A B D E F G H I J K L M N O P R S T U V Y Z

A

• Aamen.

  ’Olkoon niin’, ’varmasti’. Heprean juuresta ʼamán, joka merkitsee ’olla uskollinen’, ’olla luotettava’. Sanomalla ”aamen” osoitettiin, että oltiin samaa mieltä valan, rukouksen tai esitettyjen sanojen kanssa. Ilmestyskirjassa sanaa käytetään Jeesuksen arvonimenä. (5Mo 27:26; 1Ai 16:36; Il 3:14.)

• Aamutähti.

  Ks. KOINTÄHTI.

• Aaronin pojat.

  Leevin pojanpojan Aaronin jälkeläisiä. Aaron oli ensimmäinen ylimmäinen pappi Mooseksen lain alaisuudessa. Aaronin pojat hoitivat pappien tehtäviä pyhäkköteltassa ja temppelissä. (1Ai 23:28.)

• Aasia.

  Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Rooman provinssi. Siihen kuului nykyisen Turkin länsiosa ja joitain rannikon saaria, kuten Samos ja Patmos, ja sen pääkaupunki oli Efesos. (Ap 20:16; Il 1:4.) Historiankirjoissa provinssista käytetään myös nimeä Asia. (Ks. liite B13.)

• Ab.

  Viides kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja 11. kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa heinäkuun puolestavälistä elokuun puoleenväliin. Abkuuta ei mainita Raamatussa, vaan sitä sanotaan vain ”viidenneksi kuuksi” (4Mo 33:38; Esr 7:9). (Ks. liite B15.)

• Abib.

  Juutalaisten pyhän kalenterin ensimmäisen kuukauden ja maallisen kalenterin seitsemännen kuukauden alkuperäinen nimi, joka tarkoittaa ’vihreitä tähkiä’. Kuukausi vastasi aikaa maaliskuun puolestavälistä huhtikuun puoleenväliin. Juutalaisten palattua Babylonista sitä alettiin kutsua nisankuuksi. (5Mo 16:1.) (Ks. liite B15.)

• Adar.

  12. kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja kuudes kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa helmikuun puolestavälistä maaliskuun puoleenväliin. (Est 3:7.) (Ks. liite B15.)

• Aikakauden päättyminen.

  Ajanjakso, joka johtaa sen aikakauden loppuun, jona Saatana hallitsee ja jona maailman olosuhteet ovat hänen vallassaan; samanaikainen Kristuksen läsnäolon kanssa. Jeesuksen johdolla enkelit ”lähtevät erottamaan pahat niistä, jotka toimivat oikein”, ja tuhoavat heidät (Mt 13:40–42, 49). Jeesuksen opetuslapsia kiinnosti tietää, milloin tuo aikakausi olisi päättymässä (Mt 24:3). Ennen paluutaan taivaaseen Jeesus lupasi seuraajilleen, että hän olisi heidän kanssaan siihen asti (Mt 28:20).

• Aikakausi.

  Kreikan sana aiṓn käännetään yleensä ”aikakaudeksi” tai ”maailmaksi”, kun viitataan vallitseviin olosuhteisiin tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisiin piirteisiin. Kun Raamattu puhuu ”tästä aikakaudesta” tai ”tästä maailmasta”, se tarkoittaa maailman olosuhteita yleensä ja maailmalle ominaista elämäntapaa (1Ko 2:6; 2Ti 4:10). Lakiliiton välityksellä Jumala aloitti ajanjakson, jota voitaisiin sanoa israelilaisten eli juutalaisten aikakaudeksi. Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä Jumala aloitti erilaisen aikakauden, joka koski pääasiassa voideltujen kristittyjen seurakuntaa. Näin alkoi uusi aikakausi, jona se, mitä lakiliitto kuvasi, oli todellisuutta. Kun sanaa käytetään monikossa, se tarkoittaa erilaisia aikakausia eli vallitsevia olosuhteita, joko menneitä tai tulevia. (Mt 24:3; Mr 4:19; Ro 12:2; 1Ko 10:11.)

• Akanat.

  Suomuja eli ohuita suojakerroksia, jotka irtoavat viljan syötävästä osasta puimisen ja viskaamisen aikana. Akanoita käytetään kielikuvana sellaisesta, mikä on arvotonta ja epämiellyttävää. (Ps 1:4; Mt 3:12.)

• Akhaia.

  Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittu Rooman provinssi. Se sijaitsi Etelä-Kreikassa, ja sen pääkaupunki oli Korintti. Akhaiaan kuului koko Peloponnesos ja Manner-Kreikan keskiosa. (Ap 18:12.) (Ks. liite B13.)

• Alabasteripullo.

  Pieni hajusteastia. Näitä astioita valmistettiin alun perin kivestä, jota löydettiin Alabastronin läheltä Egyptistä. Ne olivat tavallisesti kapeakaulaisia, jotta ne voitiin sulkea tiiviisti eikä arvokasta ainetta mennyt hukkaan. Itse kiveä alettiin kutsua alabasteriksi. (Mr 14:3.)

• Alamot.

  Musiikkitermi, jonka merkitys on ’neidot’, ’nuoret naiset’ ja joka viittaa todennäköisesti nuorten naisten sopraanoääniin. Sillä luultavasti osoitettiin, että musiikkikappale tai säestys piti esittää korkeammassa äänialassa. (1Ai 15:20; Ps 46:0.)

• Alfa ja Omega.

  Kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Ilmestyskirjassa niitä käytetään yhdessä kolme kertaa Jumalan arvonimenä, ja ilmaus tarkoittaa samaa kuin ”ensimmäinen ja viimeinen” ja ”alku ja loppu”. (Il 1:8; 21:6; 22:13.)

• Alttari.

  Koroke tai korotettu tasanne, jonka päällä uhrattiin uhreja tai poltettiin suitsuketta. Se tehtiin maa-aineksesta, kivestä tai puusta, joka päällystettiin metallilla. Pyhäkköteltan ja temppelin ensimmäisessä huoneessa oli suitsukkeen polttamista varten pieni ”kultainen alttari”, joka oli tehty puusta ja päällystetty kullalla. Ulkona esipihalla oli polttouhrien uhraamiseen tarkoitettu suurempi ”kuparialttari”. (2Mo 27:1; 39:38, 39; 1Mo 8:20; 1Ku 6:20; 2Ai 4:1; Lu 1:11.) (Ks. liitteet B5 ja B8.)

• Alttarin sarvet.

  Sarvimaisia ulokkeita, joita oli joidenkin alttareiden neljässä kulmassa (3Mo 8:15; 1Ku 2:28). (Ks. liitteet B5 ja B8.)

• Ansaitsematon hyvyys.

  Kreikan sanan keskeinen ajatus liittyy sellaiseen, mikä on mieluista ja miellyttävää. Sanalla viitataan usein huomaavaiseen lahjaan tai huomaavaiseen antamiseen. Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä puhuttaessa sana kuvailee ilmaista ja anteliasta lahjaa, jonka Jumala antaa odottamatta mitään vastineeksi. Ansaitsematon hyvyys on osoitus Jumalan anteliaisuudesta ja hänen runsaasta rakkaudestaan ja hyvyydestään ihmisiä kohtaan. Kreikan sanan vastineina käytetään myös ilmauksia ”suosio” ja ”huomaavainen lahja”. Tuo hyvyys on ansaitsematonta, puhtaasti osoitus antajan anteliaisuudesta. (2Ko 6:1; Ef 1:7.)

• Antaumuksellinen palvelus.

  Jehova Jumalan syvää kunnioitusta, palvontaa ja palvelemista. Siihen liittyy uskollisuus häntä, kaikkeuden suvereenia hallitsijaa, kohtaan. (1Ti 4:8; 2Ti 3:12.)

• Antikristus.

  Kreikan sanalla on kaksi merkitystä. Se tarkoittaa sitä, mikä on Kristusta vastaan (anti). Se voi tarkoittaa myös väärää Kristusta, sitä, mikä on Kristuksen tilalla. Antikristuksiksi voidaan sanoa kaikkia sellaisia ihmisiä, järjestöjä ja ryhmiä, jotka väittävät valheellisesti edustavansa Kristusta tai olevansa Messias tai jotka vastustavat Kristusta ja hänen opetuslapsiaan. (1Jo 2:22.)

• Apostoli.

  Sanan perusmerkitys on ’lähetetty’, ja sitä käytetään Jeesuksesta ja joistakuista, jotka lähetettiin palvelemaan toisia. Useimmiten sanaa käytetään niistä 12 opetuslapsesta, jotka Jeesus itse valitsi edustajikseen. (Mr 3:14; Ap 14:14.)

• Aram, aramealaiset.

  Seemin pojan Aramin jälkeläisiä. Heitä asui pääasiassa alueella, joka ulottui Libanonin vuorilta Mesopotamiaan ja pohjoisessa sijaitsevasta Tauruksen vuoristosta Damaskokseen ja sitäkin etelämmäksi. Tätä aluetta, josta käytettiin hepreassa nimeä Aram, sanottiin myöhemmin Syyriaksi ja sen asukkaita syyrialaisiksi. (1Mo 25:20; 5Mo 26:5; Ho 12:12.)

• Aramea.

  Seemiläinen kieli, joka on läheistä sukua heprealle ja jonka aakkoset ovat samat kuin hepreassa. Alun perin sitä puhuivat aramealaiset, mutta myöhemmin siitä tuli kaupankäynnin ja viestinnän kieli Assyriassa ja Babyloniassa. Se oli myös Persian valtakunnassa hallinnon virallinen kieli (Esr 4:7). Esran, Jeremian ja Danielin kirjat kirjoitettiin osittain arameaksi (Esr 4:8–6:18; 7:12–26; Jer 10:11; Da 2:4b–7:28).

• Areiopagi.

  Kukkula Ateenassa Akropoliin luoteispuolella. Nimeä käytettiin myös siellä kokoontuneesta neuvostosta (oikeusistuimesta). Stoalaiset ja epikurolaiset filosofit veivät Paavalin Areiopagille selittämään uskonkäsityksiään (Ap 17:19).

• Arvat.

  Pikkukiviä tai pieniä puun tai kiven palasia, joiden avulla ratkaistiin asioita. Niitä koottiin vaatteen laskoksiin tai astiaan, minkä jälkeen niitä ravistettiin. Valituksi tuli arpa, joka putosi tai joka vedettiin esiin. Arpoja käytettäessä oli tapana rukoilla. Sanaa ”arpa” käytetään sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, ja se merkitsee ’osaa’ tai ’osuutta’. (Jos 14:2; Ps 16:5; San 16:33; Mt 27:35.)

• Asasel.

  Heprealainen nimi, jonka merkitys on mahdollisesti ’vuohi, joka katoaa’. Asaselille määrätty vuohi lähetettiin sovituspäivänä erämaahan, ja se kantoi kuvaannollisesti pois synnit, jotka kansa oli tehnyt menneenä vuonna. (3Mo 16:8, 10.)

• Aselgeia.

  Ks. HÄPEÄMÄTÖN KÄYTÖS.

• Asiainjärjestelmä.

  Ks. AIKAKAUSI.

• Astoret.

  Kanaanilainen sodan ja hedelmällisyyden jumalatar, Baalin vaimo (1Sa 7:3). Nimen kreikankielinen muoto on Astarte.

• Aviorikos.

  Se että joku naimisissa oleva mies tai nainen on vapaaehtoisesti sukupuoliyhteydessä jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa (2Mo 20:14; Mt 5:27; 19:9).

• Avustava palvelija.

  Käännös kreikan sanasta diákonos, jonka vastineena käytetään usein sanaa ”palvelija”. ”Avustava palvelija” tarkoittaa henkilöä, joka auttaa seurakunnan vanhimmistoa. Hänen on täytettävä Raamatussa esitetyt vaatimukset voidakseen toimia tässä tehtävässä. (1Ti 3:8–10, 12.)

B

• Baal.

  Kanaanilainen jumala, jonka ajateltiin omistavan taivaan ja antavan sateet ja hedelmällisyyden. ”Baal” tarkoitti myös paikallisia vähäisempiä jumalia. Heprean sana tarkoittaa ’omistajaa’, ’herraa’. (1Ku 18:21; Ro 11:4.)

• Babylon.

  Heprealaisen nimen ”Babel” kreikkalainen muoto. Tässä raamatunkäännöksessä ”Babylon” voi tarkoittaa joko Babylonin kaupunkia tai Babylonian valtakuntaa.

• Bat.

  Nestemitta, jonka arvioidaan olevan noin 22 l niiden arkeologisissa kaivauksissa löydettyjen ruukunpalasten perusteella, joissa tämä nimi esiintyy. Useimmat muut Raamatussa esiintyvät kuivien aineiden ja nesteiden mitat lasketaan bat-mitan arvioidun tilavuuden mukaan. (1Ku 7:38; Hes 45:14.) (Ks. liite B14.)

• Beelsebul (Beelsebub).

  Nimitys, jota käytetään Saatanasta, demonien ruhtinaasta eli hallitsijasta. Mahdollisesti muunnos nimestä Baal-Sebub. Tätä Baalia filistealaiset palvoivat Ekronissa. (2Ku 1:3; Mt 12:24.)

• Bul.

  Kahdeksas kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja toinen kuukausi maallisessa kalenterissa. Tulee juuresta, joka merkitsee ’satoa’, ’tuotteita’. Se vastasi aikaa lokakuun puolestavälistä marraskuun puoleenväliin. (1Ku 6:38.) (Ks. liite B15.)

D

• Daavidin kaupunki.

  Nimi, joka annettiin Jebusin kaupungille sen jälkeen kun Daavid valloitti sen ja rakensi sinne kuninkaallisen asuntonsa. Sanotaan myös Siioniksi. Sijaitsee Jerusalemin kaakkoisosassa ja on sen vanhin osa. (2Sa 5:7; 1Ai 11:4, 5.)

• Daavidin poika.

  Jeesuksesta usein käytetty nimitys, joka korostaa sitä, että juuri hän on se Daavidin sukuun kuuluva jälkeläinen, jonka piti periä valtakunta Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (Mt 12:23; 21:9).

• Dagon.

  Filistealaisten jumala. Sanan alkuperästä ei olla varmoja, mutta jotkut tutkijat yhdistävät sen heprean sanaan dag, joka tarkoittaa ’kalaa’. (Tu 16:23; 1Sa 5:4.)

• Dareikki.

  Persialainen kultaraha, joka painoi 8,4 g (1Ai 29:7). (Ks. liite B14.)

• Dekapolis.

  Joukko kreikkalaisia kaupunkeja. Koostui alun perin kymmenestä kaupungista (kreikasta, déka ’kymmenen’ ja pólis ’kaupunki’). Nimeä käytettiin myös Galileanjärven ja Jordanin itäpuolella sijainneesta alueesta, jolla useimmat noista kaupungeista olivat. Ne olivat hellenistisen kulttuurin ja kaupankäynnin keskuksia. Jeesus kulki alueen halki, mutta hänen ei kerrota käyneen missään sen kaupungeista. (Mt 4:25; Mr 5:20.) (Ks. liitteet A7 ja B10.)

• Demonit.

  Näkymättömiä, pahoja henkiolentoja, joilla on yliluonnollisia voimia. Heitä sanotaan 1. Mooseksen kirjan 6:2:ssa ”tosi Jumalan pojiksi” ja Juudaksen kirjeen jakeessa 6 ”enkeleiksi”, mutta heitä ei luotu pahoiksi. He olivat enkeleitä, jotka tekivät itsestään Jumalan vihollisia olemalla hänelle tottelemattomia Nooan aikana ja liittymällä Saatanan kapinaan Jehovaa vastaan. (5Mo 32:17; Lu 8:30; Ap 16:16; Ja 2:19.)

• Denaari.

  Roomalainen hopearaha, joka painoi noin 3,85 g ja jonka toisella puolella oli keisarin kuva. Denaari oli työntekijän päiväpalkka. Se oli myös kolikko, jonka roomalaiset vaativat juutalaisilta ”henkilöveroksi”. (Mt 22:17; Lu 20:24.) (Ks. liite B14.)

• Drakma.

  Tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikkalaista hopearahaa, joka painoi tuolloin 3,4 g. Heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan Persian valtakaudella käytetystä kultadrakmasta, jonka katsotaan olevan samanarvoinen kuin dareikki. (Ne 7:70; Mt 17:24.) (Ks. liite B14.)

E

• Edom.

  Iisakin pojan Esaun toinen nimi. Esaun (Edomin) jälkeläiset asettuivat asumaan Seirin alueelle, Kuolleenmeren ja Akabanlahden välissä olevaan vuoristoon. Alue tuli tunnetuksi Edomina. (1Mo 25:30; 36:8.) (Ks. liitteet B3 ja B4.)

• Eefa.

  Kuivien aineiden tilavuusmitta ja itse mitta-astia, jota käytettiin viljan mittaamiseen. Se vastasi nesteiden mittaamiseen käytettyä bat-mittaa, eli se oli 22 l. (2Mo 16:36; Hes 45:10.) (Ks. liite B14.)

• Efodi.

  Pappien käyttämä esiliinan kaltainen vaate. Ylimmäisen papin efodi oli erilainen, ja sen etupuolella oli rintakilpi, johon oli kiinnitetty 12 kallisarvoista kiveä. (2Mo 28:4, 6.) (Ks. liite B5.)

• Efraim.

  Joosefin toinen poika. Myöhemmin nimeä käytettiin myös yhdestä Israelin heimosta. Israelin jakautumisen jälkeen Efraim edusti huomattavimpana heimona koko kymmenen heimon valtakuntaa. (1Mo 41:52; Jer 7:15.)

• Elul.

  Kuudes kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja 12. kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa elokuun puolestavälistä syyskuun puoleenväliin. (Ne 6:15.) (Ks. liite B15.)

• Elämän puu.

  Eedenin puutarhassa ollut puu. Raamatussa ei sanota, että puun hedelmä olisi itsessään ollut elämää antava. Sen sijaan puu edusti sitä, että Jumala takasi ikuisen elämän niille, joiden annettaisiin syödä sen hedelmää. (1Mo 2:9; 3:22.)

• Enkelit.

