1, 2. a) Miksi niiden esimerkki, jotka julistavat uskollisesti hyvää uutista haastavalla alueella, rohkaisee meitä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mitä Jeesus sanoi saarnaamisesta ”kotiseudullaan”? (Ks. alaviite.)

SERGIO JA OLINDA ovat Yhdysvalloissa asuva yli 80-vuotias tienraivaajapariskunta. Viime aikoina jalkakivut ovat vaikeuttaneet heidän liikkumistaan. Siitä huolimatta he kävelevät aamuseitsemäksi eräälle kaupungin vilkkaalle aukiolle, kuten he ovat tehneet jo vuosikausia. He asettuvat vakiopaikalleen bussipysäkin lähelle ja tarjoavat raamatullisia julkaisujamme ohikulkijoille. Useimmat eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta, mutta pariskunta jatkaa työtään ja hymyilee niille, jotka katsovat heitä. Puoliltapäivin he kävelevät hiljalleen kotiin. Seitsemältä seuraavana aamuna he ovat taas aukiolla. Tämä uskollinen pariskunta kertoo siellä valtakunnan sanomaa kuutena päivänä viikossa ympäri vuoden.

² Sergion ja Olindan tavoin monet uskolliset veljet ja sisaret kautta maailman ovat vuosikymmeniä julistaneet hyvää uutista asuinseudullaan, vaikka vastakaiku on vähäistä. Jos sinä olet yksi heistä, ansaitset lämpimän kiitoksen kestävyydestäsi. * Päättäväisyytesi Jehovan palveluksessa rohkaisee monia, myös kokeneita veljiä ja sisaria. Seuraavassa on joitakin kierrosvalvojien ajatuksia: ”Kun olen tällaisten uskollisten veljien ja sisarten kanssa kenttäpalveluksessa, heidän esimerkkinsä virkistää minua.” ”Heidän uskollisuutensa kannustaa minua olemaan kestävä ja rohkea omassa palveluksessani.” ”Heidän esimerkkinsä lämmittää sydäntäni.”

3. Mitä kolmea kysymystä tarkastelemme ja miksi?

³ Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kolmea kysymystä: Miksi saattaisimme toisinaan lannistua? Mitä merkitsee se, että kannamme hedelmää? Mikä auttaa meitä kantamaan hedelmää kestävinä? Vastaukset näihin kysymyksiin vahvistavat päätöstämme jatkaa sinnikkäästi saarnaamistyötä, jonka Jeesus on antanut tehtäväksemme.

4. a) Miten juutalaisten kielteinen suhtautuminen vaikutti Paavaliin? b) Miksi Paavalilla oli tällaisia tunteita?

⁴ Jos olet joskus tuntenut itsesi lannistuneeksi, koska valtakunnan sanoma ei juuri herätä alueellasi vastakaikua, voit ymmärtää, miltä apostoli Paavalista tuntui. Noin 30 vuoden mittaisen palveluksensa aikana hän auttoi lukuisia ihmisiä tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi (Apt. 14:21; 2. Kor. 3:2, 3). Heidän joukossaan ei kuitenkaan ollut monia juutalaisia, sillä useimmat heistä torjuivat hänet ja jotkut jopa vainosivat häntä (Apt. 14:19; 17:1, 4, 5, 13). Miten juutalaisten kielteinen suhtautuminen vaikutti Paavaliin? Hän tunnusti avoimesti: ”Sanon totuuden Kristuksessa, – – että minulla on suuri murhe ja lakkaamaton tuska sydämessäni.” (Room. 9:1–3.) Miksi Paavalilla oli tällaisia tunteita? Saarnaamistyö oli hänelle sydämen asia. Hän kertoi juutalaisille hyvää uutista, koska hän välitti heistä aidosti. Siksi se, että he hylkäsivät Jumalan armon, tuotti hänelle tuskaa.

5. a) Mikä saa meidät kertomaan valtakunnan sanomaa? b) Miksi on aivan normaalia, että tunnemme välillä itsemme lannistuneiksi?

