1, 2. a) Mitä koettelemuksia jotkut veljemme ja sisaremme kohtaavat? b) Mitä kysymyksiä herää?

”KUN Burundin sisällissota alkoi, meidän perhe oli konventissa”, kertoo Lije-niminen veli. ”Näimme ihmisten juoksevan ja ammuskelevan. Vanhempani ja me 11 sisarusta pakenimme henkemme edestä vain hyvin vähän tavaraa mukanamme. Jotkut perheestämme pääsivät lopulta pakolaisleirille Malawiin, jonne oli matkaa yli 1 600 kilometriä. Me muut päädyimme eri paikkoihin.”

² Maailmassa on nykyään yli 65 miljoonaa pakolaista, jotka ovat paenneet kodeistaan sodan tai vainon vuoksi. Tämä on suurin koskaan raportoitu määrä. * Näiden pakolaisten joukossa on tuhansia Jehovan todistajia. Monet heistä ovat menettäneet läheisiään ja melkein koko omaisuutensa. Mitä muita vaikeuksia jotkut heistä ovat kohdanneet? Miten voimme auttaa näitä veljiä ja sisaria ”palvelemaan Jehovaa iloiten” koettelemuksista huolimatta? (Ps. 100:2.) Entä miten voimme parhaiten kertoa hyvää uutista pakolaisille, jotka eivät vielä tunne Jehovaa?

3. Miten Jeesus ja monet hänen opetuslapsensa joutuivat pakolaisiksi?

³ Kun Jeesus oli pieni lapsi, Jehovan enkeli varoitti Joosefia siitä, että kuningas Herodes aikoi tappaa Jeesuksen. Niinpä Jeesus ja hänen vanhempansa lähtivät pakolaisiksi Egyptiin ja asuivat siellä Herodeksen kuolemaan saakka. (Matt. 2:13, 14, 19–21.) Kymmeniä vuosia myöhemmin Jeesuksen varhaiset opetuslapset ”hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja” vainon vuoksi (Apt. 8:1). Jeesus tiesi ennalta, että monet hänen seuraajansa joutuisivat pakenemaan kodeistaan. Hän sanoi: ”Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” (Matt. 10:23.) Ei ole helppoa jättää kotiaan, onpa syy lähtöön mikä hyvänsä.

4, 5. Mitä vaaroja liittyy a) pakomatkaan? b) pakolaisleirillä oloon?

⁴ Pakolaiset voivat joutua vaarallisiin tilanteisiin pakomatkallaan tai asuessaan pakolaisleirillä. Lijen pikkuveli Gad muistelee: ”Kävelimme viikkokausia ja näimme satoja ruumiita. Olin 12-vuotias. Minulla oli jalat niin turvoksissa, että pyysin perhettäni jatkamaan matkaa ilman minua. Mutta isällä ei ollut aikomustakaan jättää poikaansa kapinallisjoukkojen armoille, joten hän kantoi minua. Rukoilimme Jehovaa ja luotimme häneen. Joskus saimme syödäksemme vain mangoja, joita kasvoi matkan varrella. Näin selvisimme aina seuraavaan päivään.” (Fil. 4:12, 13.)

⁵ Useimmat Lijen perheenjäsenet asuivat vuosia YK:n pakolaisleireillä. Ne eivät kuitenkaan olleet turvallisia. Lije, joka on nykyään kierrosvalvoja, kertoo: ”Useimmilla ei ollut työtä. He juorusivat, juopottelivat, pelasivat uhkapelejä, varastelivat ja elivät moraalittomasti.” Jotta leireillä olevat Jehovan todistajat olisivat pystyneet vastustamaan ympäristön huonoa vaikutusta, heidän täytyi olla aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa (Hepr. 6:11, 12; 10:24, 25). Pysyäkseen hengellisesti vahvoina he käyttivät aikansa viisaasti, ja monet jopa aloittivat tienraivauksen. He säilyttivät myönteisen asenteen pitämällä mielessään, että kuten israelilaisten erämaavaellus oli aikanaan päättynyt, heidänkin leirilläolonsa jossain vaiheessa päättyisi (2. Kor. 4:18).

6, 7. a) Miten rakkaus Jehovaan saa kristityt kohtelemaan avun tarpeessa olevia veljiä? b) Kerro esimerkki.