  Sana ”enkeli” on käännös heprean sanasta malʼákh ja kreikan sanasta ángelos. Nämä sanat merkitsevät kirjaimellisesti ’sanansaattajaa’ ja ’viestinviejää’, mutta kun tarkoitetaan henkiolentoja, jotka välittävät sanomia, ne käännetään vastineella ”enkeli” (1Mo 16:7; 32:3; Lu 7:27; Il 22:8). Enkelit ovat voimakkaita henkiolentoja, jotka Jumala loi kauan ennen ihmisen luomista. Raamatussa sanotaan, että on ”myriadeittain pyhiä enkeleitä”, ja heitä kutsutaan ”tosi Jumalan pojiksi” ja ”aamutähdiksi” (5Mo 33:2; Job 1:6; 38:7). Jokainen heistä luotiin erikseen, eikä heille annettu kykyä tuottaa itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Heitä on pitkälti yli sata miljoonaa (Da 7:10). Raamattu osoittaa, että jokaisella enkelillä on oma nimi ja yksilöllinen persoonallisuus. Koska he ovat nöyriä, he eivät suostu siihen, että heitä palvotaan, eivätkä useimmat heistä edes paljasta nimeään. (1Mo 32:29; Lu 1:26; Il 22:8, 9.) He ovat arvoasemaltaan erilaisia, ja heille on annettu erilaisia tehtäviä. He muun muassa palvelevat Jehovan valtaistuimen edessä, välittävät hänen sanomiaan, toimivat Jehovan maan päällä olevien palvelijoiden hyväksi, panevat täytäntöön Jumalan tuomioita ja tukevat hyvän uutisen saarnaamista. (2Ku 19:35; Ps 34:7; Lu 1:30, 31; Il 5:11; 14:6.) Tulevaisuudessa he taistelevat Jeesuksen johdolla Harmageddonin taistelussa (Il 19:14, 15).

• Ensisato.

  Satokauden tuoton ensimmäinen osa; minkä tahansa ensimmäiset tulokset tai tuotteet. Jehova vaati Israelin kansaa uhraamaan ensimmäisen kaikesta hänelle, olipa kyse ihmisistä, eläimistä tai maan tuotteista. Kansana israelilaiset uhrasivat sadon ensimmäisen osan Jumalalle happamattoman leivän juhlassa ja helluntaina. ”Ensisatoa” käytetään myös kuvaannollisesti Kristuksesta ja hänen voidelluista seuraajistaan. (1Ko 15:23; 4Mo 15:21; San 3:9; Il 14:4.)

• Epikurolaiset filosofit.

  Kreikkalaisen Epikuroksen (341–270 eaa.) kannattajia. Heidän filosofiansa keskeinen ajatus oli, että elämän tarkoitus oli nautinnon saaminen. (Ap 17:18.)

• Epäjumala, epäjumalanpalvelus.

  Epäjumala on minkä tahansa todellisen tai kuvitellun kuva tai symboli, jota käytetään palvonnassa. Epäjumalanpalvelus on epäjumalan syvää kunnioitusta, rakastamista, palvomista tai ihailua. (Ps 115:4; Ap 17:16; 1Ko 10:14.)

• Epäpuhtaus.

  Voi viitata fyysiseen likaisuuteen tai moraalilakien rikkomiseen. Raamatussa sanalla tarkoitetaan usein sitä, mikä ei Mooseksen lain mukaan ollut hyväksyttävää eikä puhdasta. (3Mo 5:2; 13:45; Mt 10:1; Ap 10:14; Ef 5:5.) (Ks. PUHTAUS.)

• Esikoinen.

  Pääasiassa isän (ei niinkään äidin) vanhin poika. Raamatun aikoina esikoisen asemaa perheessä kunnioitettiin ja isän kuoltua esikoisesta tuli perhekunnan pää. Käytetään myös eläinten ensimmäisestä urospuolisesta jälkeläisestä. (2Mo 11:5; 13:12; 1Mo 25:33; Kol 1:15.)

• Esipiha.

  Pyhäkkötelttaa ympäröinyt aidattu avoin alue ja myöhemmin yksi temppelin päärakennuksen ympärillä olleista muurein ympäröidyistä ulkoalueista. Polttouhrialttari sijaitsi pyhäkköteltan esipihalla ja temppelin sisemmällä esipihalla. (2Mo 27:9; 1Ku 7:12.) (Ks. liitteet B5, B8 ja B11.)

• Etanim.

  Seitsemäs kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja ensimmäinen kuukausi maallisessa kalenterissa. Se vastasi aikaa syyskuun puolestavälistä lokakuun puoleenväliin. Juutalaisten palattua Babylonista sitä alettiin kutsua tisriksi. (1Ku 8:2.) (Ks. liite B15.)

• Etiopia.

  Egyptin eteläpuolella sijainnut muinainen valtakunta. Etiopia käsitti nykyisen Egyptin eteläisimmän osan ja nykyisen Sudanin pohjoisosan. Käytetään toisinaan heprean sanan ”Kuus” vastineena (Est 1:1).

• Eufrat.

  Lounais-Aasian pisin ja tärkein joki ja toinen Mesopotamian kahdesta pääjoesta. Mainitaan ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 2:14:ssä yhtenä Eedenin neljästä joesta. Kutsutaan usein ”Virraksi” (1Mo 31:21). Se oli Israelille annetun alueen pohjoisraja. (1Mo 15:18; Il 16:12.) (Ks. liite B2.)

• Eunukki.

  Kirjaimellisesti tarkoittaa kastroitua miestä. Tällaisia miehiä määrättiin kuninkaallisissa hoveissa palvelemaan kuningatarta ja sivuvaimoja tai huolehtimaan heistä. Sanaa käytetään myös miehestä, joka ei ollut kirjaimellinen eunukki vaan kuninkaan hovissa palveleva virkamies. Raamatussa puhutaan myös kuvaannollisista eunukeista, sellaisista, jotka ovat ”eunukkeja taivaan valtakunnan vuoksi”. He osoittavat itsehillintää voidakseen keskittyä enemmän Jumalan palvelemiseen. (Mt 19:12; Est 2:15; Ap 8:27.)

F

• Farao.

  Egyptin kuninkaiden arvonimi. Raamatussa mainitaan nimeltä viisi faraota: Sisak, So, Tirhaka, Neko ja Hofra. Muiden faraoiden nimiä ei kerrota, esimerkiksi niiden, jotka olivat tekemisissä Abrahamin, Mooseksen ja Joosefin kanssa. (2Mo 15:4; Ro 9:17.)

• Fariseukset.

  Huomattava uskonnollinen juutalaisuuden lahko ensimmäisellä vuosisadalla. Fariseukset eivät kuuluneet pappissukuun, mutta he noudattivat Mooseksen lakia pienimpiä yksityiskohtia myöten ja pitivät suullista perinnettä yhtä tärkeänä (Mt 23:23). He vastustivat kaikkea kreikkalaisen kulttuurin vaikutusta, ja lain ja perinteiden asiantuntijoina heillä oli paljon valtaa ihmisiin (Mt 23:2–6). Jotkut heistä olivat myös sanhedrinin jäseniä. He arvostelivat Jeesusta usein hänen suhtautumisestaan sapatin viettoon ja perinteisiin sekä siitä, että hän oli tekemisissä syntisten ja veronkantajien kanssa. Joistain fariseuksista tuli kristittyjä, esimerkiksi tarsolaisesta Saulista. (Mt 9:11; 12:14; Mr 7:5; Lu 6:2; Ap 26:5.)

• Filistea, filistealaiset.

  Filisteaksi alettiin kutsua etelässä olevaa Israelin rannikkoaluetta. Sinne muuttaneita kreetalaisia sanottiin filistealaisiksi. Daavid voitti heidät, mutta he säilyttivät itsenäisyyden ja pysyivät Israelin vihollisina. (2Mo 13:17; 1Sa 17:4; Am 9:7.) (Ks. liite B4.)

G

• Gehenna.

  Muinaisen Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella sijainneen Hinnominlaakson kreikankielinen nimi (Jer 7:31). Siitä sanottiin profeetallisesti, että se olisi paikka, jonne ruumiit jätettäisiin lojumaan (Jer 7:32; 19:6). Ei ole todisteita siitä, että eläviä eläimiä tai ihmisiä olisi heitetty Gehennaan poltettaviksi tai kidutettaviksi. Se ei näin ollen voinut kuvata näkymätöntä paikkaa, jossa ihmissieluja kidutettaisiin ikuisesti kirjaimellisessa tulessa. Sitä vastoin Jeesus ja hänen opetuslapsensa kuvasivat Gehennalla ikuista rangaistusta, ”toista kuolemaa” eli ikuista tuhoa. (Il 20:14; Mt 5:22; 10:28.)

• Gera.

  Painomitta, joka oli 0,57 g ja 1/20 sekeliä (3Mo 27:25). (Ks. liite B14.)

• Gilead.

  Suppeassa merkityksessä Jordanin itäpuolella sijainnut hedelmällinen alue, joka ulottui Jabbokinlaaksosta pohjoiseen ja etelään. Viittaa toisinaan koko Jordanin itäpuolella olleeseen Israelin alueeseen, jolla Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko asuivat. (4Mo 32:1; Jos 12:2; 2Ku 10:33.) (Ks. liite B4.)

• Gittit.

  Musiikkitermi, jonka tarkkaa merkitystä ei tiedetä mutta joka on nähtävästi peräisin heprean sanasta gat. Joidenkin mielestä termi viittaa viinintekoon liittyviin lauluihin, koska gat merkitsee ’viinikuurnaa’. (Ps 81:0.)

H

• Haades.

  Kreikasta tuleva sana, jota vastaa hepreasta tuleva sana ”šeol” ja joka käännetään vastineella ”hauta”. Tarkoittaa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa. (Ks. HAUTA.)

• Hapate.

  Aine, jota laitetaan taikinaan tai nesteisiin käymistilan aikaansaamiseksi, varsinkin hapan taikinajuuri, joka otetaan talteen edellisestä taikinasta. Hapate tarkoittaa Raamatussa usein syntiä ja turmeltuneisuutta, mutta sitä käytetään myös näkymättömästä, kaikkialle leviävästä kasvusta. (2Mo 12:20; Mt 13:33; Ga 5:9.)

• Happamaton leipä.

  Leipä, joka valmistetaan ilman hapatetta (5Mo 16:3; Mr 14:12; 1Ko 5:8).

• Happamattoman leivän juhla.

  Ensimmäinen israelilaisten kolmesta suuresta vuotuisesta juhlasta. Se alkoi 15. nisankuuta, pesahin jälkeisenä päivänä, ja kesti seitsemän päivää. Ainoa leipä, jota silloin sai syödä, oli happamatonta, mikä muistutti Egyptistä lähdöstä. (2Mo 23:15; Mr 14:1.)

• Harmageddon.

  Heprean ilmauksesta Har Megiddṓn, joka tarkoittaa ’Megiddon vuorta’. Liittyy ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”, jossa ”koko asutun maan kuninkaat” kokoontuvat sotimaan Jehovaa vastaan (Il 16:14, 16; 19:11–21). (Ks. SUURI AHDINKO.)

• Haureus.

  Ks. SEKSUAALINEN MORAALITTOMUUS.

• Hauta.

  Sana ”hauta” voi tarkoittaa yksittäistä hautaa tai hautakuoppaa, mutta kun ”hautaa” käytetään hepreasta tulevan sanan ”šeol” tai kreikasta tulevan sanan ”haades” vastineena, se tarkoittaa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa eli paikkaa tai tilaa, jossa kaikki tietoisuus ja toiminta lakkaa (1Mo 47:30; Sr 9:10; Ap 2:31). Sanasta ”muistohauta”, ks. Joh 5:28, alav.

• Heilutusuhri.

  Heilutusuhria uhrattaessa papin kädet olivat ilmeisesti uhria pitelevän palvojan käsien alla ja hän heilutti niitä edestakaisin tai sitten pappi heilutti uhria itse. Tämä menettely merkitsi sitä, että uhri annettiin Jehovalle. (3Mo 7:30.)

• Heinäsirkat.

  Mooseksen lain mukaan heinäsirkat olivat puhtaita eläimiä, joita sai syödä. Heinäsirkkoihin kuuluvat kulkusirkat liikkuvat suurissa parvissa. Suuria parvia, jotka tuhosivat kaiken eteensä tulevan ja aiheuttivat valtavaa vahinkoa, pidettiin vitsauksena. (2Mo 10:14; Mt 3:4.)

• Helluntai.

  Toinen kolmesta suuresta juhlasta, joita miespuolisten juutalaisten piti viettää Jerusalemissa. Juhlan alkuperäisen kreikankielisen nimen merkitys on ’viideskymmenes [päivä]’, ja sillä tarkoitetaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa juhlaa, jota sanotaan Heprealaisissa kirjoituksissa viljankorjuujuhlaksi ja viikkojuhlaksi. Sitä vietettiin 50. päivänä nisankuun 16. päivästä lukien. (2Mo 23:16; 34:22; Ap 2:1.)

• Henki.

  Heprean sanalla rúaḥ ja kreikan sanalla pneúma, joiden vastineena käytetään usein sanaa ”henki”, on useita eri merkityksiä. Ne kaikki tarkoittavat sellaista, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa jonkin voiman olevan toiminnassa. Molempia sanoja käytetään 1) tuulesta, 2) maanpäällisten luomusten elämänvoimasta, 3) pakottavasta voimasta, joka lähtee ihmisen kuvaannollisesta sydämestä ja saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla, 4) ilmauksista, jotka ovat lähtöisin jostain näkymättömästä lähteestä, 5) henkiolennoista ja 6) Jumalan hengestä eli pyhästä hengestä. (2Mo 35:21; Ps 104:29; Mt 12:43; Lu 11:13.)

• Heprea, heprealaiset.

  Nimitystä ”heprealainen” käytettiin ensimmäiseksi Abramista (Abrahamista), ja se erotti hänet hänen amorilaisista naapureistaan. Sen jälkeen sanaa ”heprealainen” käytettiin Abrahamin jälkeläisistä, jotka polveutuivat hänen pojanpojastaan Jaakobista, ja sanaa ”heprea” heidän kielestään. Jeesuksen aikaan mennessä heprean kieleen oli omaksuttu monia arameankielisiä ilmauksia. Jeesus ja hänen opetuslapsensa puhuivat hepreaa. (1Mo 14:13; 2Mo 5:3; Ap 26:14.)

• Hermes.

  Kreikkalainen jumala, Zeuksen poika. Kun Paavali oli Lystrassa, häntä kutsuttiin virheellisesti Hermeeksi, koska tuon jumalan ajateltiin olevan jumalien sanansaattaja ja puhetaidon jumala (Ap 14:12).

• Herodeksen puoluelaiset.

  Toiselta nimeltään herodilaiset. Kansallismielinen puolue, joka tuki Roomalta valtansa saaneiden Herodesten poliittisia päämääriä. Puolueeseen kuului luultavasti joitain saddukeuksia. Herodilaiset vastustivat Jeesusta yhdessä fariseusten kanssa. (Mr 3:6.)

• Herodes.

  Suku, joka Rooman valtuutuksella hallitsi juutalaisia. Herodes Suuri tunnetaan Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamisesta ja siitä, että hän antoi käskyn tappaa lapsia yrittäessään surmata Jeesuksen (Mt 2:16; Lu 1:5). Herodes Suuren pojat Herodes Arkelaos ja Herodes Antipas asetettiin hallitsemaan isänsä valta-alueen osia (Mt 2:22). Antipas oli paikallisruhtinas, tetrarkki, jota kutsuttiin yleisesti ”kuninkaaksi”, ja hän hallitsi Kristuksen kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksen ajan ja aina Apostolien tekojen 12. luvun tapahtumiin asti (Mr 6:14–17; Lu 3:1, 19, 20; 13:31, 32; 23:6–15; Ap 4:27; 13:1). Myöhemmin Herodes Agrippa I, Herodes Suuren pojanpoika, hallitsi vähän aikaa, kunnes Jumalan enkeli teloitti hänet (Ap 12:1–6, 18–23). Hallitsijaksi nousi hänen poikansa Herodes Agrippa II, joka oli vallassa siihen asti kun juutalaiset kapinoivat Roomaa vastaan (Ap 23:35; 25:13, 22–27; 26:1, 2, 19–32).

• Herran illallinen.

  Kirjaimellinen ateria, jolla tarjotaan Kristuksen ruumista ja verta kuvaavia happamatonta leipää ja viiniä; Jeesuksen kuoleman muistojuhla. Raamatussa kristittyjä vaaditaan viettämään tätä juhlaa. (1Ko 11:20, 23–26.)

• Higgajon.

  Musiikin johtamiseen liittyvä termi. Tämä psalmissa 9:16 käytetty termi voi tarkoittaa joko juhlallista, matalaäänistä harppuvälisoittoa tai mietiskelyä edistävää vaikuttavaa taukoa.

• Hin.

  Nestemitta ja astia, jolla hin mitattiin. Historioitsija Josefuksen mukaan hin vastasi kahta attikalaista khusta, minkä perusteella hin oli 3,67 l. (2Mo 29:40.) (Ks. liite B14.)

• Homer.

  Kor-mittaa vastaava kuivien aineiden mitta. Bat-mitan arvioidun tilavuuden mukaan homer oli 220 l (3Mo 27:16). (Ks. liite B14.)

• Horeb, Horebinvuori.

  Siinainvuoren ympärillä oleva vuoristo; Siinainvuoren toinen nimi (2Mo 3:1; 5Mo 5:2). (Ks. liite B3.)

• Hyveellisyys.

  Kreikan sana viittaa moraaliseen erinomaisuuteen ja oikeaan käytökseen. Siihen sisältyy moraalinen lujuus ja luonteen hyvyys, jotka saavat ihmisen tekemään sitä, mitä Jumala pitää oikeana. (Fil 4:8; 2Pi 1:3, 5.)

• Hyvä uutinen.

  Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta, joka voidaan saada uskomalla Jeesukseen Kristukseen (Lu 4:18, 43; Ap 5:42; Il 14:6).

• Hyvän ja pahan tiedon puu.

  Eedenin puutarhassa ollut puu, jonka avulla Jumala kuvasi oikeuttaan asettaa ihmisille ”hyvää” ja ”pahaa” koskevat normit (1Mo 2:9, 17).

• Häpeämätön käytös.

  Kreikan sanasta asélgeia. Ilmaus tarkoittaa tekoja, jotka rikkovat räikeästi Jumalan lakeja ja heijastavat häpeämättömyyttä tai röyhkeää ylenkatseellisuutta, asennetta, joka ilmaisee epäkunnioitusta tai jopa halveksuntaa valtaa, lakeja ja käyttäytymisnormeja kohtaan. Ilmaus ei tarkoita lievästi väärää käytöstä. (Ga 5:19; 2Pi 2:7.)

I

• Ies.

  Olkapäillä kannettava tanko, jonka kumpaankin päähän ripustettiin taakkoja, tai puutanko tai -kehikko, joka pantiin kahden vetojuhdan (tavallisesti naudan) niskaan jonkin maataloustyökalun tai vankkureiden vetämistä varten. Koska orjat käyttivät usein ikeitä kantaessaan raskaita taakkoja, sanaa käytettiin kuvaannollisesti orjuudesta tai alamaisuudesta jollekin toiselle sekä sorrosta ja kärsimyksestä. Ikeen poistaminen tai murtaminen merkitsi vapautusta orjuudesta, sorrosta ja riistosta. (3Mo 26:13; Mt 11:29, 30.)

• Ihme.

  Teko tai ilmiö, joka ylittää kaikki ihmisten tuntemat voimat ja jota pidetään yliluonnollisena. Joskus Raamatussa käytetään synonyymeinä esimerkiksi ilmauksia ”ihmeteko”, ”merkki” ja ”mahtava teko”. (2Mo 4:21; Ap 4:22; Hpr 2:4.)

