1. Mooseksen kirja 32:1-32
32 Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.
2 Heti kun Jaakob näki heidät, hän sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri!” Niin hän antoi sille paikalle nimeksi Mahanaim.*
3 Sitten Jaakob lähetti viestinviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin+ maahan Edomin+ alueelle
4 ja käski heitä: ”Teidän tulee kertoa herralleni Esaulle, että hänen palvelijansa Jaakob sanoo näin: ’Olen asunut* Labanin luona pitkään, aina tähän saakka.+
5 Olen hankkinut sonneja, aaseja, lampaita ja mies- ja naispalvelijoita+ ja lähetän sinulle, herralleni, tämän viestin saadakseni suosiosi.’”
6 Aikanaan viestinviejät palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Tapasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan 400 miestä.”+
7 Jaakob pelästyi ja huolestui kovasti.+ Hän jakoi kanssaan olevan väen sekä katraat, nautakarjan ja kamelit kahteen leiriin.
8 Hän sanoi: ”Jos Esau hyökkää toiseen leiriin, toinen leiri pääsee pakoon.”
9 Sen jälkeen Jaakob sanoi: ”Oi isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, oi Jehova, sinä, joka olet sanonut minulle: ’Palaa maahasi ja sukulaistesi luo, niin kohtelen sinua hyvin.’+
10 En ole kaiken sen rakkauden* ja uskollisuuden arvoinen, jota olet osoittanut palvelijaasi kohtaan.+ Ylitinhän tämän Jordanin vain sauva mukanani, ja nyt minulla on kaksi leiriä.+
11 Rukoilen sinua pelastamaan minut+ veljeni Esaun kädestä, koska pelkään, että hän tulee ja hyökkää minun+ sekä äitien ja heidän lastensa kimppuun.
12 Olet sanonut: ’Kohtelen sinua aivan varmasti hyvin ja teen jälkeläisesi* lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita on niin paljon, ettei niitä voi laskea.’”+
13 Jaakob jäi sinne yöksi. Sitten hän otti siitä, mitä hänellä oli, lahjaksi veljelleen Esaulle+
14 200 naarasvuohta, 20 pukkia, 200 naaraslammasta, 20 pässiä,
15 30 imettävää kamelia, 40 lehmää, 10 sonnia, 20 aasitammaa ja 10 täysikasvuista aasioria.+
16 Hän antoi lauman toisensa jälkeen palvelijoidensa huostaan ja sanoi heille: ”Menkää yli edelläni, ja teidän pitää jättää välimatkaa laumojen välille.”
17 Lisäksi hän käski ensimmäistä: ”Mikäli veljeni Esau tulee sinua vastaan ja kysyy sinulta, kenen palvelija olet, minne olet menossa ja kenen nämä edelläsi kulkevat eläimet ovat,
18 sinun on sanottava: ’Palvelijasi Jaakobin. Tämä on herralleni Esaulle lähetetty lahja,+ ja Jaakob on itsekin perässämme.’”
19 Hän käski myös toista, kolmatta ja kaikkia niitä, jotka seurasivat laumoja: ”Näin teidän pitää sanoa Esaulle kohdatessanne hänet.
20 Teidän on lisättävä: ’Palvelijasi Jaakob on perässämme.’” Jaakob nimittäin sanoi itsekseen: ”Jos saan hänet leppymään lähettämällä edelläni lahjan,+ hän ehkä ottaa minut ystävällisesti vastaan, kun näen hänet.”
21 Niin lahja vietiin yli hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriin.
22 Myöhemmin sinä yönä hän nousi, otti molemmat vaimonsa,+ molemmat naispalvelijansa+ ja 11 nuorta poikaansa ja meni Jabbokin+ yli kahlauspaikan kohdalta.
23 Niin hän otti heidät ja vei joen* yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli.
24 Lopulta Jaakob jäi yksin. Silloin eräs mies alkoi painia hänen kanssaan, ja he painivat aamunkoittoon asti.+
25 Kun mies näki, ettei ollut päässyt Jaakobista voitolle, hän kosketti tämän lonkkaniveltä, ja Jaakobin lonkkanivel meni sijoiltaan heidän painiessaan.+
26 Sen jälkeen mies sanoi: ”Päästä minut menemään, sillä aamu sarastaa.” Tähän Jaakob sanoi: ”En päästä sinua menemään ennen kuin siunaat minut.”+
27 Mies kysyi häneltä: ”Mikä on nimesi?” Hän vastasi: ”Jaakob.”
28 Silloin mies sanoi: ”Nimesi ei ole enää Jaakob vaan Israel,*+ sillä sinä olet otellut Jumalan+ ja ihmisten kanssa ja olet viimein päässyt voitolle.”
29 Jaakob pyysi vuorostaan: ”Kertoisitko minulle nimesi.” Mies sanoi kuitenkin: ”Miksi kysyt nimeäni?”+ Sen jälkeen hän siunasi siellä Jaakobin.
30 Niinpä Jaakob antoi sille paikalle nimeksi Peniel,*+ sillä hän sanoi: ”Olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin minä olen jäänyt eloon.”+
31 Aurinko nousi juuri kun hän oli kulkenut Penuelin* ohi, mutta hän ontui lonkkaansa.+
32 Siksi israelilaiset eivät nykyäänkään syö lonkkanivelen päällä olevaa lonkkajännettä,* koska mies kosketti Jaakobin lonkkaniveltä lonkkajänteen kohdalta.
