1–2. a) Miten tilanteemme voi muistuttaa sitä, mitä Jerusalemiin palaavat juutalaiset kokivat? b) Millaisia haasteita juutalaisilla oli? (Ks. tekstiruutu ” Haggain, Sakarjan ja Esran aika”.)

 OLETKO huolissasi tulevaisuudesta? Ehkä olet menettänyt työsi ja murehdit, miten rahat nyt riittävät. Myös perheesi turvallisuus voi mietityttää, jos asuinalueellanne on poliittista epävakautta, todistajia vainotaan tai työtämme vastustetaan. Siinä tapauksessa voit hyötyä sen tutkimisesta, miten Jehova auttoi muinaisia israelilaisia vastaavissa tilanteissa.

² Jerusalemiin palaavilta juutalaisilta vaadittiin uskoa, koska heidän täytyi jättää taakseen Babylonin mukavuudet ja matkustaa maahan, josta he eivät tienneet paljoakaan. Perillä elämä oli taloudellisesti ja poliittisesti epävakaata ja heidän työtään vastustettiin. Siksi joidenkin oli vaikea keskittyä temppelin rakentamiseen. Niinpä Jehova lähetti noin vuonna 520 eaa. profeetat Haggain ja Sakarjan innostamaan kansaa rakennustyöhön (Hagg. 1:1; Sak. 1:1). He onnistuivatkin tehtävässään oikein hyvin. Noin 50 vuotta myöhemmin juutalaiset olivat kuitenkin taas rohkaisun tarpeessa. Silloin Esra, Mooseksen lain taitava jäljentäjä, tuli Babylonista Jerusalemiin tavoitteenaan kannustaa juutalaisia palvelemaan Jehovaa innokkaasti (Esra 7:1, 6).

3. Mihin kysymyksiin kirjoitus vastaa? (Sananlaskut 22:19.)

³ Haggain ja Sakarjan profetiat auttoivat Jumalan kansaa menneisyydessä kestämään vastustusta. Ne voivat auttaa meitäkin näinä epävarmoina aikoina. (Lue Sananlaskujen 22:19.) Mietitään tarkemmin Haggain ja Sakarjan sanoja ja Esran esimerkkiä. Samalla saamme vastaukset kolmeen kysymykseen: Miten epävakaat olosuhteet vaikuttivat sen ajan juutalaisiin? Miksi meidän kannattaa haasteista huolimatta pitää Jehovan palveleminen etusijalla elämässämme? Miten voimme lujittaa luottamustamme Jehovaan silloin, kun meillä on vaikeaa?

4–5. Mikä saattoi saada juutalaisten innon rakentaa temppeliä hiipumaan?

⁴ Kun juutalaiset saapuivat Jerusalemiin, heillä oli paljon tehtävää. Pian he olivat rakentaneet uudelleen Jehovan alttarin ja laskeneet temppelin perustuksen. (Esra 3:1–3, 10.) Vähän ajan päästä heidän intonsa kuitenkin hiipui. Miksi? Heidän täytyi rakentaa temppelin lisäksi omat talonsa, viljellä peltoja ja elättää perheensä (Esra 2:68, 70). Kaiken kukkuraksi vastustajat juonittelivat pysäyttääkseen temppelin jälleenrakentamisen (Esra 4:1–5).

⁵ Israelista oli tullut osa Persian valtakuntaa, ja siellä oli taloudellisesti ja poliittisesti epävakaata. Persian kuninkaan Kyyroksen kuoltua vuonna 530 eaa. hänen seuraajansa Kambyses lähti valloittamaan Egyptiä. Matkan varrella hänen sotilaansa todennäköisesti vaativat israelilaisilta ruokaa, vettä ja suojaa, ja siitä tuli näille lisää ongelmia. Seuraavan kuninkaan Dareios I:n valtakauden alussa oli paljon kapinointia ja levottomuuksia. Sen kaiken keskellä juutalaiset olivat varmasti huolissaan perheidensä toimeentulosta. Joistakin tuntui, että nyt ei ollut oikea aika rakentaa Jehovan temppeliä uudelleen (Hagg. 1:2).