• Ihmisen Poika.

  Jeesusta Kristusta kutsutaan evankeliumeissa noin 80 kertaa ”Ihmisen Pojaksi”. Tämä ilmaus osoittaa, että koska hän syntyi ihmiseksi, hän ei ollut pelkästään aineellistunut henkiolento. Lisäksi se osoittaa, että Jeesus täyttäisi Danielin kirjan 7:13, 14:n profetian. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ilmausta ”ihmisen poika” käytetään Hesekielistä ja Danielista. Se korostaa sitä, miten suuri ero oli näiden sanoman välittämiseen käytettyjen kuolevaisten ihmisten ja heidän sanomansa lähteen, Jumalan, välillä. (Hes 3:17; Da 8:17; Mt 19:28; 20:28.)

• Iisoppi.

  Kasvi, jolla on hennot oksat ja lehdet. Iisoppia käytettiin puhdistusmenoissa veren tai veden pirskottamiseen. Se on saattanut olla meirami (Origanum maru, Origanum syriacum). Johanneksen 19:29:ssä se voi tarkoittaa meiramikimppua, joka kiinnitettiin oksaan, tai durraa (Sorghum vulgare), koska tästä kasvista olisi voitu saada tarpeeksi pitkä varsi, jolla hapanviiniin kastettu sieni voitiin nostaa Jeesuksen suulle. (2Mo 12:22; Ps 51:7.)

• Illyria.

  Rooman provinssi Kreikan luoteispuolella. Paavali matkusti Illyriaan saakka palveluksensa aikana, mutta sitä, saarnasiko hän Illyriassa vai ainoastaan sen rajalle asti, ei kerrota (Ro 15:19). (Ks. liite B13.)

• Israel.

  Nimi, jonka Jumala antoi Jaakobille. Alkoi tarkoittaa kollektiivisesti kaikkia minä aikana tahansa eläneitä Jaakobin jälkeläisiä. Jaakobin 12 pojan jälkeläisiä sanottiin usein Israelin pojiksi, Israelin kansaksi tai israelilaisiksi. Nimeä Israel käytettiin myös kymmenen heimon pohjoisesta valtakunnasta, joka erottautui eteläisestä valtakunnasta. Myöhemmin voideltuja kristittyjä sanottiin ”Jumalan Israeliksi”. (Ga 6:16; 1Mo 32:28; 2Sa 7:23; Ro 9:6.)

J

• Jaakob.

  Iisakin ja Rebekan poika. Myöhemmin Jumala antoi hänelle nimen Israel, ja hänestä tuli Israelin kansan patriarkka. (Kansaa alettiin kutsua israelilaisiksi ja myöhemmin juutalaisiksi.) Hänen 12 poikansa jälkeläisistä muodostui Israelin kansan 12 heimoa. Myös nimeä Jaakob käytettiin edelleen Israelin kansasta. (1Mo 32:28; Mt 22:32.)

• Jalkapuu.

  Häpeärangaistuksiin käytetty kahlintalaite. Joissain jalkapuissa ainoastaan jalat olivat kahlittuina. Toisiin voitiin kahlita jalat, kädet ja kaula, jolloin koko keho oli vääntyneenä. (Jer 20:2; Ap 16:24.)

• Jedutun.

  Psalmien 39, 62 ja 77 otsikkoteksteissä esiintyvä termi, jonka merkitystä ei tiedetä varmasti. Otsikkotekstit ovat ilmeisesti ohjeita, jotka koskevat psalmin esitystapaa tai sen esittämisessä käytettyä soitinta. Jedutun oli leeviläinen muusikko, joten esitystapa tai soitin on voinut liittyä jotenkin häneen tai hänen poikiinsa.

• Jehova.

  Tetragrammin (Jumalan nimeä tarkoittavan neljän heprealaisen kirjaimen) vastine, joka esiintyy tässä käännöksessä yli 7 000 kertaa. (Ks. liitteet A4 ja A5.)

• Johtaja (musiikki).

  Psalmeissa käytetty ilmaus. Heprean sana näyttää viittaavan johonkuhun, joka jollain tavoin sovitti lauluja ja johti niiden laulamista, harjoitutti ja valmensi leeviläisiä laulajia ja ohjasi varsinaisia esityksiä. Jotkin muut käännökset kääntävät sanan vastineilla ”laulunjohtaja” tai ”musiikinjohtaja”. (Ps 4:0; 5:0.)

• Jokilaakso.

  Heprean sana tarkoittaa vadia (wadia) eli laaksoa tai joenuomaa, joka on sadekautta lukuun ottamatta yleensä kuiva; se voi tarkoittaa myös itse jokea tai puroa. Jotkin joet saavat vetensä lähteistä, joten vesi virtaa niissä ympäri vuoden. Toisinaan jokilaaksoon viitataan sanalla ”laakso”. (1Mo 26:19; 4Mo 34:5; 5Mo 8:7; 1Ku 18:5; Job 6:15.)

• Juhlallinen lupaus.

  Jumalalle annettava lupaus tehdä jotain, antaa jokin uhri tai lahja, ryhtyä johonkin palvelukseen tai pidättyä jostain, mikä ei sinänsä ole lainvastaista. Juhlallinen lupaus oli yhtä sitova kuin vala. (4Mo 6:2; Sr 5:4; Mt 5:33.)

• Jumalan valtakunta.

  Viittaa Jumalan suvereeniin valtaan, jota hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen johtama kuninkaallinen hallitus edustaa (Mt 12:28; Lu 4:43; 1Ko 15:50).

• Juomauhri.

  Uhri oli viiniä, joka kaadettiin alttarille. Sitä uhrattiin useimpien muiden uhrien yhteydessä. Paavali käytti juomauhria kielikuvana, joka ilmaisi hänen halukkuutensa kuluttaa itseään toisten kristittyjen hyväksi. (4Mo 15:5, 7; Fil 2:17.)

• Juuda.

  Jaakobin neljäs poika, jonka hänen vaimonsa Lea synnytti. Kuolinvuoteellaan Jaakob ennusti, että Juudan sukuhaarasta tulisi mahtava ja pysyvä hallitsija. Jeesus polveutui ihmisenä Juudasta. Nimi Juuda tarkoittaa myös heimoa ja myöhemmin Juudan mukaan nimettyä valtakuntaa. Tämä Juudan eteläinen valtakunta koostui israelilaisista Juudan ja Benjaminin heimoista, ja siellä palvelivat papit ja leeviläiset. Juuda käsitti maan eteläosan, ja myös Jerusalem ja temppeli olivat siellä. (1Mo 29:35; 49:10; 1Ku 4:20; Hpr 7:14.)

• Juutalainen.

  Juudan heimoon kuulunut henkilö Israelin kymmenen heimon valtakunnan kukistumisen jälkeen (2Ku 16:6). Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaisiksi sanottiin Israeliin palanneita eri heimoihin kuuluneita israelilaisia (Esr 4:12). Myöhemmin nimitystä käytettiin kaikista eri puolilla maailmaa asuvista israelilaisista erotukseksi muihin kansoihin kuuluvista (Est 3:6). Apostoli Paavali käyttää sitä myös kuvaannollisesti perustellessaan, että kansallisuudella ei ole merkitystä kristillisessä seurakunnassa (Ro 2:28, 29; Ga 3:28).

• Jälkikorjuu.

  Sadon sellaisen osan korjaaminen, jonka sadonkorjaajat olivat tarkoituksellisesti tai vahingossa jättäneet jälkeensä. Mooseksen laissa kiellettiin korjaamasta peltoja kokonaan reunoja myöten tai keräämästä kaikkia oliiveja tai viinirypäleitä. Jumala oli antanut köyhille, hädänalaisille, israelilaisten keskuudessa asuville ulkomaalaisille, isättömille lapsille ja leskille oikeuden korjata sadosta sen, mitä oli jäänyt jäljelle. (Ru 2:7.)

• Jättiläiskokoiset tyrannit.

  Käännös heprean sanasta nefilím. Väkivaltaisia sekasikiöitä, joita aineellistuneet enkelit saivat jälkeläisiksi naisten kanssa ennen vedenpaisumusta. (1Mo 6:4.)

K

• Kab.

  Kuivien aineiden mitta. Bat-mitan arvioidun tilavuuden mukaan kab oli 1,22 l. (2Ku 6:25.) (Ks. liite B14.)

• Kaikkeinpyhin.

  Pyhäkköteltan ja temppelin sisin huone, jossa säilytettiin liiton arkkua. Mooseksen lain mukaan kaikkeinpyhimpään sai mennä ainoastaan ylimmäinen pappi. Hän sai mennä sinne vain vuosittaisena sovituspäivänä. (2Mo 26:33; 3Mo 16:2, 17; 1Ku 6:16; Hpr 9:3.)

• Kaldea, kaldealaiset.

  Alun perin maa, joka sijaitsi Eufratin ja Tigriin suistoalueella, ja siellä asunut kansa. Aikanaan näitä nimityksiä alettiin käyttää koko Babyloniasta ja sen asukkaista. ”Kaldealaisilla” tarkoitettiin myös oppineiden ryhmää, joka tutki luonnontieteitä, historiaa, kieliä ja tähtitiedettä mutta joka myös harjoitti taikuutta ja astrologiaa. (Esr 5:12; Da 4:7; Ap 7:4.)

• Kanaan.

  Nooan pojanpoika ja Haamin neljäs poika. Kanaanista polveutuneet 11 heimoa asuttivat aikanaan Välimeren itärannikolla olevan alueen, joka on Egyptin ja Syyrian välissä. Aluetta sanottiin ”Kanaanin maaksi”. (3Mo 18:3; 1Mo 9:18; Ap 13:19.) (Ks. liite B4.)

• Kansa.

  Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana viittaa usein koko Israelin kansaan, mutta toisinaan se voi tarkoittaa tiettyä tarkoitusta varten kokoontunutta ihmisryhmää tai vain Israelin kansan edustajia (3Mo 8:4; Tu 21:10; 1Ku 8:5).

• Kassia.

  Tuote, jota saatiin kassiasta eli kanelipuun kanssa samaan sukuun kuuluvasta kiinankanelipuusta (Cinnamomum cassia). Kassiaa käytettiin hajusteena, ja se oli pyhän voiteluöljyn ainesosa. (2Mo 30:24; Ps 45:8; Hes 27:19.)

• Kaste, kastaa.

  Kreikan verbi tarkoittaa ’upottamista’ eli upottamista veden alle. Jeesus osoitti, että hänen seuraajansa tulee kastaa. Raamatussa puhutaan myös esimerkiksi Johanneksen kasteesta sekä pyhällä hengellä ja tulella kastamisesta. (Mt 3:11, 16; 28:19; Joh 3:23; 1Pi 3:21.)

• Katuminen.

  Tarkoittaa Raamatun kielessä sitä, että joku muuttaa mielensä ja on sydämestään pahoillaan entisen elämäntapansa tai väärien tekojensa vuoksi tai sen vuoksi, mitä on jättänyt tekemättä. Aito katumus tuottaa hedelmää eli saa ihmisen toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. (Mt 3:8; Ap 3:19; 2Pi 3:9.)

• Keisari.

  Rooman hallitsijoiden arvonimi, joka tulee roomalaisen Caesarien sukuhaaran nimestä. Raamatussa mainitaan nimeltä Augustus, Tiberius ja Claudius ja viitataan myös Neroon, vaikka häntä ei mainita nimeltä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana ”keisari” tarkoittaa myös siviiliviranomaisia, valtiota (Mr 12:17; Ap 25:12).

• Kemos.

  Moabilaisten pääjumala (1Ku 11:33).

• Kerubit.

  Korkea-arvoisia enkeleitä, joilla on erikoistehtäviä. Eri enkeleitä kuin serafit. (1Mo 3:24; 2Mo 25:20; Jes 37:16; Hpr 9:5.)

• Kidutuspaalu.

  Käännös kreikan sanasta staurós, joka tarkoittaa pystysuoraa paalua, esimerkiksi sellaista, jossa Jeesus teloitettiin. Ei ole todisteita siitä, että tämä kreikan sana tarkoittaisi ristiä, jollaista ei-juutalaiset käyttivät uskonnollisena vertauskuvana satoja vuosia ennen Kristusta. ”Kidutuspaalu” välittää täysin alkuperäisen sanan merkityksen, sillä sanalla staurós viitataan myös siihen kidutukseen, kärsimykseen ja häpeään, jota Jeesuksen seuraajat kohtaisivat. (Mt 16:24; Hpr 12:2.) (Ks. PAALU.)

• Kiitosuhri.

  Yhteysuhri, jolla kiitettiin Jumalaa hänen huolenpidostaan ja uskollisesta rakkaudestaan. Sen yhteydessä syötiin eläinuhrin lihaa sekä hapanta ja happamatonta leipää. Liha piti syödä samana päivänä, jona uhri uhrattiin. (2Ai 29:31.)

• Kirjanoppineet.

  Jeesuksen ollessa maan päällä Mooseksen lakiin perehtyneitä miehiä, jotka vastustivat Jeesusta (Mr 12:38, 39; 14:1).

• Kirous.

  Pahalla uhkailemista tai pahan toivottamista jollekulle tai jollekin. Kiroamista ei pidä sekoittaa kiroilemiseen eikä vihan purkamiseen. Kiroaminen tarkoittaa usein jonkin julistuksen ilmoittamista tai pahan ennustamista. Kun kirouksen esittää Jumala tai hänen valtuuttamansa ihminen, sillä on profeetallista arvoa ja voimaa. (1Mo 12:3; 4Mo 22:12; Ga 3:10.)

• Kislev.

  Yhdeksäs kuukausi juutalaisessa pyhässä kalenterissa ja kolmas kuukausi maallisessa kalenterissa juutalaisten palattua Babyloniasta. Se vastasi aikaa marraskuun puolestavälistä joulukuun puoleenväliin. (Ne 1:1; Sak 7:1.) (Ks. liite B15.)

• Kohtaamisteltta.

  Tarkoittaa sekä Mooseksen telttaa että erämaahan pystytettyä pyhäkkötelttaa (2Mo 33:7; 39:32).

• Kointähti.

  Sama merkitys kuin ”aamutähdellä”. Kointähti on viimeinen tähti, joka näkyy itäisellä taivaanrannalla ennen auringon ilmaantumista, joten se ennakoi uuden päivän koittoa. (Il 22:16; 2Pi 1:19.)

• Koiruoho.

  Tarkoittaa monia pensasmaisia kasveja, jotka ovat erittäin karvaan makuisia ja joissa on voimakas aromaattinen tuoksu. Raamatussa sanaa käytetään kuvaannollisesti moraalittomuuden katkerista seurauksista, vankeudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja luopumuksesta. Ilmestyskirjan 8:11:ssä ”koiruoho” tarkoittaa kitkerää ja myrkyllistä ainetta, jota nimitetään myös absintiiniksi. (5Mo 29:18; San 5:4; Jer 9:15; Am 5:7.)

• Kor.

  Kuivien aineiden ja nesteiden mitta. Bat-mitan arvioidun tilavuuden mukaan kor oli 220 l. (1Ku 5:11.) (Ks. liite B14.)

• Koralli.

  Kiveä muistuttavaa kovaa materiaalia, joka muodostuu pienten merieläinten tukirangoista. Merissä on monenvärisiä koralleja, esimerkiksi punaisia, valkoisia ja mustia. Punaisessameressä oli erityisen paljon koralleja. Raamatun aikaan punainen koralli oli hyvin arvostettua ja siitä tehtiin helmiä ja muita koristeita. (San 8:11.)

• Kotijumalat.

  Käännös heprean sanasta terafím. Perheen jumalia tai epäjumalankuvia, joilta toisinaan pyydettiin enteitä (Hes 21:21). Jotkin niistä saattoivat olla ihmisen kokoisia ja näköisiä, jotkin taas paljon pienempiä (1Mo 31:34; 1Sa 19:13, 16). Mesopotamiassa tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että kotijumalien hallussapito liittyi siihen, kuka sai perheen perinnön. (Tämä voi selittää, miksi Raakel otti isänsä kotijumalat.) Näin ei kuitenkaan näytä olleen Israelissa, vaikka kotijumalia käytettiin epäjumalanpalvonnassa tuomarien ja kuninkaiden päivinä. Kotijumalia oli niiden esineiden joukossa, jotka uskollinen kuningas Josia tuhosi. (Tu 17:5; 2Ku 23:24; Ho 3:4.)

• Kreikkalainen.

  Ihminen, joka asui Kreikassa tai oli syntyperältään kreikkalainen. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanaa käytetään myös laajemmassa merkityksessä, kun tarkoitetaan kaikkia ei-juutalaisia tai niitä, joihin kreikan kieli ja kulttuuri vaikutti. (Jl 3:6; Joh 12:20.)

• Kristitty.

  Jumalan antama nimitys Jeesuksen Kristuksen seuraajille (Ap 11:26; 26:28).

• Kristus.

  Jeesuksen arvonimi, joka tulee kreikan sanasta Khristós. Sen hepreankielinen vastine on käännetty sanalla ”Messias” eli ”Voideltu”. (Mt 1:16; Joh 1:41.)

• Kude.

  Kudottavan kankaan poikittaissuuntainen lankajärjestelmä. Kuteet pujotetaan vuorotellen loimilankojen eli kudottavan kankaan pituussuuntaisten lankojen ylä- ja alapuolelta. (3Mo 13:59.)

• Kulkutauti.

  Mikä tahansa nopeasti leviävä tarttuva tauti, joka voi saavuttaa epidemian mittasuhteet ja aiheuttaa kuoleman. Mainitaan usein Jumalan tuomioiden yhteydessä. (4Mo 14:12; Hes 38:22, 23; Am 4:10.)

• Kulmakivi.

  Kivi, joka asetettiin rakennuksen kulmaan eli nurkkaan kahden seinän yhtymäkohtaan. Se oli tärkeä, koska se liitti seinät yhteen ja piti ne yhdessä. Tärkein kulmakivi oli peruskulmakivi. Julkisiin rakennuksiin ja kaupungin muureihin valittiin yleensä erityisen luja peruskulmakivi. Sanaa käytetään kuvaannollisesti maan perustamisen yhteydessä. Jeesusta sanotaan hengelliseen rakennukseen verrattavan kristillisen seurakunnan ”peruskulmakiveksi”. (Ef 2:20; Job 38:6.)

• Kuritus.

  Kuritusta vastaavat alkukielen sanat ovat laajamerkityksisiä, ja ne tarkoittavat ohjaavaa tai oikaisevaa valmennusta. ”Kurituksen” lisäksi tässä laitoksessa on käytetty vastineina esimerkiksi ”ohjausta”, ”opetusta” ja ”valmennusta”. (5Mo 11:2; San 1:2; Ef 6:4.)

• Kymmenykset.

