1, 2. a) Mitä Jehovan sanojen mukaan tulisi tapahtumaan meidän aikanamme? b) Mihin kysymyksiin saamme vastaukset tässä artikkelissa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

JEHOVA ennusti ajasta, jota elämme: ”Niinä päivinä tapahtuu, että kymmenen miestä kaikista kansakuntien kielistä tarttuu, niin, todella tarttuu juutalaismiehen liepeeseen ja sanoo: ’Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ ” (Sak. 8:23.) Noiden kuvaannollisten ”kymmenen miehen” tavoin ne, joilla on maallinen toivo, ovat ”tarttuneet juutalaismiehen liepeeseen”. He tietävät, että Jehova siunaa voideltujaan, ja ovat siksi ylpeitä voidessaan toimia hengellävoidellun ”Jumalan Israelin” yhteydessä (Gal. 6:16).

² Jeesus korosti profeetta Sakarjan tavoin Jumalan kansan virkistävää yksimielisyyttä. Vaikka hänen seuraajistaan muodostuisi kaksi ryhmää – ”pieni lauma” ja ”muut lampaat” – ne olisivat ”yksi lauma” ”yhden paimenen” alaisuudessa. (Luuk. 12:32; Joh. 10:16.) Näiden kahden ryhmän välinen suhde herättää kuitenkin joitain kysymyksiä: 1) Täytyykö muihin lampaisiin kuuluvien tietää kaikkien niiden nimet, jotka ovat voideltuja nykyään? 2) Miten voideltujen tulisi suhtautua itseensä? 3) Miten sinun pitäisi reagoida, jos joku seurakunnassasi alkaa ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? 4) Tarvitseeko sinun huolestua, jos osallistujien lukumäärä kasvaa? Tarkastelemme nyt vastauksia jokaiseen näistä kysymyksistä.

3. Miksi meidän ei ole mahdollista tietää varmasti, ketkä tulevat olemaan 144 000 voidellun joukossa?

³ Täytyykö muihin lampaisiin kuuluvien tietää kaikkien niiden nimet, jotka ovat voideltuja nykyään? Lyhyesti sanottuna ei. Miksi ei? Vaikka joku onkin saanut taivaallisen kutsun, hän on saanut vasta kutsun, ei lopullista vahvistusta palkinnosta. Saatana tietää tämän ja yrittää siksi ”väärien profeettojen” avulla ”eksyttää – –, mikäli mahdollista, valitutkin” (Matt. 24:24). Se, saako voideltu kristitty taivaallisen palkinnon, voidaan tietää vasta silloin, kun Jehova ratkaisee, onko hän arvollinen saamaan sen. Jehova tekee tämän päätöksen ja antaa uskolliselle voidellulle lopullisen sinetin joko ennen tämän kuolemaa tai juuri ennen ”suuren ahdistuksen” puhkeamista (Ilm. 2:10; 7:3, 14). Olisi siksi hyödytöntä yrittää ottaa nyt selville, ketkä Jumalan palvelijoista tulevat lopulta olemaan 144 000 voidellun joukossa. ^[1]

4. Miten voimme nykyään ”kulkea” maan päällä olevien voideltujen kanssa, jos kaikkien heidän nimiään ei ole mahdollista tietää?

⁴ Miten muihin lampaisiin kuuluvat voivat nykyään ”kulkea” maan päällä olevien hengellisten israelilaisten kanssa, jos kaikkien heidän nimiään ei ole mahdollista tietää varmasti? Pane merkille, mitä Sakarjan ennustuksessa sanotaan näistä kuvaannollisista kymmenestä miehestä. He ”tarttuvat juutalaismiehen liepeeseen ja sanovat: ’Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’ ” Vaikka tässä puhutaan vain yhdestä juutalaismiehestä, pronomini ”teidän” viittaa kuitenkin siihen, että heitä on useampia. Tämän hengellisen juutalaismiehen täytyy siksi edustaa ihmisryhmää, ei vain yhtä ihmistä. Ei siis ole välttämätöntä tunnistaa jokaista hengellistä juutalaista ja sitten kulkea hänen kanssaan. Meidän täytyy sen sijaan tietää, mikä ryhmä on kyseessä, ja tukea tätä ryhmää. Raamatussa meitä ei kehoteta seuraamaan ketään yksittäistä ihmistä. Jeesus on Johtajamme. (Matt. 23:10.)

