1. Minkä käskyn Jeesus antoi Matteuksen 28:18–20:n mukaan?

SEN jälkeen kun Jeesus oli herätetty kuolleista, hän näyttäytyi opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet Galileaan. Mitä tärkeää sanottavaa Jeesuksella oli heille? Hänen sanansa on kirjoitettu Matteuksen 28:18–20:een. (Lue.)

2. Mitä kysymyksiä käsittelemme?

² Jeesuksen käsky tehdä opetuslapsia on edelleen voimassa, ja se koskee kaikkia Jumalan palvelijoita nykyään. Mietitään siksi kolmea kysymystä, jotka liittyvät Jeesuksen antamaan tehtävään. Ensinnäkin mitä meidän pitäisi tehdä sen lisäksi, että opetamme uusille opetuslapsille Jumalan normeja? Toiseksi miten kaikki seurakunnan julistajat voivat tukea raamattukurssioppilaiden hengellistä kasvua? Kolmanneksi miten voimme auttaa toimettomia veljiä ja sisaria osallistumaan jälleen opetuslasten tekemiseen?

3. Mikä tärkeä yksityiskohta sisältyy Jeesuksen käskyyn?

³ Jeesuksen ohje on selvä: meidän täytyy opettaa ihmisille hänen käskynsä. Emme kuitenkaan saa sivuuttaa erästä tärkeää yksityiskohtaa. Jeesus ei sanonut: ”Opettakaa heille kaikki, mitä olen käskenyt”, vaan ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” Kun opetamme raamattukurssioppilaita, meidän täytyy näiden sanojen mukaisesti olla paitsi opettajia myös oppaita (Apt. 8:31). Miksi näin on?

4. Havainnollista, miten voimme opettaa oppilasta noudattamaan Jeesuksen käskyjä.

⁴ Havainnollistetaanpa asiaa. Miten ajo-opettaja opettaa oppilasta noudattamaan liikennesääntöjä? Opettaja voi ensin käydä niitä läpi teoriatunnilla, mutta hänen täytyy tehdä muutakin. Hänen täytyy lähteä oppilaan kanssa liikenteeseen ja opastaa häntä ajamaan liikennesääntöjen mukaan. Mitä voimme oppia tästä?

5. a) Mitä meidän täytyy Johanneksen 14:15:n ja 1. Johanneksen kirjeen 2:3:n mukaan opettaa oppilasta tekemään? b) Miten voisimme opastaa oppilasta?

⁵ Raamattukurssilla opetamme, mitä Jumala odottaa meiltä. Tämän lisäksi meidän täytyy kuitenkin selittää, miten opittuja asioita voi soveltaa jokapäiväisessä elämässä. (Lue Johanneksen 14:15; 1. Johanneksen kirjeen 2:3.) Omien kokemustemme pohjalta voimme auttaa oppilasta ymmärtämään, miten hän voi soveltaa Raamatun periaatteita koulussa, työelämässä tai vapaa-aikana. Voimme kertoa, miten Raamatun neuvot ovat suojelleet meitä tai auttaneet tekemään viisaan ratkaisun jossain tilanteessa. Kun rukoilemme oppilaan kanssa, voimme pyytää Jehovalta, että pyhä henki opastaisi häntä (Joh. 16:13).

6. Mitä muuta sisältyy siihen, että opetamme toisia noudattamaan Jeesuksen käskyjä?

⁶ Mitä muuta sisältyy siihen, että opetamme toisia noudattamaan Jeesuksen käskyjä? Meidän on tärkeää innostaa heitä tekemään opetuslapsia. Kenttätyö voi joistain oppilaista tuntua pelottavalta ajatukselta. Meidän tulisi siksi olla kärsivällisiä ja auttaa heitä ymmärtämään Raamatun totuuksia yhä syvällisemmin. Näin opetus voi koskettaa sydäntä ja kannustaa toimimaan. Miten voisimme motivoida oppilastamme kertomaan hyvää uutista toisille?