  Kymmenesosa eli kymmenen prosenttia, joka annetaan tai maksetaan verona varsinkin uskonnollisiin tarkoituksiin (Mal 3:10; 5Mo 26:12; Mt 23:23). Mooseksen lain alaisuudessa leeviläisille annettiin vuosittain kymmenesosa maan tuotosta ja laumojen pääluvun kasvusta heidän ylläpitoaan varten. Leeviläiset antoivat kymmenykset näistä kymmenyksistä Aaronin suvun papeille näiden ylläpitoa varten. Kymmenyksiä annettiin muihinkin tarkoituksiin. Kristittyjä ei vaadita maksamaan kymmenyksiä.

• Kyynärä.

  Pituusmitta, joka vastaa suurin piirtein kyynärpään ja keskisormen pään välistä etäisyyttä. Israelilaiset käyttivät yleensä noin 44,5 cm:n pituista kyynärää, mutta he käyttivät myös yhden kämmenenleveyden pidempää, noin 51,8 cm:n pituista kyynärää. (1Mo 6:15; Lu 12:25.) (Ks. liite B14.)

• Käsien päälle laittaminen.

  Kädet laitettiin jonkun päälle, kun hänet nimitettiin erityistehtävään. Se saattoi olla myös merkki siitä, että hän parantuisi tai saisi siunauksen tai pyhän hengen lahjan. Joskus kädet laskettiin eläimen päälle ennen sen uhraamista. (2Mo 29:15; 4Mo 27:18; Ap 19:6; 1Ti 5:22.)

• Käännynnäinen.

  Tarkoittaa Raamatussa ihmistä, joka omaksui juutalaisuuden. Jos hän oli miespuolinen, hän ympärileikkautti itsensä. (Mt 23:15; Ap 13:43.)

L

• Lahjat köyhille.

  Lahjoja, joita annettiin jonkun puutteenalaisen auttamiseksi. Niitä ei mainita suoranaisesti Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, mutta Mooseksen laissa annettiin yksityiskohtaisia ohjeita israelilaisten velvollisuuksista köyhiä kohtaan. (Mt 6:2.)

• Lahko.

  Ihmisryhmä, joka tunnustaa jotain oppia tai seuraa jotain johtajaa ja joka noudattaa omia uskonkäsityksiään. Sanaa ”lahko” käytetään kahdesta huomattavasta juutalaisuuden haarasta, fariseuksista ja saddukeuksista. Ei-kristityt sanoivat kristillisyyttä ”lahkoksi” ja ”nasaretilaisten lahkoksi” mahdollisesti siksi, että he katsoivat sen irtautuneen juutalaisuudesta. Aikanaan kristillisessä seurakunnassa muodostui lahkoja. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa mainitaan ”Nikolaoksen lahko”. (Ap 5:17; 15:5; 24:5; 28:22; Il 2:6; 2Pi 2:1.)

• Laki.

  Kun ”laki” on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, se voi tarkoittaa Mooseksen lakia tai jotain Mooseksen lain yksittäistä lakia tai yleensä lain periaatetta. Kun se on kirjoitettu isolla alkukirjaimella, se tarkoittaa usein Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa. (4Mo 15:16; 5Mo 4:8; Mt 7:12; Ga 3:24.)

• Lamppupihdit.

  Kullasta tehty työkalu, jolla lamppujen liekki sammutettiin pyhäkköteltassa ja temppelissä (2Mo 37:23).

• Lankousavioliitto.

  Käytäntö, joka myöhemmin sisällytettiin Mooseksen lakiin. Mies saattoi mennä naimisiin kuolleen veljensä pojattoman lesken kanssa, jotta heidän jälkeläisensä jatkaisi veljen sukuhaaraa. Tunnetaan myös leviraattiavioliittona. (1Mo 38:8; 5Mo 25:5.)

• Leevi, leeviläiset.

  Jaakobin kolmas poika, jonka hänen vaimonsa Lea synnytti; myös hänen mukaansa nimetty heimo. Leevin kolmesta pojasta tuli leeviläisten kolmen pääasiallisen osaston kantaisiä. Joskus nimitys ”leeviläiset” tarkoittaa koko heimoa, mutta yleensä se ei sisällä Aaronin pappissukua. Leevin heimo ei saanut Luvatusta maasta omaa maa-aluetta vaan 48 kaupunkia muille heimoille jaetulta alueelta. (5Mo 10:8; 1Ai 6:1; Hpr 7:11.)

• Lehtimajanjuhla.

  Sanotaan myös sadonkorjuujuhlaksi. Sitä vietettiin Israelissa 15.–21. etanimkuuta israelilaisen maanviljelysvuoden lopun juhlistamiseksi, ja silloin iloittiin ja kiitettiin Jehovaa sadon siunaamisesta. Juhlan aikana asuttiin lehtimajoissa, suojakatoksissa, mikä muistutti Egyptistä lähdöstä. Yksi niistä kolmesta juhlasta, joita miesten oli mentävä viettämään Jerusalemiin. (3Mo 23:34; Esr 3:4.)

• Lepton.

  Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten aikaan pienin juutalainen kupari- tai pronssikolikko. Joissain raamatunkäännöksissä vastineena käytetään ”ropoa”. (Mr 12:42; Lu 21:2; alaviitteet.) (Ks. liite B14.)

• Leviatan.

  Eläin, jonka yhteydessä mainitaan yleensä vesi, ilmeisesti jonkinlainen vesieläin. Jobin 3:8:ssa ja 41:1:ssä se tarkoittaa luultavasti krokotiilia tai jotain muuta suurta ja voimakasta vesieläintä. Psalmissa 104:26 se voi olla jokin valas. Muualla sanaa käytetään kuvaannollisesti eikä sitä voida yhdistää mihinkään tiettyyn eläimeen. (Ps 74:14; Jes 27:1.)

• Libanonvuoret.

  Toinen niistä kahdesta vuorijonosta, jotka muodostavat Libanonin vuoret. Libanonvuoret on vuorijonoista läntinen, Anti-Libanonin vuorijono itäinen. Vuorijonojen välissä on pitkä, hedelmällinen laakso. Läntinen vuorijono kohoaa lähes suoraan Välimeren rannikolta, ja sen huippujen korkeus on keskimäärin 1 800–2 100 m. Libanonin vuoret olivat aikoinaan mahtavien setrien peitossa, ja ympäröivät kansat pitivät noita puita suuressa arvossa. (5Mo 1:7; Ps 29:6; 92:12.) (Ks. liite B7.)

• Liha.

  Raamatussa sanaa käytetään kirjaimellisesti ihmisten tai eläinten lihasta, mutta sitä käytetään usein myös kuvaannollisesti. Siksi alkukielen sanoja on käännetty paitsi vastineella ”liha” myös esimerkiksi ilmauksilla ”ihmiset”, ”ruumis” ja ”syntinen ihmisluonto” (1Mo 6:12; Ro 7:25; 8:4).

• Liiton arkku.

  Akasiapuusta tehty ja kullalla päällystetty arkku, jota säilytettiin pyhäkköteltan kaikkeinpyhimmässä ja myöhemmin Salomon rakentaman temppelin kaikkeinpyhimmässä. Sen kansi oli tehty kokonaan kullasta, ja sen päällä oli kaksi kerubia vastakkain. Arkussa säilytettiin pääasiassa kahta taulua, joihin oli kirjoitettu kymmenen käskyä. (5Mo 31:26; 1Ku 6:19; Hpr 9:4.) (Ks. liitteet B5 ja B8.)

• Liitto.

  Jumalan ja ihmisten tai kahden ihmisen välinen muodollinen sopimus, jossa luvataan tehdä tai olla tekemättä jotain. Joskus liitot olivat yksipuolisia, jolloin vain toisen osapuolen täytyi täyttää ehdot. Toisinaan ne olivat kaksipuolisia, jolloin kummankin osapuolen täytyi täyttää tiettyjä ehtoja. Niiden liittojen lisäksi, jotka Jumala teki ihmisten kanssa, Raamatussa mainitaan ihmisten, heimojen, kansojen ja ihmisryhmien välisiä liittoja. Jotkin liitot ovat olleet vaikutuksiltaan erityisen kauaskantoisia, esimerkiksi liitot, jotka Jumala teki Abrahamin, Daavidin, Israelin kansan (lakiliitto) ja Jumalan Israelin (uusi liitto) kanssa. (1Mo 9:11; 15:18; 21:27; 2Mo 24:7; 2Ai 21:7.)

• Linko.

  Nahkahihna tai kaisloista, eläinten jänteistä tai karvoista punottu nauha. Ammus, yleensä kivi, sijoitettiin lingon leveämpään keskiosaan. Lingon toinen pää sidottiin käteen tai ranteeseen, ja toista päätä pidettiin kädessä, kunnes se päästettiin irti, kun linkoa pyöritettiin. Entisaikoina armeijat käyttivät linkoja. (Tu 20:16; 1Sa 17:50.)

• Log.

  Pienin Raamatussa mainittu nestemitta. Juutalaisessa Talmudissa sen sanotaan olevan 1/12 hin-mittaa. Tällä perusteella log olisi 0,31 l. (3Mo 14:10.) (Ks. liite B14.)

• Loimi.

  Kudottavan kankaan pituussuuntainen lankajärjestelmä. Kuteet taas tarkoittavat lankoja, jotka pujotetaan vuorotellen loimilankojen ylä- ja alapuolelta kudottavan kankaan poikki. (Tu 16:13.)

• Lunnaat.

  Hinta, joka maksetaan vankeudesta, rangaistuksesta, kärsimyksestä, synnistä tai jopa jostain velvollisuudesta vapauttamiseksi. Lunastushinta ei ollut aina rahaa (Jes 43:3). Lunnaita vaadittiin monissa tilanteissa. Esimerkiksi kaikki miespuoliset esikoiset ja eläinten urospuoliset esikoiset kuuluivat Israelissa Jehovalle ja esikoiset piti antaa Jehovan palvelukseen, mutta jos esikoinen haluttiin vapauttaa, oli maksettava lunnaat (4Mo 3:45, 46; 18:15, 16). Jos vaarallinen, vartioimatta jätetty sonni tappoi jonkun, omistajan maksettavaksi määrättiin lunnaat, joiden avulla hän vapautui kuolemantuomiosta (2Mo 21:29, 30). Murhaajaa ei kuitenkaan voinut vapauttaa maksamalla lunnaita (4Mo 35:31). Kaikkein tärkeimmät Raamatussa mainitut lunnaat ovat ne, jotka Kristus maksoi uhrikuolemallaan vapauttaakseen tottelevaiset ihmiset synnistä ja kuolemasta (Ps 49:7, 8; Mt 20:28; Ef 1:7).

• Luopumus.

  Kreikan sana apostasía on johdettu verbistä, joka merkitsee kirjaimellisesti ’astua syrjään jostain’. Substantiivi merkitsee ’hylkäämistä’, ’jättämistä’ tai ’kapinaa’. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa luopumus yhdistetään niihin, jotka hylkäävät oikean palvonnan. (San 11:9; Ap 21:21; 2Te 2:3.)

• Lupausuhri.

  Vapaaehtoinen uhri, johon liittyi nimenomaisia juhlallisia lupauksia (3Mo 23:38; 1Sa 1:21).

• Läsnäolo.

  Tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa joissakin yhteyksissä Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa kuninkaana. Se alkoi, kun hänet asetettiin valtaistuimelle näkymättömänä messiaanisena kuninkaana, ja se jatkuu tämän aikakauden viimeisten päivien ajan. Kristuksen läsnäolo ei tarkoita sitä, että hän tulee ja pian sen jälkeen lähtee, vaan se käsittää erityisen ajanjakson. (Mt 24:3.)

M

• Mahalat.

  Ilmeisesti musiikkitermi, joka esiintyy psalmien 53 ja 88 otsikkoteksteissä. Sillä voi olla yhteys heprealaiseen verbijuureen, jonka merkitys on ’heikentyä’, ’sairastua’, ja se voi siksi viitata surumieliseen sävyyn. Tämä olisi sopusoinnussa näiden kahden laulun alakuloisen sisällön kanssa.

• Maili.

  Pituusmitta, joka esiintyy vain kerran Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstissä, Matteuksen 5:41:ssä. Tarkoittaa luultavasti roomalaista mailia, joka oli 1 479,5 m. (Ks. liite B14.)

• Makedonia.

  Kreikan pohjoispuolella sijainnut alue, josta tuli huomattava Aleksanteri Suuren aikana ja joka säilytti itsenäisyyden, kunnes roomalaiset valloittivat sen. Apostoli Paavalin käydessä ensimmäistä kertaa Euroopassa Makedonia oli Rooman provinssi. Paavali kävi Makedoniassa kolme kertaa. (Ap 16:9.) (Ks. liite B13.)

• Malkam.

  Mahdollisesti sama kuin Molek, ammonilaisten pääjumala (Sef 1:5). (Ks. MOLEK.)

• Manna.

  Israelilaisten pääasiallinen ravinto heidän 40 vuotta kestäneen erämaavaelluksensa aikana. Jehova antoi sitä heille ihmeen välityksellä. Mannaa ilmaantui maan pinnalle aamukasteen alle kaikkina muina aamuina paitsi sapattina. Kun israelilaiset näkivät sitä ensimmäisen kerran, he kysyivät: ”Mitä se on?” eli hepreaksi: ”Man huʼ?” (2Mo 16:13–15, 35.) Muissa yhteyksissä sitä sanotaan ”taivaan viljaksi” (Ps 78:24), ”taivaan leiväksi” (Ps 105:40) ja ”voimakkaiden leiväksi” (Ps 78:25). Lisäksi Jeesus puhui kuvaannollisesta mannasta (Joh 6:49, 50).

• Maskil.

  13 psalmin otsikkoteksteissä esiintyvä heprean termi, jonka merkitys ei ole varma. Voi tarkoittaa ’mieterunoa’. Joidenkin mielestä maskilin merkitys voi liittyä erääseen samantapaiseen sanaan, joka on käännetty vastineella ”toimia viisaasti”. (2Ai 30:22; Ps 32:0.)

• Meedia, meedialaiset.

  Jafetin pojasta Madaista polveutunut kansa. He asuivat Iranin ylängöllä, joka tuli tunnetuksi Meediana. Meedialaiset ja babylonialaiset kukistivat Assyrian. Persia oli tuolloin Meedian maakunta, mutta Kyyroksen kapinoitua Meedia ja Persia yhdistyivät ja muodostivat Meedo-Persian maailmanvallan. Se kukisti uusbabylonialaisen valtakunnan vuonna 539 eaa. Meedialaisia oli Jerusalemissa vuoden 33 helluntaina. (Da 5:28, 31; Ap 2:9.) (Ks. liite B9.)

• Merkki.

  Esine, teko, tilanne tai epätavallinen ilmiö, joka viittaa johonkin muuhun, joko olemassa olevaan tai tulevaan (1Mo 9:12, 13; 2Ku 20:9; Mt 24:3; Il 12:1).

• Merodak.

  Babylonin kaupungin pääjumala. Merodakin (eli Mardukin) merkitys kasvoi sen jälkeen kun Babylonian kuningas ja lainlaatija Hammurabi teki Babylonista Babylonian pääkaupungin. Lopulta se syrjäytti monia aiempia jumalia ja siitä tuli koko Babylonian pääjumala. Myöhemmin nimi Merodak (eli Marduk) korvattiin arvonimellä Belu, joka tarkoittaa ’omistajaa’, ja Merodakista käytettiin yleensä nimeä Bel (Jer 50:2).

• Messias.

  Juontuu ’voideltua’ tarkoittavasta heprean sanasta. Vastaava kreikasta juontuva sana on ”Kristus”. (Da 9:25; Joh 1:41.)

• Miktam.

  Kuuden psalmin otsikkoteksteissä käytetty heprean sana (Ps 16, 56–60). Tämän termin merkitys ei ole varma, mutta se voi liittyä sanaan ”kirjoitus”.

• Milkom.

  Ammonilaisten palvoma jumala. Luultavasti sama kuin Molek (1Ku 11:5, 7). Hallituskautensa loppupuolella Salomo rakensi tälle epäjumalalle uhripaikkoja. (Ks. MOLEK.)

• Mina.

  Hesekielin kirjassa käytetään myös nimitystä ”mane”. Sekä paino- että rahayksikkö. Arkeologisten todisteiden mukaan mina (miina) oli 50 sekeliä ja sekeli painoi 11,4 g, minkä perusteella Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu mina painoi 570 g. On mahdollista, että minan lisäksi on ollut myös kuninkaallinen mina, kuten on ollut myös kaksi eri kyynärää. Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittu mina oli 100 drakmaa ja painoi 340 g. 60 minaa oli yksi talentti. (Esr 2:69; Lu 19:13.) (Ks. liite B14.)

• Mirha.

  Aromaattista kumihartsia, jota saatiin erilaisista Commiphora-suvun piikkipensaista tai pienistä puista. Mirha oli yksi pyhän voiteluöljyn ainesosista. Sen avulla esimerkiksi vaatteista tai vuoteista voitiin tehdä hyväntuoksuisia, ja sitä lisättiin hierontaöljyihin ja vartalovoiteisiin. Mirhaa käytettiin myös valmistettaessa ruumiita hautaamista varten. (2Mo 30:23; San 7:17; Joh 19:39.)

• Mittaruoko.

  Kuusi kyynärää pitkä ruoko. Tavallisen kyynärän mukaan laskettu mittaruoko oli 2,67 m ja pitkän kyynärän mukaan laskettu ruoko 3,11 m. (Hes 40:3, 5; Il 11:1.) (Ks. liite B14.)

• Molek.

  Ammonilaisten jumala, mahdollisesti sama kuin Malkam, Milkom ja Molok. Molek voi olla pikemminkin arvonimi kuin jonkin nimenomaisen jumalan nimi. Mooseksen laissa määrättiin kuolemanrangaistus jokaiselle, joka uhrasi lapsensa Molekille. (3Mo 20:2; Jer 32:35; Ap 7:43.)

• Molok.

  Ks. MOLEK.

• Mooseksen laki.

  Laki, jonka Jehova antoi Israelille Mooseksen kautta Siinain erämaassa vuonna 1513 eaa. Sana ”Laki” tarkoittaa usein Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa. (Jos 23:6; Lu 24:44.)

• Mut-labben.

  Psalmin 9 otsikkotekstissä käytetty termi, jonka merkitys on perimätiedon mukaan ’pojan kuolemasta’. Joidenkin mielestä se viittaa sellaisen tunnetun laulun nimeen tai alkusanoihin, jonka melodialla tätä psalmia laulettiin.

• Myllynkivi.

  Kiekkomainen kivi, joka asetettiin toisen samanlaisen kiven päälle, jotta jyviä voitiin jauhaa jauhoksi. Alemman kiven keskiosaan asetettiin tappi, joka toimi ylemmän kiven akselina. Raamatun aikoina naiset käyttivät useimmissa kodeissa käsimyllyjä. Koska perheen jokapäiväinen leipä riippui käsimyllystä, Mooseksen laki kielsi ottamasta sitä tai sen ylempää jauhinkiveä pantiksi. Eläimet pyörittivät samanlaisia mutta suurempia myllynkiviä. (5Mo 24:6; Mr 9:42.)

