Jeremia 42:1-22

  • Kansa pyytää Jeremiaa rukoilemaan ohjausta (1–6)

  • Jehova vastaa: ”Älkää menkö Egyptiin” (7–22)

42  Sitten kaikki armeijan päälliköt, Kareahin poika Johanan,+ Hosajan poika Jesanja ja koko kansa, pienimmästä suurimpaan, tulivat  profeetta Jeremian luo ja sanoivat: ”Kuulethan pyyntömme ja rukoilet puolestamme Jumalaasi Jehovaa kaikkien jäljellä olevien puolesta, sillä niin kuin näet, monista on jäljellä vain muutama.+  Ilmoittakoon Jumalasi Jehova meille, mitä tietä meidän tulee kulkea ja mitä meidän tulee tehdä.”  Profeetta Jeremia vastasi heille: ”Olen kuullut teitä, ja minä rukoilen Jumalaanne Jehovaa, niin kuin pyydätte. Kerron teille sanasta sanaan kaiken, mitä Jehova vastaa teille. En salaa teiltä sanaakaan.”  He vastasivat Jeremialle: ”Olkoon Jehova totuudellinen ja luotettava todistaja. Rangaiskoon Jumalasi Jehova meitä, jollemme tee juuri niin kuin hän käskee meitä sinun välitykselläsi.  Onpa hänen sanomansa hyvä tai paha, me tottelemme Jumalaamme Jehovaa, jonka luo lähetämme sinut. Silloin meidän käy hyvin, koska tottelemme Jumalaamme Jehovaa.”  Kymmenen päivää myöhemmin Jeremialle tuli Jehovan sana.  Niin hän kutsui Kareahin pojan Johananin ja kaikki tämän kanssa olevat armeijan päälliköt sekä koko kansan, pienimmästä suurimpaan.+  Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, jonka luo te lähetitte minut, niin että esittäisin pyyntönne hänen edessään: 10  ’Jos te tosiaan jäätte tähän maahan, minä rakennan teidät enkä hajota teitä ja minä istutan teidät enkä revi teitä juurineen pois, sillä olen murheellinen* sen onnettomuuden takia, jonka olen aiheuttanut teille.+ 11  Älkää pelätkö Babylonin kuningasta, jota kohtaan tunnette pelkoa.’+ ’Älkää pelätkö häntä’, julistaa Jehova, ’sillä minä olen teidän kanssanne ja pelastan ja vapautan teidät hänen kädestään. 12  Minä osoitan teille armoa,+ ja hän on teille armollinen ja antaa teidän palata omaan maahanne. 13  Mutta jos te sanotte: ”Ei, me emme jää tähän maahan!” ettekä tottele Jumalaanne Jehovaa 14  vaan sanotte: ”Ei, me menemme ennemmin Egyptin maahan,+ missä emme näe sotaa, emme kuule torven ääntä emmekä kärsi leivän nälkää. Siellä me asumme”, 15  niin kuulkaa Jehovan sana, te Juudasta jäljellä olevat. Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Jos te olette ehdottomasti päättäneet mennä Egyptiin ja menette sinne asumaan,* 16  silloin juuri se miekka, jota pelkäätte, saavuttaa teidät Egyptin maassa, ja juuri se nälänhätä, jota pelkäätte, seuraa teitä Egyptiin, ja siellä te kuolette.+ 17  Kaikki ne, jotka ovat päättäneet mennä asumaan Egyptiin, kuolevat miekkaan, nälkään ja kulkutautiin.* Kukaan heistä ei jää eloon siitä onnettomuudesta, jonka minä aiheutan heille, eikä pääse sitä pakoon.”’ 18  Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Niin kuin suuttumukseni ja vihani vuodatettiin Jerusalemin asukkaiden päälle,+ niin vihani vuodatetaan teidän päällenne, jos menette Egyptiin. Teistä tulee kirous, ja teitä kauhistellaan, parjataan ja häpäistään,+ ettekä enää koskaan näe tätä paikkaa.’ 19  Jehova on puhunut teitä vastaan, te Juudasta jäljellä olevat. Älkää menkö Egyptiin. Pitäkää mielessänne, että olen tänään varoittanut teitä. 20  Te joudutte maksamaan rikkomuksestanne elämällänne. Tehän lähetitte minut Jumalanne Jehovan luo ja sanoitte: ’Rukoile puolestamme Jumalaamme Jehovaa ja kerro meille kaikki, mitä Jumalamme Jehova sanoo, niin me teemme sen.’+ 21  Minä ilmoitin sen teille tänään, mutta te ette tottele Jumalaanne Jehovaa ettekä tee mitään siitä, mitä hän lähetti minut ilmoittamaan teille.+ 22  Tietäkää siksi varmasti, että te kuolette miekkaan, nälkään ja kulkutautiin siellä, mihin haluatte mennä asumaan.”+

Alaviitteet

Tai ”tunnen mielipahaa”.
Tai ”asumaan joksikin aikaa”.
Tai ”ruttoon”.