1, 2. a) Millaisia näkemyksiä ihmisillä on tahdonvapaudesta? b) Mitä Raamatussa kerrotaan tahdonvapaudesta, ja mitä kysymyksiä tarkastelemme?

KUN erään naisen edessä oli henkilökohtainen ratkaisu, hän sanoi ystävälleen: ”Älä pakota minua ajattelemaan. Sano vain, mitä minun pitää tehdä. Se on helpompaa.” Hän olisi mieluummin kuullut ystävältään, mitä tehdä, kuin käyttänyt Luojalta saatua arvokasta tahdonvapauden lahjaa. Teetkö sinä mielelläsi omat ratkaisusi vai haluatko toisten päättävän asiat puolestasi? Miten suhtaudut tahdonvapauteen?

² Ihmisillä on tahdonvapaudesta erilaisia näkemyksiä. Jotkut sanovat, ettei sellaista ole olemassakaan ja että Jumala on ennalta määrännyt kaikki tekomme. Toiset taas ovat sitä mieltä, että vain rajaton vapaus on todellista tahdonvapautta. Jotta ymmärtäisimme asian oikein, meidän täytyy kääntyä Jumalan sanan, Raamatun, puoleen. Siinä nimittäin kerrotaan, että luodessaan ihmisen Jehova antoi hänelle tahdonvapauden eli kyvyn ja vapauden tehdä älyllisiä ratkaisuja. (Lue Joosuan 24:15.) Lisäksi Raamattu vastaa seuraaviin kysymyksiin: Millä tavalla valinnanvapautta tulisi käyttää? Onko vapaudella rajat? Miten voimme osoittaa omilla valinnoillamme, kuinka paljon rakastamme Jehovaa? Miten osoitamme kunnioittavamme toisten ratkaisuja?

3. Miten Jehova käyttää rajatonta vapauttaan?

³ Ainoastaan Jehovalla on rajaton vapaus, mutta silti hänen tapansa käyttää vapautta on erinomainen malli meille. Miten hän käyttää vapauttaan? Hän esimerkiksi päätti valita Israelin kansan nimikkokansakseen, ”erikoisomaisuudekseen” (5. Moos. 7:6–8). Valinta ei ollut sattumanvarainen. Jehova halusi pitää kiinni lupauksesta, jonka hän oli antanut satoja vuosia aiemmin ystävälleen Abrahamille (1. Moos. 22:15–18). Lisäksi Jehovan tavasta käyttää vapauttaan heijastuu aina hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa. Tämä käy ilmi siitä, miten hän oikaisi tottelemattomia israelilaisia. Kun he katuivat aidosti, Jehova ilmaisi halukkaasti rakkautta ja armoa heitä kohtaan. Hän sanoi: ”Minä parannan heidän uskottomuutensa. Minä rakastan heitä omasta vapaasta tahdostani.” (Hoos. 14:4.) Eikö Jehova olekin erinomainen esimerkki vapauden käyttämisestä toisten hyödyksi!

4, 5. a) Kuka oli ensimmäinen, joka sai Jumalalta tahdonvapauden lahjan, ja miten hän on käyttänyt sitä? b) Mitä meidän kaikkien täytyy kysyä itseltämme?

⁴ Kun Jehova aloitti luomistyön, hän päätti huomaavaisesti antaa älyllisille luomuksilleen vapaan tahdon. Ensimmäinen, joka sai tämän lahjan, oli hänen Esikoispoikansa, ”näkymättömän Jumalan kuva” (Kol. 1:15). Jo ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, hän päätti, että hän pysyisi uskollisena Isälleen eikä liittyisi Saatanan kapinaan. Ollessaan maan päällä Jeesus torjui vapaasta tahdostaan tämän Jumalan vastustajan asettamat kiusaukset (Matt. 4:10). Kuolemaansa edeltävänä yönä Jeesus vakuutti rukouksessa Isälleen, että hän oli päättänyt tehdä Isänsä tahdon. Jeesus sanoi: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42.) Onko meidän mahdollista jäljitellä Jeesusta ja käyttää tahdonvapauttamme niin, että tuotamme kunniaa Jehovalle ja teemme hänen tahtonsa?