7. Miten voimme motivoida oppilasta kertomaan hyvää uutista toisille?

⁷ Voisimme esimerkiksi kysyä oppilaalta: ”Miten Raamatun opetukset ovat parantaneet sinun elämääsi? Mitä ajattelet, olisiko muidenkin tärkeä kuulla niistä? Miten sinä voisit auttaa heitä?” (Sananl. 3:27; Matt. 9:37, 38.) Näytä oppilaalle opettajan työkalupakin traktaatit ja pyydä häntä valitsemaan niistä sellaiset, jotka voisivat kiinnostaa hänen sukulaisiaan, ystäviään tai työkavereitaan. Anna hänelle muutama traktaatti, ja harjoitelkaa sitten, miten niitä voi tarjota tahdikkaasti toisille. Kun oppilas hyväksytään kastamattomaksi julistajaksi, haluamme tietysti työskennellä kentällä hänen kanssaan ja opastaa häntä (Saarn. 4:9, 10; Luuk. 6:40).

8. Miksi oppilaan on tärkeää vahvistaa rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen? (Ks. myös tekstiruutu ” Miten auttaa oppilasta syventämään rakkautta Jumalaan”.)

⁸ Jeesus käski opettaa toisia ”noudattamaan kaikkea”, mitä hän oli käskenyt noudattaa. Tähän sisältyvät varmasti kaksi suurinta käskyä – käskyt rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä – ja ne molemmat liittyvät läheisesti saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen (Matt. 22:37–39). Millä tavalla? Teemme saarnaamistyötä ennen kaikkea rakkaudesta: rakastamme Jumalaa ja lähimmäistä. Ajatus kenttätyöhön osallistumisesta voi ymmärrettävästikin pelottaa joitain oppilaita. Voimme kuitenkin vakuuttaa heille, että Jehovan avulla he pystyvät ajan mittaan voittamaan ihmispelon (Ps. 18:1–3; Sananl. 29:25). Oheisessa tekstiruudussa selitetään, miten voimme auttaa oppilastamme syventämään rakkautta Jumalaan. Entä miten koko seurakunta voi auttaa uusia opetuslapsia kasvattamaan rakkautta?

9. Miten ajo-oppilas oppii tärkeitä asioita?

⁹ Palataanpa esimerkkiin ajo-opetuksesta. Kun oppilas on auton ratissa, hän oppii kuuntelemalla vieressä istuvaa opettajaansa ja tarkkailemalla muita autoilijoita. Opettaja voi esimerkiksi kiinnittää huomiota kuljettajaan, joka päästää toisen auton kaistalle eteensä tai vaihtaa häikäisevät kaukovalot lähivaloiksi. Näin ajo-oppilas oppii tärkeitä asioita, joita hän voi soveltaa ajaessaan itse.

10. Mikä auttaa oppilasta edistymään hengellisesti?

¹⁰ Vastaavasti kun raamattukurssioppilas alkaa kulkea elämään johtavalla tiellä, hän oppii paitsi opettajaltaan myös muilta Jehovan palvelijoilta. Siksi seurakunnan kokoukset vauhdittavat hänen hengellistä edistymistään. Niissä hän saa opetusta, joka syventää hänen Raamatun tuntemustaan, vahvistaa hänen uskoaan ja kasvattaa hänen rakkauttaan Jumalaan (Apt. 15:30–32). Lisäksi opettaja voi kokouksissa tutustuttaa hänet veljiin ja sisariin, joiden kanssa hänellä voi olla paljon yhteistä. Millaisia eläviä esimerkkejä kristillisestä rakkaudesta oppilas voi nähdä seurakunnassa?