N

• Nardusöljy.

  Arvokasta hyväntuoksuista, punertavaa öljyä, jota saatiin narduskasvista (Nardostachys jatamansi). Koska nardusöljy oli kallista, sitä sekoitettiin usein huonompilaatuisiin öljyihin ja joskus sitä väärennettiin. On kiinnostavaa, että sekä Markuksen että Johanneksen mukaan Jeesuksen päälle kaadettiin ”aitoa nardusöljyä” (Mr 14:3; Joh 12:3).

• Nasaretilainen.

  Nimi, jolla Jeesusta kutsuttiin, koska hän oli kotoisin Nasaretin kaupungista. Se tulee luultavasti heprean sanasta, joka on käännetty Jesajan 11:1:ssä ”vesaksi” eli nuoreksi varreksi. Myöhemmin nasaretilaisiksi sanottiin myös Jeesuksen seuraajia. (Mt 2:23; Ap 24:5.)

• Nasiiri.

  Heprean sanasta nazír, joka tarkoittaa ’valikoitua’, ’erilleen asetettua’, ’vihittyä’. Nasiireja oli kahdenlaisia: vapaaehtoisia ja Jumalan valitsemia. Mies tai nainen saattoi antaa Jehovalle erikoislupauksen elää nasiirina jonkin aikaa. Vapaaehtoisen lupauksen antaneilla oli kolme pääasiallista rajoitusta: he eivät saaneet juoda alkoholia eivätkä syödä mitään viiniköynnöksestä saatuja tuotteita, he eivät saaneet leikata hiuksiaan, eivätkä he saaneet koskea kuolleeseen ruumiiseen. Ne jotka Jumala valitsi nasiireiksi, olivat nasiireja koko elämänsä, ja Jehova ilmoitti, mitä heiltä vaadittiin. (4Mo 6:2–7; Tu 13:5.)

• Nehilot.

  Psalmin 5 otsikkotekstissä esiintyvä termi, jonka merkitystä ei tiedetä tarkkaan. Joidenkin mielestä se viittaa puhaltimeen, koska he yhdistävät sen heprealaiseen juureen, jolla voi olla yhteys ’huilua’ tarkoittavaan sanaan ḥalíl. Se voi kuitenkin myös ilmaista, millaisesta melodiasta on kyse.

• Netinit.

  Ks. TEMPPELIPALVELIJAT.

• Nisan.

  Abibkuun uusi nimi Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Ensimmäinen kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja seitsemäs kuukausi maallisessa kalenterissa. Se vastasi aikaa maaliskuun puolestavälistä huhtikuun puoleenväliin. (Ne 2:1.) (Ks. liite B15.)

• Noituus.

  Sellaisen voiman käyttöä, jonka katsotaan olevan lähtöisin pahoista henkiolennoista (2Ai 33:6).

• Nousujen laulu.

  Psalmien 120–134 otsikkoteksti. Ilmauksen merkityksestä on erilaisia näkemyksiä, mutta monet ajattelevat, että iloiset israelilaiset lauloivat näitä 15:tä psalmia, kun he nousivat Jerusalemiin, joka sijaitsi korkealla Juudan vuoristossa, osallistuakseen siellä kolmeen suureen vuosittaiseen juhlaan.

• Nuhteettomuus.

  Tarkoittaa Raamatussa moraalista virheettömyyttä ja eheyttä sekä moitteettomuutta. Se voi tarkoittaa horjumatonta omistautumista sille, mikä on oikein. Raamatun esimerkit ja sanan käyttö Raamatussa korostavat sitä, että on elintärkeää omistautua tinkimättömästi persoonalle, Jehova Jumalalle, ja hänen tahdolleen ja tarkoitukselleen. (Jos 24:14; Job 27:5; Ps 26:1.)

• Näkijä.

  Ihminen, joka pystyi Jumalan avulla ymmärtämään hänen tahtonsa. Näkijän silmät oli ikään kuin avattu, niin että hän pystyi näkemään tai ymmärtämään asioita, jotka eivät olleet selviä ihmisille yleensä. Heprean sana tulee juuresta, jonka merkitys on ’nähdä’ kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Näkijä oli ihminen, jonka puoleen muut kääntyivät halutessaan viisaita neuvoja kohtaamiinsa ongelmiin. (1Sa 9:9.)

• Näkyleipä.

  Ks. UHRILEIPÄ.

O

• Omer.

  Kuivien aineiden mitta, joka oli 2,2 l eli kymmenesosa eefaa (2Mo 16:16, 18). (Ks. liite B14.)

• Onyksi.

  Korukivi. Akaatin kova muunnos; raitainen kalsedoni. Onyksissä valkoiset kerrokset vuorottelevat mustan, ruskean, punaisen, harmaan tai vihreän kanssa. Käytettiin ylimmäisen papin asussa. (2Mo 28:9, 12; 1Ai 29:2; Job 28:16.)

• Orja.

  Nykyään sana ”orja” tarkoittaa yleensä ihmistä, jonka joku toinen ostaa omakseen ja pakottaa tekemään työtä usein hyvin huonoissa oloissa. Raamatussa ”orjaksi” käännetyillä alkukielen sanoilla on laaja merkitys, ja ne voivat tarkoittaa palvelijaa, joka nautti taloudessa suurta luottamusta ja jota kunnioitettiin. Raamatun aikoina orjien ostaminen ja myyminen oli yleistä, mutta Mooseksen laki suojeli orjia julmalta kohtelulta. Israelilaisessa yhteiskunnassa köyhä saattoi myydä itsensä tai lapsensa orjuuteen velkojensa takia. Kristittyjä sanotaan orjiksi, koska heidät on ostettu Jeesuksen kallisarvoisella verellä. Ne jotka kastetaan kristityiksi, haluavat vapaaehtoisesti olla Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen orjia. (2Mo 21:2; Ro 1:1; 1Pi 2:16.)

P

• Paalu.

  Pystysuora pylväs, johon uhri kiinnitettiin. Jotkin kansat käyttivät paalua teloitusvälineenä tai ripustivat siihen ruumiin varoitukseksi muille tai ruumiin häpäisemiseksi julkisesti. Raakuudestaan tunnetut assyrialaiset panivat vankeja paaluun seivästämällä heidän ruumiinsa teroitettuihin paaluihin, jotka työnnettiin vatsan läpi uhrien rintaonteloon. Juutalaisen lain mukaan ne, jotka syyllistyivät sellaisiin inhottaviin rikoksiin kuin jumalanpilkkaan tai epäjumalanpalvelukseen, surmattiin ensin kivittämällä tai jollain muulla tavalla, ja sitten heidän ruumiinsa asetettiin nähtäville paaluihin tai puihin varoitukseksi muille (5Mo 21:22, 23; 2Sa 21:6, 9). Roomalaiset joskus vain sitoivat uhrin paaluun, ja hän saattoi elää päiväkausia ennen kuin tuska, jano, nälkä ja auringon paahde aiheuttivat hänen kuolemansa. Toisinaan he naulitsivat syytetyn paaluun käsistään ja jaloistaan, kuten silloin kun Jeesus teloitettiin (Lu 24:20; Joh 19:14–16; 20:25; Ap 2:23, 36). (Ks. KIDUTUSPAALU.)

• Paasto.

  Täydellinen pidättyminen ravinnosta määräajaksi. Israelilaiset paastosivat sovituspäivänä ja vaikeina aikoina sekä silloin kun he tarvitsivat opastusta Jumalalta. Juutalaiset alkoivat paastota neljä kertaa vuodessa heitä kohdanneiden onnettomuuksien muistoksi. Kristittyjä ei vaadita paastoamaan. (Esr 8:21; Jes 58:6; Lu 18:12.)

• Paholainen.

  Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Saatanaa kuvaileva nimi. Sana ”Paholainen” on käännetty kreikan sanoista diábolos, joka tarkoittaa ’panettelijaa’, ja ponērós, joka tarkoittaa ’pahaa’. Saatanalle annettiin tämä nimi, koska hän panettelee Jehovaa, vastustaa häntä ja hänen normejaan sekä esittää häntä, hänen hyvää sanaansa ja hänen pyhää nimeään koskevia vääriä syytöksiä. (Mt 4:1; 6:13; Joh 8:44; 1Jo 5:19; Il 12:9.)

• Pakkosiirtolaisuus.

  Tarkoittaa karkotusta kotimaasta, usein valloittajien säädöksellä, ja vankina elämistä vieraassa maassa. Heprean sana tarkoittaa ’liikkeelle lähtöä’. Israelilaiset joutuivat kaksi kertaa pakkosiirtolaisuuteen. Assyrialaiset veivät pakkosiirtolaisuuteen pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan väestön, ja myöhemmin babylonialaiset veivät vankeuteen eteläisen kahden heimon valtakunnan väestön. Näistä pakkosiirtolaisista jäljelle jääneet palasivat maahansa persialaisen Kyyroksen hallitessa. (2Ku 17:6; 24:16; Esr 6:21.)

• Panettelija.

  Ks. PAHOLAINEN.

• Pappi.

  Mies, joka kansaa palvellessaan edusti virallisesti Jumalaa kansan edessä ja antoi sille tietoa Jumalasta ja hänen laeistaan. Pappi myös edusti kansaa Jumalan edessä uhratessaan uhreja ja puhuessaan kansan puolesta. Ennen Mooseksen lakia perheenpää toimi perheensä pappina. Mooseksen lain alaisuudessa papisto muodostui Leevin heimoon kuuluvan Aaronin suvun miespuolisista jäsenistä. Muut miespuoliset leeviläiset auttoivat heitä. Uuden liiton tullessa voimaan hengellisestä Israelista tuli papeista koostuva kansa, jonka ylimmäinen pappi on Jeesus Kristus. (2Mo 28:41; Hpr 9:24; Il 5:10.)

• Paratiisi.

  Kaunis puisto tai puistomainen puutarha. Ensimmäinen tuollainen puisto oli Eeden, jonka Jehova teki ensimmäisille ihmisille. Kun Jeesus puhui rikolliselle, joka oli hänen vieressään kidutuspaalussa, hän osoitti, että maasta tulisi paratiisi. Sana viittaa 2. Korinttilaiskirjeen 12:4:ssä ilmeisesti tulevaan paratiisiin ja Ilmestyskirjan 2:7:ssä taivaalliseen paratiisiin. (Lal 4:13; Lu 23:43.)

• Pergamentti.

  Kirjoitusmateriaaliksi muokattu lampaan-, vuohen- tai vasikannahka. Pergamentti oli kestävämpää kuin papyrus, ja siitä tehtiin kirjakääröjä, jotka sisälsivät Raamatun tekstejä. Pergamentit, jotka Paavali pyysi Timoteusta tuomaan, sisälsivät luultavasti Raamatun heprealaisten kirjoitusten osia. Jotkin Kuolleenmeren kirjakääröt kirjoitettiin pergamentille. (2Ti 4:13.)

• Persia, persialaiset.

  Maa ja kansa, jotka mainitaan tavallisesti meedialaisten yhteydessä. Persialaiset olivat ilmeisesti sukua meedialaisille. Historiansa alkuaikoina persialaiset hallitsivat vain Iranin ylängön lounaisosaa. Kun Kyyros Suuri (jolla oli joidenkin historioitsijoiden mukaan persialainen isä ja meedialainen äiti) oli vallassa, persialaiset alkoivat hallita meedialaisia, mutta valtakunta pysyi kaksoisvaltana. Kyyros kukisti Babylonian maailmanvallan vuonna 539 eaa. ja antoi juutalaisten vankien palata kotimaahansa. Persian maailmanvalta ulottui idässä Indusjoelle ja lännessä Egeanmerelle. Juutalaiset olivat Persian hallinnon alaisuudessa, kunnes vuonna 331 eaa. Aleksanteri Suuri löi persialaiset. Daniel näki näyn tulevasta Persian maailmanvallasta. Persia mainitaan Raamatussa Esran, Nehemian ja Esterin kirjoissa. (Esr 1:1; Da 5:28; 8:20.) (Ks. liite B9.)

• Pesah.

  Vuotuinen juhla, jota vietettiin 14. abibkuuta (sanottiin myöhemmin nisankuuksi) sen muistoksi, että israelilaiset vapautettiin Egyptistä. Pesahin viettoa varten teurastettiin ja paahdettiin lammas (tai vuohi), joka sitten syötiin kitkerien yrttien ja happamattoman leivän kera. Sana ”pesah” (heprean sanasta pésaḥ, joka tarkoittaa ’ohimenoa’) vastaa tarkasti Raamatussa tälle juhlalle annettua merkitystä. (2Mo 12:11, 13, 27; Joh 6:4; 1Ko 5:7.) (Suomalaisissa raamatunkäännöksissä käytetty sana ”pääsiäinen” tarkoitti alun perin paastosta pääsemisen juhlaa.)

• Pim.

  Painomitta ja hinta, jonka filistealaiset veloittivat erilaisten metallityökalujen teroittamisesta. Israelissa suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa on löydetty useita kivipunnuksia, joissa esiintyvät sanan ”pim” konsonantit muinaisheprealaisin kirjaimin. Punnusten keskimääräinen paino on 7,8 g, joka on noin kaksi kolmasosaa sekelin painosta. (1Sa 13:20, 21.)

• Poika.

  Raamatussa sanaa ”poika” ei käytetä vain jonkun omasta pojasta. Sana voi tarkoittaa myös muuta miespuolista jälkeläistä, adoptoitua poikaa tai vävyä (2Mo 2:10; Mt 1:1; Lu 3:23).

• Polttouhri.

  Eläinuhri, joka uhrattiin Jumalalle polttamalla se kokonaan alttarilla. Uhrin antaja ei saanut itselleen mitään osaa eläimestä (sonnista, pässistä, urosvuohesta, turturikyyhkystä tai kyyhkysenpojasta). (2Mo 29:18; 3Mo 6:9.)

• Porneia.

  Ks. SEKSUAALINEN MORAALITTOMUUS.

• Pretoriaanikaarti.

  Roomalaisten sotilaiden joukko, joka toimi keisarin henkivartiostona. Siitä tuli poliittinen voimatekijä keisarin tukemisessa tai vallasta syöksemisessä. (Fil 1:13.)

• Profeetta.

  Henkilö, jonka välityksellä Jumala ilmoittaa tarkoituksensa. Profeetat toimivat Jehovan edustajina ja välittivät paitsi ennustuksia myös hänen opetustaan, käskyjään ja tuomioitaan. (Am 3:7; 2Pi 1:21.)

• Profetia.

  Jumalan hengen ohjauksessa annettu sanoma; Jumalan tahdon paljastus tai julistus. Profetia voi tarkoittaa Jumalan hengen ohjauksessa annettua moraalista ohjausta, tai se voi olla Jumalan käskyn tai tuomion ilmaus tai tulevaisuutta koskeva julistus. (Hes 37:9, 10; Da 9:24; Mt 13:14; 2Pi 1:20, 21.)

• Prokonsuli.

  Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Hänellä oli oikeudellista ja sotilaallista valtaa, ja vaikka hän vastasi toimistaan senaatille, hän käytti ylintä valtaa provinssissa. (Ap 13:7; 18:12.)

• Prostituoitu.

  Henkilö, joka on avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa maksua vastaan. (”Prostituoitua” vastaava kreikan sana pórnē tulee kantasanasta, jonka merkitys on ’myydä’.) Tarkoittaa Raamatussa yleensä naista, mutta myös miesprostituoidut mainitaan. Prostituutio tuomittiin Mooseksen laissa, eikä prostituoidun palkkiota saanut tuoda lahjoituksena Jehovan pyhäkköön. Joillain muilla kansoilla oli sitä vastoin tapana hankkia tuloja temppeliprostituoitujen avulla. (5Mo 23:17, 18; 1Ku 14:24.) Sanaa käytetään Raamatussa myös kuvaannollisesti, kun tarkoitetaan ihmisiä, kansoja tai järjestöjä, jotka osallistuvat jollain tavalla epäjumalien palvontaan samalla kun väittävät palvovansa Jumalaa. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa ”Suureksi Babyloniksi” kutsuttua uskontojen muodostamaa kokonaisuutta sanotaan prostituoiduksi, koska se on läheisesti tekemisissä tämän maailman vallanpitäjien kanssa saadakseen valtaa ja omaisuutta. (Il 17:1–5; 18:3; 1Ai 5:25, alav.)

• Psalmi.

  Ylistyslaulu Jumalalle. Psalmit olivat runoja, joihin sävellettiin musiikki. Jumalan palvelijat lauloivat niitä esimerkiksi silloin kun he kokoontuivat Jerusalemin temppeliin palvomaan Jehova Jumalaa. (Lu 20:42; Ap 13:33; Ja 5:13.)

• Psalmien otsikkotekstit.

  Monien psalmien alussa on otsikkoteksti, jossa ilmoitetaan kirjoittaja, esitetään taustatietoja, annetaan musiikkiin liittyviä ohjeita tai kerrotaan psalmin käytöstä ja tarkoituksesta. (Ks. psalmien 3, 4, 5, 6, 7, 30, 38, 60, 92, 102 otsikkotekstit.)

• Puhtaus.

  Viittaa Raamatussa paitsi fyysiseen puhtauteen myös moitteettoman ja tahrattoman tilan säilyttämiseen tai palauttamiseen sekä siihen, ettei ole saastunut eikä turmeltunut vaan on moraalisesti ja hengellisesti puhdas. Mooseksen laissa sana tarkoittaa palvontamenojen kannalta puhdasta. (3Mo 10:10; Ps 51:7; Mt 8:2; 1Ko 6:11.)

• Puiminen, puimatanner.

  Jyvien irrottamista korresta ja akanoista; paikka, jossa tämä työ tehtiin. Viljaa voitiin puida hakkaamalla sitä kepillä. Suurempien määrien puimisessa käytettiin esimerkiksi puimarekiä tai -jyriä, joita eläimet vetivät ja joilla ajettiin puimatantereelle levitetyn viljan yli. Puimatanner oli tasainen pyöreä alue, joka sijaitsi tavallisesti korkealla, tuulisella paikalla. (3Mo 26:5; Jes 41:15; Mt 3:12.)

• Purim.

  Juhla, jota vietettiin vuosittain 14. ja 15. adarkuuta sen muistoksi, että juutalaiset säästyivät tuholta kuningatar Esterin päivinä. Ei-heprealainen sana purím tarkoittaa ’arpoja’. Purim-juhla eli arpojen juhla sai nimensä siitä, että Haman heitti puria (arpaa) määrittääkseen päivän, jona hänen juonensa juutalaisten tuhoamiseksi toteutettaisiin. (Est 3:7; 9:26.)

• Pyhä, pyhyys.