⁵ Me voimme noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, koska meidätkin on tehty Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi (1. Moos. 1:26). Vapautemme ei kuitenkaan ole ehdotonta niin kuin Jehovan vapaus. Raamatussa selitetään, että Jehova on asettanut vapaudellemme rajat ja että meidän täytyy tunnustaa ne. Esimerkiksi vaimojen tulee olla alamaisia miehelleen ja lasten vanhemmilleen (Ef. 5:22; 6:1). Miten tällaiset rajat vaikuttavat siihen, millä tavoin käytämme tahdonvapauttamme? Vastauksemme tähän kysymykseen voi ratkaista ikuisen tulevaisuutemme.

6. Mikä esimerkki havainnollistaa sitä, että vapauden rajoittaminen on hyödyllistä?

⁶ Onko vapaus, jolla on rajat, todellista vapautta? Kyllä on. Miksi voimme sanoa näin? Vapauden rajoittaminen voi suojella ihmisiä. Otetaan esimerkki liikenteestä. Voimme vapaasti päättää ajaa autolla johonkin kaukana sijaitsevaan kaupunkiin. Kuvittele, että ei olisi mitään liikennesääntöjä ja kaikki ajaisivat niin lujaa kuin haluaisivat ja millä puolella tietä haluaisivat. Tuntisitko olosi turvalliseksi? Todennäköisesti et. Rajoitukset ja säännöt ovat tarpeellisia, jotta kaikki voisivat hyötyä todellisesta vapaudesta. Tarkastelemme seuraavaksi joitakin Raamatun esimerkkejä, jotka havainnollistavat edelleen sitä, miten viisasta meidän on käyttää tahdonvapauttamme Jehovan asettamissa rajoissa.

7. a) Miten Aadam oli erilainen kuin eläimet? b) Miten Aadam käytti vapaata tahtoaan?

⁷ Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisen Aadamin, hän antoi hänelle saman lahjan kuin taivaassa oleville älyllisille luomuksilleen: vapaan tahdon. Aadam oli erilainen kuin eläimet, joita ohjaavat vaistot. Ajatellaanpa yhtä esimerkkiä siitä, miten Aadam käytti vapaata tahtoaan oikein. Eläimet luotiin ennen ihmistä. Jehova ei kuitenkaan itse antanut eläimille nimiä vaan pyysi ensimmäistä ihmispoikaansa Aadamia tekemään sen. Jumala ”alkoi tuoda – – [eläimiä] ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä kullekin antaisi”. Kun Aadam oli tarkkaillut kutakin eläintä ja antanut sille sopivan nimen, Jehova ei puuttunut asiaan ja muuttanut hänen ratkaisujaan. ”Minkä nimen ihminen sille antoikin, kullekin elävälle sielulle, se oli sen nimi.” (1. Moos. 2:19.)

8. Miten Aadam käytti tahdonvapauttaan väärin, ja mihin se on johtanut?

⁸ Valitettavasti Aadam ei ollut tyytyväinen Jumalalta saamaansa tehtävään huolehtia maasta ja tehdä siitä paratiisi eikä myöskään siihen suureen vapauteen, joka hänellä oli tämän tehtävän toteuttamisessa. Jumala oli sanonut hänelle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Moos. 1:28.) Aadam ylitti Jumalan asettamat rajat syömällä kiellettyä hedelmää. Tämä vapaan tahdon törkeä väärinkäyttö johti siihen, että hänen jälkeläisensä ovat joutuneet kokemaan tuskaa ja kärsimystä tuhansien vuosien ajan (Room. 5:12). Olemme hyvin selvillä Aadamin ratkaisun seurauksista, ja sen pitäisi saada meidät käyttämään vapauttamme vastuuntuntoisesti ja Jehovan asettamissa rajoissa.

9. Minkä valinnan Jehova asetti israelilaisten eteen, ja mitä he lupasivat?

⁹ Kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläiset perivät tottelemattomilta vanhemmiltaan epätäydellisyyden ja kuoleman. Heillä oli kuitenkin edelleen oikeus käyttää tahdonvapauttaan. Tämä näkyy tavasta, jolla Jumala kohteli Israelin kansaa. Jehova antoi Mooseksen välityksellä israelilaisille mahdollisuuden valita, tulisiko heistä hänen erikoisomaisuuttaan vai ei (2. Moos. 19:3–6). Israelilaiset päättivät vapaaehtoisesti tulla Jumalan kansaksi ja hyväksyä hänen asettamansa ehdot. He julistivat yksimielisesti: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” (2. Moos. 19:8.) Ikävä kyllä Israelin kansa käytti myöhemmin valinnanvapauttaan väärin ja rikkoi lupauksensa. Tämä on meille varoittava esimerkki. Haluamme aina osoittaa arvostusta tahdonvapauden lahjaa kohtaan pysymällä lähellä Jehovaa ja noudattamalla hänen oikeudenmukaisia vaatimuksiaan. (1. Kor. 10:11.)

