1. Minkä käskyn Jeesus antoi opetuslapsilleen? (Ks. kansikuva.)

KUOLEMAANSA edeltävänä iltana Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.” Sitten hän lisäsi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35.)

2. Miksi meidän on tärkeää osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan?

² Jeesus sanoi, että hänen aidot opetuslapsensa olisi helppo tunnistaa, jos he osoittaisivat samanlaista rakkautta kuin hän oli osoittanut. Tämä piti paikkansa ensimmäisellä vuosisadalla, ja se pitää paikkansa nykyään. Meidän on siksi erittäin tärkeää osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan silloinkin, kun se on haastavaa.

3. Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

³ Olemme kaikki epätäydellisiä, ja siksi meidän on joskus vaikea rakastaa toisiamme palavasti. Meidän täytyy silti yrittää jäljitellä Kristusta. Tästä artikkelista käy ilmi, miten rakkaus auttaa meitä rakentamaan rauhaa ja olemaan puolueettomia ja vieraanvaraisia. Mieti tätä aineistoa tutkiessasi, mitä voit oppia veljiltä ja sisarilta, jotka ovat haasteista huolimatta jatkaneet rakkauden osoittamista toisia kohtaan.

4. Miksi meidän tulisi Matteuksen 5:23, 24:n mukaan tehdä sovinto veljen kanssa, jolla on jotain meitä vastaan?

⁴ Jeesus opetti, että meidän tulee tehdä sovinto veljemme kanssa, jolla on jotain meitä vastaan. (Lue Matteuksen 5:23, 24.) Hän korosti, että meidän täytyy säilyttää hyvät suhteet toisiin, jotta voisimme miellyttää Jumalaa. Jehova on hyvillään, kun yritämme parhaamme mukaan rakentaa rauhaa. Hän ei hyväksyisi palvontaamme, jos kantaisimme kaunaa veljillemme emmekä edes yrittäisi tehdä sovintoa (1. Joh. 4:20).

5. Miksi sovinnon tekeminen oli Markille vaikeaa?

⁵ Sovinnon tekeminen ei välttämättä ole helppoa. Tätä valaisee Markin * esimerkki. Hänestä tuntui pahalta, kun eräs veli arvosteli häntä ja puhui hänestä pahaa toisille seurakuntaan kuuluville. Miten Mark reagoi? Hän muistelee: ”Suutuin ja menetin malttini.” Jälkeenpäin Mark katui käytöstään, pyysi veljeltä anteeksi ja yritti tehdä sovinnon hänen kanssaan, mutta veli ei leppynyt. Aluksi Mark mietti, miksi hänen pitäisi yrittää tehdä sovinto, jos toinen ei kerran halua sitä. Kierrosvalvoja kuitenkin kannusti häntä olemaan antamatta periksi. Mitä Mark teki?

6. a) Miten Mark rakensi rauhaa? b) Miten Mark on toiminut Kolossalaiskirjeen 3:13, 14:n mukaisesti?

⁶ Kun Mark analysoi suhtautumistaan, hän huomasi, että häneltä puuttui nöyryyttä ja että hänellä oli taipumusta omahyväisyyteen. Hän ymmärsi, että hänen piti korjata asennettaan. (Kol. 3:8, 9, 12.) Mark meni nöyrästi puhumaan toisen veljen kanssa ja pyysi uudestaan anteeksi käytöstään. Hän myös kirjoitti veljelle kirjeitä, joissa hän kertoi olevansa hyvin pahoillaan ja toivovansa, että heidän välinsä korjaantuisivat. Mark jopa antoi veljelle pieniä lahjoja, joista hän ajatteli tämän pitävän. Ikävä kyllä veli ei lakannut kantamasta kaunaa. Siitä huolimatta Mark on edelleen totellut Jeesuksen käskyä rakastaa toisia kristittyjä ja antaa heille anteeksi. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:13, 14.) Vaikka joku ei olisi halukas tekemään sovintoa kanssamme, aito kristillinen rakkaus saa meidät antamaan hänelle anteeksi ja rukoilemaan, että suhteemme häneen korjaantuisi (Matt. 18:21, 22; Gal. 6:9).

7. a) Miten Jeesus neuvoi meitä toimimaan? b) Millaiseen vaikeaan tilanteeseen Lara joutui?

⁷ Jeesus neuvoi meitä kohtelemaan toisia samalla tavalla kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Hän lisäsi, ettei rakkautemme tulisi rajoittua vain niihin, jotka osoittavat rakkautta meitä kohtaan. (Luuk. 6:31–33.) Miltä sinusta tuntuisi, jos joku seurakuntaan kuuluva välttelisi sinua ja kieltäytyisi tervehtimästä sinua? Vaikka tällainen on hyvin epätavallista, näin kävi Lara-nimiselle sisarelle. Hän selittää: ”Eräs sisar suhtautui minuun kuin olisin ollut ilmaa, enkä tiennyt, mistä se johtui. Se stressasi minua, eikä minun tehnyt mieli mennä kokouksiin.” Aluksi Lara järkeili, että hän oli syytön ja että muutkin seurakunnassa pitivät tuon sisaren käytöstä kummallisena.