11. Millaisia hyviä esimerkkejä oppilas voi nähdä seurakunnassa, ja millainen vaikutus niillä voi olla häneen?

¹¹ Raamattua tutkiva yksinhuoltajaäiti huomaa samanlaisessa elämäntilanteessa olevan sisaren. Hän tajuaa, miten kovan työn takana on tulla valtakunnansalille pienten lasten kanssa, ja se tekee häneen syvän vaikutuksen. Oppilas, joka kamppailee päästäkseen irti tupakasta, tutustuu veljeen, jolla on takanaan samanlainen taistelu. Veli kertoo, että kun hänen rakkautensa Jehovaan kasvoi, hän pystyi noudattamaan Jehovan käskyjä. (2. Kor. 7:1; Fil. 4:13.) Hän myös vakuuttaa, että oppilaskin pystyy lopettamaan tupakoinnin. Veljen oma kokemus ja kannustavat sanat antavat oppilaalle luottamusta siihen, että hän tosiaan voi onnistua. Raamattua tutkiva nuori tyttö huomaa samanikäisen sisaren, joka selvästikin nauttii elämästään Jehovan todistajana. Kun hän näkee, miten iloinen tuo sisar aina on, hän haluaa tietää, mistä se johtuu.

12. Miksi voidaan sanoa, että jokaisella seurakunnan julistajalla on osansa oppilaiden auttamisessa?

¹² Tutustuessaan uskollisiin veljiin ja sisariin raamattukurssioppilas näkee käytännössä, miten noudattaa Jeesuksen käskyä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä (Joh. 13:35; 1. Tim. 4:12). Lisäksi, kuten aiemmin todettiin, hän voi oppia paljon sellaisilta julistajilta, joilla on samanlaisia haasteita kuin hänellä. Heidän esimerkkinsä opettaa, että hänen on mahdollista tehdä tarvittavat muutokset ja hänestä voi tulla Jeesuksen opetuslapsi (5. Moos. 30:11). Jokainen seurakunnan julistaja voi jollain tavoin tukea raamattukurssioppilaiden hengellistä kasvua (Matt. 5:16). Miten sinä voit kannustaa oppilaita, jotka tulevat kokouksiin?

13–14. Miten Jeesus kohteli lannistuneita apostoleitaan?

¹³ Haluamme auttaa toimettomia veljiä ja sisaria osallistumaan jälleen opetuslasten tekemiseen Jeesuksen käskyn mukaisesti. Voimme ottaa mallia siitä, miten Jeesus kohteli lannistuneita apostoleitaan.

¹⁴ Jeesuksen maanpäällisen palveluksen lopussa, vähän ennen hänen kuolemaansa, kaikki apostolit ”lähtivät hänen luotaan ja pakenivat” (Mark. 14:50; Joh. 16:32). Miten Jeesus kohteli apostoleitaan, kun he olivat hetkellisesti heikkoja? Pian sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista, hän sanoi joillekin häntä seuranneista naisista: ”Älkää pelätkö! Menkää ilmoittamaan tästä [hänen ylösnousemuksestaan] veljilleni.” (Matt. 28:10a.) Jeesus uskoi edelleen apostoleihinsa. Vaikka he olivat lähteneet hänen luotaan, hän sanoi heitä edelleen veljikseen. Jehovan tavoin Jeesus osoitti armoa ja antoi anteeksi (2. Kun. 13:23).

15. Mitä tunnemme niitä kohtaan, jotka ovat lakanneet osallistumasta kenttätyöhön?

¹⁵ Mekin välitämme aidosti niistä, jotka ovat lakanneet osallistumasta kenttätyöhön. He ovat veljiämme ja sisariamme, ja me rakastamme heitä. Emme ole unohtaneet heidän rakkauttaan ja kaikkea, mitä he aiemmin tekivät, jotkut ehkä vuosikymmenien ajan (Hepr. 6:10). Me kaipaamme heitä! (Luuk. 15:4–7.) Miten voimme jäljitellä Jeesusta ja näyttää, että välitämme heistä?