10. Mitkä esimerkit osoittavat, että epätäydelliset ihmiset voivat käyttää tahdonvapauttaan Jumalaa kunnioittavalla tavalla? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹⁰ Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitaan nimeltä 16 Jumalan palvelijaa, jotka päättivät omasta tahdostaan kunnioittaa Jumalan asettamia rajoja. He saivat sen ansiosta runsaita siunauksia ja varman tulevaisuudentoivon. Esimerkiksi Nooa ilmaisi suurta uskoa ja päätti Jumalan ohjeiden mukaisesti rakentaa arkin, jotta hänen perheensä sekä tulevat sukupolvet voisivat pelastua (Hepr. 11:7). Abraham ja Saara noudattivat halukkaasti Jumalan ohjausta ja lähtivät ”lupauksen maahan”. Kun he olivat lähteneet tälle pitkälle matkalle, heillä olisi vielä ollut tilaisuus palata vauraaseen Urin kaupunkiin. He katsoivat kuitenkin uskon silmin tulevaisuuteen, Jumalan ”lupausten täyttymykseen”. Raamatussa kerrotaan, että he ”tavoittelivat parempaa paikkaa”. (Hepr. 11:8, 9, 13, 15, 16.) Mooses käänsi selkänsä Egyptin aarteille ja ”valitsi ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon” (Hepr. 11:24–26). Jäljittele tällaisten muinoin eläneiden miesten ja naisten uskoa arvostamalla tahdonvapauttasi ja käyttämällä sitä Jumalan tahdon tekemiseen.

11. a) Minkä hienon mahdollisuuden tahdonvapaus antaa? b) Mikä saa sinut käyttämään tahdonvapauttasi oikein?

¹¹ Vaikka voisi tuntua helpommalta antaa toisten tehdä ratkaisut puolestamme, menettäisimme tällöin erään hienon mahdollisuuden, jonka vapaa tahto meille antaa. Mikä tämä mahdollisuus on? Se käy ilmi 5. Mooseksen kirjan 30:19, 20:stä. (Lue.) Jakeessa 19 kuvaillaan valintaa, jonka Jumala antoi israelilaisten tehdä. Jakeesta 20 saamme tietää, että hän antoi heille tilaisuuden näyttää, mitä heidän sydämessään oli. Mekin voimme valita Jehovan palvelemisen. Arvokkain motiivi, joka saa meidät käyttämään tahdonvapauden lahjaa oikein, on rakkaus Jehovaa kohtaan ja halu tuottaa hänelle kunniaa ja ylistystä.

12. Miten meidän ei tule käyttää tahdonvapauden lahjaa?

¹² Kuvittele, että antaisit ystävällesi arvokkaan lahjan. Olisit varmasti pettynyt, jos saisit tietää, että hän on heittänyt sen roskiin tai, mikä vielä pahempaa, vahingoittanut sillä jotakuta. Ajattele, miltä Jehovasta mahtaa tuntua, kun hän näkee monien ihmisten käyttävän väärin tahdonvapauttaan tekemällä huonoja ratkaisuja tai jopa vahingoittamalla toisia. Kuten Raamattu ennusti, ”viimeisinä päivinä” ihmiset ovat ”kiittämättömiä” (2. Tim. 3:1, 2). Emme varmastikaan halua käyttää väärin Jehovalta saamaamme arvokasta lahjaa tai pitää sitä itsestäänselvyytenä. Miten voimme vaalia tätä lahjaa?

13. Miten voimme välttää käyttämästä kristillistä vapauttamme väärin?

¹³ Meillä kaikilla on vapaus päättää, kenen seurassa vietämme aikaa, miten pukeudumme ja millaista viihdettä valitsemme. Vapautemme voisi kuitenkin muuttua ”pahuuden verhoksi”, jos meistä tulisi lihallisten halujemme orjia tai jos seuraisimme maailman häpeällisiä muotivirtauksia. (Lue 1. Pietarin kirjeen 2:16.) Sen sijaan, että ”käyttäisimme tätä vapautta lihan houkutuksena”, teemme päättäväisesti valintoja, jotka auttavat meitä noudattamaan kehotusta ”tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (Gal. 5:13; 1. Kor. 10:31).

