1. Samuelin kirja 17:1-58
17 Filistealaiset+ kokosivat joukkonsa* sotaan. He kokoontuivat Sokoon,+ joka kuuluu Juudaan, ja leiriytyivät Sokon ja Asekan+ välille Efes-Dammimiin.+
2 Saul ja Israelin miehet kokoontuivat ja leiriytyivät Elanlaaksoon,*+ ja he järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan.
3 Filistealaiset olivat toisella vuorella ja israelilaiset toisella vuorella, ja laakso oli heidän välissään.
4 Filistealaisten leiristä lähti sitten esitaistelija.* Hänen nimensä oli Goljat,+ ja hän oli Gatista.+ Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.*
5 Hänellä oli päässään kuparikypärä ja yllään panssaripaita, jonka suomut olivat limittäin. Kuparinen panssaripaita+ painoi 5 000 sekeliä.*
6 Hänen jaloissaan oli kupariset säärisuojukset, ja hänen selässään riippui kuparinen lyhyt keihäs.+
7 Hänen pitkän keihäänsä puuvarsi oli kuin kangaspuiden tukki,+ ja sen rautainen terä painoi 600 sekeliä.* Hänen edellään marssi hänen kilvenkantajansa.
8 Goljat seisahtui ja huusi Israelin taisteluriveille:+ ”Miksi te olette järjestäytyneet taisteluun? Enkö minä ole filistealainen ja te Saulin palvelijoita? Valitkaa joukostanne mies ja lähettäkää hänet alas luokseni.
9 Jos hän pystyy taistelemaan kanssani ja lyö minut kuoliaaksi, meistä tulee teidän palvelijoitanne. Mutta jos minä voitan hänet ja lyön hänet kuoliaaksi, teistä tulee meidän palvelijoitamme ja te joudutte palvelemaan meitä.”
10 Filistealainen sanoi vielä: ”Minä pilkkaan tänään Israelin taistelurivejä.*+ Antakaa minulle mies, niin selvitämme asian taistelemalla!”
11 Kun Saul ja koko Israel kuulivat filistealaisen sanat, kauhu ja suuri pelko valtasi heidät.
12 Daavid oli Juudan Betlehemistä+ olevan efratilaisen+ Iisain+ poika. Iisailla oli kahdeksan poikaa,+ ja Saulin aikana hän oli jo vanha mies.
13 Iisain kolme vanhinta poikaa olivat seuranneet Saulia sotaan.+ Sotaan lähteneet kolme poikaa olivat esikoinen Eliab,+ toinen poika Abinadab+ ja kolmas Samma.+
14 Daavid oli nuorin,+ ja kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
15 Daavid lähti säännöllisesti Saulin luota Betlehemiin paimentamaan isänsä lampaita.+
16 40 päivän ajan filistealainen astui esiin ja asettui paikalleen joka aamu ja ilta.
17 Sitten Iisai sanoi pojalleen Daavidille: ”Ota tämä eefa* paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää ja vie ne nopeasti veljillesi leiriin.
18 Vie lisäksi nämä kymmenen juustoa* tuhannenpäällikölle. Ota myös selvää, miten veljesi voivat, ja tuo jokin todiste siitä, että he ovat elossa.”
19 He olivat Saulin ja kaikkien muiden Israelin miesten kanssa Elanlaaksossa*+ taistelemassa filistealaisia vastaan.+
20 Niinpä Daavid nousi varhain aamulla ja pyysi jotain toista huolehtimaan lampaista. Sitten hän pakkasi tavaransa ja lähti matkaan, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, armeija oli menossa taistelulinjaan ja huusi taisteluhuutoa.
21 Israel ja filistealaiset järjestäytyivät niin, että heidän taistelurivinsä olivat vastakkain.
22 Daavid jätti heti tavaransa kuormaston vartijan haltuun ja juoksi taistelulinjaan. Tultuaan sinne hän kyseli veljiensä vointia.+
23 Kun hän puhui heidän kanssaan, tuli filistealaisten taisteluriveistä esitaistelija Goljat,+ filistealainen Gatista. Hän puhui samat sanat kuin ennenkin,+ ja Daavid kuuli ne.
