1, 2. a) Miksi 5. Mooseksen kirjan 6:4:n sanat tunnetaan hyvin? b) Minkä vuoksi Mooses esitti nuo sanat?

JUUTALAISET ovat vuosisatojen ajan käyttäneet 5. Mooseksen kirjan 6:4:n hepreankielisen tekstin kuutta sanaa osana erityistä rukousta. Tämä rukous tunnetaan jakeen ensimmäisen sanan mukaan nimellä šema, ja se lausutaan joka päivä aamuin ja illoin. Tällä tavoin hartaat juutalaiset julistavat yksinomaista antaumustaan Jumalaa kohtaan.

² Nuo sanat kuuluvat jäähyväispuheeseen, jonka Mooses piti Israelin kansalle Moabin tasangoilla vuonna 1473 eaa. Kansan oli määrä aivan pian ylittää Jordan ja ottaa haltuunsa Luvattu maa (5. Moos. 6:1). Mooses, joka oli toiminut israelilaisten johtajana 40 vuotta, halusi heidän kohtaavan edessä olevat vaikeudet rohkein mielin. Heidän täytyi luottaa Jumalaansa Jehovaan ja olla uskollisia hänelle. Mooseksen viimeiset sanat tekivät kansaan ymmärrettävästikin syvän vaikutuksen. Mainittuaan kymmenen käskyä ja muut säädökset, jotka Jehova oli kansalle antanut, Mooses esitti 5. Mooseksen kirjan 6:4, 5:een kirjoitetun painokkaan julistuksen. (Lue.)

3. Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

³ Eivätkö Mooseksen luo kokoontuneet israelilaiset tienneet, että Jehova, heidän Jumalansa, on ”yksi Jehova”? Totta kai tiesivät. Uskolliset israelilaiset tunsivat vain yhden Jumalan – esi-isiensä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan – ja palvoivat häntä. Miksi Mooses sitten kohdisti heidän huomionsa siihen, että Jehova, heidän Jumalansa, on ”yksi Jehova”? Liittyykö tämä totuus jotenkin siihen, että rakastaa häntä kaikella sydämellään, kaikella sielullaan ja kaikella elinvoimallaan, mistä puhutaan jakeessa 5? Entä mitä merkitystä 5. Mooseksen kirjan 6:4, 5:n sanoilla on meille nykyään eläville?

4, 5. a) Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”yksi Jehova”? b) Millä tavoin Jehova on erilainen kuin kansojen jumalat?

⁴ Ainutlaatuinen. Hepreassa ja monissa muissa kielissä sana ”yksi” voi merkitä muutakin kuin pelkkää numeroa. Se voi tarkoittaa, että joku tai jokin on ainutlaatuinen, yksi ja ainoa lajissaan. Nähtävästi Mooses ei lausunut näitä sanoja kumotakseen väärät uskonnolliset opetukset kolmiyhteisestä jumalasta. Jehova on taivaan ja maan Tekijä, kaikkeuden Suvereeni. Ei ole muuta elävää tosi Jumalaa kuin hän; yksikään muu jumala ei ole hänen kaltaisensa (2. Sam. 7:22). Mooses siis muistutti israelilaisia siitä, että heidän tuli omistaa Jehovalle yksinomainen palvontansa. He eivät saaneet seurata ympärillään olevia kansoja, jotka palvoivat eri jumalia ja jumalattaria. Joidenkin näistä vääristä jumalista ajateltiin hallitsevan tiettyjä luomakunnan osa-alueita. Toiset taas olivat jonkin jumaluuden erillisiä ilmenemismuotoja.

⁵ Esimerkiksi egyptiläisten palvonnan kohteita olivat auringonjumala Ra, taivaanjumalatar Nut, maanjumala Geb, Niilin jumala Hapi ja lukuisat pyhät eläimet. Jehova aiheutti monille näistä vääristä jumalista tuhoisia iskuja kymmenen vitsauksen välityksellä. Kanaanilaiset palvoivat hedelmällisyydenjumala Baalia, joka esitettiin myös taivaan, sateen ja myrskyn jumalana. Usein Baalia pidettiin myös paikallisena suojelusjumalana (4. Moos. 25:3). Israelilaisten tuli muistaa, että heidän Jumalansa, ”tosi Jumala”, on ”yksi Jehova” (5. Moos. 4:35, 39).