6. Mitä muita vaikeuksia juutalaisilla oli, ja mitä Sakarja vakuutti heille? (Sakarja 4:6, 7.)

⁶ Lue Sakarjan 4:6, 7. Juutalaisia myös vainottiin. Vuonna 522 eaa. heidän vihollisensa saivat juonittelullaan temppelin rakennustyön kiellettyä. Sakarja vakuutti juutalaisille, että Jehova tulisi voimakkaan henkensä avulla poistamaan kaikki tiellä olevat esteet. Vuonna 520 eaa. kuningas Dareios antoikin luvan jatkaa rakentamista. Hän jopa lahjoitti juutalaisille siihen tarvittavia varoja ja määräsi viranomaiset tukemaan heitä. (Esra 6:1, 6–10.)

7. Mitä siunauksia juutalaiset saivat, kun he laittoivat Jehovan työn etusijalle?

 ⁷ Jehova lupasi Haggain ja Sakarjan välityksellä, että hän tukisi kansaansa, jos he jatkaisivat innokkaasti temppelin rakentamista (Hagg. 1:8, 13, 14; Sak. 1:3, 16). Kansa jatkoikin rakennustyötä vuonna 520 eaa. ja sai temppelin valmiiksi alle viidessä vuodessa. Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, juutalaiset laittoivat Jehovan työn etusijalle, ja Jehova tuki heitä sekä aineellisesti että hengellisesti. He saivat paljon iloa Jehovan palvelemisesta. (Esra 6:14–16, 22.)

8. Miten Haggain 2:4 voi auttaa meitä keskittymään Jehovan työhön? (Ks. myös alaviite.)

⁸ Suuri ahdinko on lähellä, ja siksi meidän on tärkeämpää kuin koskaan totella Jeesuksen käskyä kertoa hyvää uutista (Mark. 13:10). Kenttätyöhön voi tietysti olla vaikea keskittyä, jos meillä on rahahuolia tai työtämme vastustetaan. Silloin kannattaa kasvattaa luottamusta siihen, että ”armeijoiden Jehova” b on meidän puolellamme. Kun Jehovan työ on meille tärkeintä, hän tukee meitä. Meillä ei siis ole mitään pelättävää. (Lue Haggain 2:4.)

9–10. Miten Oleg ja Irina saivat kokea, että Matteuksen 6:33:ssa olevat Jeesuksen sanat pitävät paikkansa?

⁹ Tienraivaajapariskunta Oleg ja Irina c muuttivat toiselle paikkakunnalle tukemaan siellä olevaa seurakuntaa. Koko maan taloudellinen tilanne heikkeni, ja pian muuton jälkeen he menettivät työnsä. Heillä ei ollut noin vuoteen säännöllisiä tuloja, mutta Jehova huolehti heistä koko ajan. Välillä apu tuli ystävien kautta. Mikä auttoi heitä kestämään epävarmuutta? Olegia tilanne ensin masensi, mutta hän sanoo: ”Se että olimme mahdollisimman paljon kentällä, auttoi meitä keskittymään siihen, mikä on oikeasti tärkeintä.” Hän ja Irina olivat ahkeria kenttätyössä samalla kun he jatkoivat työn etsimistä.

¹⁰ Kerran kun he tulivat kotiin kentältä, he huomasivat, että heidän hyvä ystävänsä oli matkustanut 160 kilometrin päästä tuomaan heille kaksi kassillista ruokaa. Oleg sanoo: ”Se oli jälleen yksi muistutus siitä, miten paljon Jehova ja seurakunnan ystävät välittävät meistä. Olemme varmoja, että vaikuttipa tilanne miten toivottomalta tahansa, Jehova ei koskaan hylkää palvelijoitaan.” (Matt. 6:33.)