⁵ Mekin kerromme ihmisille valtakunnan sanomaa, koska olemme kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan (Matt. 22:39; 1. Kor. 11:1). Tiedämme omasta kokemuksestamme, miten paljon siunauksia Jehovan palveleminen tuo. Kun ajattelemme alueemme ihmisiä, toivomme hartaasti, että voisimme auttaa heitä näkemään, mistä he jäävät paitsi. Siksi kannustamme heitä hankkimaan tietoa Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen. Me ikään kuin tuomme heille upean lahjan ja pyydämme heitä ottamaan sen vastaan. Jos he kieltäytyvät lahjasta, on aivan normaalia, että tunnemme ”tuskaa sydämessämme”. Tällaiset tunteet eivät ole merkki uskon puutteesta vaan siitä, että saarnaamistyö on meille sydämen asia. Vaikka siis välillä tuntisimme itsemme lannistuneiksi, jatkamme työtämme. Elena, joka on ollut tienraivaajana yli 25 vuotta, pukee monien ajatukset sanoiksi. Hän kertoo: ”Saarnaamistyö on minulle vaikeaa. En silti vaihtaisi sitä mihinkään muuhun työhön.”

6. Mihin kysymykseen paneudumme, ja mistä voimme saada vastauksen?

⁶ Mistä tiedämme, että kenttäpalveluksemme voi olla hedelmällistä riippumatta siitä, missä palvelemme? Saamme vastauksen kahdesta Jeesuksen vertauksesta, joissa hän korostaa sitä, miten tärkeää meidän on ”kantaa hedelmää” (Matt. 13:23). Ensimmäinen vertaus koskee viiniköynnöstä.

7. a) Keitä edustavat ”viljelijä”, ”viiniköynnös” ja ”oksat”? b) Mihin kysymykseen haluamme saada vastauksen?

⁷ Lue Johanneksen 15:1–5, 8. Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” Jeesus kutsui Jehovaa ”viljelijäksi”, itseään ”tosi viiniköynnökseksi” ja opetuslapsiaan ”oksiksi”. * Mitä hedelmää Jeesuksen seuraajien sitten tulee kantaa? Tässä vertauksessa Jeesus ei kertonut, mitä hedelmällä tarkoitetaan, mutta hän mainitsi tärkeän yksityiskohdan, joka auttaa saamaan sen selville.

8. a) Miksi hedelmä ei voi tässä vertauksessa tarkoittaa uusia opetuslapsia? b) Mikä pitää paikkansa kaikesta, mitä Jehova pyytää meiltä?

⁸ Jeesus sanoi Isästään: ”Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois.” Toisin sanoen Jehova pitää meitä palvelijoinaan vain jos kannamme hedelmää (Matt. 13:23; 21:43). Näin ollen hedelmä, jota jokaisen kristityn täytyy kantaa, ei voi tässä vertauksessa tarkoittaa uusia opetuslapsia (Matt. 28:19). Muussa tapauksessa uskolliset todistajat, jotka eivät onnistu tekemään opetuslapsia haastavalla kenttäalueella, olisivat kuin Jeesuksen vertauksen hedelmättömät oksat. Mutta se ei voi mitenkään pitää paikkaansa! Emme nimittäin voi pakottaa ihmisiä tulemaan totuuteen. Jehova on rakastava Jumala, eikä hän pyydä palvelijoiltaan mitään sellaista, mikä on heille mahdotonta. Mitä ikinä Jehova meiltä pyytääkin, voimme toteuttaa sen (5. Moos. 30:11–14).

9. a) Mitä työtä tekemällä kannamme hedelmää? b) Mitä vertausta tarkastelemme ja miksi?

⁹ Mitä hedelmän kantaminen tarkoittaa? Sen täytyy olla jotain sellaista, mitä jokainen meistä pystyy tekemään. Mitä työtä hedelmän kantaminen pääasiassa merkitsee? Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista (Matt. 24:14). * Jeesuksen vertaus kylväjästä vahvistaa tämän päätelmän oikeaksi. Tarkastelemme seuraavaksi tätä vertausta.

10. a) Mitä tässä vertauksessa edustavat siemen ja maa? b) Mitä vehnänkorsi tuottaa?

