1, 2. a) Miten odottamattomat muutokset voivat vaikuttaa kristittyyn? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Millainen asenne voi psalmin 131 mukaan auttaa meitä säilyttämään sisäisen rauhan?

KUN Lloyd ja Alexandra olivat palvelleet Betelissä yli 25 vuotta, he saivat kuulla, että heidät lähetetään kentälle. Aluksi he olivat surullisia. Lloyd kertoo: ”Minusta tuntui, että Betel ja tehtäväni siellä muodostivat identiteettini. Järjellä tajusin syyt muutokseen, mutta seuraavina viikkoina ja kuukausina tunsin itseni hylätyksi. Se oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Yhdessä hetkessä olin myönteinen, seuraavassa hetkessä alla päin.”

² Joskus elämässämme tapahtuu odottamattomia muutoksia, ja ne voivat aiheuttaa meille huolta ja stressiä (Sananl. 12:25). Meidän voi jopa olla vaikea hyväksyä niitä. Miten voimme tällöin ”tyynnyttää ja rauhoittaa sielumme”? (Lue psalmi 131:1–3.) Miten jotkut Raamatun henkilöt ja nykyiset Jehovan palvelijat ovat onnistuneet säilyttämään sisäisen rauhan muutosten keskellä?

3. Miten Joosefin elämä muuttui yhtäkkiä?

³ Joosef oli 17-vuotias, kun hänen omat veljensä myivät hänet orjaksi. Joosef oli ollut isänsä lempilapsi, mikä oli saanut hänen veljensä kadehtimaan häntä. (1. Moos. 37:2–4, 23–28.) Noin 13 vuoden ajan Joosef joutui kestämään orjuutta ja vankeutta Egyptissä, kaukana rakkaasta isästään Jaakobista. Mikä auttoi Joosefia torjumaan epätoivon ja katkeruuden?

4. a) Mihin Joosef kohdisti huomionsa vankilassa? b) Miten Jehova vastasi Joosefin rukouksiin?

⁴ Kärsiessään vankeustuomiotaan Joosef epäilemättä kohdisti huomionsa todisteisiin, jotka kertoivat Jehovan siunauksesta (1. Moos. 39:21; Ps. 105:17–19). Joosef oli nuorempana nähnyt profeetallisia unia, ja niiden ajatteleminen saattoi vahvistaa hänen luottamustaan siihen, että Jehova hyväksyi hänet (1. Moos. 37:5–11). Todennäköisesti hän vuodatti tuskansa Jehovalle monet kerrat (Ps. 145:18). Jehova vastasi näihin hartaisiin rukouksiin antamalla Joosefille varmuuden siitä, että hän olisi hänen kanssaan, tapahtuipa mitä tahansa (Apt. 7:9, 10). *

5. Millainen vaikutus ”Jumalan rauhalla” voi olla meihin?

⁵ Voimme hyvin vaikeissakin tilanteissa kokea omakohtaisesti, miten ”Jumalan rauha” tuo meille tyyneyden tunteen ja suojelee mieltämme. (Lue Filippiläiskirjeen 4:6, 7.) Meistä voi joskus tuntua, että olemme hautautuneet huolten alle. Kun silloin käännymme Jehovan puoleen, hänen rauhansa voi auttaa meitä pyrkimään edelleen kohti hengellisiä tavoitteita ja vahvistaa päätöstämme olla luovuttamatta. Tätä havainnollistavat seuraavat nykyajan esimerkit.

6, 7. Miten yksityiskohtaiset rukoukset voivat auttaa meitä saamaan takaisin sisäisen rauhan? Kerro esimerkki.

⁶ Kun Ryanille ja Juliettelle kerrottiin, että heidän tehtävänsä tilapäisinä erikoistienraivaajina ei enää jatkuisi, heistä tuntui kurjalta. ”Puhuimme siitä heti Jehovalle rukouksessa”, sanoo Ryan. ”Tiesimme, että meillä oli nyt erityinen tilaisuus näyttää, että luotamme häneen. Monet seurakunnassamme olivat uusia totuudessa, joten rukoilimme, että Jehova auttaisi meitä olemaan hyviä uskon esimerkkejä.”

⁷ Miten Jehova vastasi heidän rukoukseensa? Ryan muistelee: ”Heti kun olimme rukoilleet, levottomuus ja kielteiset tunteet olivat poissa. Jumalan rauha varjeli sydämemme ja mielemme. Tajusimme, että voisimme edelleen olla hyödyllisiä Jehovalle, jos vain säilyttäisimme oikean asenteen.”

8–10. a) Miten Jumalan henki voi auttaa meitä, kun olemme huolissamme? b) Miten Jehova voi siunata meitä, jos pyrimme vaikeuksista huolimatta säilyttämään hengellisen näkemyksen?