14. Miten tahdonvapaus ja Jehovaan luottaminen liittyvät toisiinsa?

¹⁴ Vaalimme tahdonvapauden lahjaa myös siten, että luotamme Jehovaan ja hyväksymme hänen asettamansa turvalliset rajat. Hän sanoo: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jes. 48:17.) Meidän täytyy nöyrästi tunnustaa, että seuraavat Raamatun sanat pitävät paikkansa: ”Ihmisen tie [ei] kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jer. 10:23.) Aadam ja kapinalliset israelilaiset luottivat omaan ymmärrykseensä, mutta me olemme päättäneet, ettemme lankea tähän ansaan vaan ”luotamme Jehovaan kaikesta sydämestämme” (Sananl. 3:5).

15. Mitä opimme Galatalaiskirjeen 6:5:ssä olevasta periaatteesta?

¹⁵ Meidän täytyy kunnioittaa toisten oikeutta tehdä omat ratkaisunsa. Miksi? Koska meille kaikille on annettu vapaa tahto, eikä ole olemassa kahta kristittyä, jotka tekisivät aina täsmälleen samat ratkaisut. Tämä pätee myös käytökseen ja palvontaan liittyviin asioihin. Galatalaiskirjeen 6:5:ssä on tärkeä periaate. (Lue.) Kun ymmärrämme, että jokainen kristitty joutuu ”kantamaan oman kuormansa”, niin kunnioitamme toisten oikeutta käyttää tahdonvapauttaan.

16, 17. a) Mikä tahdonvapauteen liittyvä kiista Korintissa syntyi? b) Miten Paavali auttoi Korintin kristittyjä, ja mitä opimme tästä?

¹⁶ Eräs Raamatun esimerkki valaisee sitä, miksi meidän täytyy kunnioittaa veljien vapautta tehdä omantunnon asioissa omat ratkaisunsa. Korintin kristittyjen keskuudessa syntyi erimielisyyttä sellaisen lihan syömisestä, joka oli uhrattu epäjumalille ja jota sen jälkeen myytiin lihakaupassa. Jotkut ajattelivat, että koska epäjumala ei ole mitään, lihaa voitiin syödä hyvällä omallatunnolla. Ne kristityt, jotka olivat aiemmin palvelleet epäjumalia, olivat puolestaan sitä mieltä, että tällaisen lihan syöminen olisi palvontateko. (1. Kor. 8:4, 7.) Ongelma oli vakava, koska se uhkasi jakaa seurakuntaa. Miten Paavali auttoi Korintin kristittyjä ymmärtämään asian Jumalan näkökannalta?

¹⁷ Ensinnäkin Paavali muistutti molempia osapuolia siitä, että ruoka ei lähennä ihmistä Jumalaan (1. Kor. 8:8). Sitten hän kehotti heitä varomaan, ettei heidän valtansa tehdä ratkaisuja tulisi ”heikoille kompastuskiveksi” (1. Kor. 8:9). Myöhemmin hän neuvoi kristittyjä, joilla oli rajoittavampi omatunto, etteivät he tuomitsisi niitä, jotka söivät tällaista lihaa (1. Kor. 10:25, 29, 30). Jokaisen kristityn piti tässä palvontaa koskevassa tärkeässä asiassa tehdä ratkaisu omantuntonsa perusteella. Eikö meidänkin pitäisi kunnioittaa veljiemme oikeutta tehdä omat ratkaisunsa, myös silloin kun on kyse vähemmän tärkeistä asioista? (1. Kor. 10:32, 33.)

18. Miten aiot osoittaa, että arvostat tahdonvapauden lahjaa?

¹⁸ Jehova on antanut meille tahdonvapauden lahjan, johon liittyy todellinen vapaus (2. Kor. 3:17). Arvostamme tätä lahjaa, koska sen ansiosta voimme tehdä ratkaisuja, jotka kertovat, kuinka paljon rakastamme Jehovaa. Tavoitteenamme on käyttää tahdonvapauttamme edelleen Jumalaa kunnioittavalla tavalla ja kunnioittaa toisten oikeutta tehdä omat ratkaisunsa.