1. Samuelin kirja 8:1-22

  • Israel vaatii kuningasta (1–9)

  • Samuel varoittaa kansaa (10–18)

  • Jehova myöntyy kansan pyyntöön saada kuningas (19–22)

8  Kun Samuel oli tullut vanhaksi, hän nimitti poikansa Israelin tuomareiksi.  Hänen esikoispoikansa nimi oli Joel ja hänen toisen poikansa nimi Abia.+ He tuomitsivat Beersebassa.  Hänen poikansa eivät kuitenkaan seuranneet hänen jalanjälkiään. Heillä oli tapana hankkia voittoa epärehellisin keinoin,+ ja he ottivat vastaan lahjuksia+ ja antoivat vääriä tuomioita.+  Aikanaan kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Ramaan.  He sanoivat hänelle: ”Sinä olet tullut vanhaksi, mutta poikasi eivät seuraa sinun jalanjälkiäsi. Aseta nyt kuningas tuomitsemaan meitä. Kaikilla muillakin kansoilla on kuningas.”+  Mutta Samuel ei pitänyt siitä,* että he sanoivat: ”Anna meille kuningas tuomitsemaan meitä.” Silloin Samuel rukoili Jehovaa,  ja Jehova sanoi Samuelille: ”Kuuntele kaikkea, mitä kansa sanoo sinulle, sillä he eivät ole hylänneet sinua vaan minut, kun he eivät halua minun olevan heidän kuninkaansa.+  He tekevät aivan niin kuin he ovat tehneet siitä päivästä asti, jona toin heidät pois Egyptistä, aina tähän päivään saakka. Jatkuvasti he hylkäävät minut+ ja palvelevat muita jumalia,+ ja nyt he tekevät saman sinulle.  Kuuntele heitä. Sinun pitää kuitenkin varoittaa heitä vakavasti ja kertoa heille, mitä heitä hallitsevalla kuninkaalla on oikeus vaatia.” 10  Niin Samuel kertoi kaikki Jehovan sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11  Hän sanoi: ”Kuninkaalla, joka teitä hallitsee, on oikeus vaatia tätä:+ Hän ottaa teidän poikanne,+ laittaa heidät vaunuihinsa+ ja tekee heistä ratsumiehiään,+ ja joidenkin on juostava hänen vaunujensa edellä. 12  Hän nimittää tuhannen-+ ja viidenkymmenenpäälliköitä,+ ja jotkut kyntävät hänen peltonsa,+ korjaavat hänen satonsa+ ja valmistavat hänen sota-aseensa ja vaunutarvikkeensa.+ 13  Hän tekee tyttäristänne voiteensekoittajia,* keittäjiä ja leipureita.+ 14  Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne+ ja antaa ne palvelijoilleen. 15  Hän ottaa kymmenykset viljapelloistanne ja viinitarhoistanne ja antaa ne hovivirkamiehilleen ja palvelijoilleen. 16  Hän ottaa myös mies- ja naispalvelijanne, parhaat karjalaumanne ja aasinne, ja hän käyttää niitä omiin töihinsä.+ 17  Hän ottaa kymmenykset katraistanne,+ ja teistä tulee hänen palvelijoitaan. 18  Tulee aika, jolloin te huudatte apua valitsemanne kuninkaan vuoksi,+ mutta Jehova ei silloin vastaa teille.” 19  Mutta kansa kieltäytyi kuuntelemasta Samuelia ja sanoi: ”Ei, me haluamme silti saada kuninkaan! 20  Silloin me olemme niin kuin muut kansat, ja kuninkaamme tuomitsee meitä ja johtaa meitä ja taistelee vihollisiamme vastaan.” 21  Kuultuaan kaiken, mitä kansa sanoi, Samuel toisti sen Jehovalle. 22  Jehova sanoi Samuelille: ”Kuuntele heitä ja aseta kuningas hallitsemaan heitä.”+ Samuel sanoi sitten Israelin miehille: ”Palatkaa jokainen kaupunkiinne.”

Alaviitteet

Kirjaim. ”Samuelin silmissä oli paha”.
Tai ”hajusteiden valmistajia”.