⁶ ”Rakkaus Jumalaan” pakottaa meidät osoittamaan rakkautta veljiämme ja sisariamme kohtaan, erityisesti vaikeina aikoina. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:17, 18.) Kun nälänhätä koetteli Juudeaa ensimmäisellä vuosisadalla, seurakunnat järjestivät siellä asuville kristityille apua (Apt. 11:28, 29). Apostolit Paavali ja Pietari kehottivat kristittyjä olemaan vieraanvaraisia toisiaan kohtaan (Room. 12:13; 1. Piet. 4:9). Jos kristittyjen tulee toivottaa tervetulleiksi muualla asuvat veljet, jotka vierailevat seurakunnassamme, sitä suuremmalla syyllä heidän tulee ottaa lämpimästi vastaan sellaiset veljet, jotka ovat hengenvaarassa tai joita vainotaan uskonsa vuoksi. (Lue Sananlaskujen 3:27.) *

⁷ Jonkin aikaa sitten tuhannet Jehovan todistajat joutuivat lähtemään sotaa ja vainoa pakoon Itä-Ukrainassa. Valitettavasti jotkut menettivät henkensä. Useimmat pääsivät kuitenkin asumaan hengellisten veljiensä luokse muualle Ukrainaan, ja myös Venäjällä veljet ottivat monia heistä kotiinsa. Koska todistajat ”eivät ole osa maailmasta”, he pysyvät kummassakin maassa poliittisesti puolueettomina. He julistavat edelleen innokkaasti ”sanan hyvää uutista”. (Joh. 15:19; Apt. 8:4.)

8, 9. a) Mitä haasteita pakolaiset voivat kohdata uudessa maassa? b) Miksi meidän tulisi auttaa heitä kärsivällisesti?

⁸ Jotkut joutuvat jättämään kotinsa ja muuttamaan uuteen paikkaan omassa maassaan, kun taas monien muiden täytyy lähteä ulkomaille aivan uudenlaiseen ympäristöön. Viranomaiset voivat järjestää pakolaisille ruokaa, vaatteita ja majoituksen. Pakolaisilla on kuitenkin monia haasteita voitettavanaan. Ruoka ei välttämättä ole sellaista, mihin he ovat tottuneet. Lämpimistä maista tulleille kolea ilmasto voi olla aivan uutta, eivätkä he tiedä, miten kylmällä ilmalla pukeudutaan. Jos he ovat kotoisin maaseudulta, heidän täytyy ehkä opetella käyttämään nykyaikaisia kodinkoneita.

⁹ Joissakin maissa on käynnistetty ohjelmia, joiden tarkoituksena on auttaa pakolaisia sopeutumaan uuteen elinympäristöön. Usein kuitenkin odotetaan, että he alkavat huolehtia itse itsestään muutaman kuukauden kuluessa. Tämä voi tuntua ylivoimaiselta. Kuvittele, mitä kaikkea heidän pitäisi yhtäkkiä oppia: uusi kieli, uudet käyttäytymistavat sekä uudet lait ja käytännöt veroasioissa, laskujen maksamisessa, koulunkäynnissä ja jopa lastenkasvatuksessa. Voitko kärsivällisesti ja kunnioittavasti auttaa veljiä ja sisaria, jotka kohtaavat tällaisia haasteita? (Fil. 2:3, 4.)

10. Miten voimme vahvistaa pakolaisveljiemme uskoa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹⁰ Viranomaiset ovat joskus yrittäneet estää pakolaisveljiämme ottamasta yhteyttä paikalliseen seurakuntaan. Veljillemme on tarjottu työtä, joka vaatisi heitä olemaan poissa kokouksista, ja elleivät he ota sitä vastaan, heitä on uhattu kaikenlaisen avun lopettamisella tai kielteisellä turvapaikkapäätöksellä. Koska jotkut veljet ovat pelänneet ja tunteneet itsensä suojattomiksi, he ovat antaneet periksi tällaiselle painostukselle. Siksi meidän on tärkeää saada yhteys pakolaisveljiimme mahdollisimman pian heidän saapumisensa jälkeen. Heidän täytyy nähdä, että välitämme heistä. Voimme vahvistaa heidän uskoaan olemalla myötätuntoisia ja antamalla käytännön apua. (Sananl. 12:25; 17:17.)

11. a) Mitä pakolaiset aluksi tarvitsevat? b) Miten pakolaiset voivat osoittaa kiitollisuutta?

