Hesekiel 9:1-11
9 Sitten kuulin, kun hän huusi kovalla äänellä nämä sanat: ”Kootkaa ne, jotka panevat toimeen rangaistuksen kaupungille ja joista jokaisella on kädessään tuhoamiseen tarkoitettu aseensa!”
2 Minä näin kuuden miehen tulevan yläportilta+ päin, joka on pohjoista kohti, ja jokaisella oli kädessään murskaamisaseensa. Heidän joukossaan oli yksi pellavapukuinen mies, ja hänen vyötäröllään oli kotelo, jossa oli sihteerin kirjoitusvälineet.* He tulivat sisään ja pysähtyivät kuparialttarin viereen.+
3 Sitten Israelin Jumalan kirkkaus+ kohosi kerubien yläpuolelta, missä se oli ollut, ja siirtyi temppelin sisäänkäynnin kynnykselle,+ ja hän huusi pellavapukuiselle miehelle, jonka vyötäröllä oli sihteerin kirjoitusvälinekotelo.
4 Jehova sanoi hänelle: ”Kulje kaupungin läpi, Jerusalemin läpi, ja tee merkki niiden ihmisten otsaan, jotka huokailevat ja valittavat+ kaikkien kaupungissa tehtävien inhottavien asioiden vuoksi.”+
5 Toisille kuulin hänen sanovan: ”Kulkekaa kaupungin läpi hänen perässään ja lyökää. Älkää* tunteko sääliä älkääkä osoittako myötätuntoa.+
6 Tappakaa kaikki vanhat miehet, nuoret miehet, neitsyet, pikkulapset ja naiset,+ mutta älkää lähestykö ketään, jossa on merkki.+ Teidän tulee aloittaa minun pyhäköstäni.”+ Niin he aloittivat vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.+
7 Sitten hän sanoi heille: ”Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla.+ Menkää!” Niin he menivät ja löivät kuoliaaksi ihmisiä kaupungissa.
8 Kun he löivät heitä kuoliaaksi, vain minä jäin jäljelle, ja minä kumarruin maahan asti ja huusin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Hävitätkö kaikki Israelista jäljellä olevat vuodattaessasi vihaasi Jerusalemin päälle?”+
9 Silloin hän sanoi minulle: ”Israelin ja Juudan kansan synti on suuri, erittäin suuri.+ Maa on täynnä verenvuodatusta,+ ja kaupunki on täysin turmeltunut.+ Hehän sanovat: ’Jehova on hylännyt tämän maan, eikä Jehova näe mitään.’+
10 Niinpä minä en* tunne sääliä enkä osoita myötätuntoa.+ Minä panen heidät itse vastaamaan tekojensa seurauksista.”
11 Sitten minä näin, että se pellavapukuinen mies, jonka vyötäröllä oli kirjoitusvälinekotelo, tuli takaisin ja ilmoitti: ”Olen tehnyt niin kuin käskit.”