⁸ Jumalan henki voi ohjata huomiomme raamatunkohtiin, jotka auttavat meitä pitämään hengelliset asiat etusijalla. (Lue Johanneksen 14:26, 27.) Philip ja hänen vaimonsa Mary palvelivat Betelissä lähes 25 vuotta. Betel-palveluksen päätyttyä heiltä molemmilta kuoli neljän kuukauden kuluessa äiti ja Philipiltä vielä eräs toinen sukulainen, ja heidän täytyi alkaa huolehtia Maryn dementiaa sairastavasta isästä.

⁹ Philip kertoo: ”Ajattelin, että pärjäsin hyvin tiettyyn rajaan saakka, mutta jotakin puuttui. Minut pysäytti Kolossalaiskirjeen 1:11, jota käsiteltiin yhdessä Vartiotornin tutkittavassa kirjoituksessa. Minä olin kyllä kestänyt, mutta en sanan täydessä merkityksessä. Minun piti kestää kärsivällisesti ja iloiten. Tämä jae muistutti minua siitä, että ilo ei riipu olosuhteistani vaan siitä, miten Jumalan henki vaikuttaa elämässäni.”

¹⁰ Philip ja Mary pyrkivät säilyttämään hengellisen näkemyksen tilanteestaan, ja siksi Jehova siunasi heitä monella tavalla. Pian Betelistä lähdön jälkeen he molemmat tapasivat kiinnostuneita, jotka halusivat tutkia Raamattua useammin kuin kerran viikossa ja edistyivät hengellisesti. Mary kertoo: ”He toivat meille suurta iloa, ja heidän välityksellään Jehova ikään kuin vakuutti meille, että kaikki järjestyy.”

11, 12. a) Miten Joosef antoi Jehovalle jotain siunattavaa? b) Miten Joosefin kestävyys palkittiin?

¹¹ Kun elämässämme tapahtuu yllättäviä muutoksia, huoli tulevaisuudesta voisi lamauttaa meidät. Joosefille olisi voinut käydä näin. Mutta selvästikin hän päätti tehdä omissa olosuhteissaan parhaansa, ja siten hän antoi Jehovalle jotain siunattavaa. Hän oli työskennellyt tunnollisesti Potifarin alaisuudessa, ja myös vankilassa ollessaan hän hoiti hyvin kaikki tehtävät, jotka vankilan päällikkö antoi hänelle. (1. Moos. 39:21–23.)

¹² Eräänä päivänä Joosefin huolenpitoon uskottiin kaksi miestä, joilla oli ollut huomattava asema faraon hovissa. Joosef oli heille huomaavainen, ja he purkivat hänelle huolensa ja kertoivat arvoitukselliset unensa, jotka he olivat nähneet edellisenä yönä (1. Moos. 40:5–8). Tästä keskustelusta seurasi Joosefille paljon hyvää, vaikkei hän tiennyt sitä silloin. Hänen täytyi olla vankilassa vielä kaksi vuotta, mutta lopulta hänet vapautettiin. Samana päivänä hänet nimitettiin maan toiseksi korkeimmaksi vallanpitäjäksi heti faraon jälkeen. (1. Moos. 41:1, 14–16, 39–41.)

13. Miten voimme missä tahansa olosuhteissa saada Jehovan siunauksen?

¹³ Voimme Joosefin tavoin joutua tilanteeseen, johon emme itse pysty juuri vaikuttamaan. Jos kuitenkin olemme kärsivällisiä ja teemme omissa olosuhteissamme parhaamme, Jehova siunaa meitä (Ps. 37:5). Kuten apostoli Paavali sanoi, voimme toisinaan ”olla ymmällä” mutta emme koskaan ”tyystin umpikujassa” (2. Kor. 4:8). Jehova on tukenamme, varsinkin jos elämämme keskittyy hänen palvelukseensa.

14–16. Mikä osoittaa, että evankelista Filippos keskittyi palvelukseensa muuttuvista olosuhteista huolimatta?

¹⁴ Evankelista Filippos on erinomainen esimerkki kristitystä, joka keskittyi palvelukseensa muuttuvista olosuhteista huolimatta. Filippos huolehti uudesta palvelustehtävästään Jerusalemissa (Apt. 6:1–6). Sitten kaikki muuttui. Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen Jerusalemissa puhkesi ankara vaino. * Vaino sai Jeesuksen seuraajat hajaantumaan eri alueille. Filippos ei voinut vain jäädä seisomaan toimettomana, vaan hän lähti saarnaamaan Samarian kaupunkiin, missä suurin osa ihmisistä ei ollut kuullut hyvää uutista. (Matt. 10:5; Apt. 8:1, 5.)