24 Kun kaikki Israelin miehet näkivät Goljatin, he pakenivat häntä kauhuissaan.+
25 Israelin miehet sanoivat: ”Oletteko nähneet tuon miehen, joka on tulossa? Hän tulee pilkkaamaan Israelia.*+ Kuningas tekee hyvin rikkaaksi sen miehen, joka lyö hänet kuoliaaksi, ja antaa hänelle oman tyttärensä+ ja vapauttaa hänen isänsä suvun israelilaisten velvoitteista.”
26 Daavid kysyi lähellään seisovilta miehiltä: ”Mitä tehdään miehelle, joka lyö tuon filistealaisen kuoliaaksi ja ottaa pois häpeän Israelilta? Miten tämä ympärileikkaamaton filistealainen voi pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?”*+
27 Silloin väki kertoi hänelle saman kuin aikaisemmin: ”Näin tehdään miehelle, joka lyö hänet kuoliaaksi.”
28 Kun Daavidin vanhin veli Eliab+ kuuli hänen puhuvan miehille, hän suuttui ja sanoi: ”Miksi olet tullut tänne? Ja kenelle jätit ne vähät lampaat siellä erämaassa?+ Tiedän hyvin, että olet röyhkeä ja sinulla on pahat aikeet.* Olet tullut tänne vain siksi, että näkisit taistelun.”
29 Tähän Daavid sanoi: ”Mitä minä nyt olen tehnyt? Minähän vain kysyin!”
30 Sitten hän kääntyi erään toisen miehen puoleen ja kysyi samaa kuin aikaisemmin,+ ja väki antoi hänelle saman vastauksen kuin ennenkin.+
31 Jotkut kuulivat Daavidin sanat ja kertoivat ne Saulille, ja tämä lähetti hakemaan hänet.
32 Daavid sanoi Saulille: ”Kenenkään ei pidä menettää rohkeuttaan hänen takiaan. Palvelijasi menee ja taistelee tämän filistealaisen kanssa.”+
33 Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä taistelemaan tätä filistealaista vastaan, sillä sinähän olet vasta poika+ ja hän on ollut sotilas nuoruudestaan asti.”
34 Daavid sanoi Saulille: ”Palvelijasi on paimentanut isänsä katrasta, ja kerran tuli leijona,+ toisen kerran karhu, ja kumpikin vei laumasta lampaan.
35 Minä menin sen perään, löin sen maahan ja pelastin lampaan sen kidasta. Kun se nousi minua vastaan, minä tartuin sitä turkista,* löin sen maahan ja surmasin sen.
36 Palvelijasi on lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun, ja tälle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niin kuin niille, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä.”*+
37 Sitten Daavid lisäsi: ”Jehova, joka vapautti minut leijonan ja karhun kynsistä, vapauttaa minut tämän filistealaisen käsistä.”+ Tällöin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, ja olkoon Jehova kanssasi.”
38 Saul puki nyt omat vaatteensa Daavidin päälle. Hän laittoi kuparikypärän hänen päähänsä, minkä jälkeen hän puki hänen päälleen panssaripaidan.
39 Sitten Daavid vyötti hänen miekkansa vaatteidensa päälle ja yritti kävellä mutta ei voinut, sillä hän ei ollut tottunut niihin. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en pysty kävelemään näissä varusteissa, koska en ole tottunut näihin.” Niin Daavid riisui ne päältään.
40 Sen jälkeen hän otti sauvan käteensä, valitsi joenuomasta* viisi sileää kiveä ja laittoi ne paimenlaukkunsa taskuun. Hänellä oli linko+ kädessään, ja hän alkoi lähestyä filistealaista.
