1. Samuelin kirja 13:1-23

  • Saul valitsee sotilaat (1–4)

  • Saul toimii julkeasti (5–9)

  • Samuel ojentaa Saulia (10–14)

  • Israelilla ei aseita (15–23)

13  Saul oli – –* vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi,+ ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.  Saul valitsi Israelista 3 000 miestä. Heistä 2 000 oli Saulin kanssa Mikmasissa ja Betelin vuoristossa ja 1 000 oli Jonatanin+ kanssa Benjaminin Gibeassa.+ Muun väen hän lähetti pois, kunkin kotiinsa.*  Sitten Jonatan löi filistealaisten+ varuskunnan, joka oli Gebassa,+ ja filistealaiset kuulivat siitä. Saul käski puhaltaa torveen+ kaikkialla maassa ja sanoa: ”Kuulkaa, heprealaiset!”  Koko Israel kuuli uutisen: ”Saul on lyönyt filistealaisten varuskunnan, ja nyt Israelista on tullut vastenmielinen* filistealaisille.” Niinpä väki kutsuttiin Saulin luo Gilgaliin.+  Filistealaiset kokoontuivat taistelemaan Israelia vastaan. Heillä oli 30 000 sotavaunut, 6 000 ratsumiestä ja sotilaita yhtä paljon kuin on hiekanjyviä merenrannalla.+ He menivät ylös ja leiriytyivät Mikmasiin, Bet-Avenista+ itään.  Israelin miehet huomasivat olevansa vaikeuksissa, koska heitä ahdistettiin ankarasti. He piiloutuivat luoliin,+ kuoppiin, kallionhalkeamiin, kellareihin* ja vesisäiliöihin.  Heprealaisia meni jopa Jordanin yli Gadin ja Gileadin maahan.+ Saul oli kuitenkin edelleen Gilgalissa, ja kaikki hänen luokseen jääneet vapisivat pelosta.  Hän odotti seitsemän päivää, Samuelin määräämään aikaan asti, mutta Samuel ei tullut Gilgaliin, ja miehet alkoivat hajaantua hänen luotaan.  Lopulta Saul sanoi: ”Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit.” Sitten hän uhrasi polttouhrin.+ 10  Mutta heti kun hän oli uhrannut polttouhrin, Samuel tuli. Silloin Saul lähti häntä vastaan ja tervehti häntä.* 11  Samuel sanoi: ”Mitä sinä olet tehnyt?” Saul vastasi: ”Näin, että miehiä lähti luotani+ etkä sinä tullut määräajan kuluessa, ja filistealaisia kokoontui Mikmasiin.+ 12  Niin minä ajattelin: ’Nyt filistealaiset tulevat alas Gilgaliin taistelemaan minua vastaan, enkä ole etsinyt Jehovan suosiota.’ Siksi minusta tuntui, että minun oli pakko uhrata polttouhri.” 13  Tällöin Samuel sanoi Saulille: ”Olet menetellyt tyhmästi. Et ole totellut Jumalasi Jehovan käskyä, jonka hän antoi sinulle.+ Jos olisit, Jehova olisi antanut kuningassukusi hallita Israelia ikuisesti. 14  Mutta nyt kuninkuutesi ei tule kestämään.+ Jehova löytää sydäntään miellyttävän miehen,+ ja Jehova valtuuttaa hänet kansansa johtajaksi,+ koska sinä et totellut Jehovan käskyä.”+ 15  Sitten Samuel nousi ja kulki Gilgalista ylös Benjaminin Gibeaan. Saul laski ne, jotka vielä olivat hänen kanssaan, ja heitä oli noin 600 miestä.+ 16  Saul, hänen poikansa Jonatan ja ne, jotka vielä olivat heidän kanssaan, jäivät Benjaminin Gebaan,+ kun taas filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmasiin.+ 17  Filistealaisten leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkille. Yksi joukko kääntyi Ofran tielle Sualin maahan päin, 18  toinen joukko kääntyi Bet-Horonin+ tielle, ja kolmas joukko kääntyi erämaata kohti tielle, joka johtaa Seboimin laakson yläpuolella olevalle rajalle. 19  Siihen aikaan koko Israelin maassa ei ollut yhtään seppää, koska filistealaiset olivat sanoneet: ”Näin heprealaiset eivät pysty tekemään miekkoja eivätkä keihäitä.” 20  Kaikkien israelilaisten oli pakko mennä alas filistealaisten luo teroituttamaan auranteränsä, kuokkansa, kirveensä ja sirppinsä. 21  Auranterän, kuokan, kolmepiikkisen työvälineen ja kirveen teroittaminen sekä häräntutkaimen* piikin kiinnittäminen maksoi yhden pimin.* 22  Taistelujen aikana kenelläkään Saulin ja Jonatanin miehistä ei ollut miekkaa eikä keihästä.+ Vain Saulilla ja hänen pojallaan Jonatanilla oli aseet. 23  Filistealaisten varuskunta* oli siirtynyt Mikmasin solaan.+

Alaviitteet

Hepr. tekstistä puuttuu numero.
Kirjaim. ”teltoilleen”.
Tai ”löyhkä”.
Tai ”holveihin”.
Tai ”siunasi hänet”.
Tai ”teräväkärkisen kepin”. Ks. sanasto, ”Tutkain”.
Vanha painomitta, noin kaksi kolmasosaa sekelin painosta. Ks. sanasto.
Tai ”etuvartio”.