Esra 9:1-15
9 Heti kun näin oli tehty, ruhtinaat tulivat sanomaan minulle: ”Israelin kansa, papit ja leeviläiset eivät ole erottautuneet naapurikansoista – kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä+ ja amorilaisista+ – eivätkä ole hylänneet niiden inhottavia tapoja.+
2 He ovat ottaneet näiden tyttäriä vaimoiksi itselleen ja pojilleen,+ ja he, pyhä kansa,*+ ovat sekoittuneet naapurikansoihin.+ Tähän uskottomuuteen ovat syyllistyneet ennen kaikkea ruhtinaat ja valtuusmiehet.”
3 Heti kun kuulin tästä, repäisin vaatteeni,* raastoin hiuksiani ja partaani ja istuuduin järkyttyneenä.
4 Silloin kaikki, jotka kunnioittivat Israelin Jumalan sanoja,* kokoontuivat ympärilleni pakkosiirtolaisten uskottomuuden johdosta, ja minä istuin järkyttyneenä illan viljauhriin asti.+
5 Oltuani tällä tavoin nöyrtyneenä nousin ylös illan viljauhrin aikaan+ vaatteet repäistyinä, polvistuin ja levitin käteni Jumalani Jehovan puoleen.
6 Minä sanoin: ”Oi Jumalani, minua hävettää ja nolottaa kääntää kasvoni puoleesi, minun Jumalani, sillä rikkomuksemme ovat kohonneet päämme yläpuolelle ja syyllisyytemme ulottuu aina taivaaseen asti.+
7 Esi-isiemme päivistä tähän päivään asti syyllisyytemme on ollut suuri,+ ja rikkomustemme takia meidät ja meidän kuninkaamme ja pappimme on annettu muiden maiden kuninkaiden käsiin, miekalla surmattavaksi,+ vangittavaksi,+ ryöstettäväksi+ ja häväistäväksi, ja näin on vielä nykyäänkin.+
8 Mutta nyt Jumalamme Jehova on hetken osoittanut suosiotaan antamalla jäljellä olevien päästä pois ja tuomalla meidät turvaan pyhään paikkaansa,*+ jotta silmämme loistaisivat, oi Jumalamme, ja saisimme hiukan virvoitusta orjuudessamme.
9 Vaikka olemme orjia,+ Jumalamme ei ole hylännyt meitä orjuudessamme, vaan hän on osoittanut uskollista rakkauttaan meitä kohtaan Persian kuninkaiden edessä+ virvoittaakseen meitä, jotta voisimme pystyttää Jumalamme temppelin,+ kunnostaa sen rauniot ja olla kivimuurin* suojissa Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Mutta mitä voimme sanoa tämän jälkeen, oi Jumalamme? Olemmehan hylänneet käskysi,
11 jotka annoit meille palvelijoidesi, profeettojen, välityksellä sanoen: ’Maa, jota olette menossa ottamaan haltuunne, on epäpuhdas maa, koska siellä olevat kansat ovat epäpuhtaita ja ne ovat epäpuhtaudessaan täyttäneet sen äärestä ääreen inhottavilla tavoillaan.+
12 Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne.+ Älkää koskaan pyrkikö edistämään heidän rauhaansa ja hyvinvointiaan.+ Silloin voitte vahvistua, syödä sitä hyvää, mitä maa tuottaa, ja ottaa maan ikuisiksi ajoiksi haltuunne poikianne varten.’
13 Kaiken sen jälkeen, mitä meille on tapahtunut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden – sillä sinä, Jumalamme, et ole kohdellut meitä rikkomustemme mukaisesti,+ vaan olet antanut meidän täällä olevien päästä pois+ –
14 rikkoisimmeko taas käskyjäsi ja liittoutuisimme avioliittojen kautta* niiden kansojen kanssa, joilla on näitä inhottavia tapoja?+ Etkö sinä vihastuisi meihin niin suuresti, että tuhoaisit meidät kokonaan, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan säilyisi elossa?
15 Oi Jehova, Israelin Jumala, sinä olet oikeamielinen,*+ koska meistä on jäänyt osa eloon. Tässä me olemme edessäsi syyllisinä, sillä tämän takia on mahdotonta seisoa edessäsi.”+