41 Filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja hänen kilvenkantajansa oli hänen edellään.
42 Kun filistealainen katsoi ja näki Daavidin, hän virnuili Daavidille halveksivasti. Tämähän oli vasta poika, komea ja terveen värinen.*+
43 Filistealainen sanoi Daavidille: ”Koirako+ minä olen, kun tulet minua vastaan keppi mukanasi?” Sen jälkeen filistealainen kirosi Daavidia jumaliensa kautta.
44 Filistealainen sanoi Daavidille: ”Tule vain luokseni, niin annan lihasi taivaan linnuille ja maan eläimille.”
45 Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, pitkä keihäs ja lyhyt keihäs,+ mutta minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä,+ Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut.*+
46 Tänä päivänä Jehova luovuttaa sinut minun käsiini,+ ja minä lyön sinut kuoliaaksi ja katkaisen pääsi. Minä annan tänään filistealaisten leirin ruumiit taivaan linnuille ja maan villieläimille. Koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala.+
47 Ja kaikki tänne kokoontuneet saavat tietää, että Jehova ei pelasta miekan eikä keihään avulla,+ sillä taistelu on Jehovan,+ ja hän antaa teidät kaikki meidän käsiimme.”+
48 Silloin filistealainen lähti liikkeelle ja lähestyi Daavidia, mutta Daavid juoksi nopeasti kohti taistelulinjaa kohdatakseen filistealaisen.
49 Daavid pisti käden laukkuunsa, otti sieltä kiven, linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui kasvoilleen maahan.+
50 Niin Daavid voitti filistealaisen lingon ja kiven avulla. Hän löi filistealaisen ja surmasi tämän, vaikkei hänellä ollut kädessään miekkaa.+
51 Daavid jatkoi juoksuaan ja pysähtyi filistealaisen viereen. Sitten hän tarttui filistealaisen miekkaan,+ veti sen tupesta ja katkaisi sillä hänen päänsä varmistaakseen, että hän oli kuollut. Kun filistealaiset näkivät, että heidän mahtava soturinsa oli kuollut, he pakenivat.+
52 Silloin Israelin ja Juudan miehet nousivat, puhkesivat huutamaan ja ajoivat filistealaisia takaa laaksosta+ aina Ekronin+ porteille asti. Surmansa saaneita filistealaisia makasi maassa Saaraimista+ lähtevän tien varrella Gatiin ja Ekroniin saakka.
53 Palattuaan filistealaisten rajusta takaa-ajosta israelilaiset ryöstivät heidän leirinsä.
54 Sitten Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta filistealaisen aseet hän pani omaan telttaansa.+
55 Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän kysyi armeijan päälliköltä Abnerilta:+ ”Kenen poika tuo on,+ Abner?” Abner vastasi: ”Niin varmasti kuin sinä elät, kuningas, en tiedä!”
56 Kuningas sanoi: ”Selvitä, kenen poika tuo nuori mies on.”
57 Niinpä kun Daavid palasi lyötyään filistealaisen kuoliaaksi, Abner otti hänet mukaansa ja vei hänet Saulin eteen, ja filistealaisen pää+ oli Daavidin kädessä.
58 Sitten Saul kysyi häneltä: ”Kenen poika sinä olet, nuori mies?” Daavid vastasi: ”Palvelijasi betlehemiläisen+ Iisain+ poika.”
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”leirinsä”.
^ Tai ”Elan alatasangolle”.
^ Ts. soturi, joka taisteli oman armeijansa edustajana vihollisen edustajaa vastaan.
^ Tai ”haastan tänään Israelin taistelurivit”.
^ Kirjaim. ”maitoannosta”.
^ Tai ”Elan alatasangolla”.
^ Tai ”haastamaan Israelin”.
^ Tai ”haastaa elävän Jumalan taistelurivit”.
^ Kirjaim. ”julkeutesi ja sydämesi pahuuden”.
^ Tai ”leuasta”. Kirjaim. ”parrasta”.
^ Tai ”haastanut elävän Jumalan taistelurivit”.
^ Tai ”ja punertavaihoinen”, ”ja punertava”.
^ Tai ”jonka sinä olet haastanut”.
