat armeijat. Joosua oli syystäkin levoton. Jehova tiesi sen, ja siksi hän neuvoi Moosesta rauhoittelemaan Joosuaa. Jehova sanoi: ”Valtuuta Joosua ja rohkaise häntä ja vahvista häntä, sillä hän menee yli tämän kansan edellä ja hän antaa heidän periä sen maan, jonka näet.” (5. Moos. 3:28.) Ennen kuin Joosua kävi käsiksi tehtävään, Jehova kannusti häntä sanomalla: ”Enkö ole käskenyt sinua? Ole rohkea ja luja. Älä säikähdy äläkä kauhistu, sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi, menetpä minne hyvänsä.” (Joos. 1:1, 9.) Mitä luulet, miltä Joosuasta tuntui kuulla nämä sanat?

4, 5. a) Miten Jehova rohkaisi muinaista kansaansa? b) Miten Jehova rohkaisi Poikaansa?

⁴ Jehova rohkaisi yksittäisten palvelijoidensa lisäksi myös koko kansaansa. Esimerkiksi kun juutalaiset olivat Babylonin vankeudessa, heitä lohdutti seuraava Jehovan antama profetia: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jes. 41:10.) Myöhemmin Jehova rohkaisi samalla tavalla varhaiskristittyjä, ja hän rohkaisee myös nykyistä kansaansa. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4.)

⁵ Myös Jeesus sai rohkaisua Isältään Jehovalta. Kasteensa aikaan Jeesus kuuli äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17.) Nämä sanat varmasti kannustivat häntä koko hänen maanpäällisen palveluksensa ajan!

6. Miten talenttivertaus rohkaisee Jeesuksen seuraajia?

⁶ Jeesus jäljitteli Isäänsä. Hän kannusti seuraajiaan uskollisuuteen kertomalla talenttivertauksen, joka on osa aikakauden päättymisen merkkiä koskevaa profetiaa. Vertauksen isäntä sanoi kunnioittavasti jokaiselle uskolliselle orjalleen: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä. Olen asettava sinut huolehtimaan paljosta. Mene herrasi iloon.” (Matt. 25:21, 23.) Nämä sanat epäilemättä kannustavat Jeesuksen seuraajia palvelemaan edelleen Jehovaa uskollisesti.

7. Millaista rohkaisua Jeesus antoi apostoleilleen, erityisesti Pietarille?

⁷ Jeesuksen apostolit kiistelivät usein siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus kuitenkin kannusti kärsivällisesti heitä nöyrtymään ja olemaan toisten palvelijoita, ei johtajia. (Luuk. 22:24–26.) Varsinkin Pietari tuotti useita kertoja Jeesukselle pettymyksen (Matt. 16:21–23; 26:31–35, 75). Jeesus ei silti hylännyt Pietaria vaan rohkaisi häntä ja jopa antoi hänelle tehtävän vahvistaa veljiään (Joh. 21:16).

8. Miten Hiskia rohkaisi sotapäälliköitä ja Juudan kansaa?

⁸ Jo ennen kuin Jumalan Poika tuli maan päälle ja antoi täydellisen mallin toisten rohkaisemisesta, uskolliset Jumalan palvelijat tiesivät, että rohkaisun antaminen on tärkeää. Kun assyrialaiset uhkasivat hyökätä Jerusalemiin, kuningas Hiskia kokosi sotapäälliköt ja Juudan kansan rohkaistakseen heitä. Raamattu kertoo, että hänen sanansa vahvistivat kansaa. (Lue 2. Aikakirjan 32:6–8.)

9. Mitä Jobin kirja opettaa meille toisten rohkaisemisesta?

⁹ Entä mitä voimme oppia Jobin tapauksesta? Vaikka Job olisi itse tarvinnut rohkaisua, hän antoi kolmelle ”rasittavalle lohduttajalleen” opetuksen toisten rohkaisemisesta. Hän sanoi heille, että jos hän olisi ollut heidän asemassaan, hän olisi puhunut heille lohduttavasti eikä olisi tuottanut heille tuskaa (Job 16:1–5). Viimein Job sai rohkaisua Elihulta ja itse Jehovalta (Job 33:24, 25; 36:1, 11; 42:7, 10).