11. Mihin voimme luottaa, jos annamme Jehovalle parhaamme?

¹¹ Jehova haluaa meidän keskittyvän elämää pelastavaan opetustyöhön. Kuten  aikaisemmin mainittiin, Haggai kannusti Jehovan kansaa tarttumaan työhön uudella innolla. Mikäli he tekisivät niin, Jehova siunaisi heitä. (Hagg. 2:18, 19.) Mekin voimme olla varmoja, että Jehova huomaa intomme ja siunaa meitä, jos hänen työnsä on meille tärkeintä.

12. Miksi Esran ja muiden juutalaisten täytyi luottaa Jehovaan?

¹² Myöhemmin vuonna 468 eaa. Esra ja muita juutalaisia palasi Babylonista Jerusalemiin. Heidän täytyi luottaa Jehovaan, koska matka oli vaarallinen. Heillä oli mukanaan paljon temppelille lahjoitettua kultaa ja hopeaa, ja rosvot saattoivat pitää heitä helppona kohteena. (Esra 7:12–16; 8:31.) Vaarat eivät olleet ohi vielä silloinkaan, kun he saapuivat Jerusalemiin. Kaupunki oli harvaan asuttu, ja sen muurit ja portit olivat huonossa kunnossa. Miten Esran esimerkki voi auttaa meitä kasvattamaan luottamusta Jehovaan?

13. Miten Esran kokemukset lujittivat hänen luottamustaan Jehovaan? (Ks. myös alaviite.)

¹³ Esra oli nähnyt, miten Jehova auttoi kansaansa vaikeina aikoina. Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 484 eaa. Silloin kuningas Ahasveros antoi säädöksen, jonka nojalla kaikki juutalaiset piti tuhota koko Persian valtakunnasta. (Est. 3:7, 13–15.) Esra asui todennäköisesti Babylonissa, ja hän oli hengenvaarassa. Uhkaava tilanne sai juutalaiset kaikissa maakunnissa paastoamaan ja suremaan ja varmastikin rukoilemaan Jehovalta apua (Est. 4:3). Kuvittele, miten huojentuneita Esra ja muut juutalaiset olivat, kun osat vaihtuivat ja vastustajan juoni kääntyi heitä itseään vastaan (Est. 9:1, 2). Se mitä Esra koki, saattoi valmistaa häntä tuleviin koetuksiin ja todennäköisesti lujitti hänen luottamustaan Jehovan kykyyn suojella kansaansa. d

14. Mitä vaikea tilanne opetti Anastasijalle?

¹⁴ Luottamuksemme Jehovaan kasvaa, kun huomaamme, miten hän pitää meistä huolta vaikeina aikoina. Itä-Euroopassa asuva Anastasija on tästä hyvä esimerkki. Koska hän halusi pysyä puolueettomana, hän joutui luopumaan työpaikastaan. Anastasija kertoo: ”Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla ei ollut yhtään rahaa. Jätin asian kuitenkin Jehovan käsiin ja tunsin, miten hellästi hän huolehti minusta. Ajatus siitä, että joutuisin vielä joskus olemaan ilman työtä, ei enää pelota minua. Jos kerran Jehova huolehtii minusta tänään, kyllä hän huolehtii huomennakin.”

15. Mikä auttoi Esraa säilyttämään luottamuksensa Jehovaan? (Esra 7:27, 28.)

¹⁵ Esra tunnisti Jehovan avun elämässään. Hän sanoi: ”Jumalani Jehova oli kanssani.” (Lue Esran 7:27, 28.) Kirjoittamassaan raamatunkirjassa hän käytti samanlaista ajatusta kuusi kertaa (Esra 7:6, 9; 8:18, 22, 31). Esra selvästikin mietiskeli, miten Jehova oli ollut hänen tukenaan, ja se auttoi häntä luottamaan Jehovaan edelleen.