5. Mihin varoitukseen voideltujen pitäisi suhtautua vakavasti ja miksi?

⁵ Niiden, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, tulisi muistaa varoitus, joka esitetään 1. Korinttilaiskirjeen 11:27–29:ssä. (Lue.) Mitä apostoli Paavali tässä korostaa? Voideltu kristitty ottaisi osaa ”arvottomasti”, jos hän ei pitäisi yllä hyvää suhdetta Jehovaan (Hepr. 6:4–6; 10:26–29). Tällainen varoitus auttaa voideltuja muistamaan, etteivät he ole vielä saavuttaneet palkintoaan. Heidän täytyy pyrkiä jatkuvasti ”kohti päämäärää saadakseen palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä” (Fil. 3:13–16).

6. Miten voideltujen kristittyjen tulisi suhtautua itseensä?

⁶ Henkeytettynä Paavali pyysi hartaasti voideltuja kristittyjä ”vaeltamaan sen kutsumisen arvon mukaisesti, jolla – – [heidät] kutsuttiin”. Millä tavoin heidän pitäisi vaeltaa? Paavali jatkaa: ”Täydessä nöyrämielisyydessä ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen toisianne rakkaudessa, pyrkien hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä.” (Ef. 4:1–3.) Jehovan henki edistää nöyryyttä, ei ylpeyttä (Kol. 3:12). Voidellut tunnustavat vaatimattomasti, ettei heillä välttämättä ole enempää pyhää henkeä kuin niillä, joilla on maallinen toivo. He eivät väitä, että heillä olisi erityistä tietoa tai että heille olisi paljastettu jotakin ylimääräistä. He eivät myöskään yritä todistaa olevansa jollakin tavalla toisten yläpuolella. He eivät koskaan vihjailisi toisille, että nämäkin ovat voideltuja ja että näiden pitäisi alkaa ottaa osaa vertauskuviin. Sen sijaan he tunnustavat nöyrästi, että Jehova huolehtii voideltujen kutsumisesta.

7, 8. Mitä voidellut kristityt eivät odota ja miksi?

⁷ Voidellut kristityt eivät odota toisilta mitään erityistä kunnioitusta, vaikka taivaallinen kutsu onkin suurenmoinen etuoikeus. (Ef. 1:18, 19; lue Filippiläiskirjeen 2:2, 3.) Jehovan henki todisti heille henkilökohtaisesti, että heidät oli todella voideltu pyhällä hengellä. Siitä ei ilmoitettu erikseen maailmalle. He eivät siksi ole yllättyneitä, jos jotkut ihmiset eivät heti usko sitä. He ymmärtävät, että Raamattu varoittaa uskomasta nopeasti jotakuta, joka väittää saaneensa erikoistehtävän Jumalalta (Ilm. 2:2). He eivät missään tapauksessa käyttäisi voiteluaan ”käyntikorttina” esitellessään itsensä toisille. He eivät yleensä edes mainitsisi tätä henkilökohtaista kokemusta muille, koska he eivät haluaisi kohdistaa huomiota itseensä. He eivät myöskään haluaisi ylpeillä tulevalla palkinnollaan. (1. Kor. 1:28, 29; lue 1. Korinttilaiskirjeen 4:6–8.)

⁸ Lisäksi voidellut kristityt eivät katso kuuluvansa johonkin eliittiryhmään. He eivät etsi toisia, jotka väittävät saaneensa saman kutsun, tavoitteenaan ystävystyä heidän kanssaan tai muodostaa yksityisiä raamatuntutkisteluryhmiä (Gal. 1:15–17). Tämä aiheuttaisi jakaumia seurakunnassa ja toimisi vastoin pyhää henkeä, joka edistää rauhaa ja yksimielisyyttä. (Lue Roomalaiskirjeen 16:17, 18.)