¹¹ Aluksi meidän on ehkä huolehdittava siitä, että veljillämme on ruokaa, vaatteita ja muut välttämättömyydet. * Paljon hyvää voidaan saada aikaan pienillä teoilla, esimerkiksi antamalla veljelle solmio. Kun pakolaiset ilmaisevat olevansa kiitollisia eivätkä ole liian vaativia, heitä auttavien on helpompi tuntea antamisen iloa. On tietysti tärkeää, että pakolaiset pyrkivät aikanaan huolehtimaan itse omista tarpeistaan. Näin heidän on helpompi säilyttää itsekunnioituksensa ja hyvä suhde veljiin. (2. Tess. 3:7–10.) He tarvitsevat joka tapauksessa käytännön apua.

12, 13. a) Miten voimme antaa pakolaisille käytännön apua? b) Kerro esimerkki.

¹² Pakolaisten auttaminen ei vaadi paljon rahaa vaan ennen kaikkea aikaa ja välittämistä. Voisit esimerkiksi neuvoa heille, miten käyttää julkisia liikennevälineitä, miten löytää työpaikka tai asunto, mistä ostaa terveellisiä ja edullisia elintarvikkeita tai minkä virastojen puoleen eri tilanteissa voi kääntyä. Mikä vielä tärkeämpää, voit auttaa heitä kotiutumaan uuteen seurakuntaan. Jos mahdollista, tarjoudu kyyditsemään heidät kokouksiin. Selitä heille, miten Valtakunnan sanomaa on parasta esittää alueenne ihmisille, ja ota heidät mukaasi kenttäpalvelukseen.

¹³ Kun erääseen seurakuntaan tuli neljä nuorta pakolaista, vanhimmat opettivat heitä ajamaan autoa, kirjoittamaan koneella ja hakemaan työpaikkaa. Heille näytettiin myös, miten he voisivat suunnitella aikataulunsa niin että Jehovan palvelus olisi siinä tärkeimmällä sijalla. (Gal. 6:10.) Pian kaikki neljä aloittivat tienraivauksen. Vanhinten opastuksen ja omien hengellisten tavoitteidensa ansiosta he edistyivät hengellisesti eivätkä luisuneet Saatanan maailmaan.

14. a) Mitä kiusausta pakolaisten täytyy vastustaa? b) Kerro esimerkki.

¹⁴ Kaikkien muiden kristittyjen tavoin myös pakolaisilla voi olla kiusaus asettaa aineelliset asiat tärkeämmälle sijalle kuin suhde Jehovaan, mutta heidän täytyy vastustaa sitä. * Kirjoituksen alussa mainittu Lije ja hänen sisaruksensa muistavat, miten heidän isänsä antoi heille uskoon liittyvää opetusta jopa pakomatkan aikana. ”Vähä vähältä hän heitti pois ne harvat ja todellisuudessa turhat tavarat, joita kannoimme mukanamme. Lopulta hän piteli kädessä tyhjää kassia ja sanoi: ’Huomaatteko? Emme tarvitse mitään noista tavaroista!’ ” (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 6:8.)

15, 16. Miten voimme tukea pakolaisia a) hengellisesti? b) henkisesti?

¹⁵ Vielä enemmän kuin aineellista apua pakolaiset tarvitsevat hengellistä ja henkistä tukea (Matt. 4:4). Vanhimmat voivat hankkia heille omakielisiä julkaisuja ja auttaa heitä saamaan yhteyden veljiin, jotka puhuvat heidän kieltään. Monien pakolaisten on ollut pakko jättää taakse kaikki, mikä on heille tuttua. He ovat joutuneet eroon sukulaisistaan, tuttavistaan ja seurakunnastaan. Heidän täytyy tuntea, että kun he ovat veljien ja sisarten kanssa, he saavat osakseen Jehovan rakkautta ja myötätuntoa. Muuten he saattavat hakeutua ei-uskovien sukulaistensa tai maanmiestensä keskuuteen, jotka ymmärtävät heidän kulttuuriaan ja kokemuksiaan. (1. Kor. 15:33.) Voimme ”varjella muukalaisasukkaita” yhteistyössä Jehovan kanssa, kun saamme heidät tuntemaan, että he ovat tärkeä osa seurakuntaa (Ps. 146:9).