16. Miten voimme näyttää, että välitämme toimettomista veljistä ja sisarista?

¹⁶ Kutsu ystävällisesti kokoukseen. Jeesus rohkaisi lannistuneita apostoleitaan kutsumalla heidät kokoukseen (Matt. 28:10b; 1. Kor. 15:6). Samoin nykyään voimme kannustaa toimettomia tulemaan kokouksiin, jos he eivät käy niissä. Ymmärrämme, että meidän täytyy ehkä kutsua heitä monta kertaa ennen kuin he tulevat. Jeesus oli varmasti iloinen, kun opetuslapset vastasivat hänen kutsuunsa (Matt. 28:16; vrt. Luuk. 15:6).

17. Mitä teemme, kun joku toimeton tulee kokoukseen?

¹⁷ Toivota sydämellisesti tervetulleeksi. Tavatessaan opetuslapset Jeesus sai heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi: hän otti aloitteen ja meni puhumaan heille (Matt. 28:18). Mitä me teemme, kun valtakunnansalille tulee toimeton veli tai sisar? On tärkeää mennä hänen luokseen ja toivottaa hänet lämpimästi tervetulleeksi. Meistä voi ensin tuntua, ettemme keksi mitään sanottavaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse sanoa muuta kuin että on mukava nähdä häntä – sellaisella tavalla, ettei hän tunne oloaan vaivautuneeksi.

18. Miten voimme rohkaista toimettomia?

¹⁸ Rohkaise lämpimästi. Jeesuksen antama tehtävä saarnata kaikkialla maailmassa tuntui opetuslapsista luultavasti ylivoimaiselta. Jeesus vakuutti heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä.” (Matt. 28:20.) Tämä rohkaisi opetuslapsia, ja pian he jo ”opettivat ja julistivat hellittämättä – – hyvää uutista” (Apt. 5:42). Toimettomatkin tarvitsevat rohkaisua. Ajatus kenttätyön aloittamisesta uudelleen saattaa tuntua heistä ylivoimaiselta. Voimme vakuuttaa heille, että heidän ei tarvitse tehdä sitä yksin. Kun he ovat valmiita, voimme mennä kentälle yhdessä. He ovat epäilemättä kiitollisia tuestamme, kun he alkavat taas kertoa toisille hyvää uutista. Kun näytämme, että pidämme toimettomia veljinämme ja sisarinamme, koko seurakunta voi iloita hienoista tuloksista.

19. Mitä olemme päättäneet tehdä ja miksi?

¹⁹ Kuinka kauan meidän tulisi jatkaa opetuslasten tekemistä? Tämän aikakauden loppuun asti (Matt. 28:20; ks. sanasto, ”Aikakauden päättyminen”). Pystymmekö jatkamaan siihen asti? Aivan varmasti. Olemme päättäneet tehdä niin. Käytämme mielellämme aikaa, voimia ja varoja löytääksemme ne, joilla on ”oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä” (Apt. 13:48). Näin jäljittelemme Jeesusta. Hän sanoi: ”Minun ruokani on se, että teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen antamansa työn.” (Joh. 4:34; 17:4.) Mekin haluamme sydämestämme viedä päätökseen meille annetun työn (Joh. 20:21). Toivomme, että kaikki, mukaan lukien toimettomat, jatkavat tätä työtä kestävinä (Matt. 24:13).

20. Miksi voimme Filippiläiskirjeen 4:13:n mukaan onnistua Jeesuksen antamassa työssä?

²⁰ Jeesuksen antama tehtävä on kieltämättä haastava, mutta meidän ei tarvitse selviytyä siitä yksin. Hän lupasi olla kanssamme. Kun teemme opetuslapsia, olemme ”Jumalan työtovereita” ja työskentelemme ”Kristuksen seurassa” (1. Kor. 3:9; 2. Kor. 2:17). Siksi me voimme onnistua siinä. On suuri ilo ja kunnia olla mukana tässä työssä ja auttaa siinä muitakin! (Lue Filippiläiskirjeen 4:13.)