9. Miksi meidän on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme niitä, jotka syövät leipää ja juovat viiniä muistonvietossa? (Ks. tekstiruutu ” Rakkaus ’ei käyttäydy sopimattomasti’”.)

⁹ Miten sinun pitäisi kohdella sellaista, joka ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” Hän jatkoi: ”Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Matt. 23:8–12.) Olisi siis väärin korottaa yksilöitä, vaikka he olisivatkin Kristuksen voideltuja veljiä. Kun Raamattu puhuu kristityistä vanhimmista, se kannustaa meitä jäljittelemään heidän uskoaan, mutta se ei koskaan käske meitä korottamaan ketään ihmistä johtajaksemme (Hepr. 13:7). Raamatussa tosin sanotaan joistakuista, että heidät lasketaan ”kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi”. Se että he ovat kunnian arvoisia, ei kuitenkaan johdu siitä, että he ovat voideltuja, vaan siitä, että he ”johtavat hyvin” ja ”työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa”. (1. Tim. 5:17.) Olisikin kiusallista niille, joilla on taivaallinen kutsu, jos toiset antaisivat heille kohtuutonta ylistystä ja huomiota. Mikä vielä pahempaa, voidelluilla kristityillä saattaisi olla vaikeuksia pysyä nöyränä, jos he saisivat erityiskohtelua (Room. 12:3). Yksikään meistä ei haluaisi kompastuttaa ketään Kristuksen veljistä! (Luuk. 17:2.)

10. Miten voimme osoittaa, että kunnioitamme voideltuja kristittyjä?

¹⁰ Miten voimme osoittaa sopivaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka Jehova päättää voidella? Emme esimerkiksi esittäisi heille henkilökohtaisia kysymyksiä heidän voitelustaan. Varomme siten sekaantumasta siihen, mikä ei meille kuulu. (1. Tess. 4:11; 2. Tess. 3:11.) Meidän ei pitäisi olettaa, että voidellun vanhemmat, aviopuoliso tai muut sukulaiset olisivat myös voideltuja. Perintötekijöillä tai avioliitolla ei ole mitään osaa voitelussa. (1. Tess. 2:12.) Meidän tulisi myös vastustaa halua udella voideltujen puolisoilta sitä, miltä heistä tuntuu tietää, että he tulevat elämään ilman puolisoaan tulevassa maanpäällisessä paratiisissa. Emme halua esittää kysymyksiä, jotka saattavat aiheuttaa tuskaa, koska voimme luottaa täydellisesti siihen, että Jehova avaa kätensä ja ”tyydyttää kaikkien elollisten halun” (Ps. 145:16).

11. Miltä suojellumme, jos emme ”ihaile persoonallisuuksia”?

¹¹ Ne, jotka kohtelevat voideltuja kristittyjä sopivalla tavalla, suojeltuvat salakavalalta vaaralta. Raamatussa kerrotaan, että seurakuntaan voi soluttautua ”valeveljiä”. (Gal. 2:4, 5; 1. Joh. 2:19.) Nämä huijarit saattavat jopa väittää olevansa voideltuja. Lisäksi jotkut voidellut kristityt voivat luopua uskosta (Matt. 25:10–12; 2. Piet. 2:20, 21). Jos vältämme sitä ansaa, että ”ihailisimme persoonallisuuksia”, tällaiset ihmiset eivät saa vedettyä meitä pois totuudesta. Uskomme ei myöskään koe lamauttavaa iskua, mikäli joku huomattava tai pitkäaikainen kristitty tulee uskottomaksi. (Juud. 16.)

12, 13. Miksi meidän ei pitäisi olla huolissamme niiden lukumäärästä, jotka syövät leipää ja juovat viiniä muistonvietossa?

¹² Useiden kymmenien vuosien ajan niiden määrä, jotka ottivat osaa Kristuksen kuoleman muistonvieton vertauskuviin, väheni jatkuvasti, mutta viime vuosina tuo joukko on kasvanut. Pitäisikö tämän huolestuttaa meitä? Ei. Tarkastelemme nyt joitakin seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä.

