Habakuk 3:1-19
3 Profeetta Habakukin rukous surulauluina:
2 Oi Jehova, olen kuullut sanoman sinusta.
Toimintasi, Jehova, saa minut tuntemaan syvää kunnioitusta.
Herätä se eloon vuosien keskellä!*
Tee se tunnetuksi vuosien keskellä.*
Muistathan osoittaa armoa sekasorron aikana.+
3 Jumala tuli Temanista,Pyhä Paraninvuorelta.+ (Sela.*)
Hänen majesteettisuutensa peitti taivaat,+maa täyttyi hänen ylistyksestään.
4 Hänen hohteensa oli kuin valo.+
Kaksi sädettä välähti hänen kädestään,jossa piili hänen voimansa.
5 Kulkutauti* meni hänen edellään,+ja polttava kuume kulki hänen jäljessään.
6 Hän seisahtui ja vavisutti maata.+
Yhdellä katseella hän sai kansat hypähtämään.+
Ikuiset vuoret murskautuivat,ja ikivanhat kukkulat kumartuivat.+
Hänen ovat muinaiset polut.
7 Näin levottomuutta Kusanin teltoissa.
Midianin maan telttakankaat vapisivat.+
8 Jokiako, Jehova,jokiako kohtaan vihasi hehkuu?
Kohdistuuko vimmasi mereen?+
Sinä ajoit hevosillasi,+vaunusi olivat voitokkaat.*+
9 Olet ottanut esiin jousesi, ja se on valmiina.
Aseet* on määrätty tehtäväänsä valalla vannoen.* (Sela.)
Sinä halkaiset maan joilla.
10 Vuoret vääntelehtivät tuskasta nähdessään sinut.+
Rankkasade pyyhkäisi yli.
Syvät vedet pauhasivat.+
Ne nostivat kätensä korkealle.
11 Aurinko ja kuu pysyivät paikallaan korkealla asuinpaikassaan.+
Nuolesi lähtivät liikkeelle kuin valo.+
Keihääsi salamoi säihkyen.
12 Sinä marssit maan halki vihastuneena.
Sinä poljit* kansoja suuttuneena.
13 Sinä lähdit pelastamaan kansaasi, pelastamaan voideltuasi.
Sinä murskasit jumalattomien talon johtajan.*
Se paljastettiin perustuksista kattoon* asti. (Sela.)
14 Sinä lävistit hänen soturiensa pään hänen omilla aseillaan,*kun he syöksyivät hajaannuttamaan minua.
Riemuissaan he nielaisivat ahdistetun piilossa.
15 Sinä poljit hevosillasi meren halki,kuohuvien vesimassojen halki.
16 Minä kuulin ja vapisin sisimmässäni,*kuullessani äänen huuleni värisivät.
Luuni alkoivat mädäntyä,+jalat vapisivat allani.
Silti odotan hiljaa ahdingon päivää,+sillä se kohtaa kimppuumme hyökkäävää kansaa.
17 Vaikka viikunapuu ei ehkä kukieivätkä viiniköynnökset kenties tuota hedelmiä,vaikka oliivisato voi epäonnistuaeivätkä pellot* ehkä tuota ravintoa,vaikka katras voi kadota tarhastaeikä aitauksissa ehkä ole karjaa,
18 niin minä kuitenkin riemuitsen Jehovasta,iloitsen Jumalastani, pelastajastani.+
19 Suvereeni Herra Jehova on minun voimani.+Hän tekee jaloistani kuin kauriin jalatja antaa minun astella kukkuloilla.+
Alaviitteet
^ Tai mahd. ”meidän aikanamme”.
^ Tai mahd. ”meidän aikanamme”.
^ Tai ”Rutto”.
^ Tai ”pelastus”.
^ Tai mahd. ”Nuolet”. Kirjaim. ”Sauvat”.
^ Tai mahd. ”Heimojen valat on lausuttu”.
^ Kirjaim. ”pään”.
^ Kirjaim. ”kaulaan”.
^ Kirjaim. ”hänen sauvoillaan”.
^ Kirjaim. ”ja vatsani vapisi”.
^ Tai ”penkereet”.