  Jehovan olennainen ominaisuus, täydellisen moraalisen puhtauden tila (2Mo 28:36; 1Sa 2:2; San 9:10; Jes 6:3). Ihmisistä (2Mo 19:6; 2Ku 4:9), eläimistä (4Mo 18:17), asioista ja esineistä (2Mo 28:38; 30:25; 3Mo 27:14), paikoista (2Mo 3:5; Jes 27:13), ajanjaksoista (2Mo 16:23; 3Mo 25:12) ja toiminnasta (2Mo 36:4) puhuttaessa alkuperäinen heprean sana tarkoittaa pyhälle Jumalalle erilleen asetettua, vain hänelle omistettua tai hänelle pyhitettyä, sellaisen tilaa, joka on asetettu erilleen Jumalan palvelusta varten. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastineilla ”pyhä” ja ”pyhyys” käännetyt sanat merkitsevät samoin erilleen asettamista Jumalaa varten. Sanoilla tarkoitetaan myös ihmisen käyttäytymisen puhtautta. (Mr 6:20; 2Ko 7:1; 1Pi 1:15, 16.)

• Pyhä, pyhä huone.

  Pyhäkköteltan ja temppelin ensimmäinen ja suurempi huone oli nimeltään pyhä, kun taas sisempi huone oli kaikkeinpyhin. Pyhäkköteltan pyhässä oli kultainen lampunjalka, kultainen suitsutusalttari, uhrileipäpöytä ja kultaisia välineitä. Temppelin pyhässä oli kultainen alttari, kymmenen kultaista lampunjalkaa ja kymmenen uhrileipäpöytää. (2Mo 26:33; Hpr 9:2.) (Ks. liitteet B5 ja B8.)

• Pyhä henki.

  Näkymätön, energiaa antava voima, jota Jumala käyttää tahtonsa toteuttamiseen. Se on pyhä, koska se on lähtöisin Jumalasta, joka on ehdottoman puhdas ja oikeamielinen, ja koska Jumala käyttää sitä sen toteuttamiseen, mikä on pyhää. (Lu 1:35; Ap 1:8.)

• Pyhä paalu.

  Heprean sana ʼašeráh tarkoittaa 1) pyhää paalua, joka edusti kanaanilaista hedelmällisyyden jumalatarta Aseraa, tai 2) itse jumalatar Aseran patsasta. Nämä paalut olivat ilmeisesti pystyasennossa ja ainakin osittain puuta. Ne ovat voineet olla veistämättömiä paaluja tai vain puita. (5Mo 16:21; Tu 6:26; 1Ku 15:13.)

• Pyhä palvelus.

  Palvelusta tai työtä, joka on pyhää ja joka liittyy suoranaisesti Jumalan palvontaan (Ro 12:1; Il 7:15, alav.).

• Pyhä patsas.

  Pystyasennossa oleva patsas, joka oli yleensä kiveä. Ilmeisesti Baalin ja muiden epäjumalien fallossymboli. Joskus myös israelilaiset pystyttivät tällaisia patsaita muiden kansojen tavoin. (2Mo 23:24; 1Ku 14:23.)

• Pyhä salaisuus.

  Jotain Jumalan tarkoitukseen liittyvää, mikä on lähtöisin hänestä. Se tehdään tunnetuksi hänen määräaikanaan, ja se paljastetaan vain niille, joille hän haluaa sen paljastaa. (Mr 4:11; Kol 1:26.)

• Pyhäkkö.

  Palvontaan erotettu paikka, pyhä paikka. Useimmiten se kuitenkin tarkoittaa pyhäkkötelttaa tai Jerusalemin temppeliä. Käytetään myös taivaassa olevasta Jumalan asuinpaikasta. (2Mo 25:8, 9; 1Ai 28:10; Jes 16:12; Il 11:19.)

• Pyhäkköteltta.

  Palvontaa varten tarkoitettu siirrettävä teltta, jota israelilaiset käyttivät Egyptistä lähdön jälkeen. Pyhäkköteltassa oli Jehovan liiton arkku, joka edusti Jumalan läsnäoloa, ja se oli paikka, jossa uhrattiin uhreja ja palvottiin Jumalaa. Sitä sanottiin joskus myös ”kohtaamisteltaksi”. Se oli tehty puukehikoista ja peitetty pellavakankailla, joihin oli kirjailtu kerubeja. Siinä oli kaksi huonetta, joista ensimmäistä sanottiin pyhäksi ja toista kaikkeinpyhimmäksi. (Jos 18:1; 2Mo 25:9.) (Ks. liite B5.)

• Pääedustaja.

  Kreikan sanan perusmerkitys on ’edelläkävijä’. Se viittaa Jeesuksen Kristuksen keskeiseen osaan siinä, että uskolliset ihmiset vapautetaan kuoleman aiheuttavista synnin vaikutuksista ja johdetaan ikuiseen elämään. (Ap 3:15; 5:31; Hpr 2:10; 12:2.)

R

• Rahab.

  Jobin, Psalmien ja Jesajan kirjoissa käytetty kuvaannollinen ilmaus (ei pidä sekoittaa Rahab-nimiseen naiseen, josta kerrotaan Joosuan kirjassa). Jobin kirjan tekstiyhteydestä ilmenee, että ilmauksella tarkoitetaan aggressiivista merieläintä. Muissa tekstiyhteyksissä tämä eläin kuvaa Egyptiä. (Job 9:13; Ps 87:4; Jes 30:7; 51:9, 10.)

• Riemuvuosi.

  Joka 50. vuosi sen jälkeen kun Israel tuli Luvattuun maahan. Riemuvuonna maa piti jättää viljelemättömäksi ja heprealaisorjat vapauttaa. Myydyt perintömaat palautettiin. Riemuvuosi oli eräässä mielessä juhlavuosi, vapautusvuosi, jona kansa palautettiin siihen tilaan, joka sillä oli ollut silloin kun Jumala muodosti sen. (3Mo 25:10.)

• Rikkomus.

  Ilmoitetun lain rikkomista; lain asettamien rajojen ylittämistä. Tarkoittaa Raamatussa samaa kuin ”synti”. (Ps 32:1; Ro 5:14.)

• Rintakilpi.

  Tasku, johon oli kiinnitetty jalokiviä ja joka Israelin ylimmäisellä papilla oli sydämensä päällä aina kun hän meni temppelin pyhään huoneeseen. Sitä sanottiin ”tuomion rintakilveksi”, koska siinä olivat urim ja tummim, joiden avulla paljastettiin Jehovan tuomioita. (2Mo 28:15–30.) (Ks. liite B5.)

• Ruoko.

  Käytetään monista kosteilla paikoilla kasvavista kasveista. Usein tarkoitetaan Arundo donax -nimistä kasvia. (Job 8:11; Jes 42:3; Mt 27:29; Il 11:1.) (Ks. MITTARUOKO.)

S

• Saatana.

  Heprean sanasta, joka tarkoittaa ’vastustajaa’. Kun siihen on liitetty alkukielissä määräinen artikkeli, se tarkoittaa Paholaista, Jumalan päävastustajaa (Job 1:6; Mt 4:10; Il 12:9).

• Saddukeukset.

  Huomattava uskonnollinen juutalaisuuden lahko, joka koostui rikkaista aristokraateista ja papeista, joilla oli paljon valtaa siihen, mitä temppelissä tehtiin. He eivät hyväksyneet niitä lukuisia suullisia perinteitä, joita fariseukset noudattivat, eivätkä muita fariseusten uskonkäsityksiä. He eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä enkeleihin. He vastustivat Jeesusta. (Mt 16:1; Ap 23:8.)

• Sadonkorjuujuhla.

  Ks. HELLUNTAI.

• Salomon pylväskäytävä.

  Jeesuksen aikana temppelin ulomman esipihan itäpuolella ollut katettu käytävä, jonka uskottiin yleisesti olleen peräisin Salomon temppelistä. Jeesus käveli siellä, kun ”oli talviaika”, ja varhaiskristityt kokoontuivat siellä palvontaa varten. (Joh 10:22, 23; Ap 5:12.) (Ks. liite B11.)

• Samaria.

  Kymmenen heimon muodostaman Israelin pohjoisen valtakunnan pääkaupunki noin kahdensadan vuoden ajan sekä koko tuon valtakunnan nimi. Kaupunki rakennettiin samannimiselle vuorelle. Jeesuksen aikana Samaria oli pohjoisessa olevan Galilean ja etelässä olevan Juudean välissä sijaitseva alue. Yleensä Jeesus vältti saarnaamista tuolla seudulla, mutta toisinaan hän kulki sen kautta ja puhui sen asukkaille. Pietari käytti toista kuvaannollista valtakunnan avainta silloin, kun samarialaiset saivat pyhän hengen. (1Ku 16:24; Joh 4:7; Ap 8:14.) (Ks. liite B10.)

• Samarialaiset.

  Tarkoitti alun perin israelilaisia, jotka kuuluivat pohjoisen kymmenen heimon valtakuntaan, mutta assyrialaisten valloitettua Samarian vuonna 740 eaa. samarialaisiin kuului myös assyrialaisten sinne tuomia ulkomaalaisia. Jeesuksen aikana sanalla ”samarialainen” ei ollut etnistä tai poliittista sisältöä, vaan sillä viitattiin usein niihin, jotka kuuluivat lähellä muinaista Sikemiä ja Samariaa toimineeseen uskonnolliseen ryhmään. Tämän lahkon kannattajien uskonkäsitykset erosivat selvästi juutalaisuuteen kuuluneista uskonkäsityksistä (Joh 8:48).

• Sammuttimet.

  Kultaisia tai kuparisia välineitä, joita käytettiin pyhäkköteltassa ja temppelissä. Ne ovat voineet olla saksien kaltaisia välineitä, joilla leikattiin lampun sydän. (2Ku 25:14.)

• Sananlasku.

  Viisaita sanoja, jotka sisältävät jonkin opetuksen tai ilmaisevat jonkin perustotuuden ytimekkäästi. Raamatussa sananlasku voi olla myös arvoituksellinen sanonta tai arvoitus. Sananlaskuissa käytetään usein värikästä kieltä ja kielikuvia. Joitain sananlaskuja alettiin käyttää pilkkaamiseen tai halveksunnan ilmaisemiseen. (Sr 12:9; 2Pi 2:22.)

• Sanhedrin.

  Juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. Jeesuksen päivinä siinä oli 71 jäsentä, joihin kuuluivat ylimmäinen pappi ja ylimmäisenä pappina aiemmin palvelleet. Siihen kuului myös ylimmäisten pappien sukulaisia, vanhimpia, heimojen ja sukujen päämiehiä sekä kirjanoppineita. (Mr 15:1; Ap 5:34; 23:1, 6.)

• Sapatti.

  Heprean sanasta, joka tarkoittaa ’levätä’, ’lakata’. Juutalaisen viikon seitsemäs päivä, joka kesti perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Sapateiksi sanottiin myös joitain muita vuosittaisia juhlapäiviä sekä joka 7:ttä ja 50:ttä vuotta. Ainoa työ, jota sapattina sai tehdä, oli pappien työ pyhäkössä. Sapattivuosina maa piti jättää viljelemättä eikä toisia heprealaisia saanut vaatia maksamaan velkojaan. Mooseksen laissa sapattia koskevat rajoitukset olivat järkeviä, mutta uskonnolliset johtajat tekivät niihin vähitellen niin paljon lisäyksiä, että Jeesuksen päivinä niitä oli vaikea noudattaa. (2Mo 20:8; 3Mo 25:4; Lu 13:14–16; Kol 2:16.)

• Sarvi.

  Viittaa eläinten sarviin, joita käytettiin juoma-astioina, mustesäiliöinä, öljyn ja kosmeettisten aineiden säilytysastioina sekä soittimina tai merkinantovälineinä (1Sa 16:1, 13; 1Ku 1:39; Hes 9:2). Kuvaannollisesti ”sarvi” tarkoittaa usein voimaa, valloittamista ja voittoa (5Mo 33:17; Mi 4:13; Sak 1:19).

• Satraappi.

  Babylonian ja Persian valtakunnissa varakuningas tai maakunnan käskynhaltija, jonka kuningas nimitti virkaan (Esr 8:36; Da 6:1).

• Savenvalaja.

  Saviruukkujen ja -kulhojen sekä muiden saviastioiden tekijä. Savenvalajaa tarkoittava heprean sana merkitsee kirjaimellisesti ’muovaajaa’. Jehovan rajoittamatonta valtaa ihmisiin ja kansoihin havainnollistetaan sillä, että savenvalajalla on valta käyttää savea haluamallaan tavalla. (Jes 64:8; Ro 9:21.)

• Sea.

  Kuivien aineiden mitta. Nestemitta batin tilavuuden perusteella sea oli 7,33 l. (2Ku 7:1.) (Ks. liite B14.)

• Sebat.

  11. kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja viides kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa tammikuun puolestavälistä helmikuun puoleenväliin. (Sak 1:7.) (Ks. liite B15.)

• Sekeli.

  Heprealaisten painomittojen ja rahojen perusyksikkö. Punnus painoi 11,4 g. ”Pyhäkön vakiosekelillä” on voitu tarkoittaa sitä, että painon tuli olla tarkka tai että sen tuli olla jonkin pyhäkköteltassa säilytetyn standardipainon mukainen. On saattanut olla olemassa kuninkaallinen sekeli, joka erosi tavallisesta sekelistä, tai standardipaino, jota säilytettiin kuninkaan palatsissa. (2Mo 30:13.)

• Seksuaalinen moraalittomuus.

  Kreikan sanasta porneía. Se tarkoittaa Raamatussa sellaista seksuaalista kanssakäymistä, jonka Jumala kieltää. Siihen sisältyvät aviorikos, prostituutio, naimattomien välinen seksi, homoseksuaaliset teot ja eläimeen sekaantuminen. Ilmestyskirjassa puhutaan kuvaannollisesti seksuaalisesta moraalittomuudesta, jota ”Suureksi Babyloniksi” kutsuttu, uskontojen muodostamaa kokonaisuutta tarkoittava prostituoitu harjoittaa, kun se on läheisesti tekemisissä maailman vallanpitäjien kanssa saadakseen valtaa ja omaisuutta. (Il 14:8; 17:2; 18:3; Mt 5:32; Ap 15:29; Ga 5:19.) (Ks. PROSTITUOITU.)

• Sela.

  Musiikkiin tai lausuntaan liittyvä esitysmerkintä Psalmien ja Habakukin kirjoissa. Se voi tarkoittaa taukoa joko laulamisessa tai soittamisessa tai niissä molemmissa. Tauko oli tarkoitettu hiljaisuudessa mietiskelyä varten, tai sen avulla korostettiin juuri ilmaistua ajatusta tai tunnetta. Käännetty kreikkalaisessa Septuagintassa sanalla diápsalma, joka merkitsee ’välisoittoa’. (Ps 3:4; Hab 3:3.)

• Šeminit.

  Musiikkitermi, jonka kirjaimellinen merkitys on ’kahdeksas’. Se voi tarkoittaa jotain matalaa äänialaa tai rekisteriä. Jos sana liittyy soittimiin, ne olivat luultavasti sellaisia, joilla soitettiin bassosäveliä. Jos sana liittyy lauluihin, niitä todennäköisesti säestettiin matalalta äänialueelta ja laulettiin matalassa äänialassa. (1Ai 15:21; Ps 6:0; 12:0.)

• Šeol.

  Hepreasta tuleva sana, jota vastaa kreikasta tuleva sana ”haades” ja joka käännetään vastineella ”hauta”. Tarkoittaa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa. (1Mo 37:35; Ps 16:10; Ap 2:31; alaviitteet.) (Ks. HAUTA.)

• Serafit.

  Henkiolentoja, jotka ovat Jehovan valtaistuimen ympärillä taivaassa. Heprean sana serafím tarkoittaa kirjaimellisesti ’polttavia’. (Jes 6:2, 6.)

• Seurakunta.

  Tiettyä tarkoitusta, tilaisuutta tai toimintaa varten kokoontunut ihmisryhmä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanalla viitataan yleensä koko Israelin kansaan mutta toisinaan vain sen edustajiin. Kreikkalaisissa kirjoituksissa sana voi tarkoittaa yksittäistä kristittyjen seurakuntaa, mutta useimmiten se tarkoittaa kaikkia kristittyjä ryhmänä. (4Mo 35:12; 1Ku 8:22; Ap 9:31; Ro 16:5.)

• Sielu.

  Heprean sanan néfeš ja kreikan sanan psykhḗ perinteinen käännös. Kun tutkitaan näiden sanojen käyttöä Raamatussa, käy selvästi ilmi, että ne viittaavat pohjimmiltaan 1) ihmisiin, 2) eläimiin tai 3) ihmisen tai eläimen elämään. (1Mo 1:20; 2:7; 4Mo 31:28; 1Pi 3:20; alaviitteet.) Vastoin sitä, miten sanaa ”sielu” käytetään monissa uskonnollisissa yhteyksissä, Raamattu osoittaa, että sekä néfeš että psykhḗ tarkoittavat maanpäällisistä luomuksista puhuttaessa jotain aineellista, konkreettista, näkyvää ja kuolevaista. Tässä käännöksessä alkukielen sanat on käännetty useimmiten sen mukaan, mitä ne merkitsevät kussakin tekstiyhteydessä. Vastineina on käytetty esimerkiksi ilmauksia ”elämä”, ”olento”, ”ihminen” ja ”koko olemus” tai pelkkää persoonapronominia, kuten pronominia ”minä” ilmauksen ”sieluni” vastineena. Joissain tapauksissa vaihtoehtoinen käännösvastine ”sielu” on alaviitteessä. Kun sanaa ”sielu” käytetään joko päätekstissä tai alaviitteessä, sana tulisi ymmärtää edellä annetun selityksen valossa. Jonkin tekeminen ”koko sielustaan” tarkoittaa täyttä omistautumista, varauksettomuutta tai koko elämän käyttämistä johonkin (5Mo 6:5; Mt 22:37). Joissain tekstiyhteyksissä nämä alkukielen sanat voivat viitata elävän olennon ruokahaluun tai muihin haluihin. Ne voivat viitata myös kuolleeseen ihmiseen tai kuolleeseen ruumiiseen. (4Mo 6:6; San 23:2; Jes 56:11; Hag 2:13.)

• Sienitauti.

  Mikä tahansa loissienten aiheuttama kasvitauti. On arveltu, että Raamatussa mainittu sienitauti on mustaruoste (Puccinia graminis). (1Ku 8:37.)

• Siion, Siioninvuori.

  Jerusalemin kaakkoisosassa olevalla kukkulalla sijainneen jebusilaisten linnoituskaupungin, Jebusin, nimi. Valloitettuaan linnoituksen Daavid rakensi sinne kuninkaallisen asuinpaikkansa, jota alettiin sanoa ”Daavidin kaupungiksi” (2Sa 5:7, 9). Siionista tuli Jehovalle erityisen pyhä vuori, kun Daavid siirrätti sinne liiton arkun. Myöhemmin nimi Siion käsitti Siioninvuoren lisäksi Morianvuorella sijainneen temppelialueen ja joskus näiden lisäksi koko Jerusalemin kaupungin. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa nimeä käytetään usein kuvaannollisesti. (Ps 2:6; 1Pi 2:6; Il 14:1.)