¹³ ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Tim. 2:19.) Ne, jotka laskevat vertauskuviin osallistuvien määrän, eivät voi arvioida, kenellä oikeasti on taivaallinen toivo. Tuo määrä sisältää myös ne, jotka ajattelevat virheellisesti olevansa voideltuja. Jotkut ovat saattaneet ottaa osaa vertauskuviin, mutta ovat myöhemmin lopettaneet sen. Toisilla saattaa olla henkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, joiden vuoksi he uskovat, että he tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Siksi osallistujien määrä ei kerro täsmällisesti niiden voideltujen määrää, jotka vielä ovat maan päällä.

14. Mitä Raamattu kertoo niiden voideltujen määrästä, jotka ovat vielä maan päällä, kun suuri ahdistus puhkeaa?

¹⁴ Voideltuja on monissa osissa maailmaa, kun Jeesus tulee kokoamaan heidät taivaaseen. Raamattu kertoo tuosta ajasta: ”Hän [Jeesus] lähettää enkelinsä suuren trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaiden toisesta äärestä niiden toiseen ääreen.” (Matt. 24:31.) Raamatussa osoitetaan, että viimeisinä päivinä ainoastaan jäännös voidelluista on jäljellä maan päällä (Ilm. 12:17). Siinä ei kuitenkaan paljasteta, kuinka monta heistä on jäljellä silloin, kun suuri ahdistus puhkeaa.

15, 16. Mitä meidän tulee ymmärtää Jehovan valitsemista 144 000:sta?

¹⁵ Jehova ratkaisee, minä ajanjaksona hän valitsee voideltuja (Room. 8:28–30). Hän alkoi valita heitä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Näyttääkin siltä, että ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa kaikki olivat voideltuja. Ensimmäiseltä vuosisadalta aina viimeisten päivien alkamiseen asti suurin osa niistä, jotka väittivät seuraavansa Kristusta, oli valekristittyjä. Jeesus vertasi heitä ”rikkakasveihin”. Jehova voiteli silti joitakin uskollisia koko tuon ajan, ja he osoittautuivat Jeesuksen kuvailemaksi ”vehnäksi”. (Matt. 13:24–30.) Viimeisinä päivinä Jehova on edelleen valinnut niitä, joista 144 000 voideltua koostuu. ^[2] Jos hän päättää valita joitakuita vasta vähän ennen loppua, onko meillä oikeutta kyseenalaistaa hänen viisauttaan? (Jes. 45:9; Dan. 4:35; lue Roomalaiskirjeen 9:11, 16.) ^[3] Meidän täytyy varoa suhtautumasta asiaan niin kuin tyytymättömät työntekijät, jotka valittivat isäntänsä tavasta kohdella yhdennentoista tunnin työntekijöitä. (Lue Matteuksen 20:8–15.)

¹⁶ Kaikki taivaallisen toivon saaneet eivät ole osa ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” (Matt. 24:45–47). Kuten ensimmäisellä vuosisadalla, myös nykyään Jehova ja Jeesus ruokkivat useita muutamien välityksellä. Vain harvoja ensimmäisen vuosisadan voideltuja kristittyjä käytettiin kirjoittamaan Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Vastaavasti nykyään vain joitakin voideltuja kristittyjä on asetettu antamaan hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan”.

17. Mitä olet oppinut tästä kirjoituksesta?

¹⁷ Mitä olemme oppineet? Jehova on päättänyt antaa kaksi eri palkintoa – taivaallisen elämän hengellisille juutalaisille ja maanpäällisen elämän kuvaannollisille ”kymmenelle miehelle”. Hän kuitenkin vaatii heitä kaikkia noudattamaan samaa uskollisuuden normia. Kumpaankin ryhmään kuuluvien täytyy pysyä nöyrinä ja edistää rauhaa ja yksimielisyyttä seurakunnassa. Viimeisten päivien lähestyessä loppuaan on tärkeää, että me kaikki päätämme palvella Jehovaa yhtenä laumana Kristuksen alaisuudessa.