Jeremia 44:1-30

  • Egyptissä olevia juutalaisia kohtaava onnettomuus ennustetaan (1–14)

  • Kansa ei välitä Jumalan varoituksesta (15–30)

    • Taivaan kuningatarta palvotaan (17–19)

44  Sana, joka tuli Jeremialle ja joka koski kaikkia Egyptin maassa asuvia juutalaisia+ ja Migdolissa,+ Tahpanhesissa,+ Nofissa*+ ja Patrosin+ maassa asuvia, kuului:  ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Te olette nähneet koko sen onnettomuuden, jonka olen aiheuttanut Jerusalemille+ ja kaikille Juudan kaupungeille, ja tänä päivänä ne ovat raunioina eikä niissä ole asukkaita.+  Näin on tapahtunut, koska he tekivät pahaa ja loukkasivat minua. He menivät uhraamaan uhreja+ ja palvelivat muita jumalia, joita he eivät tunteneet ja joita ette te eivätkä teidän esi-isännekään tunteneet.+  Minä lähetin toistuvasti luoksenne kaikki palvelijani, profeetat. Lähetin heitä yhä uudelleen* ja sanoin: ”Pyydän, älkää tehkö näitä inhottavia tekoja, joita vihaan.”+  He eivät kuitenkaan kuunnelleet vaan sulkivat korvansa. He eivät kääntyneet pois pahuudestaan eivätkä lakanneet uhraamasta uhreja muille jumalille.+  Niin minun vihani ja suuttumukseni vuodatettiin. Ne roihusivat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, jotka raunioituivat ja joista tuli joutomaata. Sellaisia ne ovat tänäkin päivänä.’+  Näin sanoo nyt Jehova, armeijoiden Jumala, Israelin Jumala: ’Miksi te aiheutatte itsellenne suuren onnettomuuden, niin että jokainen mies ja nainen, lapsi ja vastasyntynyt häviää Juudasta eikä teistä jää jäljelle ketään?  Miksi te loukkaatte minua kättenne töillä ja uhraatte muille jumalille Egyptin maassa, jonne te olette menneet asumaan? Te tuhoudutte, ja kaikki maan kansat kiroavat ja häpäisevät teitä.+  Oletteko unohtaneet esi-isienne pahat teot, Juudan kuninkaiden pahat teot+ ja heidän vaimojensa pahat teot+ sekä omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot,+ kaiken sen, mitä tehtiin Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla? 10  Tähän päivään mennessä te* ette ole nöyrtyneet* ettekä ole pelänneet* minua.+ Te ette ole noudattaneet lakiani ja säädöksiäni, jotka olen antanut teille ja esi-isillenne.’+ 11  Siksi armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä olen päättänyt aiheuttaa teille onnettomuuden ja hävittää koko Juudan. 12  Minä tartun Juudasta jäljelle jääneisiin, jotka päättivät mennä asumaan Egyptin maahan, ja he kaikki tuhoutuvat Egyptin maassa.+ He kaatuvat miekkaan ja nääntyvät nälkään; pienimmästä suurimpaan he kuolevat miekkaan ja nälkään. Heistä tulee kirous, ja heitä kauhistellaan, parjataan ja häpäistään.+ 13  Minä rankaisen Egyptin maassa asuvia niin kuin rankaisin Jerusalemia: miekalla, nälänhädällä ja kulkutaudilla.*+ 14  Ne Juudasta jäljelle jääneet, jotka ovat menneet asumaan Egyptin maahan, eivät pääse pakoon eivätkä jää eloon, niin että voisivat palata Juudan maahan. He haluavat palata sinne asumaan mutta eivät palaa muutamia pakoon päässeitä lukuun ottamatta.’” 15  Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet uhreja muille jumalille, ja kaikki siellä seisovat vaimot – heitä oli suuri joukko – sekä kaikki Patrosissa+ Egyptin maassa asuvat+ vastasivat Jeremialle: 16  ”Me emme kuuntele sitä, mitä sinä olet puhunut meille Jehovan nimessä, 17  vaan toteutamme varmasti jokaisen sanan, jonka suumme on puhunut. Uhraamme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatamme juomauhreja hänelle,+ niin kuin me teimme ja niin kuin esi-isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme tekivät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, kun meillä oli kylliksi leipää ja olimme hyvinvoivia eikä meitä kohdannut mikään onnettomuus. 