10, 11. a) Miksi Jeftan tytär oli rohkaisun tarpeessa? b) Ketkä ansaitsevat samanlaista rohkaisua nykyään?

¹⁰ Myös Jeftan tytär tarvitsi rohkaisua. Tuomari Jefta lähti taistelemaan ammonilaisia vastaan. Hän lupasi, että jos Jehova antaisi hänelle voiton, ensimmäinen ihminen, joka tulisi häntä vastaan hänen palattuaan kotiin taistelusta, vihittäisiin palvelemaan Jehovaa hänen pyhäkössään. Jeftan johdolla israelilaiset voittivatkin taistelun. Ensimmäisenä häntä vastaan tuli hänen tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftan sydän särkyi. Hän piti kuitenkin valansa ja lähetti tyttärensä Siloon, missä tämä palvelisi Jehovaa pyhäkössä loppuelämänsä. (Tuom. 11:30–35.)

¹¹ Tämä oli vaikeaa Jeftalle, mutta se oli varmasti vielä vaikeampaa hänen tyttärelleen. Tytär oli kuitenkin halukas mukautumaan isänsä päätökseen (Tuom. 11:36, 37). Hän luopui oikeudestaan mennä naimisiin ja hankkia lapsia, eikä hän siksi voinut säilyttää suvun nimeä ja perintöosaa. Jeftan tytär jos kuka oli lohdutuksen ja rohkaisun tarpeessa. Raamatussa kerrotaan: ”Israelissa tuli säännökseksi: vuodesta vuoteen Israelin tyttäret kävivät antamassa kiitosta gileadilaisen Jeftan tyttärelle, neljä päivää vuodessa.” (Tuom. 11:39, 40.) Nykyäänkin monet naimattomat kristityt hyödyntävät naimattomuuttaan siten, että he tekevät mahdollisimman paljon Jehovan palveluksessa. Voisimmeko kiittää ja rohkaista heitä? (1. Kor. 7:32–35.)

12, 13. Miten Pietari ”vahvisti veljiään”?

¹² Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus sanoi Pietarille: ”Simon, Simon, katso, Saatana on vaatinut, että saisi teidät seuloakseen teitä kuin vehnää. Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi; ja kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:31, 32.)

¹³ Pietarista tuli yksi varhaiskristillisen seurakunnan tukipilareista (Gal. 2:9). Hänen rohkea toimintansa vuoden 33 helluntaina ja siitä eteenpäin kannusti veljiä. Pitkän palveluksensa lopulla hän kirjoitti palvelijatovereilleen kirjeen, jossa hän selitti: ”Olen kirjoittanut teille harvoin sanoin – – antaakseni rohkaisua ja hartaan todistuksen, että tämä on Jumalan todellista ansaitsematonta hyvyyttä, jossa pysykää lujina.” (1. Piet. 5:12.) Pietarin kirjeet ovat rohkaisseet kristittyjä kautta aikojen ja rohkaisevat vielä nykyäänkin. Me tarvitsemme tätä rohkaisua, kun odotamme Jehovan lupausten täyttymistä (2. Piet. 3:13).

14, 15. Miten Johanneksen kirjoittamat Raamatun kirjat ovat rohkaisseet kristittyjä läpi vuosisatojen?

¹⁴ Myös apostoli Johannes oli varhaiskristillisen seurakunnan tukipilareita. Hänen innostava evankeliumikertomuksensa Jeesuksen palveluksesta on rohkaissut kristittyjä läpi vuosisatojen – ja rohkaisee edelleen. Ainoastaan hänen evankeliumistaan voimme lukea Jeesuksen sanat, joiden mukaan rakkaus on hänen aitojen opetuslastensa tuntomerkki. (Lue Johanneksen 13:34, 35.)

¹⁵ Johanneksen kolmessa kirjeessä on lisää totuuden helmiä. Kun tunnemme oman syntisyytemme erityisen voimakkaasti, meistä on luultavasti huojentavaa lukea, että ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7). Jos sydämemme edelleen tuomitsee meidät ja silloin luemme, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme”, meille varmasti nousee pala kurkkuun ja silmämme kostuvat kiitollisuuden kyynelistä (1. Joh. 3:20). Vain Johannes kirjoitti, että ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8, 16). Toisessa ja kolmannessa kirjeessään hän kiittää kristittyjä, jotka ”vaeltavat totuudessa” (2. Joh. 4; 3. Joh. 3, 4).

