Hesekiel 11:1-25

  • Pahat ruhtinaat tuomitaan (1–13)

    • Kaupunkia verrataan pataan (3–12)

  • Lupaus palaamisesta (14–21)

    • ”Uusi henki” annetaan (19)

  • Jumalan kirkkaus lähtee Jerusalemista (22, 23)

  • Hesekiel palaa näyssä Kaldeaan (24, 25)

11  Sitten henki nosti minut ylös ja vei minut Jehovan temppelin itäiselle portille, joka on itään päin.+ Näin portin sisäänkäynnin luona 25 miestä, ja heidän joukossaan olivat Jaasanja, Asurin poika, ja Pelatja, Benajan poika, jotka olivat kansan ruhtinaita.+  Jumala sanoi minulle: ”Ihmisen poika, nämä ovat ne miehet, jotka punovat pahoja juonia ja antavat vahingollisia neuvoja tässä kaupungissa.*  He sanovat: ’Eikö nyt ole aika rakentaa taloja?+ Tämä kaupunki* on pata,+ ja me olemme liha.’  Profetoi siksi heitä vastaan. Profetoi, ihmisen poika.”+  Silloin Jehovan henki tuli päälleni,+ ja hän sanoi minulle: ”Sano: ’Näin sanoo Jehova: ”Israelin kansa, te olette oikeassa siinä, mitä olette sanoneet, ja minä tiedän, mitä ajattelette.*  Te olette syyllisiä siihen, että monet ovat kuolleet tässä kaupungissa, ja te olette täyttäneet sen kadut kuolleilla.”’”+  ”Sen vuoksi suvereeni Herra Jehova sanoo näin: ’Ruumiit, jotka te olette jättäneet lojumaan ympäri kaupunkia, ovat liha, ja kaupunki on pata.+ Teidät kuitenkin viedään täältä pois.’”  ”’Miekkaa te olette pelänneet,+ ja miekan minä nostan teitä vastaan’, julistaa suvereeni Herra Jehova.  ’Minä tuon teidät pois kaupungin keskeltä, annan teidät ulkomaalaisten käsiin ja panen tuomionne täytäntöön.+ 10  Te kaadutte miekkaan.+ Minä tuomitsen teidät Israelin rajalla,+ ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.+ 11  Kaupunki ei tule olemaan teille pata, ettekä te tule olemaan lihaa sen sisällä. Minä tuomitsen teidät Israelin rajalla, 12  ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova. Te ette nimittäin ole noudattaneet minun säännöksiäni ettekä tuomioitani,+ vaan olette toimineet ympärillänne olevien kansojen oikeudellisten päätösten mukaan.’”+ 13  Heti kun minä profetoin, Benajan poika Pelatja kuoli, jolloin minä kumarruin maahan asti ja huusin suureen ääneen: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Hävitätkö sinä Israelista jäljelle jääneet perusteellisesti?”+ 14  Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 15  ”Ihmisen poika, Jerusalemin asukkaat ovat sanoneet sinun veljillesi, niille veljillesi, joilla on lunastusoikeus, ja koko Israelin kansalle: ’Pysykää kaukana Jehovasta. Maa kuuluu meille. Se on annettu meidän omaisuudeksemme.’ 16  Sano sen vuoksi: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Vaikka olen lähettänyt heidät kauas muiden kansojen sekaan ja hajottanut heidät eri maihin,+ minusta tulee heille vähäksi aikaa pyhäkkö niissä maissa, joihin he ovat menneet.”’+ 17  Sano sen tähden: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Minä myös kerään teidät niistä kansoista ja kokoan teidät niistä maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan.+ 18  Ja he palaavat sinne ja poistavat sieltä kaikki sen iljetykset ja inhottavat tavat.+ 19  Minä liitän heidän sydämensä yhteen*+ ja panen heihin uuden hengen,+ ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistaan+ ja annan heille lihasydämen,*+ 20  jotta he toimisivat minun säädösteni mukaan, noudattaisivat minun tuomioitani ja tottelisivat niitä. Silloin he ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.”’ 21  ’”Mutta ne, jotka sydämessään pitävät kiinni iljetyksistään ja inhottavista tavoistaan, minä panen vastaamaan tekojensa seurauksista”, julistaa suvereeni Herra Jehova.’” 22  Kerubit nostivat nyt siipensä, ja pyörät olivat aivan heidän vierellään,+ ja Israelin Jumalan kirkkaus oli heidän yläpuolellaan.+ 23  Sitten Jehovan kirkkaus+ kohosi kaupungin yltä ja pysähtyi kaupungin itäpuolella olevan vuoren ylle.+ 24  Henki nosti minut ylös – Jumalan hengen välityksellä annetussa näyssä – ja toi minut pakkosiirtolaisten luo Kaldeaan. Sitten näky, jonka olin nähnyt, katosi. 25  Minä aloin kertoa pakkosiirtolaisille kaikesta siitä, mitä Jehova oli minulle näyttänyt.

Alaviitteet

Tai ”tätä kaupunkia vastaan”.
Kirjaim. ”Hän”. Heprean feminiinimuotoinen pronomini viittaa tässä Jerusalemin kaupunkiin, jossa juutalaiset ajattelivat olevansa suojassa.
Tai ”mitä hengestänne nousee”.
Kirjaim. ”annan heille yhden sydämen”.
Ts. sydämen, joka noudattaa herkästi Jumalan ohjausta.