1. Kuninkaiden kirja 18:1-46
18 Jonkin ajan kuluttua, kolmantena vuonna,+ Elialle tuli Jehovan sana, joka kuului: ”Mene tapaamaan Ahabia, sillä minä annan sataa maan päälle.”+
2 Niin Elia meni tapaamaan Ahabia, kun Samariassa oli ankara nälänhätä.+
3 Sillä välin Ahab kutsui luokseen Obadjan, joka vastasi kuninkaan taloudesta. (Obadja pelkäsi suuresti* Jehovaa.
4 Kun Isebel+ oli surmannut Jehovan profeettoja, Obadja oli ottanut 100 profeettaa ja piilottanut heidät, 50 aina yhteen luolaan, sekä toimittanut heille vettä ja leipää.)
5 Sitten Ahab sanoi Obadjalle: ”Mene käymään maan kaikilla vesilähteillä ja kaikissa laaksoissa.* Ehkä löydämme riittävästi ruohoa, niin että hevoset ja muulit pysyvät elossa eivätkä kaikki eläimet kuole.”
6 Niin he jakoivat keskenään maan, jonka läpi he aikoivat kulkea. Ahab lähti yksin toista tietä ja Obadja toista.
7 Kun Obadja oli matkalla, Elia tuli häntä vastaan. Obadja tunsi hänet heti, kumartui maahan asti ja sanoi: ”Sinäkö se olet, herrani Elia?”+
8 Elia vastasi: ”Minä. Mene sanomaan herrallesi: ’Elia on täällä.’”
9 Obadja kuitenkin sanoi: ”Minkä synnin olen tehnyt, niin että luovutat palvelijasi Ahabin surmattavaksi?
10 Niin varmasti kuin sinun Jumalasi Jehova elää, ei ole yhtään kansaa eikä valtakuntaa, jonka alueelta herrani ei ole käskenyt etsiä sinua. Kun sanottiin: ’Ei hän ole täällä’, hän vaati sitä valtakuntaa ja kansaa vannomaan, ettei sinua voitu löytää.+
11 Ja nyt sinä sanot: ’Mene sanomaan herrallesi: ”Elia on täällä.”’
12 Kun lähden luotasi, Jehovan henki vie sinut ties minne.+ Kun sitten olen puhunut Ahabille eikä hän löydä sinua, hän varmasti tappaa minut. Palvelijasi on kuitenkin pelännyt* Jehovaa nuoruudestaan saakka.
13 Herrani, eikö sinulle ole kerrottu, mitä tein, kun Isebel tappoi Jehovan profeettoja? Minä piilotin 100 Jehovan profeettaa, 50 aina yhteen luolaan, ja toimitin heille jatkuvasti vettä ja leipää.+
14 Mutta nyt sinä sanot: ’Mene sanomaan herrallesi: ”Elia on täällä.”’ Hän varmasti tappaa minut.”
15 Elia kuitenkin sanoi: ”Niin varmasti kuin armeijoiden Jehova elää, hän, jota palvelen,* minä menen tapaamaan häntä tänään.”
16 Silloin Obadja lähti tapaamaan Ahabia ja ilmoitti hänelle asiasta, ja Ahab lähti tapaamaan Eliaa.
17 Nähtyään Elian Ahab sanoi hänelle heti: ”Siinäkö sinä olet, sinä, joka aiheutat Israelille suuria vaikeuksia!”*
18 Tähän Elia sanoi: ”En minä ole aiheuttanut Israelille vaikeuksia vaan sinä ja isäsi suku, kun olette hylänneet Jehovan käskyt ja alkaneet palvella Baal-jumalia.+
19 Kutsu nyt luokseni Karmelinvuorelle+ koko Israel sekä ne 450 Baalin profeettaa ja 400 pyhän paalun*+ profeettaa, jotka syövät Isebelin pöydässä.”
20 Silloin Ahab lähetti viestin kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.
21 Sitten Elia meni koko kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte kahden eri mielipiteen välillä?*+ Jos Jehova on tosi Jumala, palvelkaa häntä,+ mutta jos Baal, palvelkaa häntä!” Kansa ei kuitenkaan vastannut hänelle sanaakaan.
22 Elia sanoi sitten kansalle: ”Minä olen ainoa Jehovan profeetta, joka on jäänyt jäljelle,+ kun taas Baalin profeettoja on 450.
23 Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. Heidän pitää valita sonneista toinen, paloitella se ja asettaa se puiden päälle, mutta heidän ei pidä sytyttää tulta. Minä valmistan toisen nuoren sonnin ja asetan sen puiden päälle, mutta en sytytä tulta.
24 Sitten teidän täytyy huutaa avuksenne jumalanne nimeä,+ ja minä huudan avukseni Jehovan nimeä. Se Jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.”+ Tähän koko kansa vastasi: ”Ehdotuksesi on hyvä.”
