Jeremia 18:1-23

  • Savi savenvalajan käsissä (1–12)

  • Jehova kääntää Israelille selkänsä (13–17)

  • Jeremiaa vastaan juonitaan; hänen pyyntönsä (18–23)

18  Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana:  ”Nouse ja mene alas savenvalajan taloon.+ Siellä minä annan sinun kuulla sanani.”  Niin minä menin alas savenvalajan taloon, jossa hän työskenteli savenvalupyörien ääressä.  Astia, jota savenvalaja teki savesta, meni kuitenkin pilalle hänen käsissään. Niinpä hän alkoi muotoilla siitä toista astiaa, sellaista kuin halusi.*  Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului:  ”’Enkö minä voi tehdä teille, Israelin kansa, niin kuin tämä savenvalaja savelle?’ julistaa Jehova. ’Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te minun kädessäni, Israelin kansa.+  Aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan juurineen repimisestä, hajottamisesta ja tuhoamisesta+  ja tuo kansa luopuu pahuudestaan, jonka olen tuominnut, minäkin harkitsen uudelleen sitä onnettomuutta,* jonka aioin aiheuttaa sille.+  Mutta aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan rakentamisesta ja istuttamisesta 10  ja se tekeekin sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä tottele minua, minä harkitsen uudelleen sitä hyvää,* jota aioin tehdä sille.’ 11  Sanothan nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä valmistelen* teille onnettomuutta ja mietin teille rangaistusta. Pyydän, kääntykää pahoilta teiltänne ja korjatkaa käytöstänne ja toimintaanne.”’”+ 12  He kuitenkin sanoivat: ”Turha vaiva!+ Me toimimme omien ajatustemme mukaan, ja kukin meistä seuraa pahaa, itsepäistä sydäntään.”+ 13  Siksi Jehova sanoo näin: ”Pyydän, kysykää itse kansoilta. Onko kukaan kuullut mitään tällaista? Israelin neitsyt on tehnyt jotain hyvin pöyristyttävää.+ 14  Sulaako lumi Libanonin kalliorinteiltä? Tai kuivuvatko kaukaa virtaavat viileät vedet? 15  Mutta minun kansani on unohtanut minut.+ He uhraavat uhreja* arvottomalle+ja saavat ihmiset kompastumaan teillään, muinaisilla poluilla,+ja vaeltamaan syrjäteitä, jotka eivät ole sileitä ja tasaisia.* 16  Siksi heidän maastaan tulee kauhistuttava näky,+jotain, mille vihelletään ikuisesti.+ Joka ainoa ohikulkija tuijottaa kauhistuneena ja pudistelee päätään.+ 17  Kuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä. Heidän onnettomuutensa päivänä käännän heille selkäni sen sijaan että katsoisin heihin.”*+ 18  He sanoivat: ”Tulkaa, juonitaan Jeremiaa vastaan,+ sillä laki* ei katoa papeiltamme eikä neuvo viisailta eikä sana profeetoilta. Tulkaa, puhutaan häntä vastaan* eikä kiinnitetä huomiota siihen, mitä hän sanoo.” 19  Kiinnitä huomiota minuun, Jehova,ja kuuntele, mitä vastustajani sanovat. 20  Pitäisikö hyvä maksaa pahalla? He ovat kaivaneet kuopan riistääkseen elämäni.*+ Muista, että olen seisonut edessäsi ja puhunut heistä hyvääsaadakseni vihasi heitä kohtaan laantumaan. 21  Anna siksi heidän poikiensa nääntyä nälkään,luovuta heidät miekan saaliiksi.+ Anna heidän vaimojensa menettää lapsensa ja jäädä leskiksi.+ Anna tappavan vitsauksen surmata heidän miehensä,miekan lyödä taistelussa heidän nuoret miehensä.+ 22  Kuulukoon heidän taloistaan huuto,kun tuot yllättäen ryöstäjät heidän kimppuunsa. He ovat kaivaneet kuopan vangitakseen minutja asettaneet pyydyksiä jaloilleni.+ 23  Mutta sinä, Jehova,tiedät hyvin kaikki heidän juonensa, joita he punovat tappaakseen minut.+ Älä peitä heidän rikkomustaanäläkä pyyhi pois heidän syntiään edestäsi. Kunpa he kompastuisivat sinun edessäsi,+kun toimit heitä vastaan vihastuneena.+

Alaviitteet

Kirjaim. ”niin kuin savenvalajan silmissä näytti oikealta tehdä”.
Tai ”tunnen mielipahaa sen onnettomuuden takia”.
Tai ”tunnen mielipahaa sen hyvän takia”.
Kirjaim. ”muodostan”.
Tai ”joita ei ole raivattu”.
Tai ”suitsuttavat uhrisavua”.
Kirjaim. ”näytän heille selän, en kasvoja”.
Kirjaim. ”lyödään hänet kielellä”.
Tai ”opetus”.
Tai ”sieluni”.