1. Mooseksen kirja 12:1-20

  • Abram lähtee Haranista Kanaaniin (1–9)

    • Jumalan lupaus Abramille (7)

  • Abram ja Saarai Egyptissä (10–20)

12  Jehova sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, sukulaistesi luota ja isäsi kodista* siihen maahan, jonka osoitan sinulle.+  Minä teen sinusta suuren kansakunnan, siunaan sinua ja teen sinun nimestäsi suuren. Sinä tulet olemaan siunaukseksi toisille.+  Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinut.+ Kaikkia maan sukuja siunataan* sinun välitykselläsi.”+  Silloin Abram lähti, niin kuin Jehova oli häntä käskenyt, ja Loot lähti hänen kanssaan. Abram oli Haranista lähtiessään 75-vuotias.+  Abram otti vaimonsa Saarain,+ veljenpoikansa Lootin+ sekä kaiken heidän kokoamansa omaisuuden+ ja kaikki heidän Haranissa hankkimansa palvelijat,* ja he lähtivät kohti Kanaanin maata.+ Kun he pääsivät sinne,  Abram kulki maan halki aina Sikemin+ seudulle asti lähelle Moren suuria puita.+ Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset.  Jehova näyttäytyi sitten Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi*+ minä annan tämän maan.”+ Niin Abram rakensi sinne alttarin Jehovalle, joka oli näyttäytynyt hänelle.  Sieltä hän siirtyi vuoristoon Betelin+ itäpuolelle ja pystytti telttansa niin, että Betel oli lännessä ja Ai+ idässä. Hän rakensi sinne alttarin Jehovalle+ ja alkoi julistaa Jehovan nimeä.+  Myöhemmin Abram purki leirin ja siirsi leiriään paikasta toiseen matkalla kohti Negeviä.+ 10  Sitten maassa puhkesi nälänhätä.+ Koska se oli ankara, Abram lähti kohti Egyptiä asuakseen siellä jonkin aikaa.*+ 11  Kun hän oli tulossa Egyptiin, hän sanoi vaimolleen Saaraille: ”Tiedän, että sinä olet kaunis nainen.+ 12  Nähdessään sinut egyptiläiset varmasti sanovat: ’Tämä on hänen vaimonsa.’ Sitten he tappavat minut, mutta jättävät sinut eloon. 13  Voisitko sanoa, että olet sisareni, jottei minulle tapahtuisi mitään pahaa sinun takiasi vaan jäisin eloon.”*+ 14  Heti Abramin tultua Egyptiin egyptiläiset huomasivat, että nainen oli hyvin kaunis. 15  Faraon ruhtinaatkin näkivät hänet, ja he ylistivät häntä faraolle. Niinpä nainen vietiin faraon taloon. 16  Farao kohteli Abramia hyvin Saarain takia, ja Abram sai lampaita, nautakarjaa, aasioreja, aasitammoja, kameleja sekä mies- ja naispalvelijoita.+ 17  Mutta Jehova aiheutti faraolle sekä hänen perheelleen ja palvelusväelleen ankaria vitsauksia Abramin vaimon Saarain vuoksi.+ 18  Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? 19  Miksi sanoit häntä sisareksesi?+ Olin vähällä ottaa hänet vaimokseni! Tässä on vaimosi. Ota hänet ja mene!” 20  Farao antoi Abramista käskyjä miehilleen, ja he lähettivät pois hänet, hänen vaimonsa ja kaiken, mitä hänellä oli.+

Alaviitteet

Kirjaim. ”huoneesta”.
Tai ”Kaikki maan suvut hankkivat itselleen siunauksen”.
Tai ”ihmiset”, ”sielut”.
Kirjaim. ”siemenellesi”.
Tai ”siellä muukalaisena”.
Tai ”sieluni saisi elää”.