25 Sen jälkeen Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa nuori sonni ja valmistakaa se ensin, koska teitä on enemmän. Huutakaa sitten avuksenne jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.”
26 He ottivat valitsemansa nuoren sonnin ja valmistivat sen. Aamusta puoleenpäivään saakka he huusivat avukseen Baalin nimeä: ”Baal, vastaa meille!” Mutta ei kuulunut ääntä eikä kukaan vastannut.+ He ontuivat tekemänsä alttarin ympärillä.
27 Puolenpäivän aikaan Elia alkoi pilkata heitä: ”Huutakaa kovalla äänellä! Onhan hän jumala!+ Ehkä hän on omissa ajatuksissaan tai hän on mennyt tarpeelleen.* Tai ehkä hän nukkuu ja hänet pitäisi herättää!”
28 He huusivat kovalla äänellä ja viiltelivät itseään tapansa mukaan tikareilla ja keihäillä, kunnes he olivat kauttaaltaan veressä.
29 Puolenpäivän jälkeen he olivat edelleen hurmoksissa* aina illan viljauhrin uhraamisaikaan asti, mutta mitään ääntä ei kuulunut eikä kukaan vastannut. Mitään ei tapahtunut.+
30 Vihdoin Elia sanoi koko kansalle: ”Tulkaa tänne luokseni.” Niin koko kansa tuli hänen luokseen. Sitten hän korjasi Jehovan alttarin, joka oli hajotettu.+
31 Elia otti 12 kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien heimoja, hänen, jolle Jehova oli sanonut: ”Nimesi tulee olemaan Israel.”+
32 Hän rakensi kivistä alttarin+ Jehovan nimen kunniaksi ja kaivoi alttarin ympärille ojan, niin että alue vastasi alaa, jolle kylvetään kaksi sea-mitallista* siemeniä.
33 Sen jälkeen hän latoi puut, paloitteli nuoren sonnin ja asetti sen puiden päälle.+ Sitten hän sanoi: ”Täyttäkää neljä suurta ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.”
34 Tämän jälkeen hän sanoi: ”Tehkää se uudestaan.” Niin he tekivät sen uudestaan. Hän sanoi vielä: ”Tehkää se kolmannen kerran.” Niin he tekivät sen kolmannen kerran.
35 Vesi valui ympäri alttaria, ja hän täytti ojankin vedellä.
36 Illan viljauhrin uhraamisaikaan+ profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Jehova, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala,+ anna tänään kaikkien nähdä, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi.+
37 Vastaa minulle, oi Jehova! Vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Jehova, olet tosi Jumala ja sinä käännät heidän sydämensä taas puoleesi.”+
38 Silloin Jehovan tuli iski alas ja tuhosi polttouhrin,+ puut, kivet ja tomun sekä nuolaisi veden ojasta.+
39 Heti sen nähdessään koko kansa kumartui maahan asti ja sanoi: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!”
40 Sitten Elia sanoi heille: ”Ottakaa Baalin profeetat kiinni! Älkää päästäkö yhtäkään heistä pakoon!” He ottivat heidät heti kiinni, ja Elia vei heidät alas Kisoninpurolle*+ ja surmasi heidät siellä.+
41 Elia sanoi nyt Ahabille: ”Mene ylös, syö ja juo, sillä kuuluu rankkasateen kohina.”+
42 Niin Ahab meni ylös syömään ja juomaan. Elia taas nousi Karmelin huipulle, kyyristyi maahan ja painoi kasvot polviensa väliin.+
43 Sitten hän sanoi palvelijalleen: ”Mene ylös ja katso merelle päin.” Niin tämä meni ylös katsomaan ja sanoi: ”Ei näy yhtään mitään.” Elia sanoi seitsemän kertaa: ”Mene takaisin.”
44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: ”Nyt merestä nousee miehen käden kokoinen pieni pilvi.” Silloin Elia sanoi: ”Mene sanomaan Ahabille: ’Laita vaunut valmiiksi ja mene alas, ettei rankkasade viivyttäisi sinua!’”
45 Siinä samassa pilvet pimensivät taivaan, tuuli alkoi puhaltaa ja alkoi sataa kaatamalla,+ ja Ahab jatkoi eteenpäin kohti Jisreeliä.+
46 Jehova antoi Elialle voimaa,* ja hän kietoi vaatteensa lanteilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin.
Alaviitteet
^ Tai ”kunnioitti syvästi”.
^ Tai ”kunnioittanut syvästi”.
^ Kirjaim. ”jonka edessä seison”.
^ Tai ”eristät Israelin”.
^ Tai ”onnutte kahden kainalosauvan varassa”.
^ Tai mahd. ”lähtenyt matkalle”.
^ Tai ”käyttäytyivät edelleen profeettojen tavoin”.
^ Kirjaim. ”Jehovan käsi tuli Elian päälle”.
