2. Kuninkaiden kirja 9:1-37
9 Profeetta Elisa kutsui sitten yhden profeettojen pojista ja sanoi hänelle: ”Kiedo vaatteesi vyötäröllesi, ota tämä öljypullo mukaan ja mene nopeasti Ramot-Gileadiin.+
2 Kun saavut sinne, etsi Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika. Mene sisään, pyydä häntä nousemaan miesten keskeltä ja vie hänet sisimpään huoneeseen.
3 Ota sen jälkeen öljypullo, kaada siitä hänen päähänsä ja sano: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä voitelen sinut Israelin kuninkaaksi.”’+ Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä.”
4 Niin profeetan palvelija lähti Ramot-Gileadiin.
5 Kun hän saapui sinne, armeijan päälliköt istuivat siellä yhdessä. Hän sanoi: ”Minulla on sanoma sinulle, päällikkö.” Jeehu kysyi: ”Kenelle meistä?” Hän sanoi: ”Sinulle, päällikkö.”
6 Silloin Jeehu nousi ja meni taloon. Palvelija kaatoi öljyä hänen päähänsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Minä voitelen sinut Jehovan kansan, Israelin, kuninkaaksi.+
7 Sinun on lyötävä kuoliaaksi herrasi Ahabin suku, ja minä kostan palvelijoideni, profeettojen, ja kaikkien niiden muiden Jehovan palvelijoiden veren, jotka ovat saaneet surmansa Isebelin käsissä.+
8 Koko Ahabin suku tuhoutuu, ja minä hävitän kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset,* mukaan lukien Israelin avuttomat ja heikot.+
9 Teen Ahabin suvulle niin kuin tein Nebatin pojan Jerobeamin suvulle+ ja Ahian pojan Baesan suvulle.+
10 Isebelin syövät koirat Jisreelin maapalstalla,+ eikä kukaan hautaa häntä.’” Sen jälkeen hän avasi oven ja pakeni.+
11 Kun Jeehu meni takaisin herransa palvelijoiden luo, he kysyivät häneltä: ”Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu tuli luoksesi?” Hän vastasi heille: ”Tehän tunnette tuollaiset miehet ja heidän puheensa.”
12 He kuitenkin sanoivat: ”Ei! Kerro meille totuus.” Silloin Jeehu kertoi, mitä mies oli sanonut, ja lisäsi: ”Hän sanoi vielä: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä voitelen sinut Israelin kuninkaaksi.”’”+
13 Silloin jokainen heistä otti kiireesti vaatteensa ja pani sen hänen alleen paljaille portaille.+ He puhalsivat torveen ja sanoivat: ”Jeehusta on tullut kuningas!”+
14 Sitten Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika, teki salaliiton Joramia vastaan.
Joram ja koko Israel olivat olleet Ramot-Gileadissa+ puolustamassa Israelia Syyrian kuninkaan Hasaelin+ hyökkäyksiä vastaan.
15 Myöhemmin kuningas Joram palasi Jisreeliin+ toipumaan haavoista, jotka syyrialaiset olivat aiheuttaneet hänelle hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan.+
Jeehu sanoi: ”Jos olette puolellani, älkää antako kenenkään paeta kaupungista ja mennä ilmoittamaan tästä Jisreeliin.”
16 Sitten Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, sillä Joram makasi siellä haavoittuneena. Juudan kuningas Ahasja oli mennyt sinne katsomaan Joramia.
17 Kun vartiomies seisoi tornissa Jisreelissä, hän näki Jeehun joukon lähestyvän. Hän sanoi heti: ”Minä näen miesjoukon.” Joram sanoi: ”Ota ratsumies, lähetä hänet heitä vastaan ja käske hänen kysyä: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’”
18 Niinpä ratsumies meni häntä vastaan ja sanoi: ”Näin sanoo kuningas: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa? Käänny ja seuraa minua!”
Vartiomies ilmoitti sitten: ”Viestinviejä on päässyt heidän luokseen muttei ole palannut.”
