Jesaja 17:1-14
17 Julistus Damaskosta vastaan:+
”Damaskos lakkaa olemasta kaupunki!Siitä tulee rauniokasa.+
2 Aroerin+ kaupungit hylätään.Niistä tulee paikkoja, joissa karjalaumat lepäävätja joissa niiden ei tarvitse pelätä ketään.
3 Linnoitetut kaupungit häviävät Efraimista,+ja valtakunta häviää Damaskoksesta.+Syyriasta jäljelle jäävillekäy niin kuin israelilaisten* kunnialle”, julistaa armeijoiden Jehova.
4 ”Sinä päivänä Jaakobin kunnia heikkeneeja hänen terve ruumiinsa* kuihtuu.
5 Käy niin kuin sadonkorjaajan korjatessa viljaaja leikatessa käsivarrellaan tähkäpäitä,niin kuin jäljelle jääneitä tähkäpäitä poimittaessa Refaiminlaaksossa.*+
6 Sadosta jää jäljelle vain rippeet,niin kuin silloin kun oliiveja karistetaan oliivipuusta:
vain kaksi kolme kypsää oliivia jää korkeimpaan oksaan,vain neljä viisi sen hedelmää kantaville oksille”,+ julistaa Jehova, Israelin Jumala.
7 Sinä päivänä ihminen katsoo Tekijäänsä ja hänen katseensa kiinnittyy Israelin Pyhään.
8 Hän ei katso alttareita,+ jotka hän on tehnyt käsillään,+ eikä hänen katseensa kiinnity siihen, mitä hän on tehnyt sormillaan, ei pyhiin paaluihin* eikä suitsutusjalustoihin.
9 Sinä päivänä hänen linnoituskaupungeistaan tulee kuin metsään hylätty paikka,+kuin oksa, joka on hylätty israelilaisten edessä.Siitä tulee erämaata.
10 Sinä olet unohtanut Jumalan,+ pelastajasi.Et ole muistanut Kalliota,+ linnoitustasi.
Sen vuoksi sinä teet kauniita* istutuksia,joihin sinä istutat vieraan* versoja.
11 Päivällä aitaat huolellisesti istutuksesi,aamulla saat siemenesi itämään,mutta sato tuhoutuu sairauden ja parantumattoman tuskan päivänä.+
12 Kuuntele! Monet kansat kuohuvat,myllertävät kuin meret!
Kansakunnat pauhaavat,jylisevät kuin mahtavat vedet!
13 Kansakuntien ääni on kuin paljojen vesien pauhu.
Hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauastakaa-ajettuina kuin tuulen lennättämät akanat vuorilla,kuin kierivät ohdakepallot myrskytuulessa.
14 Illalla on kauhuja.
Aamulla heitä ei enää ole.
Tämä osa lankeaa ryöstäjillemme,tämä arpa riistäjillemme.
