2. Kuninkaiden kirja 7:1-20
7 Silloin Elisa sanoi: ”Kuunnelkaa Jehovan sanaa. Näin sanoo Jehova: ’Huomenna näihin aikoihin maksaa Samarian portilla* sea-mitallinen* hienoja jauhoja sekelin* ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin.’”+
2 Adjutantti, johon kuningas luotti, sanoi tosi Jumalan miehelle: ”Vaikka Jehova avaisi taivaan sulkuportit, voisiko näin* tapahtua?”+ Tämä sanoi: ”Sinä näet sen omin silmin,+ mutta syödä sinä et saa.”+
3 Kaupungin portilla oli neljä spitaalista,+ ja he sanoivat toisilleen: ”Miksi me tässä istumme odottamassa kuolemaa?
4 Jos päätämme mennä kaupunkiin, kun siellä on nälänhätä,+ kuolemme sinne. Jos taas jäämme istumaan tähän, kuolemme joka tapauksessa. Mennään siksi syyrialaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, saamme elää, mutta jos he surmaavat meidät, sitten kuolemme.”
5 Iltahämärissä he nousivat mennäkseen syyrialaisten leiriin. Kun he tulivat leirin laitamille, siellä ei ollut ketään.
6 Jehova oli antanut syyrialaisten leirin kuulla sotavaunujen ja hevosten ääntä, valtavan armeijan ääntä.+ Niin he olivat sanoneet toisilleen: ”Israelin kuningas on palkannut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat hyökkäämään kimppuumme!”
7 He olivat nousseet viipymättä ja paenneet iltahämärissä. He olivat jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja koko leirin niille sijoilleen ja paenneet säilyäkseen elossa.*
8 Kun nämä spitaaliset tulivat leirin laitamille, he astuivat erääseen telttaan ja alkoivat syödä ja juoda. He kantoivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita ja menivät piilottamaan ne. Sitten he tulivat takaisin, astuivat toiseen telttaan, kantoivat sieltä tavaroita ja menivät piilottamaan ne.
9 Lopulta he sanoivat toisilleen: ”Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä! Jos olemme hiljaa ja odotamme aamunkoittoon asti, ansaitsemme rangaistuksen. Tulkaa, mennään ilmoittamaan tästä kuninkaan taloon.”
10 Niin he menivät, kutsuivat kaupungin portinvartijoita ja ilmoittivat heille: ”Me menimme syyrialaisten leiriin, mutta siellä ei ollut ketään eikä ihmisääniä kuulunut lainkaan. Siellä oli vain kiinni sidottuja hevosia ja aaseja sekä hylättyjä telttoja.”
11 Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat uutisen viipymättä kuninkaan taloon.
12 Kuningas nousi heti yöllä ja sanoi palvelijoilleen: ”Minä kerron teille, mitä syyrialaiset ovat tehneet meille. He tietävät, että olemme nälissämme,+ ja siksi he ovat lähteneet leiristä ja piiloutuneet sen ulkopuolelle. He ajattelevat: ’Kun he tulevat ulos kaupungista, me otamme heidät kiinni elävinä ja menemme kaupunkiin.’”+
13 Silloin yksi hänen palvelijoistaan sanoi: ”Antaisitko joidenkin miesten ottaa viisi niistä hevosista, jotka ovat jääneet kaupunkiin. Lähetetään heidät katsomaan, mitä on tapahtunut. Heidän ei voi käydä sen huonommin kuin kaikkien niiden israelilaisten, jotka ovat jääneet tänne, tai niiden, jotka ovat jo tuhoutuneet.”
14 Niinpä he ottivat kahdet hevosten vetämät vaunut, ja kuningas lähetti ne syyrialaisten leiriin ja sanoi: ”Menkää katsomaan.”
15 He kulkivat syyrialaisten jäljessä Jordanille asti. Koko tie oli täynnä vaatteita ja varusteita, jotka nämä olivat heittäneet pois paetessaan pakokauhun vallassa. Viestinviejät palasivat ja ilmoittivat sen kuninkaalle.
16 Silloin väki lähti ryöstämään syyrialaisten leiriä, ja kävi niin kuin Jehova oli sanonut:+ sea-mitallinen hienoja jauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin.
17 Kuningas oli antanut portin sen adjutantin vastuulle, johon hän luotti, mutta väki tallasi adjutantin kuoliaaksi portilla, niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut kuninkaalle tämän tultua hänen luokseen.
18 Tapahtui niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut kuninkaalle: ”Kaksi sea-mitallista ohraa maksaa sekelin ja sea-mitallinen hienoja jauhoja sekelin huomenna näihin aikoihin Samarian portilla.”+
19 Adjutantti oli kuitenkin sanonut tosi Jumalan miehelle: ”Vaikka Jehova avaisi taivaan sulkuportit, voisiko näin* tapahtua?” Elisa oli vastannut: ”Sinä näet sen omin silmin, mutta syödä sinä et saa.”
20 Juuri näin hänelle kävi, kun väki tallasi hänet kuoliaaksi portilla.