8. Miten Lara rakensi rauhaa, ja mitä opimme hänen kokemuksestaan?

⁸ Lara pyrki rakentamaan rauhaa. Hän rukoili Jehovaa ja päätti puhua sisaren kanssa. He keskustelivat ongelmasta, halasivat toisiaan ja tekivät sovinnon. Kaikki näytti olevan hyvin. Lara kertoo: ”Myöhemmin tuo sisar kuitenkin alkoi käyttäytyä minua kohtaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se oli masentavaa.” Larasta tuntui, että hän voisi olla onnellinen vain jos sisar korjaisi asennettaan. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen olisi järkevintä kohdella tuota sisarta edelleen rakkaudellisesti ja antaa hänelle ”halukkaasti anteeksi” (Ef. 4:32–5:2). Lara muisti, että kristillisestä rakkaudesta sanotaan: ”Se ei pidä kirjaa pahasta. Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kestää.” (1. Kor. 13:5, 7.) Hän sai takaisin mielenrauhansa, ja aikanaan sisar alkoi kohdella häntä ystävällisemmin. Kun pyrit säilyttämään rauhan veljien ja sisarten kanssa ja osoitat heitä kohtaan rakkautta, voit olla varma, että ”rakkauden ja rauhan Jumala” on kanssasi (2. Kor. 13:11).

9. Miksi meidän tulee Apostolien tekojen 10:34, 35:n mukaan olla puolueettomia?

⁹ Jehova ei ole puolueellinen. (Lue Apostolien tekojen 10:34, 35.) Kun olemme puolueettomia, osoitamme, että olemme hänen lapsiaan. Silloin tottelemme käskyä rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja pidämme yllä hengellisen perheemme rauhaa (Room. 12:9, 10; Jaak. 2:8, 9).

10–11. Miten Ruth pääsi eroon kielteisistä tunteistaan?

¹⁰ Aina ei ehkä ole helppo suhtautua toisiin puolueettomasti. Ajatellaan esimerkiksi, mitä tapahtui sisarelle nimeltä Ruth. Kun hän oli teini-ikäinen, eräs ulkomaalainen kohteli häntä huonosti. Miten se vaikutti häneen? Ruth myöntää: ”Vihasin kaikkea, mikä liittyi tuohon maahan. Ajattelin, että kaikki sieltä olevat ovat samanlaisia, jopa veljet ja sisaret.” Miten Ruth pääsi eroon kielteisistä tunteistaan?

¹¹ Ruth ymmärsi, että hänen täytyi taistella negatiivista ajattelua vastaan. Hän luki Vuosikirjassa julkaistuja kokemuksia ja raportteja tuosta maasta. Hän kertoo: ”Yritin opetella ajattelemaan myönteisesti sikäläisistä ihmisistä. Huomasin, että siellä asuvat veljet ja sisaret ovat innokkaita Jehovan palvelijoita ja osa maailmanlaajuista järjestöämme.” Jonkin ajan kuluttua Ruth tajusi, että hänen piti tehdä enemmän. Hän selittää: ”Aina kun tapasin tuosta maasta olevia veljiä ja sisaria, pyrin olemaan erityisen ystävällinen heille. Puhuin heidän kanssaan ja tutustuin heihin.” Mitä tästä seurasi? Ruth sanoo: ”Aikanaan kielteiset tunteeni katosivat.”

12. Mikä ongelma Sarah-nimisellä sisarella oli?

¹² Jotkut voivat olla puolueellisia edes tajuamatta sitä. Esimerkiksi Sarah ajatteli olevansa puolueeton, koska hän ei arvioinut ihmisiä heidän etnisen taustansa tai taloudellisen asemansa perusteella eikä sen perusteella, mitä vastuita heillä on järjestössä. Hän kuitenkin myöntää: ”Aloin tajuta, että todellisuudessa olin puolueellinen.” Sarah oli koulutetusta perheestä, ja hän vietti aikaa mieluiten sellaisten kanssa, joilla oli samanlainen tausta. Kerran hän jopa sanoi ystävälleen: ”Olen sellaisten todistajien seurassa, joilla on hyvä koulutus, ja välttelen niitä, joilla ei ole.” Sarahin asenteessa oli selvästikin korjattavaa.

13. Mitä opimme siitä, miten Sarah korjasi asennettaan?

¹³ Eräs kierrosvalvoja auttoi Sarahia analysoimaan asennettaan. Sarah kertoo: ”Hän kiitti minua uskollisesta palveluksestani, hyvistä vastauksistani ja Raamatun tuntemuksestani. Sitten hän selitti, että kun saa lisää tietoa, täytyy myös kehittää kristillisiä ominaisuuksia, kuten nöyryyttä, vaatimattomuutta ja armollisuutta.” Sarah toimi näiden kierrosvalvojan sanojen mukaan. Hän sanoo: ”Oivalsin, että kaikkein tärkeintä on olla ystävällinen ja osoittaa rakkautta.” Näin hän alkoi nähdä veljet ja sisaret uudella tavalla. Sarah selittää: ”Yritin ymmärtää, mitkä ominaisuudet tekevät heistä arvokkaita Jehovalle.” Meidänkään ei koskaan tulisi ajatella, että koulutuksemme tekisi meistä jotenkin parempia kuin toiset. Jos rakastamme palavasti ”koko veljien joukkoa”, varomme puolueellisuutta (1. Piet. 2:17).