6, 7. Mikä toinen merkitys sanalla ”yksi” on, ja miten Jehova on osoittanut, että tämä määritelmä sopii häneen?

⁶ Johdonmukainen ja uskollinen. Sana ”yksi” viittaa myös yksimielisyyteen ja yhteisymmärrykseen toiminnan ja päämäärän suhteen. Jehova Jumala ei ole ristiriitainen tai arvaamaton. Sen sijaan hän on aina uskollinen, johdonmukainen, luotettava ja totuudellinen. Jehova lupasi Abrahamille, että tämän jälkeläiset perisivät Luvatun maan, ja suoritti mahtavia tekoja täyttääkseen lupauksensa. Vaikka aikaa kului 430 vuotta, Jehovan päätös ei horjunut. (1. Moos. 12:1, 2, 7; 2. Moos. 12:40, 41.)

⁷ Kun Jehova satoja vuosia myöhemmin ilmaisi israelilaisten olevan hänen todistajiaan, hän sanoi heille: ”Minä olen sama. Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään.” Jehova korosti muuttumatonta tarkoitustaan lisäämällä: ”Olen myös kaiken aikaa sama.” (Jes. 43:10, 13; 44:6; 48:12.) Mikä suurenmoinen kunnia israelilaisille olikaan palvella Jehova Jumalaa, joka on johdonmukainen ja uskollinen kaikilla teillään! Meillä on sama kunnia nykyään. (Mal. 3:6; Jaak. 1:17.)

8, 9. a) Mitä Jehova odottaa palvojiltaan? b) Miten Jeesus korosti Mooseksen sanojen tärkeyttä?

⁸ Mooses tosiaan muistutti kansalle, että Jehova oli vakaa ja muuttumaton siinä, miten hän rakasti heitä ja huolehti heistä. Heidän tuli vuorostaan omistaa hänelle yksinomainen antaumuksensa ja rakastaa häntä varauksetta kaikella sydämellään, sielullaan ja elinvoimallaan. Vanhempien oli määrä opettaa lapsilleen Jehovaa koskevia asioita joka tilanteessa, jotta nämäkin oppisivat palvomaan ainoastaan Jehovaa (5. Moos. 6:6–9).

⁹ Koska Jehova on vakaa ja muuttumaton tahtonsa ja tarkoituksensa suhteen, on selvää, että hän odottaa aidoilta palvojiltaan samoja perusasioita myös nykyään. Jotta palvontamme olisi hänelle otollista, meidän täytyy omistaa hänelle yksinomainen antaumuksemme ja rakastaa häntä koko sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Jeesus Kristus sanoi tämän olevan tärkein käsky. (Lue Markuksen 12:28–31.) Katsotaanpa, miten me voimme osoittaa todella ymmärtävämme, että ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”.

10, 11. a) Missä mielessä Jehovalle kohdistamamme palvonta on yksinomaista? b) Miten heprealaiset nuoret todistivat Babylonissa yksinomaisen antaumuksensa Jehovaa kohtaan?

¹⁰ Jotta Jehova olisi yksi ja ainoa Jumalamme, meidän tulee omistaa hänelle yksinomainen antaumuksemme. Emme voi kohdistaa palvontaamme hänen lisäkseen muihin jumaliin, eikä siihen saa sekoittua ajatuksia tai tapoja muista palvontamuodoista. Meidän täytyy muistaa, että Jehova ei ole vain joku jumala – ei edes korkein ja voimakkain – monien jumalien joukossa. Ainoastaan hän on tosi Jumala, jota tulee palvoa. (Lue Ilmestyksen 4:11.)

¹¹ Danielin kirjassa kerrotaan heprealaisista nuorista nimeltä Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. He todistivat yksinomaisen antaumuksensa Jehovaa kohtaan, kun he kieltäytyivät syömästä epäpuhtaita ruokia ja kumartamasta Nebukadnessarin kultaista kuvapatsasta. Heillä oli elämässään selvä tärkeysjärjestys, eikä heidän palvonnassaan ollut sijaa kompromisseille. (Dan. 1:1–3:30.)