¹⁰ Lue Luukkaan 8:5–8, 11–15. Kylväjävertauksessa siemen on ”Jumalan sana” eli valtakunnan sanoma. Maa edustaa ihmisen kuvaannollista sydäntä. Hyvään maahan pudonnut siemen juurtui ja orasti, ja siitä kasvoi lopulta täysikasvuinen kasvi, ehkäpä vehnä. Sitten ”se tuotti hedelmää satakertaisesti”. Mutta millaista satoa vehnänkorsi tuottaa? Pieniä vehnänkorsiako? Ei, vaan se tuottaa uusia siemeniä, joista voi aikanaan kasvaa vehnänkorsia. Tässä vertauksessa yksi siemen tuotti sata siementä. Miten tämä vertauksen piirre soveltuu palvelukseemme?

11. a) Miten kylväjävertaus soveltuu palvelukseemme? b) Miten tuotamme uutta valtakunnan siementä?

¹¹ Ajatellaanpa, että jotkut Jehovan todistajat tai kristityt vanhempamme kertoivat meille valtakunnan hyvää uutista vuosia sitten. He huomasivat ilokseen, että sydämemme oli kuin Jeesuksen vertauksen hyvää maata: otimme sanoman vastaan ja pidimme siitä kiinni. Siemenen kaltainen valtakunnan sanoma juurtui sydämeemme, ja siitä kasvoi ikään kuin vehnänkorsi, joka oli aikanaan valmis tuottamaan satoa. Aivan kuten vehnänkorsi ei tuota satona uusia korsia vaan uutta siementä, mekään emme tuota hedelmänä uusia opetuslapsia vaan uutta valtakunnan siementä. * Miten tuotamme uutta valtakunnan siementä? Joka kerta kun tavalla tai toisella julistamme valtakunnan sanomaa, sydämeemme kylvetyistä siemenistä muodostuu uusia siemeniä, joita kylvämme edelleen (Luuk. 6:45; 8:1). Tämä vertaus siis opettaa meille, että niin kauan kuin julistamme valtakunnan sanomaa, kannamme hedelmää kestävinä.

12. a) Mitä opimme viiniköynnöstä ja kylväjää koskevista Jeesuksen vertauksista? b) Miten vertausten opetus vaikuttaa sinuun?

¹² Mitä voimme oppia viiniköynnöstä ja kylväjää koskevista Jeesuksen vertauksista? Ne auttavat meitä ymmärtämään, että hedelmän kantaminen ei riipu alueemme ihmisten suhtautumisesta vaan omasta uskollisuudestamme. Paavali sanoi samansuuntaisesti, että jokainen ”tulee saamaan oman palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan” (1. Kor. 3:8). Palkka annetaan siis vaivannäön, ei tulosten, mukaan. Matilda, joka on palvellut tienraivaajana 20 vuotta, sanoo: ”Olen iloinen siitä, että tiedän Jehovan palkitsevan ponnistelumme.”

13, 14. Mikä sai Roomalaiskirjeen 10:1, 2:n mukaan Paavalin jatkamaan hellittämättä saarnaamistyötä?

¹³ Mikä auttaa meitä kantamaan hedelmää kestävinä? Kuten jo totesimme, Paavalia lannisti se, että juutalaiset torjuivat valtakunnan sanoman. Hän ei kuitenkaan luovuttanut. Rooman kristityille lähettämässään kirjeessä hän kertoi, mitä hän ajatteli näistä juutalaisista. Hän sanoi: ”Minun sydämeni hyvä tahto ja heidän puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen. Sillä minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” (Room. 10:1, 2.) Mikä sai Paavalin jatkamaan palvelustaan?