¹⁶ Jeesus ja hänen perheensä eivät pystyneet palaamaan kotimaahansa niin kauan kuin heidän vastustajansa olivat vallassa, ja sama voi pitää paikkansa pakolaisista nykyään. Lisäksi Lije sanoo: ”Monet vanhemmat, jotka ovat nähneet sukulaisiaan raiskattavan ja murhattavan, eivät pysty viemään lapsiaan takaisin sinne, missä nämä tragediat tapahtuivat.” Jotta pakolaisia vastaanottavan maan veljet voisivat auttaa niitä, joilla on tällaisia kovia kokemuksia, heidän täytyy olla ”myötäeläviä, veljellistä kiintymystä osoittavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä” (1. Piet. 3:8). Kokemansa vainon vuoksi jotkut eristäytyvät helposti, ja heitä voi nolottaa puhua kärsimyksistään, varsinkin lastensa kuullen. Kysy itseltäsi: jos minä olisin heidän asemassaan, miten haluaisin itseäni kohdeltavan? (Matt. 7:12.)

17. Miten hyvä uutinen voi tuoda pakolaisille huojennusta?

¹⁷ Monet pakolaiset tulevat maista, joissa saarnaamistyötämme rajoitetaan. Sen ansiosta, että pakolaisia vastaanottavien maiden todistajat tekevät innokkaasti julistustyötä, tuhannet pakolaiset kuulevat ”valtakunnan sanan” ensimmäistä kertaa (Matt. 13:19, 23). Monet, jotka ovat henkisesti ”kuormitettuja”, saavat kokouksissamme huojennusta mielelleen ja tajuavat, että Jumala on todella meidän keskuudessamme. (Matt. 11:28–30; 1. Kor. 14:25.)

18, 19. Miten meidän on viisasta toimia, kun kerromme hyvää uutista pakolaisille?

¹⁸ Kun kerromme hyvää uutista pakolaisille, meidän täytyy olla varovaisia ja tarkkanäköisiä (Matt. 10:16; Sananl. 22:3). Kuuntele heitä kärsivällisesti mutta älä lähde mukaan poliittisiin keskusteluihin. Noudata haaratoimiston ja paikallisten viranomaisten ohjeita äläkä koskaan vaaranna omaa tai toisten turvallisuutta. Opettele tuntemaan heidän uskonnollista ja kulttuuritaustaansa ja kunnioita heidän tunteitaan ja mielipiteitään. Esimerkiksi joissakin maissa ihmisillä on voimakkaat mielipiteet siitä, miten naisten on sopivaa pukeutua. Meidän on siksi tärkeää pukeutua saarnaamistyötä varten tavalla, joka ei tarpeettomasti loukkaa heitä.

¹⁹ Haluamme toimia niin kuin Jeesuksen vertauksen lähimmäistään rakastava samarialainen ja auttaa kärsiviä ihmisiä, niitäkin jotka eivät ole Jehovan palvelijoita (Luuk. 10:33–37). Paras tapa auttaa on kertoa heille hyvää uutista. Eräs vanhin, jolla on paljon kokemusta pakolaisten auttamisesta, sanoo: ”On tärkeää tehdä heti selväksi, että olemme Jehovan todistajia ja että tehtävämme on auttaa ihmisiä hengellisesti, ei aineellisesti. Muussa tapauksessa jotkut voivat alkaa olla tekemisissä kanssamme vain henkilökohtaisen hyödyn vuoksi.”

20, 21. a) Mitä hyvää seuraa siitä, että osoitamme kristillistä rakkautta pakolaisia kohtaan? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

²⁰ Kristillisen rakkauden osoittaminen pakolaisia kohtaan johtaa hyviin tuloksiin. Eräs sisar kertoo, että hänen perheensä joutui pakenemaan Eritreasta vainon vuoksi. Kun neljä hänen lastaan oli kulkenut kahdeksan päivän uuvuttavan matkan autiomaan läpi, he saapuivat Sudaniin. Sisar sanoi: ”Siellä veljet kohtelivat heitä kuin lähisukulaisia. He järjestivät heille ruokaa, vaatteita, majoituksen ja kuljetusapua. Ketkä muut toivottaisivat vieraat ihmiset tervetulleiksi kotiinsa vain siksi, että he palvovat samaa Jumalaa? Niin tekevät ainoastaan Jehovan todistajat!” (Lue Johanneksen 13:35.)

²¹ Entä ne monet lapset, jotka saapuvat uuteen maahan vanhempiensa kanssa joko pakolaisina tai siirtolaisina? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten me kaikki voimme auttaa heitä palvelemaan Jehovaa iloiten.