2. Mooseksen kirja 5:1-23

  • Mooses ja Aaron faraon edessä (1–5)

  • Sorto pahenee (6–18)

  • Israelilaiset syyttävät Moosesta ja Aaronia (19–23)

5  Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon eteen ja sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Päästä kansani pois, jotta se viettäisi erämaassa juhlaa minun kunniakseni.’”  Mutta farao sanoi: ”Kuka on Jehova,+ niin että minun pitäisi totella häntä* ja päästää Israel lähtemään?+ Minä en tunne Jehovaa enkä aio päästää Israelia pois.”+  He kuitenkin sanoivat: ”Heprealaisten Jumala on puhunut meille. Haluaisimme mennä kolmen päivämatkan päähän erämaahan ja uhrata Jumalallemme Jehovalle,+ muuten hän rankaisee meitä sairauksilla tai miekalla.”  Egyptin kuningas vastasi heille: ”Miksi te, Mooses ja Aaron, yritätte viedä kansan pois työn äärestä? Menkää takaisin työhön!”*+  Farao jatkoi: ”Katsokaa, kuinka paljon tätä kansaa on, ja te haluatte, että he keskeyttävät työnteon.”  Vielä samana päivänä farao käski työnjohtajia ja kansan esimiehiä:  ”Te ette saa enää antaa kansalle olkia tiilentekoon.+ Menkööt itse kokoamaan itselleen olkia.  Teidän on kuitenkin edelleen vaadittava heiltä sama määrä tiiliä kuin ennenkin. Älkää pienentäkö heidän kiintiötään, sillä he ovat laiskoja. Siksi he huutavat: ’Me haluamme lähteä, tahdomme uhrata Jumalallemme!’  Pankaa heidät tekemään työtä kovemmin ja pitäkää heidät kiireisinä, jotta he eivät kuuntele valheita.” 10  Silloin työnjohtajat+ ja kansan esimiehet menivät sanomaan kansalle: ”Näin on farao sanonut: ’Minä en anna teille enää olkia. 11  Menkää itse hakemaan itsellenne olkia mistä vain niitä löydätte, mutta työtänne ei helpoteta vähääkään.’” 12  Sitten kansa hajaantui pitkin Egyptin maata keräämään olkia. 13  Heidän työnjohtajansa patistivat heitä: ”Jokaisen teistä on saatava työnsä valmiiksi joka päivä, aivan niin kuin silloin kun teille annettiin olkia.” 14  Lisäksi faraon työnjohtajat pieksivät esimiehiä, joita he olivat asettaneet valvomaan israelilaisia.+ Työnjohtajat kysyivät heiltä: ”Miksi ette ole eilen ettekä tänään tehneet yhtä paljon tiiliä kuin aiemmin?” 15  Silloin israelilaisten esimiehet menivät faraon eteen ja valittivat: ”Miksi kohtelet palvelijoitasi näin? 16  Palvelijoillesi ei anneta olkia, ja silti meille sanotaan: ’Tehkää tiiliä!’ Palvelijoitasi piestään, vaikka syy on omassa kansassasi.” 17  Mutta hän sanoi: ”Laiskoja te olette, laiskoja!+ Siksi te sanotte: ’Me haluamme lähteä, tahdomme uhrata Jehovalle.’+ 18  Menkää takaisin työhön! Olkia teille ei anneta, mutta silti teidän pitää valmistaa vaadittu määrä tiiliä.” 19  Israelilaisten esimiehet huomasivat olevansa pahassa pulassa, koska heille sanottiin: ”Ette saa pienentää päivittäistä tiilimäärää vähääkään.” 20  Sen jälkeen he tapasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa heidän tullessaan faraon luota. 21  He sanoivat näille heti: ”Jehova nähköön tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saaneet faraon ja hänen palvelijansa halveksimaan meitä* ja panneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät.”+ 22  Silloin Mooses kääntyi Jehovan puoleen ja sanoi: ”Jehova, miksi olet aiheuttanut kärsimystä tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? 23  Siitä lähtien kun menin faraon eteen puhumaan sinun nimessäsi,+ hän on kohdellut tätä kansaa entistä huonommin,+ etkä sinä tosiaankaan ole vapauttanut kansaasi.”+

Alaviitteet

Kirjaim. ”kuunnella hänen ääntään”.
Tai ”kantamaan taakkojanne”.
Tai ”tehneet meidät löyhkäksi faraolle ja hänen palvelijoilleen”.