18  Sen jälkeen kun lakkasimme uhraamasta uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodattamasta juomauhreja hänelle, meiltä on puuttunut kaikkea ja miekka ja nälkä ovat surmanneet meitä.” 19  Naiset lisäsivät: ”Kun uhrasimme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatimme juomauhreja hänelle, teimmekö häntä esittäviä uhrikakkuja ja vuodatimme hänelle juomauhreja ilman miestemme lupaa?” 20  Sitten Jeremia sanoi kaikille, jotka puhuivat hänelle – miehille, heidän vaimoilleen ja koko kansalle: 21  ”Juuri ne uhrit, joita te uhrasitte ja joita teidän esi-isänne, kuninkaanne ja ruhtinaanne sekä maan kansa uhrasivat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla,+ Jehova muisti, eikä hän unohtanut niitä!* 22  Lopulta Jehova ei voinut enää sietää pahoja tapojanne ja inhottavia tekojanne. Siksi teidän maastanne tuli hävitetty paikka, kauhistuttava näky, kirouksen aihe ja asumaton, kuten on tänä päivänä.+ 23  Koska te olette uhranneet tällaisia uhreja ja tehneet syntiä Jehovaa vastaan ettekä ole totelleet Jehovaa ettekä noudattaneet hänen lakiaan, säädöksiään ja muistutuksiaan, teitä on kohdannut tämä onnettomuus, niin kuin nyt nähdään.”+ 24  Jeremia sanoi edelleen koko kansalle ja kaikille naisille: ”Kuulkaa Jehovan sana, kaikki te Juudan kansaan kuuluvat, jotka olette Egyptin maassa. 25  Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Sen, mitä te ja vaimonne olette suullanne puhuneet, olette käsillänne toteuttaneet, sillä te sanoitte: ”Me varmasti pidämme juhlalliset lupauksemme ja uhraamme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatamme juomauhreja hänelle.”+ Te naiset varmasti pidätte juhlalliset lupauksenne ja täytätte ne.’ 26  Siksi kuulkaa Jehovan sana, kaikki te Juudan kansaan kuuluvat, jotka asutte Egyptin maassa: ’”Minä vannon oman suuren nimeni kautta”, sanoo Jehova, ”ettei koko Egyptin maassa kukaan Juudan mies enää käytä vannoessaan minun nimeäni+ ja sano: ’Niin varmasti kuin suvereeni Herra Jehova elää!’+ 27  Minä pidän huolen siitä, että heitä kohtaa onnettomuus, ei mikään hyvä.+ Kaikki Egyptin maassa olevat Juudan miehet kuolevat miekkaan ja nälkään, kunnes heitä ei enää ole.+ 28  Vain muutamat pääsevät miekkaa pakoon ja palaavat Egyptin maasta Juudan maahan.+ Silloin kaikki Juudasta jäljelle jääneet, jotka tulivat asumaan Egyptin maahan, saavat tietää, kumman sana toteutuu, minun vai heidän!”’” 29  ”’Tämä on teille merkkinä siitä, että rankaisen teitä tässä paikassa’, julistaa Jehova, ’jotta tiedätte, että teitä kohtaavaa onnettomuutta koskevat sanani varmasti toteutuvat. 30  Näin sanoo Jehova: ”Minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka yrittävät tappaa hänet, niin kuin annoin Juudan kuninkaan Sidkian Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja joka yritti tappaa hänet.”’”+

Alaviitteet

Tai ”Memfiissä”.
Kirjaim. ”Nousin varhain ja lähetin”.
Tai ”kunnioittaneet syvästi”.
Tai ”tunteneet olevanne muserrettuja”.
Kirjaim. ”he”.
Tai ”rutolla”.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Kirjaim. ”ja ne nousivat hänen sydämeensä”.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.