19 Niin hän lähetti toisen ratsumiehen. Kun mies tuli heidän luokseen, hän sanoi: ”Näin sanoo kuningas: ’Tuletteko rauhallisissa aikeissa?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa? Käänny ja seuraa minua!”
20 Vartiomies ilmoitti sitten: ”Hän on päässyt heidän luokseen muttei ole palannut, ja ajaminen näyttää Nimsin pojanpojan* Jeehun ajolta, sillä hän ajaa kuin hullu.”
21 Joram sanoi: ”Laittakaa vaunut valmiiksi!” Niin hänen sotavaununsa laitettiin valmiiksi, ja Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja+ lähtivät kumpikin omissa sotavaunuissaan Jeehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maapalstalla.+
22 Kun Joram näki Jeehun, hän kysyi: ”Tuletko rauhallisissa aikeissa, Jeehu?” Mutta hän sanoi: ”Miten rauhaa voisi olla niin kauan kuin äitisi Isebel syyllistyy prostituutioon*+ ja monenlaiseen noituuteen?”+
23 Joram käänsi heti vaununsa paetakseen ja sanoi Ahasjalle: ”Meitä on petkutettu, Ahasja!”
24 Jeehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli tuli ulos hänen sydämensä kohdalta, ja hän lyyhistyi sotavaunuihinsa.
25 Sitten Jeehu sanoi adjutantilleen Bidkarille: ”Nosta hänet ja heitä hänet jisreeliläisen Nabotin maapalstalle.+ Muista, että sinä ja minä ajoimme yhdessä* hänen isänsä Ahabin jäljessä, kun Jehova itse esitti tämän julistuksen häntä vastaan:+
26 ’”Niin varmasti kuin minä näin eilen Nabotin veren+ ja hänen poikiensa veren”, julistaa Jehova, ”minä kostan+ sinulle tällä samalla maapalstalla”, julistaa Jehova.’ Nosta siis hänet ja heitä hänet sille maapalstalle, niin kuin Jehova on sanonut.”+
27 Kun Juudan kuningas Ahasja+ näki, mitä tapahtui, hän pakeni puutarhatalolle vievää tietä. (Myöhemmin Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: ”Tappakaa hänetkin!” Niin he haavoittivat häntä hänen ollessaan vaunuissa matkalla ylös Guriin, joka on lähellä Jibleamia.+ Hän kuitenkin jatkoi pakoaan Megiddoon ja kuoli siellä.
28 Sitten hänen palvelijansa kuljettivat hänet vaunuissa Jerusalemiin, ja hänet haudattiin hautaansa esi-isiensä viereen Daavidin kaupunkiin.+
29 Ahasjasta+ oli tullut Juudan kuningas Ahabin pojan Joramin 11. vuonna.)
30 Kun Jeehu tuli Jisreeliin,+ Isebel+ kuuli siitä. Niin hän kaunisti silmänsä mustalla värillä,* laittoi hiuksensa ja katsoi alas ikkunasta.
31 Jeehun tultua sisään portista Isebel sanoi: ”Kävikö Simrille, herransa surmaajalle, hyvin?”+
32 Jeehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: ”Kuka on minun puolellani? Kuka?”+ Heti pari kolme hovivirkamiestä katsoi alas häneen.
33 Hän sanoi: ”Heittäkää hänet alas!” Silloin he heittivät hänet alas. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosiin, ja Jeehun hevoset tallasivat hänet.
34 Sen jälkeen Jeehu meni sisään ja söi ja joi. Sitten hän sanoi: ”Huolehtikaa siitä, että se kirottu nainen haudataan. Onhan hän sentään kuninkaan tytär.”+
35 Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet hänestä muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet.+
36 Kun he palasivat ja ilmoittivat sen Jeehulle, hän sanoi: ”Näin toteutuu se, mitä Jehova sanoi+ palvelijansa, tisbeläisen Elian, välityksellä: ’Jisreelin maapalstalla koirat syövät Isebelin lihan.+
37 Isebelin ruumiista tulee kuin lantaa pellolle, Jisreelin maapalstalle, niin ettei voida sanoa: ”Tämä on Isebel.”’”