12. Mitä meidän täytyy varoa, kun omistamme Jehovalle yksinomaisen antaumuksemme?

¹² Jotta voisimme omistaa Jehovalle yksinomaisen antaumuksemme, meidän täytyy varoa huolellisesti, ettei mikään vie edes osittain sitä paikkaa elämässämme, joka kuuluu yksin Jehovalle. Mikä saattaisi viedä sen? Kymmenessä käskyssä Jehova teki selväksi, ettei hänen kansallaan saanut olla muita jumalia hänen lisäkseen ja etteivät he saaneet harjoittaa minkäänlaista epäjumalanpalvelusta (5. Moos. 5:6–10). Nykyään epäjumalanpalvelusta voi esiintyä monissa muodoissa, joista joitakin on ehkä vaikea tunnistaa. Se mitä Jehova meiltä odottaa, ei kuitenkaan ole muuttunut – hän on edelleen ”yksi Jehova”. Mietitäänpä, mitä tämän tulisi merkitä meille.

13. Mitä voisimme alkaa rakastaa enemmän kuin Jehovaa?

¹³ Kolossalaiskirjeen 3:5:ssä (lue) on kristityille painokkaita varoituksia siitä, mikä saattaisi rikkoa heidän ainutlaatuisen suhteensa Jehovaan. Pane merkille, että ahneus yhdistetään epäjumalanpalvelukseen. Kun ihmisellä on kiihkeä halu saada jotakin, esimerkiksi rikkauksia tai ylellisyyksiä, se voi alkaa hallita elämää ikään kuin vaikutusvaltainen jumala. Koko jaetta tarkasteltaessa on helppo nähdä, että kaikki muut siinä mainitut syntiset tavat liittyvät jotenkin ahneuteen ja näin ollen myös epäjumalanpalvelukseen. Kaipaus tällaisiin asioihin voisi helposti syrjäyttää rakkautemme Jumalaan. Emme saa antaa minkään niistä hallita meitä siinä määrin, ettei Jehova enää olisi meille ”yksi Jehova”.

14. Minkä varoituksen apostoli Johannes esitti?

¹⁴ Apostoli Johannes esitti samankaltaisen ajatuksen varoittaessaan, että jos joku rakastaa sitä, mikä maailmassa on – ”lihan halua ja silmien halua ja elämän varallisuuden komeilevaa näyttämistä” – niin ”rakkaus Isään ei ole hänessä” (1. Joh. 2:15, 16). Tämä merkitsee, että meidän on tutkittava sydäntämme alituisesti nähdäksemme, viehättääkö sitä maailmallinen viihde, seura, pukeutumistyyli tai muu ulkoasu. Rakkauteen maailmaa kohtaan saattaisi sisältyä myös se, että ”tavoittelee itselleen suuria” esimerkiksi korkeakoulutuksen kautta (Jer. 45:4, 5). Olemme aivan luvatun uuden maailman kynnyksellä. Miten tärkeää meidän siksi onkaan pitää mielessämme Mooseksen painavat sanat! Jos ymmärrämme selvästi ja uskomme lujasti, että ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, teemme kaikkemme omistaaksemme hänelle yksinomaisen antaumuksemme ja palvoaksemme häntä hänen hyväksymällään tavalla (Hepr. 12:28, 29).

15. Miksi Paavali muistutti kristittyjä siitä, että Jumalamme on ”yksi Jehova”?

¹⁵ Siihen, että Jehova on yksi, sisältyy myös yksimielisyys ja yhteisymmärrys päämäärän suhteen. Meidänkin täytyy hänen palvojinaan olla yksimielisiä ja pyrkiä samaan päämäärään. Ensimmäisellä vuosisadalla kristillinen seurakunta koostui juutalaisista, kreikkalaisista, roomalaisista ja muihin kansoihin kuuluvista. Heillä oli erilaiset uskonnolliset taustat, tottumukset ja mieltymykset. Siksi joidenkuiden oli vaikea hyväksyä uutta tapaa palvoa Jumalaa tai luopua kokonaan vanhoista tottumuksistaan. Niinpä apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi muistuttaa heitä siitä, että kristityillä on vain yksi Jumala, Jehova. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 8:5, 6.)

16, 17. a) Mikä profetia täyttyy nykyään ja millaisin tuloksin? b) Mikä saattaisi jäytää yksimielisyyttämme?

