1. Mooseksen kirja 44:1-34
44 Myöhemmin Joosef käski miestä, joka hoiti hänen talouttaan: ”Laita miesten säkkeihin niin paljon ruokatavaraa kuin he pystyvät kantamaan ja pane kunkin rahat hänen säkkinsä suuhun.+
2 Mutta nuorimmaisen säkin suuhun sinun on pantava minun maljani, hopeamalja, sekä hänen viljasta maksamansa rahat.” Hän teki niin kuin Joosef oli käskenyt.
3 Kun aamu oli valjennut, miehet lähetettiin matkaan aaseineen.
4 He eivät olleet ehtineet kauas kaupungista, kun Joosef sanoi talouttaan hoitavalle miehelle: ”Lähde ajamaan miehiä takaa! Kun tavoitat heidät, sano heille: ’Miksi olette maksaneet hyvän pahalla?
5 Eikö isäntäni juo juuri tästä maljasta ja lue tämän avulla tarkkaan enteitä? Miten pahasti olettekaan toimineet!’”
6 Lopulta mies tavoitti heidät ja sanoi heille nämä sanat.
7 Mutta he sanoivat hänelle: ”Miksi herramme sanoo näin? On mahdotonta ajatella, että palvelijasi tekisivät mitään sellaista.
8 Rahankin, jonka löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle takaisin Kanaanin maasta.+ Kuinka siis voisimme varastaa hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?
9 Jos se löytyy joltain orjaltasi, hänen on kuoltava, ja lisäksi meistä muista tulee herrani orjia.”
10 Niin hän sanoi: ”Olkoon niin kuin sanotte. Siitä jolta se löytyy, tulee orjani, mutta te muut olette syyttömiä.”
11 Sen jälkeen kukin heistä laski nopeasti säkkinsä maahan ja avasi sen.
12 Mies etsi tarkoin aloittaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan. Lopulta malja löytyi Benjaminin säkistä.+
13 Silloin he repäisivät vaatteensa, nostivat kukin kuormansa takaisin aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14 Kun Juuda+ ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, hän oli yhä siellä, ja he lankesivat hänen eteensä maahan.+
15 Joosef sanoi heille: ”Mitä olettekaan tehneet? Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies osaa lukea enteitä?”+
16 Siihen Juuda sanoi: ”Mitä voimme sanoa herralleni? Mitä voimme puhua? Ja kuinka voimme osoittaa syyttömyytemme?* Tosi Jumala on saanut selville orjiesi rikkomuksen.+ Nyt olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi!”
17 Mutta hän sanoi: ”Minun on mahdotonta ajatella, että tekisin niin! Orjakseni tulee se mies, jolta malja löytyi.+ Menkää te muut rauhassa isänne luo.”
18 Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: ”Pyydän hartaasti, herrani, annathan orjasi puhua sanan herrani kuullen äläkä vihastu orjaasi, sillä sinä olet kuin itse farao.+
19 Herrani kysyi orjiltaan, onko meillä isää tai veljeä.
20 Me vastasimme herralleni: ’On meillä iäkäs isä ja hänen vanhoilla päivillään saamansa lapsi, nuorin.+ Mutta lapsen veli on kuollut,+ joten hän on äitinsä ainoa jäljellä oleva poika,+ ja hänen isänsä rakastaa häntä.’
21 Sen jälkeen sanoit orjillesi: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, jotta näkisin hänet.’+
22 Mutta me sanoimme herralleni: ’Poika ei voi jättää isäänsä. Jos hän lähtisi isänsä luota, tämä varmasti kuolisi.’+
23 Silloin sanoit orjillesi: ’Ellei nuorin veljenne tule tänne kanssanne, ette saa enää tulla kasvojeni eteen.’+
24 Niin me menimme orjasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
25 Myöhemmin isämme sanoi: ’Menkää takaisin ostamaan meille hieman ruokaa.’+
26 Me kuitenkin sanoimme: ’Emme voi mennä sinne. Jos nuorin veljemme on mukanamme, me menemme sinne. Mutta emme voi astua sen miehen kasvojen eteen, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’+
27 Silloin orjasi, minun isäni, sanoi meille: ’Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle vain kaksi poikaa.+
28 Toinen lähti kuitenkin luotani, ja sanoin, että hänet on varmasti raadeltu,+ enkä ole sen jälkeen nähnyt häntä.
29 Jos viette tämänkin pois silmieni edestä ja hänelle sattuu kohtalokas onnettomuus, te saatatte minut harmaine hiuksineni murheellisena+ hautaan.’*+
30 Jos nyt palaan orjasi, isäni, luo eikä mukanamme ole tätä poikaa, jonka elämään isäni elämä liittyy erottamattomasti,
31 niin heti kun hän näkee, ettei poikaa olekaan, hän kuolee, ja orjasi saattavat sinun orjasi, harmaapäisen isämme, hautaan* surun murtamana.
32 Orjasi lupasi isälleen taata pojan turvallisuuden sanoessaan: ’Ellen tuo häntä takaisin luoksesi, tulen aina olemaan syyllinen isäni edessä.’+
33 Annathan siis orjasi jäädä pojan sijasta herrani orjaksi, jotta poika voisi palata takaisin veljiensä kanssa.
34 Kuinka voin palata isäni luo ilman poikaa? En kestäisi katsella, kun tämä onnettomuus kohtaisi isääni!”
