Jeremia 4:1-31

  • Katumus tuo siunauksia (1–4)

  • Pohjoisesta tulee onnettomuus (5–18)

  • Jeremian tuska tulevan onnettomuuden vuoksi (19–31)

4  ”Jos sinä palaat, Israel”, julistaa Jehova,”jos sinä palaat minun luoksenija jos poistat iljettävät epäjumalasi minun edestäni,silloin sinusta ei tule pakolaista.+   Jos vannot: ’Yhtä varmasti kuin Jehova elää!’ja toimit rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja oikein,*niin kansat hankkivat häneltä* itselleen siunauksenja ylpeilevät hänestä.”+  Näin sanoo Jehova Juudan miehille ja Jerusalemille: ”Kyntäkää itsellenne viljelysmaaälkääkä jatkuvasti kylväkö orjantappuroiden sekaan.+   Ympärileikatkaa itsenne Jehovan edessäja poistakaa sydämenne esinahka,+te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,ettei vihani leimahtaisi kuin tulija palaisi kenenkään sammuttamattateidän pahojen tekojenne takia.”+   Kertokaa Juudassa ja julistakaa Jerusalemissa, huutakaa ja puhaltakaa torveen kaikkialla maassa,+ huutakaa kovalla äänellä ja sanokaa: ”Kokoontukaa!Paetaan linnoitettuihin kaupunkeihin.+   Kohottakaa merkki* Siionia kohti. Hakeutukaa suojaan älkääkä jääkö seisomaan.” Minä tuon pohjoisesta onnettomuuden,+ suuren romahduksen.   Kuin tiheiköstään esiin tuleva leijona+on kansojen tuhoaja lähtenyt liikkeelle.+ Hän on lähtenyt olinpaikastaan tekemään maastasi kauhistuttavan näyn. Sinun kaupunkisi luhistuvat raunioiksi, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.+   Pukeutukaa siksi säkkikankaaseen,+surkaa* ja valittakaa,sillä Jehovan hehkuva viha ei ole kääntynyt meistä pois.   ”Sinä päivänä”, julistaa Jehova, ”kuninkaan rohkeus* pettää,+samoin ruhtinaiden rohkeus.*Papit kauhistuvat ja profeetat ihmettelevät.”+ 10  Sitten minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Sinä olet todella pettänyt perusteellisesti tämän kansan+ ja Jerusalemin, kun olet sanonut: ’Teillä tulee olemaan rauha’,+ mutta kurkullamme onkin* miekka.” 11  Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: ”Paahtava tuuli erämaan paljailta kukkuloiltapuhaltaa kansani tytärtä* kohti,muttei viljan viskaamista* eikä puhdistamista varten. 12  Minun käskystäni näistä paikoista puhaltaa tuuli täydellä voimalla. Nyt minä julistan heille tuomiot. 13  Katso! Vihollinen tulee kuin sadepilvet,ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli.+ Hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat.+ Voi meitä, sillä olemme tuhon omat! 14  Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, Jerusalem, jotta pelastuisit.+ Kuinka kauan haudot pahoja ajatuksia? 15  Ääni kertoo uutisia Danista+ja julistaa onnettomuutta Efraimin vuorilta. 16  Ilmoittakaa se kansoille.Julistakaa se Jerusalemille.” ”Tiedustelijoita* tulee kaukaisesta maasta,ja he kohottavat sotahuudon Juudan kaupunkeja vastaan. 17  He piirittävät Jerusalemia kuin pellon vartijat,+koska se on kapinoinut minua vastaan”,+ julistaa Jehova. 18  ”Sinä joudut maksamaan käytöksestäsi ja toiminnastasi.+ Kuinka katkera onkaan onnettomuutesi,sillä kapinallisuutesi yltää aina sydämeesi asti!” 19  Voi ahdistustani,* ahdistustani! Sydäntäni* raastaa ankara tuska. Sydämeni jyskyttää rinnassani. En voi pysyä hiljaa,sillä olen kuullut torven äänen,taisteluhälytyksen.*+ 20  Sanomia kuullaan onnettomuudesta onnettomuuden perään,sillä koko maa on tuhottu. Yhtäkkiä omat telttani tuhotaan,hetkessä minun telttakankaani.+ 21  Kuinka kauan vielä näen merkin,*kuulen torven äänen?+ 22  ”Kansani on tyhmä.+He eivät ota huomioon minua. He ovat typeriä lapsia,* vailla ymmärrystä. He osaavat kyllä tehdä pahaa*mutta eivät tiedä, miten tehdä hyvää.” 23  Minä näin maan – se oli tyhjä ja autio.+ Minä katsoin taivasta – siellä ei ollut enää valoa.+ 24  Minä näin vuoret – ne järisivät,ja kaikki kukkulat tärisivät.+ 25  Minä katselin ympärilleni enkä nähnyt yhtään ihmistä,ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet.+ 26  Minä näin, että hedelmätarhasta oli tullut erämaaja että kaikki sen kaupungit oli hajotettu.+ Tämän oli saanut aikaan Jehova,hänen hehkuva vihansa. 27  Näin sanoo Jehova: ”Koko maa autioituu,+mutta minä en hävitä sitä kokonaan. 28  Tämän vuoksi maa suree+ja ylhäällä oleva taivas pimenee.+ Minä olen puhunut, olen päättänyt,en muuta mieltäni* enkä peru sanaani.+ 29  Ratsumiesten ja jousiampujien ääntäpakenee koko kaupunki.+ Ihmiset menevät tiheikköihin,ja he kiipeävät kallioille.+ Kaikki kaupungit on hylätty,eikä niissä asu ketään.” 30  Nyt kun sinut on tuhottu, mitä aiot tehdä? Sinulla oli tapana pukeutua kirkkaanpunaiseen,koristaa itsesi kultakoruillaja korostaa silmiäsi mustalla värillä.* Turhaan sinä kaunistit itseäsi,+sillä ne, jotka himoitsivat sinua, ovat hylänneet sinut.Nyt he yrittävät tappaa sinut.+ 31  Olen kuullut äänen, joka on kuin sairaan naisen huuto,ensisynnyttäjän tuska,henkeä haukkovan Siionin tyttären ääni. Hän levittelee käsiään ja sanoo:+ ”Voi minua, sillä olen väsynyt tappajiin!”

Alaviitteet

Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. Jehovalta.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Tai ”lyökää rintaanne”.
Kirjaim. ”sydän”.
Kirjaim. ”sydän”.
Tai ”sieluumme onkin yltänyt”.
Personifikaatio, runouden keino, joka saattaa tässä ilmaista sääliä tai myötätuntoa.
Työvaihe, jossa jyvät erotetaan akanoista.
Kirjaim. ”Vartijoita”, ”Tarkkailijoita”, ts. niitä, jotka tarkkailevat kaupunkia ratkaistakseen, milloin hyökätä.
Kirjaim. ”sisuksiani”.
Kirjaim. ”Sydämeni seinämiä”.
Tai mahd. ”taisteluhuudon äänen”.
Tai ”merkkipaalun”.
Kirjaim. ”poikia”.
Tai ”ovat viisaita, kun on kyse pahan tekemisestä”.
Tai ”tunne mielipahaa”.
Tai ”luomivärillä”.