16. Missä tilanteissa Jehova voi tulla avuksemme? (Ks. myös kuva.)

¹⁶ Jehova auttaa meitäkin vaikeissa tilanteissa. Meitä voi esimerkiksi jännittää pyytää työnantajalta vapaata konventtiin tai muutosta työaikatauluun niin että pääsemme kaikkiin kokouksiin. Tällaisissa tilanteissa voimme tuntea selvästi, miten Jehova auttaa meitä. Saatamme yllättyä siitä, miten hyvin asiat järjestyvät, ja luottamuksemme Jehovaan kasvaa.

17. Miten Esran nöyryys näkyi vaikeina aikoina? (Ks. kansikuva.)

¹⁷ Esra pyysi nöyrästi apua Jehovalta. Aina kun häntä huolestutti, miten hän selviytyisi monista tehtävistään, hän rukoili apua. (Esra 8:21–23; 9:3–5.) Se että hän luotti Jehovaan, sai muut tekemään samoin ja tukemaan häntä (Esra 10:1–4). Jos huoli perheen toimeentulosta tai turvallisuudesta painaa mieltäsi, rukoile Jehovaa ja luota siihen, että hän kuulee sinua.

18. Miten voimme lisätä luottamustamme Jehovaan?

¹⁸ Jos nöyrästi rukoilemme Jehovaa ja annamme ystävien auttaa meitä, luottamuksemme Jehovaan voi kasvaa. Erika-niminen kolmen lapsen äiti koki suuria menetyksiä, mutta hänen luottamuksensa Jehovaan ei horjunut. Sekä hänen syntymätön lapsensa että aviomiehensä kuolivat lyhyen ajan sisällä. Kaiken kokemansa jälkeen hän sanoo: ”Ei voi tietää etukäteen, miten Jehova tulee auttamaan. Se voi olla jotain tosi yllättävää. Monesti ystävät ovat sanoneet tai tehneet jotain, mikä on ollut vastaus rukouksiini. Jos puhun ystävilleni avoimesti, heidän on helpompi auttaa minua.”

19–20. Mitä opimme Babyloniin jääneiltä juutalaisilta?

¹⁹ Voimme oppia jotain myös niiltä juutalaisilta, jotka eivät pystyneet lähtemään Jerusalemiin esimerkiksi korkean iän, sairauksien tai perhevelvollisuuksien takia. He halusivat silti osoittaa tukensa ja antaa sinne palaaville mukaan kaikkea, mitä temppelissä tarvittiin (Esra 1:5, 6). Ilmeisesti noin 19 vuotta sen jälkeen kun ensimmäiset pakkosiirtolaiset olivat palanneet Jerusalemiin, Babylonissa asuvat juutalaiset lähettivät sinne edelleen tällaisia lahjoituksia (Sak. 6:10).

²⁰ Vaikka meistä tuntuisi, ettemme pysty tekemään paljoakaan Jehovan palveluksessa, voimme olla varmoja, että hän arvostaa meidänkin osuuttamme. Jehova pyysi Sakarjaa tekemään ”komean kruunun” kullasta ja hopeasta, joita Babylonissa olevat juutalaiset olivat lahjoittaneet (Sak. 6:11, alav.). Se oli muistutuksena heidän anteliaisuudestaan (Sak. 6:14). Jehova ei siis koskaan unohda sitä, mitä teemme hänen työssään epävarmoina aikoina (Hepr. 6:10).

21. Mikä auttaa meitä suhtautumaan tulevaisuuteen luottavaisesti?

²¹ Vaikeuksia tulee varmasti olemaan jatkossakin, koska elämme viimeisiä päiviä, ja asiat voivat mennä entistä huonompaan suuntaan (2. Tim. 3:1, 13). Meidän ei silti kannata murehtia liikaa. Muista, mitä Jehova sanoi kansalleen Haggain päivinä: ”Minä olen teidän kanssanne – –. Älkää pelätkö.” (Hagg. 2:4, 5.) Jehova on meidänkin kanssamme, kun yritämme antaa hänelle parhaamme. Jos toimit Haggain ja Sakarjan sanojen mukaan ja jäljittelet Esran esimerkkiä, voit säilyttää luottamuksesi Jehovaan, tapahtuupa tulevaisuudessa mitä tahansa.