• Sinetti.

  Väline, jolla painettiin (tavallisesti saveen tai vahaan) omistusoikeutta, aitoutta tai sopimusta osoittava merkki; myös itse merkki. Muinaiset sinetit oli valmistettu kovasta materiaalista (kivestä, norsunluusta tai puusta), ja kirjaimet tai kuviot oli kaiverrettu niihin peilikuvana. Jonkin sinetöiminen tarkoittaa kuvaannollisesti sitä, että se on aitoa tai kuuluu jollekulle tai että se on kätkettyä tai salaista. (2Mo 28:11; Ne 9:38; Il 5:1; 9:4.)

• Sinettisormus.

  Sinetti, jota pidettiin sormessa tai joka riippui nauhassa, luultavasti kaulassa. Se oli myös hallitsijan tai viranomaisen vallan merkki. (1Mo 41:42.) (Ks. SINETTI.)

• Siv.

  Juutalaisten pyhän kalenterin toisen kuukauden ja maallisen kalenterin kahdeksannen kuukauden alkuperäinen nimi. Se vastasi aikaa huhtikuun puolestavälistä toukokuun puoleenväliin. Juutalaisessa Talmudissa ja muissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeisissä teoksissa sen nimenä on ijjar. (1Ku 6:37.) (Ks. liite B15.)

• Sivan.

  Kolmas kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja yhdeksäs kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa toukokuun puolestavälistä kesäkuun puoleenväliin. (Est 8:9.) (Ks. liite B15.)

• Sivuvaimo.

  Päävaimon lisäksi ollut toinen vaimo, joka oli usein orja (2Mo 21:8; 2Sa 5:13; 1Ku 11:3).

• Sovitus.

  Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käsite liitettiin uhreihin, joiden avulla ihmiset pystyivät lähestymään Jumalaa ja palvomaan häntä. Mooseksen lain alaisuudessa uhrattiin uhreja, erityisesti jokavuotisena sovituspäivänä, jotta yksilöt ja koko kansa pääsisivät sovintoon Jumalan kanssa synneistään huolimatta. Uhrit viittasivat Jeesuksen uhriin, joka sovitti täydellisesti ihmiskunnan synnit yhdellä kertaa lopullisesti ja antoi ihmisille tilaisuuden päästä hyvään asemaan Jehovan edessä. (3Mo 5:10; 23:28; Kol 1:20; Hpr 9:12.)

• Sovituskansi.

  Liiton arkun kansi, jonka eteen ylimmäinen pappi pirskotti sovituspäivänä syntiuhrien verta. ”Sovituskantta” vastaava heprean sana tulee verbijuuresta, jonka merkitys on ’peittää (synti)’ tai mahdollisesti ’pyyhkiä pois (synti)’. Se oli puhdasta kultaa, ja sen päällä oli kaksi kerubia, yksi kannen kummassakin päässä. Joskus siitä käytetään nimitystä ”kansi”. (2Mo 25:17–22; 1Ai 28:11; Hpr 9:5.) (Ks. liite B5.)

• Sovituspäivä.

  Tärkein israelilaisten pyhistä päivistä. Sitä kutsutaan myös jom kippuriksi (heprean ilmauksesta jōm hakkippurím, joka tarkoittaa ’peittämisten päivää’). Sitä vietettiin 10. etanimkuuta, ja se oli vuoden ainoa päivä, jona ylimmäinen pappi meni pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin kaikkeinpyhimpään. Hän uhrasi siellä uhrieläinten veren omien syntiensä sekä toisten leeviläisten ja kansan syntien puolesta. Tuona päivänä pidettiin pyhä kokous ja paastottiin. Se oli myös sapatti, jolloin ei saanut tehdä tavallista työtä. (3Mo 23:27, 28.)

• Spelttivehnä.

  Huonompilaatuisena pidetty vehnälaji (Triticum spelta), jonka jyvät eivät helposti irtoa akanoista (2Mo 9:32).

• Spiritismi.

  Uskomus, jonka mukaan kuolleiden ihmisten henget jäävät eloon ruumiin kuollessa ja voivat kommunikoida elävien kanssa, varsinkin sellaisen ihmisen (meedion) välityksellä, joka on erityisen altis niiden vaikutukselle. ”Spiritismin harjoittamista” vastaava kreikan sana farmakía tarkoittaa kirjaimellisesti lääkkeiden ja huumausaineiden käyttöä. Tätä sanaa alettiin käyttää yhteyden ottamisesta henkiin tai kuolleisiin ihmisiin, koska huumaavia aineita käytettiin, kun demoneilta pyydettiin voimaa noituuden harjoittamiseen. (Ga 5:20; Il 21:8.)

• Spitaali.

  Vaikea ihotauti. Raamatussa spitaali ei tarkoita pelkästään sairautta, joka tunnetaan nykyään leprana, sillä sitä saattoi olla paitsi ihmisissä myös vaatteissa ja taloissa. (3Mo 14:54, 55; Lu 5:12.)

• Stoalaiset filosofit.

  Kreikkalainen filosofinen koulukunta, johon kuuluvat uskoivat, että onnellisuus tulee elämisestä sopusoinnussa järjen ja luonnon kanssa. Stoalaisten mukaan todella viisaalle ihmiselle kipu ja nautinto olivat yhdentekeviä. (Ap 17:18.)

• Suitsuke.

  Aromaattisista hartseista ja balsameista koostuva seos, joka palaa hitaasti ja josta lähtee hyvä tuoksu. Pyhäkköteltassa ja temppelissä käytettiin erityistä neljästä aineksesta valmistettua suitsuketta. Sitä poltettiin aamuin ja illoin pyhän huoneen suitsutusalttarilla. Sovituspäivänä sitä poltettiin kaikkeinpyhimmässä. Se kuvasi Jumalan uskollisten palvelijoiden rukouksia, jotka miellyttivät Jumalaa. Kristittyjä ei vaadita käyttämään suitsuketta. (2Mo 30:34, 35; 3Mo 16:13; Il 5:8.)

• Suitsutuspihka.

  Kuivunutta pihkaa (kumihartsia), jota saadaan eräisiin Boswellia-suvun lajeihin kuuluvista puista ja pensaista. Siitä lähti poltettaessa makeahko tuoksu. Se oli pyhäkköteltassa ja temppelissä käytetyn pyhän suitsukkeen ainesosa. Sitä laitettiin viljauhrien päälle ja molempien pyhässä huoneessa olevien uhrileipäpinojen päälle. (2Mo 30:34–36; 3Mo 2:1; 24:7; Mt 2:11.)

• Suku.

  Tällä sanalla tarkoitetaan yleensä jonkun omaan sukuun kuuluvia, mutta joissain kohdissa sillä voidaan viitata myös useamman suvun muodostamaan ryhmään (4Mo 2:34; Tu 6:15; 1Sa 18:18).

• Sureminen.

  Raamatun aikoina oli tapana ilmaista kuolemasta tai muusta onnettomuudesta johtuvaa murhetta näkyvästi ja viettää suruaikoja. Surijat itkivät äänekkäästi, pitivät erityisiä vaatteita, sirottelivat tuhkaa päänsä päälle, repäisivät vaatteensa ja löivät rintaansa. Joskus hautajaisiin kutsuttiin ammattisurijoita. (1Mo 23:2; Est 4:3; Il 21:4.)

• Suuri ahdinko.

  ”Ahdinkoa” vastaava kreikan sana merkitsee hätää tai kärsimystä, joka johtuu olosuhteiden aiheuttamista paineista. Jeesus puhui ennennäkemättömästä ”suuresta ahdingosta”, joka kohtaisi Jerusalemia ja myöhemmin vielä suuremmassa mitassa koko ihmiskuntaa, kun hän tulisi ”suurella kirkkaudella” (Mt 24:21, 29–31). Paavali sanoi, että Jumalan on oikein aiheuttaa tuo suuri ahdinko ”niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. Ilmestyskirjan 19. luku osoittaa, että Jeesus johtaa taivaassa olevat armeijat ”petoa, maan kuninkaita ja heidän armeijaansa” vastaan. (2Te 1:6–8; Il 19:11–21.) ”Suuren joukon” kuvaillaan säilyvän elossa tästä ahdingosta (Il 7:9, 14). (Ks. HARMAGEDDON.)

• Syli.

  Pituusmitta, jolla mitattiin veden syvyyttä. Syli on 1,8 m. (Ap 27:28.) (Ks. liite B14.)

• Synagoga.

  Sana ”synagoga” tarkoittaa ’yhteen tuomista’, ’kokousta’, mutta useimmissa raamatunkohdissa sillä tarkoitetaan rakennusta tai paikkaa, jonne juutalaiset kokoontuivat. Synagogissa luettiin Raamattua, opetettiin, saarnattiin ja rukoiltiin. Jeesuksen päivinä Israelin jokaisessa kaupungissa oli synagoga ja suuremmissa kaupungeissa niitä oli useampi kuin yksi. (Lu 4:16; Ap 13:14, 15.)

• Syntiuhri.

  Uhrattiin sellaisten tahattomien syntien sovittamiseksi, joita tehtiin ihmisluonnon heikkouden vuoksi. Uhrina käytettiin erilaisia eläimiä sonnista kyyhkyseen synnintekijän aseman ja olosuhteiden mukaan. (3Mo 4:27, 29; Hpr 10:8.)

• Syrtti.

  Kaksi matalaa merenlahtea Pohjois-Afrikassa Libyan rannikolla. Muinaiset merenkulkijat pelkäsivät niitä salakavalien hiekkasärkkien vuoksi, joita vuorovedet siirtelivät jatkuvasti. (Ap 27:17.) (Ks. liite B13.)

• Syvyys.

  Kreikan sanasta ábyssos, joka tarkoittaa ’äärettömän syvää’ tai ’pohjatonta’, ’rajatonta’. Viittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa paikkaan tai tilaan, jossa ei ole vapautta toimia. Se sisältää haudan mutta ei rajoitu ainoastaan siihen. (Lu 8:31; Ro 10:7; Il 20:3.)

• Syyllisyysuhri.

  Omien syntien vuoksi uhrattu uhri. Syyllisyysuhrit erosivat muista syntiuhreista, koska syyllisyysuhrin tuoja tunnusti tehneensä syntiä Jumalaa vastaan tai loukanneensa jonkun toisen oikeuksia, jotka liitto hänelle takasi, tai tuoja pyysi saada takaisin syntinsä takia menettämänsä oikeudet ja saada lievennystä rangaistukseensa. (3Mo 7:37; 19:22; Jes 53:10.)

• Syyria, syyrialaiset.

  Ks. ARAM, ARAMEALAISET.

• Säkkikangas.

  Karkeaa kangasta, josta tehtiin säkkejä tai pusseja esimerkiksi viljan säilyttämistä varten. Sitä kudottiin tavallisesti tummasta vuohenkarvasta, ja se oli perinteinen suruvaate (1Mo 37:34; Lu 10:13).

T

• Taivaan kuningatar.

  Erään sellaisen jumalattaren arvonimi, jota luopioisraelilaiset palvoivat Jeremian päivinä. Jotkut ajattelevat, että Taivaan kuningatar tarkoitti babylonialaista jumalatarta Ištaria (Astartea). Jumalattaren aikaisempi sumerilainen vastine oli Inanna, jonka nimi tarkoittaa ’taivaan kuningatarta’. Sen lisäksi että jumalatar yhdistettiin taivaaseen, se oli myös hedelmällisyyden jumalatar. Egyptiläisissä piirtokirjoituksissa Astartea sanotaan myös Taivaan valtiattareksi. (Jer 44:19.)

• Talentti.

  Suurin heprealainen paino- ja rahayksikkö. Se painoi 34,2 kg. Kreikkalainen talentti oli pienempi ja painoi noin 20,4 kg. (1Ai 22:14; Mt 18:24.) (Ks. liite B14.)

• Tammus.

  1) Jumala, jota heprealaiset luopionaiset itkivät Jerusalemissa. Tammuksen arvellaan olleen alun perin kuningas, joka korotettiin jumalaksi hänen kuoltuaan. Sumerilaisissa teksteissä Tammuksesta käytetään nimeä Dumuzi ja häntä pidetään hedelmällisyyden jumalattaren Inannan (babylonialaisen Ištarin) puolisona tai rakastajana. (Hes 8:14.) 2) Neljäs kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja kymmenes kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoleenväliin. (Ks. liite B15.)

• Tarsiin-laivat.

  Ilmausta käytettiin alun perin laivoista, jotka kulkivat muinaiseen Tarsiiseen (nykyään Espanja). Näyttää siltä, että ilmaus alkoi aikanaan tarkoittaa pitkiin merimatkoihin soveltuvia suuria aluksia. Salomo ja Josafat käyttivät näitä laivoja kaupankäynnissä. (1Ku 9:26; 10:22; 22:48.)

• Tartaros.

  Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittu vankilan kaltainen alennustila, johon Jumala heitti tottelemattomat enkelit Nooan päivinä. 2. Pietarin kirjeen 2:4:ssä vastineella ”heittää tartarokseen” käännetty verbi tartaróō ei tarkoita sitä, että ”enkelit, jotka tekivät syntiä”, olisi heitetty mytologiseen tartarokseen (maanalaiseen vankilaan ja pimeyden paikkaan, jossa alemmat jumalat olivat). Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että Jumala alensi heidät heidän taivaallisesta paikastaan, poisti heiltä heidän etuoikeutensa ja luovutti heidät erittäin syvän henkisen pimeyden tilaan, niin että he eivät ymmärrä Jumalan loistavia tarkoituksia. Myös heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat synkät, sillä Raamattu osoittaa, että heidän hallitsijansa Saatanan tavoin heitä kohtaa ikuinen tuho. Näin ollen tartaros tarkoittaa noiden kapinallisten enkelien syvintä mahdollista alennustilaa. Tartaros ei ole sama kuin ”syvyys”, josta puhutaan Ilmestyskirjan 20:1–3:ssa.

• Tebet.

  Kymmenes kuukausi juutalaisten pyhässä kalenterissa ja neljäs kuukausi maallisessa kalenterissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se vastasi aikaa joulukuun puolestavälistä tammikuun puoleenväliin. Usein sitä sanotaan vain ”kymmenenneksi kuukaudeksi” (Est 2:16). (Ks. liite B15.)

• Temppeli.

  Jerusalemiin pystytetty pysyvä rakennus, josta tuli israelilaisille Jumalan palvonnan keskus siirrettävän pyhäkköteltan tilalle. Ensimmäisen temppelin rakensi Salomo, mutta babylonialaiset tuhosivat sen. Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen Serubbabel rakensi toisen temppelin. Myöhemmin Herodes Suuri rakensi sen uudelleen. (Esr 1:3; 6:14, 15; 1Ai 29:1; 2Ai 2:4; Mt 24:1.) (Ks. liitteet B8 ja B11.)

• Temppelipalvelijat.

  Ei-israelilaisia, jotka palvelivat temppelissä. Heprean sana netiním tarkoittaa kirjaimellisesti ’annettuja’, mikä viittaa siihen, että heidät annettiin temppelipalvelukseen. Monet heistä olivat todennäköisesti gibeonilaisten jälkeläisiä. Joosua oli määrännyt gibeonilaiset ”puunkerääjiksi ja vedennoutajiksi kansaa varten ja Jehovan alttaria varten”. (Jos 9:23, 27; 1Ai 9:2; Esr 8:17.)

• Tie.

  Raamatussa sanaa ”tie” käytetään kuvaannollisesti käytös- tai toimintatavasta, jonka Jehova hyväksyy tai jota hän ei hyväksy. Jeesuksen Kristuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”. He noudattivat elämäntapaa, joka keskittyi Jeesukseen Kristukseen uskomisen ympärille, ja jäljittelivät hänen esimerkkiään. (Ap 19:9.)

• Tisri.

  Ks. ETANIM ja liite B15.

• Tosi Jumala.

  Käännös ”Jumalaa” vastaavasta heprean sanasta, jonka yhteydessä on määräinen artikkeli. Usein määräisen artikkelin käyttö hepreassa tällä tavoin korostaa sitä, että toisin kuin väärät jumalat Jehova on ainoa tosi Jumala. Näissä tapauksissa käännösvastine ”tosi Jumala” välittää tarkasti heprean ilmauksen täyden merkityksen. (1Mo 5:22, 24; 46:3; 5Mo 4:39.)

• Trumpetti.

  Metallinen puhallinsoitin, jolla soitettiin merkkisoitto tai musiikkia. 4. Mooseksen kirjan 10:2:ssa Jehova käski tehdä kaksi hopeatrumpettia, joilla piti puhaltaa erityinen merkkisoitto, kun kansa kutsuttiin koolle, leiri purettiin tai ilmoitettiin sotaan lähdöstä. Nämä olivat todennäköisesti suoria trumpetteja toisin kuin käyrät ”torvet”, jotka tehtiin tavallisesti eläinten sarvista. Trumpetteja käytettiin myös temppelissä, mutta sitä, millaisia ne olivat, ei tiedetä. Trumpetin äänestä puhutaan usein kuvaannollisesti Jehovan tuomiojulistusten tai muiden hänestä lähtöisin olevien tapahtumien yhteydessä. (2Ai 29:26; Esr 3:10; 1Ko 15:52; Il 8:7–11:15.)

• Tuhon omaksi vihkiminen.

  Ihmisistä puhuttaessa heprean ilmaukset tarkoittavat sitä, että heidät tuli surmata. Eläimistä, esineistä ja muusta omaisuudesta, kuten pelloista tai jopa kaupungeista, puhuttaessa ne voivat tarkoittaa joko niiden tuhoamista tai niiden takavarikoimista ja omistamista papiston tai pyhäkön pyhään käyttöön sen mukaan, mitä Jehova kussakin tilanteessa päätti. (3Mo 27:28; 1Sa 15:8.)

• Tuliastiat.

  Kultaisia, hopeisia tai kuparisia astioita, joita käytettiin pyhäkköteltassa ja temppelissä, kun poltettiin suitsuketta ja poistettiin hiiliä uhrialttarilta ja palaneita lampunsydämiä kultaisesta lampunjalasta. Niitä sanottiin myös suitsutusastioiksi. (2Mo 37:23; 2Ai 26:19; Hpr 9:4.)

• Tulijärvi.

  Vertauskuvallinen paikka, jossa ”palaa tuli ja rikki” ja jota sanotaan myös ”toiseksi kuolemaksi”. Sinne heitetään katumattomat synnintekijät, Paholainen sekä kuolema ja hauta (eli haades). Koska sinne joutuvat henkiolento sekä kuolema ja haades, joihin tuli ei voi vaikuttaa, tämä järvi selvästikin symboloi ikuista tuhoa, ei ikuista kidutusta. (Il 19:20; 20:14, 15; 21:8.)

• Tuomarinistuin.