¹⁶ Entä millainen tilanne vallitsee kristillisessä seurakunnassa nykyään? Profeetta Jesaja ennusti, että ”päivien lopulla” ihmisiä kaikista kansakunnista virtaisi Jehovan tosi palvonnan korotettuun paikkaan. He sanoisivat: ”[Jehova] opettaa meille teitään, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.” (Jes. 2:2, 3.) Olemme hyvin iloisia siitä, että näemme tämän profetian täyttyvän silmiemme edessä! Monissa seurakunnissa on veljiä ja sisaria useista eri roduista, kulttuureista ja kielistä, ja he kaikki ylistävät yhdessä Jehovaa. Tämä moninaisuus voi kuitenkin johtaa tilanteisiin, joita meidän on hyvä pohtia vakavasti.

¹⁷ Miten suhtaudut esimerkiksi kristittyihin, joiden kulttuuri eroaa suuresti omastasi? Heidän äidinkielensä, vaatetuksensa, tapansa ja ruokansa eivät ehkä ole sellaisia, mihin olet tottunut. Vältteletkö heitä ja oletko tekemisissä pääasiassa niiden kanssa, joilla on samanlainen tausta kuin sinulla? Entä jos seurakunnassa, kierroksella tai haaratoimistossa nimitetään valvontatehtäviin veljiä, jotka ovat sinua nuorempia tai jotka ovat kulttuuriltaan tai rodultaan erilaisia kuin sinä? Annatko tällaisten seikkojen jäytää sitä yksimielisyyttä ja yhteisymmärrystä päämäärän suhteen, jonka tulisi vallita Jehovan kansan keskuudessa?

18, 19. a) Mitä neuvoja esitetään Efesolaiskirjeen 4:1–3:ssa? b) Mitä voimme tehdä säilyttääksemme seurakunnan yksimielisyyden?

¹⁸ Mikä voi auttaa meitä välttämään tällaiset salakuopat? Paavali antoi käytännöllisiä neuvoja kristityille, jotka asuivat vauraassa ja monikulttuurisessa Efesoksen kaupungissa. (Lue Efesolaiskirjeen 4:1–3.) Hän mainitsi ensiksi sellaiset ominaisuudet kuin nöyryys, lempeys, pitkämielisyys ja rakkaus. Niitä voitaisiin verrata talon peruspilareihin, joiden varaan se on rakennettu. Vahvoillekin perustuksille tehtyä taloa täytyy huoltaa säännöllisesti, tai muuten se voi alkaa ränsistyä. Paavali vetosi Efesoksen kristittyihin, että he pyrkisivät ”hartaasti säilyttämään hengen ykseyden”.

¹⁹ Meidän jokaisen tulisi tuntea velvollisuudeksemme edistää seurakunnan yksimielisyyttä. Mitä voimme tehdä sen hyväksi? Ensinnäkin kehitä ja ilmaise Paavalin mainitsemia ominaisuuksia: nöyryyttä, lempeyttä, pitkämielisyyttä ja rakkautta. Pyri sitten parhaasi mukaan vahvistamaan ”rauhan yhdistävää sidettä”. Meidän tulee yrittää korjata epätäydellisyydestä johtuvia säröjä, joita saattaa syntyä suhteessamme veljiin ja sisariin. Tämä auttaa meitä säilyttämään kallisarvoisen rauhamme ja yksimielisyytemme.

20. Miten voimme todistaa ymmärtävämme, että ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”?

²⁰ ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” Nämä painokkaat sanat vahvistivat israelilaisia kohtaamaan vaikeudet, joita heillä oli edessään, kun he astuivat Luvattuun maahan ja ottivat sen haltuunsa. Se että painamme nämä sanat sydämeemme, antaa meille voimaa kohdata aivan edessämme olevan suuren ahdistuksen ja työskennellä sen jälkeen rauhan ja yksimielisyyden hyväksi paratiisissa. Haluamme omistaa yksinomaisen antaumuksemme Jehovalle rakastamalla ja palvelemalla häntä kokosieluisesti ja pyrkimällä hartaasti säilyttämään yksimielisyyden veljiemme kanssa. Jos toimimme edelleen näin, voimme odottaa luottavaisina aikaa, jolloin Jeesus julistaa meidät lampaiksi ja sanoo meille: ”Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34.)