¹⁵ Filippos oli valmis menemään mihin tahansa, minne Jumalan henki ohjasi häntä. Niinpä Jehova lähetti hänet saarnaamaan uusille alueille. Monet juutalaiset halveksivat samarialaisia ja kohtelivat heitä huonosti. Filippos kuitenkin suhtautui samarialaisiin puolueettomasti, mikä ilmeisesti vetosi heihin. Ei ihme, että ”ihmisjoukot kiinnittivät yksimielisesti huomiota siihen, mitä Filippos sanoi” (Apt. 8:6–8).

¹⁶ Sitten Jumalan henki johdatti Filippoksen Asdodiin ja Kesareaan. Näissä kaupungeissa asui paljon ei-juutalaisia. (Apt. 8:39, 40.) Noin 20 vuotta sen jälkeen kun Filippos oli alkanut saarnata Samariassa, hänen olosuhteensa olivat nähtävästi jälleen muuttuneet. Hän oli asettunut aloilleen ja perustanut perheen. Näistä muutoksista huolimatta Filippos keskittyi edelleen palvelukseensa, ja Jehova siunasi häntä ja hänen perhettään runsaasti. (Apt. 21:8, 9.)

17, 18. Miten kenttäpalvelukseen keskittyminen voi auttaa säilyttämään tasapainon muutosten aikoina?

¹⁷ Monet kokoaikaiset palvelijat sanovat, että palvelukseen keskittyminen on auttanut heitä säilyttämään tasapainon muuttuvista olosuhteista huolimatta. Kun eteläafrikkalaiset Osborne ja Polite lähtivät Betelistä, he ajattelivat, että osa-aikatyö ja asunto järjestyisivät pian. Osborne kertoo: ”Ikävä kyllä työpaikkaa ei löytynyt niin nopeasti kuin olisimme toivoneet.” Hänen vaimonsa Polite jatkaa: ”Emme löytäneet työtä kolmeen kuukauteen, eikä meillä ollut säästöjä. Se oli todellinen haaste.”

¹⁸ Mikä auttoi heitä tässä stressaavassa tilanteessa? Osborne kiteyttää: ”Kenttäpalvelus yhdessä seurakunnan kanssa auttoi meitä pitämään ajatuksemme koossa ja olemaan myönteisiä. Päätimme, että uppoutuisimme saarnaamistyöhön emmekä jäisi paikoillemme murehtimaan. Se toi meille paljon iloa. Etsimme työtä kaikkialta, ja vihdoin löysimmekin.”

19–21. a) Mikä auttaa meitä säilyttämään sisäisen rauhan? b) Miten voimme hyötyä siitä, että mukaudumme uusiin olosuhteisiin?

¹⁹ Nämä kokemukset osoittavat, että kun teemme omissa olosuhteissamme parhaamme ja odotamme luottavaisesti Jehovaa, voimme säilyttää sisäisen rauhamme. (Lue Miikan 7:7.) Aikanaan voimme jopa huomata, että hengellisyytemme on vahvistunut, kun olemme mukautuneet uusiin olosuhteisiin. Edellä mainittu Polite sanoo omaan kokemukseensa vedoten: ”Tehtävämääräyksen muuttuminen on opettanut minulle, mitä merkitsee Jehovaan turvautuminen silloin, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Suhteeni häneen on vahvistunut.”

²⁰ Mary, jota lainattiin edellä, huolehtii edelleen iäkkäästä isästään ja on samalla tienraivaaja. Hän myöntää: ”Olen oppinut, että kun huolet painavat mieltäni, minun pitää pysähtyä, rukoilla ja sitten rauhoittua. Asioiden jättäminen Jehovan käsiin on ehkä tärkein läksy, minkä olen oppinut, ja se tulee olemaan hyvin tarpeellinen taito tulevaisuudessa.”

²¹ Lloyd ja Alexandra, jotka mainittiin kirjoituksen alussa, myöntävät, että olosuhteiden muuttuminen koetteli heidän uskoaan tavoilla, joita he eivät olleet osanneet odottaa. He sanovat: ”Uskonkoetukset paljastavat, onko uskomme aitoa ja onko se niin vahva, että se pystyy tukemaan ja lohduttamaan meitä vaikeina aikoina. Läpäistyämme koettelemuksen olemme parempia ihmisiä.”

22. Mistä voimme olla varmoja, jos pyrimme tekemään parhaamme omissa olosuhteissamme?

²² Elämässämme saattaa milloin tahansa tapahtua jotain odottamatonta: palvelustehtävämme voi vaihtua, meille voi tulla terveysongelmia, tai perhevastuumme voivat lisääntyä. Jehova kuitenkin huolehtii meistä aivan varmasti ja auttaa meitä juuri oikeaan aikaan (Hepr. 4:16; 1. Piet. 5:6, 7). Pyri tekemään parhaasi omissa olosuhteissasi. Vahvista suhdettasi taivaalliseen Isääsi rukoilemalla häntä ja opettele jättämään asiat hänen käsiinsä. Näin sinäkin voit säilyttää sisäisen rauhan muutosten keskellä.