14. Miten Jehova suhtautuu vieraanvaraisuuteemme, kuten käy ilmi Heprealaiskirjeen 13:16:sta?

¹⁴ Jehova arvostaa vieraanvaraisuutta hyvin paljon. (Lue Heprealaiskirjeen 13:16.) Hän pitää sitä osana palvontaamme, varsinkin silloin kun teemme hyvää avun tarpeessa oleville (Jaak. 1:27; 2:14–17). Siksi Raamatussa kannustetaan meitä ”osoittamaan vieraanvaraisuutta” (Room. 12:13). Kun olemme vieraanvaraisia, näytämme toisille, että välitämme heistä aidosti ja haluamme olla heidän ystäviään. Voimme ehkä tarjota toisille jotain pientä syötävää, juotavaa tai aterian, tai voimme antaa heille aikaamme ja huomiotamme. Tämä kaikki miellyttää Jehovaa. (1. Piet. 4:8–10.) Jotkin asiat voivat kuitenkin vaikeuttaa vieraanvaraisuuden osoittamista.

15–16. a) Miksi vieraanvaraisuuden osoittaminen saattaa tuntua vaikealta? b) Miten Edit oppi olemaan vieraanvarainen?

¹⁵ Ehkä olosuhteemme ovat sellaiset, että meistä tuntuu vaikealta osoittaa vieraanvaraisuutta. Yksi esimerkki on leski nimeltä Edit. Ennen kuin hänestä tuli Jehovan todistaja, hän ei juurikaan ollut tekemisissä toisten kanssa. Edit ajatteli, että muut pystyisivät osoittamaan vieraanvaraisuutta paremmin kuin hän.

¹⁶ Tultuaan Jehovan todistajaksi Edit opetteli uudenlaista ajattelutapaa ja kehitti vieraanvaraisuutta. Hän kertoo: ”Kun uutta valtakunnansaliamme rakennettiin, eräs vanhin kertoi minulle pariskunnasta, joka oli tulossa auttamaan tässä projektissa. Hän kysyi, pystyisinkö majoittamaan heidät pariksi viikoksi. Muistin, miten Jehova siunasi Sarpatin leskeä.” (1. Kun. 17:12–16.) Edit otti pariskunnan luokseen asumaan. Millaista aikaa se oli? Hän selittää: ”Kaksi viikkoa venyivät kahdeksi kuukaudeksi, ja sinä aikana meistä tuli läheiset ystävät.” Edit on lisäksi saanut hyviä ystäviä seurakunnasta. Hän on nykyään tienraivaaja, ja hän pyytää usein kenttäkavereitaan luokseen ja tarjoaa heille jotain pientä. Hän sanoo: ”Antaminen tuntuu minusta hyvältä, ja tosiasiassa hyödyn siitä itsekin monella tavalla.” (Hepr. 13:1, 2.)

17. Mitä Luke ja hänen vaimonsa tajusivat?

¹⁷ Voimme jo olla vieraanvaraisia, mutta olisiko meidän mahdollista vielä edistyä? Luke ja hänen vaimonsa ovat vieraanvarainen pariskunta. Heillä oli tapana kutsua kotiinsa omia vanhempiaan, sukulaisiaan, läheisiä ystäviään sekä kierrosvalvojaa ja hänen vaimoaan. Luke kuitenkin sanoo: ”Tajusimme, että kutsuimme vain niitä, jotka ovat meille läheisiä.” Miten tämä pariskunta edistyi vieraanvaraisuuden osoittamisessa?

18. Miten Luke ja hänen vaimonsa edistyivät vieraanvaraisuuden osoittamisessa?

¹⁸ Luken ja hänen vaimonsa näkemys muuttui, kun he miettivät Jeesuksen sanoja: ”Jos te – – rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan saatte?” (Matt. 5:45–47.) He ymmärsivät, että heidän täytyy jäljitellä Jehovaa, joka on antelias kaikkia kohtaan. Niinpä he päättivät alkaa kutsua kylään veljiä ja sisaria, jotka eivät ole aikaisemmin käyneet heillä. Luke sanoo: ”Meistä kaikista on tosi mukavaa olla yhdessä. Se rohkaisee ja rakentaa jokaista.”

19. Miten osoitamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia, ja mitä olet päättänyt tehdä?

¹⁹ Tämä kirjoitus on auttanut näkemään, että palava rakkaus toisiamme kohtaan saa meidät rakentamaan rauhaa ja olemaan puolueettomia ja vieraanvaraisia. Meidän täytyy hankkiutua eroon kielteisistä tunteista ja rakastaa veljiä ja sisaria palavasti sydämestämme. Jos teemme niin, olemme onnellisia ja osoitamme, että olemme tosiaan Jeesuksen opetuslapsia (Joh. 13:17, 35).