16, 17. Millaista rohkaisua Paavali antoi varhaiskristityille?

¹⁶ Tuskin kukaan muu apostoli teki enemmän veljiensä rohkaisemiseksi kuin Paavali. Kristillisyyden alkuaikoina useimmat apostolit ilmeisesti asettuivat Jerusalemiin, missä hallintoelin kokoontui (Apt. 8:14; 15:2). Juudeassa asuvat kristityt kertoivat Kristuksesta ihmisille, jotka juutalaisuuden vaikutuksesta uskoivat yhteen Jumalaan. Toisaalta pyhä henki lähetti Paavalin eri puolille kreikkalais-roomalaista maailmaa saarnaamaan ihmisille, jotka palvoivat monia jumalia (Gal. 2:7–9; 1. Tim. 2:7).

¹⁷ Paavali kulki laajalti nykyisen Turkin alueella samoin kuin Kreikassa ja Italiassa ja perusti ei-juutalaisten keskuuteen kristillisiä seurakuntia. ”Omat maanmiehet” vainosivat näitä uusia kristittyjä, ja siksi he tarvitsivat rohkaisua (1. Tess. 2:14). Vuoden 50 tienoilla Paavali kirjoitti Tessalonikan vasta perustetulle seurakunnalle: ”Kiitämme aina Jumalaa, kun mainitsemme kaikista teistä rukouksissamme, sillä me pidämme lakkaamatta mielessämme teidän uskollisen työnne ja rakkaudellisen vaivannäkönne ja kestävyytenne.” (1. Tess. 1:2, 3.) Hän myös kehotti heitä: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti.” (1. Tess. 5:11.)

18. Miten ensimmäisen vuosisadan hallintoelin rohkaisi Filipposta?

¹⁸ Ensimmäisen vuosisadan hallintoelin rohkaisi kaikkia kristittyjä – sekä vastuullisia veljiä että muita. Kun evankelista Filippos saarnasi hyvää uutista Kristuksesta samarialaisille, hallintoelin antoi hänelle täyden tukensa. Se lähetti kaksi jäsentään, Pietarin ja Johanneksen, rukoilemaan uusien uskovien puolesta, jotta nämä saisivat pyhää henkeä. (Apt. 8:5, 14–17.) Filippos ja uudet veljet ja sisaret saivat varmasti paljon rohkaisua siitä, että hallintoelin oli heidän tukenaan.

19. Miten hallintoelimen kirje vaikutti varhaiskristilliseen seurakuntaan?

¹⁹ Myöhemmin hallintoelin kokoontui päättämään, tuliko taustaltaan ei-juutalaisilta kristityiltä vaatia ympärileikkausta, kuten juutalaisilta oli vaadittu Mooseksen lain alaisuudessa (Apt. 15:1, 2). Rukoiltuaan pyhän hengen ohjausta ja tarkasteltuaan Raamatun periaatteita hallintoelimen veljet päättivät, ettei ympärileikkausta enää tarvittu. He kirjoittivat tätä asiaa koskevan kirjeen seurakunnille ja lähettivät veljiä viemään sen perille. Mikä oli lopputulos? ”Luettuaan sen he iloitsivat rohkaisusta.” (Apt. 15:27–32.)

20. a) Miten hallintoelin rohkaisee kansainvälistä kristittyjen joukkoa nykyään? b) Mihin kysymykseen vastataan seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Nykyään Jehovan todistajien hallintoelin rohkaisee Betel-perheen jäseniä, kentällä työskenteleviä kokoaikaisia erikoispalvelijoita ja koko kansainvälistä tosi kristittyjen joukkoa. Vaikutus on sama kuin ensimmäisellä vuosisadalla: iloitsemme saamastamme rohkaisusta! Lisäksi hallintoelin julkaisi vuonna 2015 kirjasen Palaa Jehovan luo, joka on rohkaissut valtavasti monia kautta maailman. Mutta tulisiko ainoastaan vastuullisten veljien jäljitellä Jehovaa rohkaisun antamisessa? Vastaus tähän kysymykseen selviää seuraavasta kirjoituksesta.