¹⁴ Ensinnäkin Paavali sanoi, että hänen ”sydämensä hyvä tahto” motivoi häntä saarnaamaan edelleen juutalaisille. Hän toivoi sydämestään, että jotkut juutalaiset pelastuisivat (Room. 11:13, 14). Toiseksi Paavali mainitsi ”heidän puolestaan Jumalalle esittämänsä rukouksen”. Hän pyysi rukouksessa, että Jumala auttaisi juutalaisia yksilöitä ottamaan valtakunnan sanoman vastaan. Kolmanneksi Paavali sanoi: ”Heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta.” Hän näki heissä hyvää ja ymmärsi, että heistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Paavali tajusi, että vilpittömistä ihmisistä voi tulla innokkaita Kristuksen opetuslapsia, jos he suuntaavat intonsa oikein.

15. Miten voimme jäljitellä Paavalia? Kerro esimerkkejä.

¹⁵ Miten voimme jäljitellä Paavalia? Ensinnäkin haluamme kovasti löytää ihmisiä, joilla on ”oikea asenne ikuisen elämän saamiseksi”. Toiseksi rukoilemme Jehovalta, että hän avaisi vilpittömien ihmisten sydämen. (Apt. 13:48; 16:14.) Silvana on palvellut tienraivaajana lähes 30 vuotta, ja hän sanoo: ”Ennen kuin menen alueellani johonkin taloon, rukoilen Jehovaa ja pyydän, että hän antaisi minulle myönteisen asenteen.” Rukoilemme Jumalalta myös sitä, että enkelit ohjaisivat meidät vastaanottavaisten ihmisten luo (Matt. 10:11–13; Ilm. 14:6). Yli 30 vuotta tienraivaajana toiminut Robert sanoo: ”On jännittävää työskennellä yhdessä enkelien kanssa, jotka tietävät, mitä alueen ihmisten elämässä tapahtuu.” Kolmanneksi yritämme nähdä ihmisissä hyvää ja ymmärrämme, että heissä on potentiaalia. Carl-niminen vanhin, joka kastettiin yli 50 vuotta sitten, toteaa: ”Etsin mitä tahansa pieniä merkkejä siitä, että ihminen on vilpitön. Niitä voivat olla hymy, ystävällinen katse tai aito ja rehellinen kysymys.” Jos mekin toimimme näin, voimme Paavalin tavoin kantaa hedelmää kestävinä.

16, 17. a) Mitä opimme Saarnaajan 11:6:n ohjeesta? b) Kerro esimerkki siitä, miten saarnaamistyö voi vaikuttaa tarkkailijoihin.

¹⁶ Vaikka näyttäisi siltä, että valtakunnan sanoma ei kosketa ihmisten sydäntä, meidän ei tulisi aliarvioida kylvötyömme merkitystä. (Lue Saarnaajan 11:6.) Monet eivät ehkä kuuntele meitä, mutta he kyllä tarkkailevat meitä. He huomaavat siistin ulkoasumme, kohteliaan käytöksemme ja lämpimän hymymme. Se voi tehdä heihin vaikutuksen ja saada heidät jossain vaiheessa oivaltamaan, etteivät heidän kielteiset näkemyksensä meistä pidä paikkaansa. Tämän saivat nähdä Sergio ja Olinda, joista kerrottiin kirjoituksen alussa.

¹⁷ Sergio kertoo: ”Emme vähään aikaan päässeet aukiolle, koska olimme sairaina. Kun palasimme sinne, eräs ohikulkija kysyi: ’Missä olette olleet? Meillä oli teitä ikävä.’ ” Olinda lisää hymyssä suin: ”Bussinkuljettajat vilkuttivat meille, ja jotkut huusivat kuljettajan penkiltä: ’Hyvää työtä!’ He jopa pyysivät lehtiä.” Pariskunnan yllätykseksi esittelykärryn luo pysähtyi mies, joka ojensi heille kukkakimpun ja kiitti heitä heidän työstään.

18. Miksi olet päättänyt kantaa hedelmää kestävänä?

¹⁸ Kun ”emme anna kätemme levätä” vaan jatkamme valtakunnan siemenen kylvämistä, meillä on tärkeä osa todistuksen antamisessa ”kaikille kansakunnille” (Matt. 24:14). Ennen kaikkea saamme syvää iloa siitä, että tiedämme Jehovan hyväksyvän meidät. Hän rakastaa kaikkia, jotka kantavat hedelmää kestävinä!