  Tavallisesti ulkona sijainnut koroke, jolle noustiin portaita pitkin ja jolla istuessaan virkamiehet saattoivat puhua ihmisille ja ilmoittaa päätöksiään. Ilmaukset ”Jumalan tuomarinistuin” ja ”Kristuksen tuomarinistuin” kuvaavat Jehovan järjestelyä ihmiskunnan tuomitsemiseksi. (Ro 14:10; 2Ko 5:10; Joh 19:13.)

• Tuomarit.

  Miehiä, jotka Jehova antoi kansalleen pelastamaan heidät ennen Israelin ihmiskuninkaiden aikaa (Tu 2:16).

• Tuomiopäivä.

  Erityinen ”päivä” eli ajanjakso, jolloin Jumala vaatii tilille jotkin ryhmät, kansat tai ihmiskunnan yleensä. Se voi olla aika, jolloin pannaan täytäntöön niiden tuomio, jotka ansaitsevat kuoleman. Toisaalta tuomio voi antaa joillekin tilaisuuden pelastua ja saada ikuinen elämä. Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa viittasivat tulevaan ”tuomiopäivään”, joka ei koskisi vain eläviä vaan myös menneisyydessä kuolleita (Mt 12:36).

• Turbaani.

  Pään ympärille kiedottava kangassuikale, jota käytetään päähineenä. Ylimmäisellä papilla oli hienosta pellavasta tehty turbaani, jonka etupuolelle sidottiin sinisellä nauhalla kultalevy. Kuningas piti turbaania kruununsa alla. Job käytti sanaa kuvaannollisesti verratessaan oikeudenmukaisuuttaan turbaaniin. (2Mo 28:36, 37; Job 29:14; Hes 21:26.)

• Turvakaupungit.

  Leeviläisten kaupunkeja, joista jonkun tahattomasti tappanut saattoi etsiä turvaa verenkostajalta. Eri puolilla Luvattua maata oli kuusi kaupunkia, jotka Mooses ja myöhemmin Joosua valitsivat Jehovan ohjauksessa. Sen joka pakeni turvakaupunkiin, piti esittää asiansa vanhimmille kaupungin portilla, ja hänet piti ottaa vieraanvaraisesti vastaan. Todistaakseen syyttömyytensä turvaa hakevan oli mentävä oikeuden eteen siinä kaupungissa, jossa hän oli tappanut jonkun. Näin estettiin se, että joku, joka oli tappanut jonkun tahallaan, olisi voinut käyttää hyväkseen tätä järjestelyä. Jos hänet todistettiin syyttömäksi, hänet lähetettiin takaisin turvakaupunkiin, jonka rajojen sisäpuolella hänen täytyi pysyä loppuelämänsä ajan tai ylimmäisen papin kuolemaan saakka. (4Mo 35:6, 11–15, 22–29; Jos 20:2–8.)

• Tutkain.

  Pitkä keppi, jossa on terävä metallikärki ja jolla ohjataan eläimiä. Viisaan ihmisen sanoja verrataan tutkaimeen, koska ne saavat kuulijan noudattamaan viisaita neuvoja. Sanonta ”potkia tutkainta vastaan” tulee siitä, että itsepäinen härkä yrittää välttää tutkaimen pistoja potkimalla sitä mutta aiheuttaakin näin vahinkoa itselleen. (Ap 26:14; Tu 3:31; Sr 12:11.)

U

• Uhri.

  Jumalalle uhrattiin uhrilahja, kun haluttiin osoittaa kiitollisuutta, tunnustaa syyllisyys tai palauttaa hyvä suhde häneen. Abelin päivistä lähtien ihmiset uhrasivat vapaaehtoisesti erilaisia uhreja, esimerkiksi eläimiä, kunnes uhraamisesta tuli vaatimus Mooseksen lain alaisuudessa. Sen jälkeen kun Jeesus uhrasi täydellisen elämänsä, eläinuhreja ei ole enää tarvittu. Kristityt uhraavat Jumalalle hengellisiä uhreja. (1Mo 4:4; Hpr 13:15, 16; 1Jo 4:10.)

• Uhrileipä.

  12 uhrileipää asetettiin pöydälle kahteen pinoon pyhäkköteltan ja temppelin pyhään huoneeseen. Näistä leivistä käytetään myös nimitystä ”pinotut leivät”. Nämä Jumalalle uhratut leivät vaihdettiin tuoreisiin leipiin joka sapatti. Tavallisesti vain papit saivat syödä poistettuja leipiä. (2Ai 2:4; Mt 12:4; 2Mo 25:30; 3Mo 24:5–9; Hpr 9:2.) (Ks. liite B5.)

• Uhripaikka.

  Kirjaimellisesti ’korkea paikka’. Tarkoittaa palvontapaikkaa, joka sijaitsi yleensä kukkulan, vuoren tai jonkin ihmistekoisen rakennelman päällä. Vaikka uhripaikoissa palvottiin joskus Jumalaa, useimmiten ne liittyivät pakanajumalien palvontaan. (4Mo 33:52; 1Ku 3:2; Jer 19:5.)

• Urim ja tummim.

  Esineitä, joita ylimmäinen pappi käytti arpojen tavoin saadakseen selville Jehovan tahdon, kun kansallisesti merkittäviin kysymyksiin tarvittiin vastaus Jehovalta. Urim ja tummim asetettiin ylimmäisen papin rintakilven sisään hänen mennessään pyhäkkötelttaan. Näyttää siltä, että niiden käyttö lakkasi babylonialaisten tuhottua Jerusalemin. (2Mo 28:30; Ne 7:65.)

• Uskollinen rakkaus.

  Käännetty useimmiten heprean sanasta ḥésed, joka tarkoittaa sitoutuneisuuden, nuhteettomuuden, uskollisuuden ja syvän kiintymyksen ohjaamaa rakkautta. Sitä käytetään usein puhuttaessa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan, mutta myös ihmiset osoittavat sitä toisilleen. (2Mo 34:6; Ru 3:10.)

• Uusikuu.

  Juutalaisessa kalenterissa jokaisen kuukauden ensimmäinen päivä, jolloin kokoonnuttiin yhteen, syötiin juhla-ateria ja uhrattiin erityisiä uhreja. Myöhemmin siitä tuli tärkeä kansallinen juhlapäivä, jolloin ei tehty työtä. (4Mo 10:10; 2Ai 8:13; Kol 2:16.)

V

• Vaaksa.

  Pituusmitta, joka tarkoittaa Raamatussa etäisyyttä levitetyn kämmenen peukalon päästä pikkusormen päähän. 44,5 cm:n pituisen kyynärän mukaan laskettuna vaaksa olisi 22,2 cm. (2Mo 28:16; 1Sa 17:4.) (Ks. liite B14.)

• Vaeltaa.

  Kun sanaa käytetään kuvaannollisesti, se tarkoittaa jonkin toimintatavan noudattamista. Ne jotka vaelsivat Jumalan kanssa, elivät Jumalaa miellyttävällä tavalla, ja heillä oli läheinen suhde Jumalaan. (1Mo 6:9; Hes 20:19; 1Ko 3:3.)

• Vala.

  Vannomalla annettu vakuutus, että jokin on totta, tai juhlallinen lupaus siitä, että joku tekee tai ei tee jotain. Annettiin usein jollekulle ylemmässä asemassa olevalle, varsinkin Jumalalle. Jehova vahvisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton valalla. (1Mo 14:22; Hpr 6:16, 17.)

• Valmistuspäivä.

  Nimitystä käytettiin sapattia edeltävästä päivästä, jolloin juutalaiset tekivät tarpeellisia valmisteluja sapattia varten. Päivä päättyi nykyisin perjantaiksi kutsutun päivän auringonlaskuun, jolloin sapatti alkoi. Juutalaisten päivä kesti illasta iltaan. (Mr 15:42; Lu 23:54.)

• Valvoja.

  Mies, jonka päävastuuna on valvoa ja paimentaa seurakuntaa. Kreikan sanan epískopos perusajatuksena on suojeleva valvominen. Sanat ”valvoja” ja ”vanhin” (presbýteros) tarkoittavat samaa tehtävää kristillisessä seurakunnassa. Sana ”vanhin” viittaa tuohon tehtävään nimitetyn miehen kypsyyteen, kun taas sana ”valvoja” korostaa tehtävään liittyviä vastuita. (Ap 20:28; 1Ti 3:2–7; 1Pi 5:2.)

• Vanhin, vanha mies.

  Kypsässä iässä oleva mies. Raamatussa ilmausta käytetään kuitenkin ensisijaisesti jostakusta, jolla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Ilmestyskirjassa sanaa ”vanhin” käytetään taivaallisista olennoista. Kreikan sana presbýteros käännetään ”vanhimmaksi”, kun tarkoitetaan niitä, joilla on vastuu ottaa johto seurakunnassa. (2Mo 4:29; San 31:23; 1Ti 5:17; Il 4:4.)

• Vanhurskaaksi julistaminen.

  Tämä raamatullinen käsite tarkoittaa pohjimmiltaan syytteestä vapauttamista, syyttömänä pitämistä ja näin ollen syyttömäksi julistamista ja vanhurskaana kohtelemista. Ketään ihmistä ei julisteta vanhurskaaksi omien ansioidensa perusteella, vaan hänet julistaa vanhurskaaksi vain Jehova Jumala. (Ro 3:20, 26; Ga 2:16.)

• Vanhurskaus.

  Raamatussa se, mikä on oikein Jumalan oikeaa ja väärää koskevien normien mukaan (5Mo 6:25; San 11:4; Sef 2:3; Mt 6:33). Useissa kohdissa heprean ja kreikan sanojen ajatus voidaan välittää esimerkiksi ilmauksilla ”se, mikä on oikein”, ”toimia oikein”, ”oikeamielinen” tai ”oikeudenmukainen”. Vastaavasti ”epävanhurskauden” ajatus voidaan välittää esimerkiksi ilmauksilla ”vääryys”, ”toimia väärin” tai ”epäoikeudenmukainen”. Jumalasta puhuttaessa ”vanhurskaus” viittaa siihen, että hän on ehdottoman oikeamielinen ja oikeudenmukainen ja noudattaa oikeutta koskevia normejaan esimerkiksi silloin kun hän tuomitsee tai osoittaa armoa. (Ps 9:8; Jes 56:1; Ro 3:25.)

• Vapaa, vapautettu.

  Rooman vallan aikaan ihmistä sanottiin ”vapaaksi”, jos hän oli ollut vapaa syntymästään saakka ja hänellä oli täydet kansalaisoikeudet. Vapaaksi päästettyä orjaa puolestaan sanottiin ”vapautetuksi”. Virallisen vapautuksen ansiosta hän sai Rooman kansalaisuuden, mutta häntä ei voitu valita poliittiseen virkaan. Epävirallinen vapautus antoi vapauden orjuudesta muttei täysiä kansalaisoikeuksia. (1Ko 7:22.)

• Vartiomies.

  Ihminen, joka vartioi ihmisiä tai omaisuutta mahdollisen vahingon varalta, usein yöllä, ja joka voi vaaran uhatessa antaa hälytyksen. Usein vartiomiehiä asetettiin kaupungin muureille ja torneihin pitämään silmällä niitä, jotka lähestyivät kaupunkia. Profeetat toimivat kuvaannollisesti Israelin kansan vartiomiehinä, kun he varoittivat lähestyvästä tuhosta. (2Ku 9:20; Hes 3:17.)

• Veli.

  Jonkun toisen kanssa samasta vanhemmasta tai samoista vanhemmista syntynyt miespuolinen henkilö. Sanaa ei kuitenkaan käytetä vain lähimmistä verisukulaisista, vaan ”veljiksi” sanotaan myös saman suvun, heimon tai kansan jäseniä sekä niitä, joita yhdistää jokin asia ja joilla on samat päämäärät ja tarkoitukset. (1Mo 13:8; 2Mo 2:11; Ap 1:15.)

• Vero, maksu.

  Voi tarkoittaa yksityishenkilöltä perittyä veroa tai maksua (Ne 5:4; Ro 13:7). Tarkoittaa joskus maksua, jonka valtio tai hallitsija maksoi toiselle osoitukseksi alamaisuudesta säilyttääkseen rauhan tai saadakseen suojelusta (2Ku 3:4; 18:14–16; 2Ai 17:11).

• Vihkimisen pyhä merkki.

  Kiiltävä kultainen levy, johon oli kaiverrettu hepreaksi sanat ”Pyhyys kuuluu Jehovalle”. Se kiinnitettiin ylimmäisen papin turbaanin etupuolelle. (2Mo 39:30.) (Ks. liite B5.)

• Vihkimisjuhla.

  Vietettiin vuosittain sen muistoksi, että temppeli puhdistettiin Antiokhos Epifaneen saastutettua sen. Juhla alkoi 25. kislevkuuta ja kesti kahdeksan päivää. (Joh 10:22.)

• Viikkojuhla.

  Ks. HELLUNTAI.

• Viimeiset päivät.

  Tämä ja muut vastaavat ilmaukset, kuten ilmaus ”päivien lopulla”, tarkoittavat Raamatun profetioissa aikaa, jolloin historialliset tapahtumat huipentuvat (Hes 38:16; Da 10:14; Ap 2:17). Profetian luonteesta riippuen tämä saattaa olla vain muutaman vuoden tai useiden vuosien pituinen ajanjakso. Raamattu käyttää ilmausta erityisesti tämän nykyisen aikakauden ”viimeisistä päivistä”, jotka ovat samanaikaiset Jeesuksen näkymättömän läsnäolon kanssa (2Ti 3:1; Ja 5:3; 2Pi 3:3).

• Viinikuurna.

  Yleensä viinikuurnaan kuului kaksi kalkkikiveen koverrettua allasta, jotka sijaitsivat eri korkeudella ja joita yhdisti pieni kouru. Rypäleet murskattiin ylemmässä altaassa, ja mehu valui alempaan altaaseen. Sanaa käytetään kuvaannollisesti Jumalan tuomioista. (Jes 5:2; Il 19:15.)

• Viinileili.

  Nahkainen pullon kaltainen astia, joka valmistettiin kokonaisesta eläimennahasta, kuten vuohen- tai lampaannahasta, ja jossa säilytettiin viiniä. Viini laitettiin uusiin viinileileihin, koska käymisprosessissa syntynyt hiilidioksidi muodosti nahkaleileihin painetta. Uudet leilit laajenivat, kun taas vanhat, joustamattomat leilit halkesivat paineen vaikutuksesta. (Jos 9:4; Mt 9:17.)

• Voidella.

  Heprean verbin perusmerkitys on ’sivellä nesteellä’. Ihmisen tai esineen päälle levitettiin öljyä merkiksi erikoispalvelukseen tai -käyttöön vihkimisestä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanaa käytetään myös pyhän hengen vuodattamisesta niiden päälle, jotka ovat saaneet toivon taivaallisesta elämästä. (2Mo 28:41; 1Sa 16:13; 2Ko 1:21.)

• Välittäjä.

  Henkilö, joka toimii sovittelijana kahden osapuolen välillä. Raamatussa Mooses on lakiliiton välittäjä ja Jeesus uuden liiton välittäjä (Ga 3:19; 1Ti 2:5).

• Väliverho.

  Kauniisti kudottu kangas, johon oli kirjailtu kerubeja ja joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä sekä pyhäkköteltassa että temppelissä (2Mo 26:31; 2Ai 3:14; Mt 27:51; Hpr 9:3). (Ks. liite B5.)

Y

• Yhteysuhri.

  Uhri, joka uhrattiin Jehovalle rauhan saamiseksi hänen kanssaan. Siitä saivat osansa uhrin tuoja ja hänen perheensä sekä uhrin uhrannut pappi ja palvelusvuorossa olevat papit. Jehova tavallaan sai palavan rasvan miellyttävän tuoksun. Hänelle annettiin myös veri, joka edusti elämää. Papit sekä uhrin tuoja perheineen olivat ikään kuin aterialla Jehovan kanssa, mikä oli merkkinä siitä, että heidän välillään vallitsi rauha. (3Mo 7:29, 32; 5Mo 27:7.)

• Ylienkeli.

  Sana esiintyy Raamatussa vain yksikössä, mikä osoittaa, että on olemassa vain yksi ylienkeli. Raamatussa ylienkelistä käytetään nimeä Mikael (Da 12:1; Ju 9; Il 12:7).

• Ylimmäinen pappi.

  Mooseksen lain aikaan huomattavin pappi, joka edusti kansaa Jumalan edessä ja valvoi muita pappeja. Ylimmäistä pappia sanottiin myös ”ylipapiksi” (2Ai 26:20; Esr 7:5). Vain ylimmäinen pappi sai mennä kaikkeinpyhimpään, joka oli pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin sisin huone. Hän meni sinne kerran vuodessa sovituspäivänä. Nimitystä ”ylimmäinen pappi” käytetään myös Jeesuksesta. (3Mo 16:2, 17; 21:10; Mt 26:3; Hpr 4:14.)

• Ylipappi.

  Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”ylimmäisen papin” toinen nimitys. Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”ylipapeilla” tarkoitetaan ilmeisesti papiston huomattavimpia miehiä. Heihin kuuluivat ylimmäiset papit, jotka eivät enää olleet virassa, ja mahdollisesti 24 pappisosaston päämiehet. (2Ai 26:20; Esr 7:5; Mt 2:4; Mr 8:31.)

• Ylösnousemus.

  Nouseminen ylös kuolleista. Kreikan sana anástasis tarkoittaa kirjaimellisesti ’ylös nostamista’, ’ylös nousemista’. Raamatussa kerrotaan yhdeksästä tapauksesta, joissa kuollut heräsi eloon ja joista yksi on Jeesuksen ylösnousemus. Hänet herätti eloon Jehova Jumala, ja vaikka Elia, Elisa, Jeesus, Pietari ja Paavali herättivät kuolleita, nämäkin ihmeet tapahtuivat selvästi Jumalan voiman ansiosta. Jumalan tarkoitukseen kuuluu olennaisesti se, että hän herättää kuolleista ”sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole” (Ap 24:15). Raamatussa mainitaan myös taivaallinen ylösnousemus, jota sanotaan ”varhaisemmaksi” ja ”ensimmäiseksi” ja jonka saavat Jeesuksen voidellut veljet (Fil 3:11; Il 20:5, 6; Joh 5:28, 29; 11:25).

• Ympärileikkaus.

  Miehen sukupuolielimen esinahan poistaminen. Toimenpide oli pakollinen Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, mutta sitä ei vaadita kristityiltä. Ilmausta käytetään myös kuvaannollisesti eri tekstiyhteyksissä. (1Mo 17:10; 1Ko 7:19; Fil 3:3.)

Z

• Zeus.

  Monia jumalia palvoneiden kreikkalaisten ylijumala. Lystrassa Barnabaan luultiin olevan Zeus. Lystran lähistöltä löytyneissä vanhoissa piirtokirjoituksissa viitataan ”Zeuksen pappeihin” ja mainitaan ”auringonjumala Zeus”. Laivassa, jolla Paavali lähti Maltan saaresta, oli keulakuvana ”Zeuksen pojat”, ts. kaksosveljekset Kastor ja Polydeukes. (Ap 14:12; 28:11.)