5. Mooseksen kirja 20:1-20

  • Sodankäyntiä koskevia sääntöjä (1–20)

    • Vapautus sotapalveluksesta (5–9)

20  Jos lähdet sotimaan vihollisiasi vastaan ja näet heidän hevosensa, sotavaununsa ja joukkonsa, jotka ovat suuremmat kuin sinun joukkosi, älä pelkää heitä, koska Jumalasi Jehova, joka toi sinut pois Egyptin maasta, on kanssasi.+  Kun olet ryhtymässä taisteluun, papin on mentävä puhumaan kansalle.+  Hänen on sanottava heille: ’Kuule, Israel! Te ryhdytte tänään taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko. Älkää pelätkö, kauhistuko älkääkä vapisko heidän takiaan,  sillä Jumalanne Jehova kulkee kanssanne taistellakseen puolestanne vihollisianne vastaan ja pelastaakseen teidät.’+  Myös kansan vastuullisten miesten on puhuttava kansalle ja sanottava: ’Onko joku mies rakentanut uuden talon mutta ei ole ottanut sitä käyttöön?* Hän saa palata kotiinsa, jottei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen ottaisi sitä käyttöönsä.  Onko joku mies istuttanut viinitarhan mutta ei ole vielä alkanut korjata sen satoa? Hän saa palata kotiinsa, jottei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen alkaisi korjata sen satoa.  Onko joku mies kihlannut naisen mutta ei ole mennyt naimisiin hänen kanssaan? Hän saa palata kotiinsa,+ jottei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen menisi naisen kanssa naimisiin.’  Vastuullisten miesten on myös kysyttävä kansalta: ’Onko joku mies pelokas ja arka?+ Hänen on palattava kotiinsa, jottei hän saisi veljiäänkin pelkäämään.’+  Kun vastuulliset miehet ovat lakanneet puhumasta kansalle, heidän on nimitettävä sotapäälliköitä joukkojen johtoon. 10  Jos lähestyt jotain kaupunkia taistellaksesi sitä vastaan, sinun on ilmoitettava sille rauhanehdot.+ 11  Jos se suostuu rauhaan ja avaa sinulle porttinsa, kaikki sen asukkaat tulevat palvelemaan sinua pakkotyössä.+ 12  Mutta jos se ei tee rauhaa kanssasi vaan ryhtyy sotimaan sinua vastaan, sinun on piiritettävä sitä. 13  Jumalasi Jehova antaa sen sinun käsiisi, ja sinun on lyötävä kaikki siellä olevat miehet kuoliaaksi miekalla. 14  Naiset, lapset, karjan ja kaiken, mitä kaupungissa on, kaiken sen saaliin, saat kuitenkin ottaa itsellesi,+ ja voit käyttää vihollisiltasi saadun saaliin, jonka Jumalasi Jehova on antanut sinulle.+ 15  Näin sinun tulee tehdä kaikille niille kaupungeille, jotka ovat hyvin kaukana sinusta eivätkä ole lähellä olevien kansojen kaupunkeja. 16  Mutta näiden kansojen kaupunkeihin, jotka Jumalasi Jehova antaa sinulle perinnöksi, et saa jättää eloon ketään.*+ 17  Sinun tulee tuhota heidät perin pohjin,* heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset,+ niin kuin Jumalasi Jehova on käskenyt sinua, 18  jotta he eivät opettaisi sinua noudattamaan kaikkia niitä inhottavia tapoja, joita heillä on ollut palvoessaan jumaliaan, ja saisi sinua tekemään syntiä Jumalaasi Jehovaa vastaan.+ 19  Jos piirität jotain kaupunkia valloittaaksesi sen ja olet taistellut sitä vastaan päiväkausia, et saa hävittää sen puita kirveellä. Sinä saat syödä niistä, mutta et saa kaataa niitä,+ sillä pitäisikö puuta piirittää niin kuin ihmistä? 20  Saat hävittää ainoastaan puita, joista tiedät, ettei niistä saa ravintoa. Saat kaataa niitä ja rakentaa niistä piirityslaitteita kanssasi sotivaa kaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu.

Alaviitteet

Tai ”vihkinyt sitä”.
Tai ”yhtään hengittävää”.
Tai ”vihkiä heidät ehdottomasti tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.