1. Samuelin kirja 21:1-15
21 Myöhemmin Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Nobiin.+ Ahimelek alkoi vapista pelosta kohdatessaan Daavidin, ja hän kysyi: ”Miksi sinä olet yksin eikä ketään ole mukanasi?”+
2 Daavid vastasi pappi Ahimelekille: ”Kuningas käski minun hoitaa erään asian, mutta hän sanoi: ’Älä kerro kenellekään tästä tehtävästä, jota lähetän sinut suorittamaan, äläkä niistä ohjeista, jotka olen antanut sinulle.’ Olen sopinut, että tapaan nuoret mieheni eräässä paikassa.
3 Jos sinulla on viisi leipää, anna ne minulle, tai mitä tahansa muuta, mitä sinulla onkin.”
4 Mutta pappi vastasi Daavidille: ”Tavallista leipää minulla ei ole mutta pyhää leipää+ on. Saatte sitä, jos nuoret miehet ovat pysyneet erossa naisista.”*+
5 Daavid vastasi papille: ”Naiset on pidetty meistä erossa niin kuin ennenkin lähtiessäni sotaretkille.+ Jos nuoret miehet ovat pyhiä silloin kun tehtävä on tavallinen, niin kuinka paljon suuremmalla syyllä heidän pitää olla pyhiä tällaisena päivänä!”
6 Silloin pappi antoi hänelle pyhää leipää,+ koska siellä ei ollut muuta kuin uhrileipää,* joka oli viety pois Jehovan edestä, jotta sen tilalle tuotaisiin samana päivänä tuoretta leipää.
7 Siellä oli sinä päivänä eräs Saulin palvelija, jonka piti pysyä Jehovan edessä.* Hänen nimensä oli Doeg,+ ja hän oli edomilainen,+ Saulin paimenten päällikkö.
8 Daavid sanoi Ahimelekille: ”Onko sinulla täällä keihästä tai miekkaa? En ottanut mukaan omaa miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan antama tehtävä oli kiireellinen.”
9 Tähän pappi sanoi: ”Täällä on filistealaisen Goljatin miekka,+ hänen, jonka sinä löit Elanlaaksossa.*+ Se on efodin*+ takana käärittynä kankaaseen. Ota se, jos haluat, koska muuta ei ole.” Daavid sanoi: ”Ei ole toista sen vertaista. Anna se minulle.”
10 Sinä päivänä Daavid nousi ja pakeni edelleen+ Saulia. Lopulta hän tuli Gatin+ kuninkaan Akisin luo.
11 Akisin palvelijat sanoivat hänelle: ”Eikö tämä ole Daavid, maansa kuningas? Eikö juuri hänen kunniakseen tanssittu ja laulettu:’Saul on surmannut tuhansia,Daavid kymmeniätuhansia’?”+
12 Daavid ajatteli näitä sanoja, ja hän alkoi pelätä+ kovasti Gatin kuningasta Akisia.
13 Niinpä hän salasi heiltä tervejärkisyytensä+ ja käyttäytyi kuin mielenvikainen heidän seurassaan.* Hän piirteli merkkejä kaupungin portin oviin ja antoi syljen valua parralleen.
14 Lopulta Akis sanoi palvelijoilleen: ”Näettehän, että tämä mies on hullu! Miksi te toitte hänet minun luokseni?
15 Tarvitsenko minä lisää hulluja, kun toitte luokseni vielä tämänkin hullun? Pitäisikö minun päästää hänet talooni?”
