2. Kuninkaiden kirja 22:1-20
22 Josia+ oli kahdeksanvuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 31 vuotta.+ Hänen äitinsä oli Adajan tytär Jedida, kotoisin Boskatista.+
2 Josia teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, ja hän vaelsi kaikkia esi-isänsä Daavidin teitä+ eikä poikennut niiltä oikealle eikä vasemmalle.
3 Kuningas Josia lähetti 18. vuotenaan sihteeri Safanin, Mesullamin pojan Asaljan pojan, Jehovan temppeliin+ ja sanoi:
4 ”Mene ylimmäisen papin Hilkian+ luo ja käske hänen koota kaikki Jehovan temppeliin tuodut rahat,+ jotka ovenvartijat ovat keränneet kansalta.+
5 Rahat tulee antaa niille, jotka on nimitetty valvomaan Jehovan temppelissä tehtävää työtä, ja he vuorostaan antavat ne työntekijöille, jotka korjaavat Jehovan temppelin vaurioita,*+
6 käsityöläisille, rakennusmiehille ja muurareille. Näiden tulee ostaa niillä puutavaraa ja hakattuja kiviä temppelin korjaamista varten.+
7 Heiltä ei kuitenkaan pidä vaatia tilitystä heille annetuista rahoista, sillä he ovat luotettavia.”+
8 Myöhemmin ylimmäinen pappi Hilkia sanoi sihteeri Safanille:+ ”Olen löytänyt Jehovan temppelistä lain kirjan.”+ Hilkia antoi kirjan Safanille, joka alkoi lukea sitä.+
9 Sitten sihteeri Safan meni kuninkaan luo ja kertoi tälle: ”Palvelijasi ovat koonneet* temppelissä olleet rahat ja antaneet ne Jehovan temppelissä tehtävän työn valvojille.”+
10 Lisäksi sihteeri Safan kertoi kuninkaalle: ”Pappi Hilkia on antanut minulle erään kirjan.”+ Sitten Safan alkoi lukea sitä kuninkaan edessä.
11 Heti kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, hän repäisi vaatteensa.+
12 Kuningas käski pappi Hilkiaa, Safanin poikaa Ahikamia,+ Mikajan poikaa Akboria, sihteeri Safania ja kuninkaan palvelijaa Asajaa:
13 ”Menkää minun puolestani sekä kansan ja koko Juudan puolesta ja kysykää Jehovalta tämän löydetyn kirjan sanoista. Jehovan suuri viha on leimahtanut meitä kohtaan,+ koska esi-isämme eivät totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä noudattaneet kaikkea sitä, mitä siihen on meitä varten kirjoitettu.”
14 Niin pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja menivät naisprofeetta+ Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Harhasin pojan Tikvan pojan, vaimo. Hulda asui Jerusalemin uudessa* kaupunginosassa, ja he puhuivat hänelle siellä.+
15 Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni:
16 ”Näin sanoo Jehova: ’Minä aiheutan tälle paikalle ja sen asukkaille onnettomuuden, kaiken sen, mitä sanotaan Juudan kuninkaan lukemassa kirjassa.+
17 Koska he ovat hylänneet minut ja panevat uhreja savuamaan muille jumalille+ loukatakseen minua kaikilla kättensä töillä,+ minun vihani syttyy tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu.’”+
18 Teidän tulee kuitenkin sanoa Juudan kuninkaalle, joka lähetti teidät tiedustelemaan asiaa Jehovalta: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut:
19 ’Sydämesi oli vastaanottava,* ja sinä nöyrryit+ Jehovan edessä kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan – että heitä kauhisteltaisiin ja heitä kohtaisi kirous – ja sinä repäisit vaatteesi+ ja itkit edessäni. Siksi minäkin olen kuullut sinua.’ Näin julistaa Jehova.
20 ’Sen vuoksi minä otan sinut esi-isiesi luo,* ja sinä menet hautaasi rauhassa etkä näe kaikkea sitä onnettomuutta, jonka aiheutan tälle paikalle.’”’” Niin he toivat tämän vastauksen kuninkaalle.
